Sanoinko minä...

...että pitää olla silmät auki ja olla sitten nopea??

Sanoinko?

Sanoin minä.

Ei ole toinen voittaja ilmoittautunut, joten varamies -oli sellainenkin jo valmiiksi varalla- 

 Myrsky ja Minna, osoitetta tänne nyt sitten pikapikapikaa, kahvisäkki on jo pakattuna, 

odottelee vain saajan tietoja!

Ja sitten välilä tuunasua, ihan pientä vaan.

Joku jo varmaan ehkä huomasikin, että korituolien seuraan oli parkkeerannut pikkuhylly yläkerrasta.

Ja siellähän oli ihan orvon ja aution näköistä sen jälkeen...

Piti kipaista luottokirpparille -sille, jossa minä käyn pari kertaa vuodessa.

 Sys näki tuon ja kysyi,että mistäs ostit....hänellä on kotona samanlainen.

Samalta kirpparilta joskus aikaa, aikaa sitten.

Ilmankos se jotenkin niin tutun oloinen olikin.

 Siellä se nyt vintillä on värinsä valkaisseena ja hyvinsyöneenä; sisus täynnä DVD-levyjä.

Tai no, täynnä ja täynnä...se mitä täällä nyt on katseltavana.

Saataapi olla, ettei tuo paikka ole ikuinen...ostin nimittäin tänään pöydän.

Korituolien kaveriksi. Kunhan se joskus loppuviikosta kotiutuu, niin katsellaas sitten kumpi jää sen kaveriksi alas, tuo vai se pikkulipasto...

Eiks se vähän niin mene, että mikään ei ole ikuista. Paitsi muutos.

Vaikka olis kuinka tyytyväinen, niin aina on vähän petraamisen varaa...muuten jää paikalleen...

***

Ai juu, ettei unohdu!

 BOB!

Pikaisesti sen verran, että ideana oli kysäistä kenelle tarina on tuttu...Bob on siis kissa Lontoossa,

tuossa jokunen vuosi sitten hän adoptoi James Bowenin palvelijakseen, muutaman mutkan ja vaikeuden kautta heistä, kulkukissasta ja entisestä kodittomasta narkkarista, on tullut erottamattomat.

Bob kulkee Jamesin olkapäällä tai vierellä valjaissa siellä missä Jameskin.

Muunmuassa myymässä the Big Issueta.

Ja tässähän Bob on kyseisen lehden kannessa :)

Lisää tietoa halukkaille löytyy googlaamalla vaikkapa Bob and James, street cat Bob, 

A Street Cat Named Bob (< ensimmäinen kirja)  yms.

Ja facessa voi seurata myös.

Olen tilannut kaksi kirjaa Briteistä heti niiden ilmestyttyä, toinen on nyt kaverilla lainassa,

ovat ihan mukavaa luettavaa - ja nyt ensimmäinen, tuo edellämainittu, on ilmestynyt myös suomeksi,

 nimellä Katukatti Bob. (<klik)

Saattaapi olla, että mie vielä jonain päivänä nuo englanninkieliset pistän kiertoon, katsellaas nyt...

Mutta... se BIG ISSUE...laitapas osoitteesi mulle Naukulan mamma, saatte HänenSuloisuutensa kanssa lueskella tuttua tarinaa ja vähän muutakin.

Ja Jovelan Johanna, laitapas sinäkin :) -kun saan tuon toisen kappaleen luettua, niin se lähtee sinulle!

Lopuksi muutama kuva paratiisista.

 Kai mie jotain olen tehnyt oikein.

Vaikka tunnustankin nykyisin enemmän vain lusmuilleeni.

Edes katse ei paljon harhaile -tai jos harhailee, niin mie en oo huomaavinanikaan ☺

CU _☺/

lahjuksia ja vielä lisää lahjuksia

Pistetääs nyt joltain osin edes hommat hanskaan,

täällä(kin) on meinaan hanskat hukassa (tai vähintään naulassa) ihan noin yleisesti ottaen.

En valita, mutta onhan nämä kelit ihan helvetin kuumat, yötä päivää!

Ei paljon rikkaruohot eikä muutkaan kutsuhuutele meikäläistä, saa olla ihan just niinkuin ovat.

Tosin, nyt tähän aikaan päivästä olis ihan passeli keli touhuta, mutta veto on pikkuisen hukassa 

eikäpähän tuo valokaan ihan paras mahdollinen.

Huomasin kun yritin kuvailla hetki sitten...päivällä ei vaan pysty kykeneen niinkään vaatiattomaan hommaan, isommista puhumattakaan.

Kiertää vaan auringon mukana -tai siis aurinkoa pakoon- varjosta toiseen.

Arvatkaapas muuten oliko pikkuisen lämmin tunnelma Lillan vintillä viime yönä!

Muutenkin kuin lämpötilan puolesta...rinsessat oli nimittäin ensimmäistä kertaa yökylässä ja olipahan kuulkaa leveetä jengiä ☺ Vaikka koko kolme metriä oli käytössä petiä, niin aina välillä mulla oli jonkun jalka suupielessä tai varvas korvaan menossa.

Istuin sängyllä joskus aamuyöstä ja katselin niitä armaita, yksi nukkui seinän vieressä suhtkoht "oikein", seuraava oli kääntynyt kokonaan, jalat oli tyynyllä, kolmas oli poikittain sängyssä varpaat melkein keskimmäisen päällä. Liikkuvaista sorttia, sanoisin.

Ja mietin, että kuinka noi mahtuu ihan normaalikokoisissa lastensängyissä yleensä nukkumaankaan!

Ainakin kaksi on yhtä levottomia ja leveitä kuin minä!

Jaa, että missäkö minä sitten nukuin? No, yritin nukkua jalkopäässä pokittain.

Tästäpä aasinsillasta päästäänkin sitten lahjuksiin.

Annoin nimittäin 7-v kultakutrin suorittaa arvonnan ja ilmoittaa voittajan.

Tai siis kaksi voittajaa, päätin arpasta sen toisenkin kahvisäkin kun ei sille nyt itsellä olekaan käyttöä.

Se kumpi ensin kommentilla ilmoittautuu saa valita!

Eli säkki, pussukka ja valokuvakehys, toisena pelkkä kahvisäkki.

Ja osoitetta sitten mulle, kiitos :)

Ja eikun toiseen lahjukseen.

Systeri tuli juurikin Lontoosta, minä toissa viikolla pistin viestiä, että ostapa mulle kyseisen viikon theBigIssue jos tulee vastaan. Oli tullut. Ja kun onnistuin muutenkin sen ihan varmuuden vuoksi tilaamaan, niin nyt kun molemmat sain, niin niitä on yksi ylimääräinen.

 Mutta ei hätiä mitiä....JOS tiedät mistä tässä on kyse ja asia/lehti sinua kiinnostaa, niin kerropa tietosi ja ilmianna kiinnostuksesi - joku saa lehden ihan pikapuoliin postissa!

Mitäs minä kahdella...

Ja Lontooseen viitaten...sillä aikaa ilmestyi systerin mökkeroisen tuoliin odottelemaan 

"kamalan vanhaa" kotiinpalaajaa tällainen mummeli:

 Mummeli on hyvin varustautunut, käsveskasta löytyy kaikki tarpeellinen kutimista tenaan...

Tästä ihanuudesta saan kiitää Eenaa, jolle pistin tilauksen joskus kevättalvella,

ja Eenahan tarttui tähänkin haasteeseen innolla ja tulos oli taas varsin hurmaava ♥

Kiitos vielä kerran!

(Eenan blogit löytyvät tästä ja tästä)

Eipä mulla nyt muuta.

Tulihan ne viimeinkin

...kun vähän potkittiin.

Ja Itellan pojat toi pihaan asti, ei tarvinut kottikärryillä tuoda itse portilta.

NYT on lyhyestä virsi kaunis, on niiiiiiin  kuuma sisällä, 

että mie vilahdan kuin (aurinkorasvalla) rasvattu salama pihalle.

Viettämään kahta viimeistä lomapäivää!

Joten, korituolit ja pihakeinu - ja olisko jotain muutakin...

Mun ainoat alennusmyyntiostokset...

 Viidakkonsa Jane meni jo

(ja kiittää mennessään kavereita eilisestä illasta, oli kivaa ☺)

Edellisen postauksen arpasu sitten  suoritetaan piakkoin...

Tsau!

...odotellessa...

...jotain tapahtuvaksi...

Kotiinkuljetus junnaa jossain Itellalla, minä kun haluan ostokseni suoraan Lillaan,

en kotiin mihin ne olis menossa, mutta mihin ne ei kuulu - eikä edes mahdu, ja jos mahtuiskin, 

niin sitten ne junnais siellä!

Nooh, kyl se siitä, kestää vaan näköjaan aikansa kun ei mene ihan niin kuin älkkkihätänen mummu olis toivonut. 

 

Ajatukset on jossain ihan muualla kuin blogistaniassa, 

ja viikonloppu on mennyt kolmen pikkuihanaisen kanssa, joten eipä ole kyllä ollut aikaakaan.

 

Mutta ainakin piha alkaa näyttää toipumisen merkkejä kun tuli lämmintä.

Kaikki on pölähtänyt kukkaan ykskaks.

Koristeminttu, jota hiplaan miltei aina ohimennessäni, ihana!!

 Periferiassa ei naapureista näy juuri muuta kuin vähän varastojen kulmaa.

 Malva on kasvanut parimetriseksi ja lauantaina päätti alkaa kukkimaan, helokki on ollut kukassa jo jokusen päivän, väriminttu taisi avautua nyt sunnuntaina.

Ja jossain tuolla seassa edelleenkin yrittää muutama ruusu puskea ihmisten ilmoille!

Hyi mua kun olen niin laiska ja saamaton, etten tee asialle mitään.

 Tontin nurkassa on ihan hulluksi heittäytynyt omppupuu, siihen on pölähtänyt sellainen oksisto, että pois pojat alta! On siinä syksyllä saksimista. Jos jollain mahtuu väliin.

Samassa läjässä menee kanukka, tatar ja kai jo yli kaksimetrinen kultapallo - joka sekin alkaa kukkia justsillään. Nyt se ei vaan juuri mun pihalle tuolta kulmasta näy kun tuo hullu omppupuu on niin rehevä....mä taidankin saksia ihan hetikohta. Ainakin vähän.

 Istutuslootassakin on jotain tulossa...ei aavistustakaan mitä.

Mutta kivahan se on itsensä yllättää!

 Lippakioskikin alkaa kadota naapurin silmistä jo kokonaan!

Mie en edes muistanut, että täälläkin kulmalla kasvaa moinen jättikokoinen tatar!!

Taisin nimittäin istutella tuonne malvan kaveriksi jotain, mitkä nyt kyllä hukkuu pöpelikkköön.

 Tulee siihen ainakin etualalle vielä jokunen kultapallo.

Ens vuonna sitten vähän enemmänkin kuin jokunen...

 Ja pieni viite isänmaallisuudesta :)

Arpastaanko?? 

Ihan vaan omaksi ja muiden piristykseksi.

Satuin tuossa taannoin ostamaan pari isoa kahvisäkkiä, jos minä sen toisen pistän pakettiin ja kaveriksi family-kehyksen ja tuon pikkupussukan, niin kiinnostaiskos ketä?

(anteeks kamalasti ihan hävyttömän huono kuva, mutta kuten sanottu, ajatukset on vähän muualla)

Jos kiinnostaa, niin laitapa kommenttilootaan pukstaavia jos olet mun lukijani.

Mitä mä muita ulkopuolisia lahjomaan :D

Ja juu, saa liittyä jengiin, mutta älä suotta arvonnan takia, ei tämä niin hyvä ole!

Kiitos ja näkemiin hetkeksi.

Ai koskako arpastaan? No mistä mie sen tiedän....pitäkää silmät auki!

Ja olkaa nopeita, pari päivää odottelen, jollei näy eikä kuulu niin se on sitten seuraava...

♥

Siitä yli...

...mistä aita on matalin.

Aikani kun sovitin, sahasin ja liimasin ja sahasin uudestaan,

mallasin ja hollasin ja ja ja...tulin siihen tulokseen, että helvata,

nyt tehdään ihan omalla tyylillä!

 On meinaan ikkunat jokainen erikokoisia, jos onkin liki sama koko, niin sitten on kittaukset sanonko mä mistä! Eli en sitten lähtenyt (ilman höyläpenkkiä, jiirisahaa ja muita mukavia apulaisia) edes yrittämään sitä, että olisin jiiriin sahannut reunoja tai kolonnut listoja.

Iski mukavuudenhalu ennen hermojen menetystä.

Mutta olen minä ennenkin itseeni huijannut, ei noita ruutuikkunoiksi voi sanoa parhaalla tahdollakaan, ei niistä sellaisia olis ilman lehmänhermoja saanut (ja mun lehmänhermot riemulomailee ilmeisesti nyt jossain yhdessä pitkäjänteisyyden kanssa) mutta onpahan nyt huijausikkunaruudut kuitenkin!

 Jos mä sitten joskus kun mulla ei o yhtään mitään tekemistä vaikka innostun rapsuttamaan ja ruopsuttamaan nuo ikkunat ja kittaamaan ja maalaamaan ne uudestaan, niin sitten voipi mahdollisesti onnistua se jiiriinkin sahaaminen. Ja koloaminen. Ehkä.

Voipi kyllä olla, että jos meikäläisen pitäis tuohon em. hommaan ruveta, niin keräisin kolehdin ja ostaisin jostain uudet ikkunat. Ruuduilla kiitos.

Koskas tämä homma alkoi? Lauantaina?

Melkein kaikki aika on mennyt nysvätessä ja väkertäessä, onneks faija eilen kun haki mulle listoja oli huomannut Byggmaxissa jotain mikä korvaa ainakin toistaiseksi sen puuttuvan höyläpenkin.

Ei napannut kuitenkaan mukaansa (miksei??), mutta kertoi.

Jotta takaisin kaupoille, onneksi osti itselleenkin, ettei ihan mun asioilla...ja iso apu tuo ostos olikin!

Ja kuten näette, niin rouvalla on täällä oikein erinomaisen erikoinen verstas.

 Lippakioski on monitoimitila, mitä nyt verhot vähän meinas hulmuta välillä maalattuihin listoihin, 

mutta en tullut solmineeksi niitä kiinni, kun näpit on olleet enemmän tai vähemmän maalissa koko ajan.

Mä taidan taputella itseäni nyt olalle tästä vähän pidemmästä kuin vartin rupeamasta

ja hilpasta viileähköön suihkuun ja kaivella sitten kaappeja josko jotain murua sais rinnan alle.

Viimeksi tuli syötyä töissä kevyt kenttälöunas puolilta päivin....ei tässä nyt kuitenkaan nälkään kuolla, pois se minusta!

 Siinäpä ne. Mitäs sitten tekis.

 Joo. Ihan kivat.

Öitä ja huomenia, mitä kenellekin!

Aavistus tulevasta

Tulipa vettä oikein kunnolla äsken.

Just ehdin nurmikon ajella kun ensimmäiset herneen kokoiset pisarat iski niskaan,

koneen kun sain varastoon ja johdot kerättyä olinkin jo kuin uitettu puudeli.

Sitä vettä meinaan tuli sitten kuin saavista.

Hetken mietin, etä mitäs nyt...märät vaatteet läjään ja pyyhe ympärille, shampoo päähän ja kappas vaan, tuli hiukset pestyä melkomoisessa kesäsateessa. Ja pyyhekin siinä samalla...

Huuhtelu menikin sitten omassa pihasuihkussa suihkuverhon takana, joku roti sentään :)

Kokemus tuokin.

Mutta eiks se niin ole, että sateestakin pitää ottaa kaikki irti.

Nyt mie harvinaisen pehmoisilla hiuksilla varustettuna odottelen kun PellePeloton tuo mulle uuden sahan ja kasaan menevän työpöydän, pääsee jatkamaan hommia...tai no, kyllä mä maalailla voisin,

mutta täytyyhän sitä lorviakin välillä.

Ja vähän näyttää mitä täällä tapahtuu.

 Ensimmäinen ristikko ikkunassa.

Tai oikeastaan toinen. Se ensimmäinen on tuolla...

 Ja systerin pihatuolit muutti väliaikaisesti sisälle, alkoi tuntua vähän tyhjältä, meinaan.

Ja Annastinan edessä ollut kruunu vaihtoi paikkaansa, se jää nyt tähän mikä-tämä-nyt-olis-alueelle.

Joka näyttää tässä odotellessa tällaiselta.

 Ja se toinen valaisin tietennii muutti sinne vapautuneeseen paikkaan.

 Saattaapi vielä ajansaatossa muuttaa tuo jalkalamppukin, se on vähän kylki kyljessä tuossa hyllyn kanssa, mutta kattellaas nyt.

 Tämmöttiseltä näyttää nyt Annastiinasta katsellen.

Vähän on autiota...mutta nyt tämä on kyllä aikas ihanan avara. Jonnii aikaa.

Tairanpa lähtee tästä töihin ettei suti kuivu _☺/