keskiviikko 16. toukokuuta 2018

paras ikinä

Moni nainen varmaan tunnistaa ongelman, josta meikäläistä lääkärikin on moittinut: aina kantaa laukkua samalla olalla. Kauhia painauma olassa, välilevyn pullistuma selässä...se on sitä ankeaa todellisuutta ja tätä päivää. Sain useammankin kerran ohjeen vaihtaa ainakin laukkua toiselle olalle, mutta siinä hommassa en ole multitalentti ollenkaan. Se on oikealla olalla. Piste.
"Hommaa reppu sitten" oli se seuraava neuvo.
Minä? 
Reppu?
Juu, ei.

Kunnes sitten aina silloin tällöin tuli tilanteita, joissa tuli todettua, että se reppu olis kyllä aika  näppärä väline. Jos se siis olis näppärä. Ja nätti.
Tosiasassa olen pyrkinyt vähentämään laukun kantamista yleensäkin, pyrin siihen, että mukana on vain se mitä tarvitsen; avaimet, puhelin, huulikiilto (ja sitten kun on matkassa vähän enemmän on tottakai se koko repertuaari nenäliinapaketista mittanauhaan ja kaikki siltä väliltä) ja mielellään pienessä olanylilaukussa.

Nooh, menee jaaritteluksi....Lontoossa kuitenkin, oliskohan ollut Spitalsfield Marketissa (jonne mentiin etsimään lähinnä naistenhuonetta ja kahvipaikkaa, tuossa järjestyksessä) missä törmättiin ihan sattumalta laukku- ja reppukauppiaaseen. Systeri siis hänet huomasi, hänellä kun on ollut reppu ihan hakusassa!


Minäkin siinä sitte löysin repun, sen nätin! Joka sitten pistettin pussiin ja maksettiin  -ja sitten se mun kuuluisa harhaileva katse osui yhteen toiseen reppuun! Ja se oli se Näppärä ja Nätti!!
- Saako vaihtaa vielä?
- Tottakai saa
Ja tuossa pistetään  juuri kassiin sitä nättiä näppärää - joka on tämä:


 Ihan hitokseen nätti, eikös vaan. 
Ei näytä repulta, niinkö? No ei...

Otetaanpa takaa hihnoista kiinni ja vedetään vähän.
Joskos alkaa näyttää?


 Ihan mielettömän kiva laukku kantaa olalla leveiden hihnojensa ansioista -ja se nätti ja näppärä reppu tarpeen vaatiessa! Eikä kukaan pääse ruuhkassakaan ronkkiimaan repusta mitään, siitä pitää huolen tuo aivan loistava hihnojen ristiinmeno.
Loisto-ostos!



 Ei meinaan ole edes hinnalla pilattuja! 

Alimmainen ötökkä oli kotona jo eteisen lokerikossa, kaksi ylempää ostin reissulta, pääsivät nyt sitten olohuoneen puolelle kaunistamaan seinää. 


Ja mukit! Kahvimukit. Kupit. Kun niille on antanut pikkurillinsä, niin huomaa, että niitä roikkuu kohta joka sormesta.  Ja britit nyt vaan on aina hallinneet tuon mukihomman, erinäinen on tännekin eksynyt (ja jos minä vielä ehtisin eksyä joskus Victoria & Albert- museon myymälään katsomaan josko siellä olis myynnissä mukeja, joiden piti pysyä Stockalla valikoimissa, on nimittäin kaksi paritonta pullalautasta kotona, niin hyvä) ja luulen, että seuraavalla reissulla eksyy lisää.

Näitä käteen oikein sopivia söpöläisiä eksyi nyt kaksin kappalein, kaksin kun aina kaunihimpi.


Ja koska kaksin aina kaunihimpi, niin tälle kerrassaan mukavan oloiselle parille toivotan huikean paljon onnea ja onnellisuutta ♥
Kuppeja on vain yksi, tästä tulee mun parvekekaffeemuki.
Korkataan käyttöön lauantaina hääkaffeella. 
Pitänee hommata joku leivos kaveriksi, mä luulen. 
(ja nenäliina, mä olen hyvin tunteellinen siili)

 On muuten elämäni ensimmäinen ja viimeinen tuollainen "kuninkaallinen humpuuki"
(tai no, vannomati paras -elokuussa mennään poikkeamaan Buckinghamin palatsissa....)

Olisko tämä nyt tässä.

keskiviikko 9. toukokuuta 2018

Markkinatouhua ja maailmanpyörää

 Lauantain hypättiin kakskerroksiseen ja suunnattiin Camden Towniin.
Mitään muuta mielikuvaa ei ollut paikasta kuin se mitä olin lukenut Street Cat Bobin ja Jamesin elämästä, siellä Camdenissa kirjan tapahtumat muistaakseni suurelta osin pyörivät.

Avoimin mielin ja huonolla musitilla varustettuna siis liikkellä. Bussilla tultiin hieman sivuun, mutta käveltiin näille pääväylille olin myyty heti! Huikea paikka!



Jos monesti ennenkin on tänne armaaseen kotimaahan toivonut edes hiukan enemmän rohkeutta rakentamiseen,  katukuvaan, yleiseen ilmeeseen ja viihtyvyyteen, niin nyt taas kaipasin sitä räväkkyyttä mitä täälläkin oli nähtävillä.  Sulassa sovussa ihan normaaliksi luokiteltavan rinnalla.


 Lähdettiin kanavan reunaa sillan yli...

 .. ja tultiin ihan mielettömään markkinahalliin. Vanhoja hevostalleja ja karsinoita muutettu pikkuliikkeiksi, tavaraa joka lähtöön ja vähän ylikin. Käytiin ostamassa muutama t-paita, jotka kummipoika oli pistänyt tilaukseen, muuten vaan äimisteltiin -tai siis minä äimistelin, systerille jo tuttua huttua tämäkin paikka.


Poislähtiessä haukattiin nopeasti kiinalaista noutoruokaa samaisilla halleilla, törmättiin lähtiessä Amyyn, Camdenin tyttöjä hänkin, ja sitten suunnattiikin taas muille huudeille.


Notting Hillillä on viikonloppuisin suositut katumarkkinat, sinne siis.
Siellä oli ihan päätöntä menoa ja muutama muukin paikalla, sateisesta  kelistä huolimatta.






 Nättiä seutua, ei siinä mitään, sen vähän mitä tuolta tungoksesta näki.
Ehkäpä -ja luultavasti- täällä(kin?) tulee poikettua uudemman kerran.
Tämän jälkeen poikettiinkin vielä vastakkaisella puolella kaupunkia yksillä markkinoilla ja syömässä se pakollinen Fish n Chips -annos (oli muuten hyvää!!) mutta kuvia ei suuremmin ole, koska se sade!

Sunnuntai oli pyhitetty London Eyelle  ja vähän lähitienoollekin ennen kotiinlähtöä.
Tänne siis seuraavaksi pyörähtämään puolen tunnin kierros, parhaimmillaan 135 metrin korkeuteen.



Systeri tiesi kertoa prinssi Charlesin sanoneen, ettei Lontoosta mitään New Yorkia tervitse tehdä, ei kuulemma tykkää näistä pilvenpiirtäjistä mitä nykyisin rakennetaan. No, ei ole pelkoa -sen verran omanlaisiaan kaupunkeja  molemmat, ettei ole pelkoa kummankaan toistaan kloonaavan!


Maisemat on hienot, Lontoo on -sekin- yllättävän vihreä suurkaupunki.
Keli nyt oli mitä oli, osuttiin johonkin kummaan kelinotkahdukseen, viileään ja sateiseen helteiden keskellä, niitähän oli siellä niin ennen meidän reissua kuin sen jälkeenkin.

Buckinghamin palatsikin näkyi  komiasti.


Lontoon korkein rakennus, Shard, näkyy jossain kohden kierrosta hienosti, mutta tuntuu ihan käsittämättämältä, että se on yli 300 m korkea. Hukkuuko nuo korkeudet jo maisemaan vai onko oma silmä jo niin tottunut niihin, ettei ne "tunnu miltään".
Tuntumisesta puheen ollen, jos minä asuisin tuossa London Eyen vieressä näissä kuvan asunnoissa, niin minusta tuntuu, että lempipaikka olis kahvikupin/skumppalasin kanssa tuossa pikkuparvekkeella ☺ -mikäs siinä olis olleesa ja vilkutellessa turisteille.


Suhteellista se on tuo korkeus, ei tuokaan palleroinen nyt niin järin suurelta vaikuta...vaikka aika iso onkin.  Ja ei, ei huipannut! Jos olis ollut avonainen tila, niin en olis mennyt....


Mitäs me vielä sitten tehtiin...lähdettiin ihastelemaan Kensingtonin vaurasta aluetta, oli alustava tarkoitus hilpasta Kensingtonin palatsille asti, mutta kävi ihan hitonmoinen tuuli, joten jäi sekin seuraavaan kertaan.

Mutta tehtiin pikavisiitti Harrodsille!

 

 Olihan se. Melkoinen kauppa.

 Ohitettiin muutama museo; V&A, luonnonhistoriallinen ja mitä niitä oli ja käveltiin Albert Hallin kohille kurkistamaan kuningatar Victorian rakennuttama muistomerkki rakkaalle Albertilleen.
Olihan pytinki sekin, kaikella kunnioituksella!


 
Ja taas hypättiin kakskerroksiseen punaiseen, jäätiin ajatusvirheen vuoksi väärällä pysäkillä pois,  pistettin töppöstä toisen eteen ja käveltiin puiston toiselle kulmalle, missä ohitettiin Speakers Corner, joku messusi siellä mitä-lie-asiaa oikein antaumuksella -mutta oli niin pirun kylmä, ettei viitsitty kurvata lähempää kuuntelemaan, vaan etsittiin pysäkki ja suunnattiin hakemaan matkalaukut.


Paljon ehdittiin nähdä käytännössä kolmessa päivässä -tortai-iltapäivästä sunnuntai-iltaapäivään- eikä kaikki päätynyt kuviin eikä jorinoihin. Paljon jäi näkemättä, mutta ei tuo Lontoo tuolta mihinkään karkaa.

Se, miten tuo ensimmäisen postauksen otsikko liitty asiaan, on tässä:
Kokonaiskilometrit käveltynä aika tarkkaan siis sen 45, huikea määrä tuli ajettua bussillakin ja jonkun verran myös metrolla -bussit on mukavampi muoto, koska näkee maisemat samalla, eikä Lontoon bussiliikenteelle ei voi antaa kuin täyden kympin! Se pelaa!

Helsinki-Vantaalla lähtöselvityksessä virkailija kysyi saako tehdä (huume)testin (mitähän olisi tapahtunut, jos olisin kieltäytynyt??) ja myöntävän vastauksen saatuaan teki pyyhkäisytestin laukun sisältä ja käytti lapun masiinassaan, puhtaan tuloksen jälkeen toivotteli hyvää matkaa.

Heahtrowlla sitten lähtöselvityksessä unohdin Little bit designin metallikorut käsiin ja metallinpaljastinhan kiekais tottakai, seuraavaksi sitten ohjattiinkin läpivalaisuun, uusi kokemus sekin. Meidän jonossa tosin taisi liki kaikki joutua sinne seisomaan, sinne se systerikin tuli mun perässä. Liekö ollut uusi masiina vai mikä, mutta huomattiin vaan vuoroamme hihnalle odotellessa, että sinne näköjään mennään kuin muurhaiset jonossa.
Vaan mikäpä siinä kun ei mitään salattavaa ole.

Shoppailuista pistän vielä jossain kohden oman juttunsa, lyhyemmän sellaisen.
Kiitos jos kestit reissussa mukana ☺

_☺/

edit. eilen tuli ostettua uusi reissu, sama kohde.
Lontoo kutsuu taas elokuussa. Nyt lennetään Norskilla, saavutaan Victorian asemalle, mutta asutaan lähellä British Museumia. Toivottavasti saadaan aurinkoakin!