Taajamajunailua ja mattoja.

Olen varmaan viimeisen kuluneen vuoden aikana matkannut junalla enemmän kuin koko aiemman elämäni aikana yhteensä. Ja mikäs sen mukavampi matkustusmuoto, vielä kun matkatkin on sopivan mittaisia. Sunnuntaina oli suunta taas Parolaan.
Hämeenlinnan seudulla oli sisustussuunnistussunnuntai!

Sain puhuttua systerin "matkaseuraksi" -ja meidän osoitteemme oli vain ja ainoastaan Parolan Rottinki. Aika vipinäpäivä siellä olikin, porukkaa oli jo tupa täynnä kun puoli kahden pintaan mentiin ja koko ajan ovi kävi siihen kun puoli viiden aikoihin suunnattiin takaisin radan varteen.
Kyllä, monta tuntia oltiin, eikä tehnyt edes tiukkaa - noita junavuoroja kun ei Parolan ja Tampereen välillä kamalan tiuhaan mene, isoin osa kun vaan suhahtelee ohi, niin oltiin varauduttu siihen, että ei siellä ihan vain kääntymässä käydä.

Viimeksi kun PR:ssa vierailin oli tarkoitus kotiuttaa muutama tuikkukippo, mutta kuinkas kävikään, mattoihinhan minä silloin sorruin. Kotiin keittiöön yksi ja Lillaan pari. (klik)
Nyt sitten ajattelin, että ne tuikkukipot viimeinkin. Eikä mattoja.
Juu, eipä ei...ihan vähän oli kyllä mielen vieressä, että katson ainakin...

Koko kauppa on puleerattu uuteen uskoon, sanoisinko, että kodikas, lämminhenkinen ja hurmaava!
Yläkerroskin on maalattu kauttaaltaan ja kalustettu uusiksi, sielläkin valikoimaa sitten perusteellisen paljon. Ja löytöjä, edullistakin edullisempia.

Uskokaa tai älkää, aika meni niin sukkelaan, että kuvatkin älysin ottaa vasta viime hetkellä.

Enkä niitäkään montaa, enkä sellaisia joissa on talon väkeä tai vieraita, koska ikinä ei tiedä kuka ei halua tulla jonkun tyypin blogiin ikuistettua missään nimessä.

On tunnustettava, että en ostanut tuikkukippoja. Vieläkään.
Kolmas kerta sitten kaiketi toden sanoo?? Joulunavajaisissa..??
Mutta piti ostaa ostoskori. Että sai ostokset kotiin...

 Julmetun iso kori! Torkkupeitoille ja näköjäään tuolle yhdelle uniselle nallelle joka asuu täällä.

Ja tuota....näyttääkö tutulta?

 Minä niiiiin tykästyin noihin Svaneforsin mattoihin, kaikkiin niihin, että oli ihan pakko ostaa makkariin samanlaiset mitkä Lillassakin on. Matot kun on 100% puuvillaa, niin ne on jalan alla aivan ihanat. Lillassa muutama päivä sitten paljain jaloin hilputtelin niillä, vaikka mökki ei ole lämmitystä nähnyt hetkeen -oli lämpimämmät jalan alla kuin se iso karvalankamatto.
(Taitaa olla mun kukkaroni onni, että Svaneforsilla ei (ainakaan toistaiseksi?) ole suuren suuria mattoja -rinsessat nimittäin ei kamalasti tykkää olohuoneen villamatosta kun se on leikkien alla niin karhea (tietäähän sen rinsessojen hienon hipiän ☺), äkkiäkös meikäläinen uuden maton löytäis...)

 Kooltaan just eikä melkein passelit mun pienen pieneen makkariini.
Joka muuten koki pienen muutoksen -ei voi sanoa, että pyörityksen, ei siellä mahdu mitään pyörittämään- kun hermostuin päivänä muutamana niihin hiivatin kapoisiin käytäviin sängyn molemmin puolin. Tuuppasin sängyn melkein seinään -ei ihan kiinni, mutta ei paljon muutakaan- ja sain toiselle puolelle kunnolla liikkumatilaa.
Yöpöytä näytti kovin pieneltä ja yksinäiseltä, mutta ei tarvnut kuin vilkaista ovesta keittiön puolelle, niin homma oli sillä selvä: tuo madallettu hyllykkö keittiöstä makuuhuoneeseen (hyvä lehtipinoille) ja toinen yöpöytä keittöön sen tilalle. Tuolinkin sain kellarista ylös ja käyttöön. Toimii!
Ja nyt saan viimein makuuhuoneen ihan pimeäksikin kun molemmat ovet saa kiinni, sänky oli aiemmin toisen oven sulkemisen esteenä.

Mutta niihin ostoksiin palatakseni...
Tyyny sängyllä oli kaveri matoille, Svaneforsia sekin (ja hintakin vain vähän päälle kympin, ei paha! Eikä ne kalliita ole nuo matotkaan, toinen 29 ja toinen 49€ -ei pelkoa ainkaan pahasta konkurssista)

 Jossain hyllyssä osui silmiin kierrätyspuusta tehtyjä hedelmäkippoja ja samantien välähti:
tämä pienempihän on kuin tehty mun eteisen pöydälle kaikelle sekalaiselle tilpehöörille!
Kuinka monta kippoa ja kuppia tähän on kokeiltukaan, eikä mikään ole ollut hyvä.

 Ja samanlainen astetta isompi olohuoneeseen. Tällä pöydällä seilaa aina mm. sukkapuikkoa ja virkkuukoukkua, sama juttu kuin eteisessä -ei ole vaan osunut sopivaa säilytintä, jokohan nyt olisi.

Sadekaan ei pilannut kivaa päivää, vaikka kotiin päästessä oltiin kuin kaksi uitettua koiraa.

Jos oikein ajattelee, niin tuntuuhan se hullulta hypätä junaan ja lähteä johonkin Parolaan, mutta tosiasia on, että elämässä tarvitsee välillä tehdä jotain vähän omituista.
Se hyvä mieli mikä päivästä jäi onnistuneine ja tarpeellisine ostoksineen ja erittäin mukavine ihmisineen ei ihan heti unohdu. Ja kun kerran kauppa on mieleinen, niin mikä jottei.
Näitä päiviä vaan tarvii aika ajoin.
Mitä niistä New Yorkeista kun lähempänäkin on kivaa ♥

Kiitos kaikille asianomaisille!
Ja hei kaikki...menkää käymään _☺/

jk. pääsin kurkkaamaan vähän ennakkoon Svaneforsin tulevaa kevättä, ei hassumpaa tavaraa ollenkaan, ei...näinköhän niihin joihinkin täällä vielä törmäilee...