vain vastaamalla voi voittaa!

Mihin kesä meni?

Mihin meni kulunut vuosi?

Mihin on mennyt kolme vuotta (tai viisi ja puoli)?

No, kesä nyt oli mitä oli, tuntuu taas lopahtaneen kesken, vai mitä olette mielipuolta.

Kulunut vuosi taas on pitänyt niin paljon kaikenlaista sisällään, että sen pituudesta voi olla montaakin mieltä -välillä tuntuu menneen hujauksessa, välillä junnanneen paikallaan.

Vaan ne kolme ja viisi ja puoli...ne on menneet blogistaniassa!

Kolme vuotta tätä nykyistä blogia nykertäessä, viis ja risat yhteensä.

Ja vastahan minä tämän aloitin.

Jokunen on roikkunut matkassa alusta asti, mikä on enemmän kuin ilahduttavaa,

joku tullut ja mennyt ja sitten on niitä jotka lueskelee "salaa" -siis kirjautumatta mihinkään- 

ja sitten on meitä, jotka luetaan kun ehditään, välillä asutaan blogistaniassa ja välillä vain käväistään.

Intoa riittää suuntaan jos toiseenkin vaihtelevasti, mutta tilanteethan elää aina.

Niin meillä bloggaajilla kuin lukijoillakin.

 

Joten....mitäs sinä luet, kuinka usein, uskollisestiko vaiko "vieraissa käyden"?

Mitä luet, mitä tykkäät lukea?

Vai viekö insta ja pinterest jo puoli kättä vai vaiko vasta  pikkurilliä?

Minä heittäydyn nyt uteliaaksi kun on tullut kesän mittaan haisteltua tuulia,

seurattua niin oman blogin kävijöitä; ketä, mistä, mitä kautta...ja juteltua muidenkin bloggaajien kanssa. Hiljaista on ollut. Onko se kesähiljaisuutta, kyllästymistä, onko se odotusta -jos, niin minkä.

Pitäsikö omaa hiljaisuutta täyttää jollakin, olla faceaktiivisempi, vai mitä.

Sana on vapaa. Jopa anonyymeille taas hetken :)

Ja kaikkien vastanneiden kesken pistetään arvonta pystyyn!

(ei siis taaskaan riitä pelkkä "osallistun" tai "mukana arvonnassa" yms. ehei! 

 -minä haluan vastauksia ja mielipiteitä)

Vastauksesta arpa.

Toinen arpa siitä jos olet kirjautunut lukijaksi.

Kolmas arpa linkityksestä omaan blogiin.

Ja muistathan kertoa kuinka monta arpaa -muuten se on yksi ☺

Ja facen kautta lukijat voivat osallistua kommentoimalla facepostaukseen!

Palkinnot?

Tässä:

1. Country Frencin maali, väri usva

2. Kaarnalaivan lahjoittama painava valurautainen kynttilänjalka

3. Dekoron lahjoittama Rentodesignin Aku-Ankkakuvioinen meikki(tms)pussi 

Kaikki tuotteet on yhteistyön merkeissä saatuja ja kaikki lähtevät maailmalle!

Voittaja saa valita, toiseksi tullut seuraavana ja kolmas saa sen mikä jää.

 

Voittajat arvotaan noin kolmen viikon kuluttua, 20.09. illalla johonkin aikaan.

Voittajan on paras ilmoittautua siitä kolmen päivän sisällä tai vuoro menee seuraavalle jne jne.

Jollei voittajat ole seuraavan viikon aikana kasassa, niin arpasen uudestaan. Tiedän, ikävä ihminen :)

 

Lykkyä pyttyyn kaikille tasapuolisesti!

☺ Kaarnalaivasta ja Dekorosta tulee juttua myöhemmin syksyllä ☺ 

...käykäähän kuitenkin kurkkimassa nettisivuille....

 

kuulumisia ♥

Tänä kesänä ei ole näkynyt kisuja, ei juoksemassa tonttien välisillä kujilla eikä muutenkaan.

Toivottavasti se tietää sitä, että kaikki kissat ovat onnellisesti kodeissaan ja pihoillaan.

Kissanruokaa on kyllä ollut koko ajan kaapissa varmuuuden vuoksi kuin vanhalla piialla tissit -vaan se näyttää toimivan yhtä hyvin kuin lumilapio talvella kuistin nurkassa.
Ei ole paljon kissoja (jos ei talvella luntakaan) näkynyt.

Kahtena kesänähän täällä on visiteerannut karkulaisia (klik ja klik), ensin Ikkunaprinsessa ja sitten Kinuski. Molemmat löytyvät tuolta klikkausten takaa.

Kumpikin kissahan pääsi lopulta onnellisesti omaan kotiinsa, toisen seikkailtua kuukauden päivät ja toisen parisen viikkoa omilla teillään.

Pari päivää sitten sain blogin sähköpostiin kivan meilin, kuulumisia.

Kukas muistaa tämän hauskan tapauksen, Ikkunaprinsessan? Toukokuulta 2013.

 Ikkunaprinsessa, virallisesti Pylleriini ja epävirallisemmin Pyltsi, voi erinomaisen hyvin,

on saanut karkumatkalla kadottamansa kilot takaisin ja painaa mukavat viitisen kiloa.

On nuo posketkin pikkuisen pyöreämmät kuin pari vuotta sitten :)

 Voi että ♥ Kyllä Pyltsi olikin laihassa kunnossa silloin kun mun ikkunani taakse pölähti kurkkimaan.

Ei ole karkumatkat enää kuulemmma houkutelleet sen jälkeen, nyt ollaan pysytty kotona kiltisti.

Kavereina Pyltsillä on pari vuotta nuorempi ragdollpoika Ransu sekä pikkusisko Niksu.

 Samalla tässä kuulumisia vaihdellessa selvisi sekin, että maailma on pieni.

T. jolta ostin sen parin postauksen takaisen päästävedettävän sängyn on näiden kisujen omistajan  A:n miehen sisko. Kun ympäri käydään niin yhteen tullaan, eikös sitä niin sanota :) 

Iso kiitos kuvista ja kuulumisista ♥

On iso onni kun kaikki päättyi hyvin!

entäpä jos...

...maailmasta häviäisi värit?

 Onneksi ei sentään!

Niin maallista kuin tämä onkin, niin onhan tämä aika taivaallista.

 Paljain varpain hipsin edelleen ja nautin joka minuutista täällä omassa kuplassani.

Radiokanava on musiikkivoittoinen, uutiset menee nopeasti ohi, telkkarin uutisia en ole katsonut kaiketi toukokuun jälkeen. Eli todellakin elän tässä pinessä kesäkuplassa, kaukana paha maailma.

Toki joskus kurvaan johonkin kun on pakko, mutta kamalan vaikeaa ajatella, että kohta tämä ihanuus alkaa olla taas ohi. Hiipii se vaan pikkuhiljaa se syksynalusfiilis...aamukaste viipyy yhä pidempään, pimeä tulee yhä aikaisemmin, pihasuihku on just ja just siedettävän rajoilla aamuisin -illalla sitä ei voi edes ajatella. 

Kukinta on kääntynyt selkeästi syyskukkiin, nyt ovat hortensiat ja leimut liljojen ja kultapallon kanssa täydessä kukassa.

Tehdäänpä siis taas pihakierros, aamukasteesta öttiäisiin -ja siihen kesän ensimmäiseen perhoseen!

 Taitaa olla niin, että omppuja joko on tai sitten niitä ei ole.

Tänä vuonna on, viime vuonna ei, ensi vuonna ilmeisesti ei.

Passaa mulle. On tai off-ihmiselle.

 Viidakko kiittää ja kuittaa.

Pysykääs linjoilla, mä kohta tsekkaan onko siellä linjan toisessa päässä enää ketään.

Pistetään arpasu pystyyn...soon...very soon...

ei kukan kukkaa!

Nyt pysytään pois Lillasta ja puutarhasta ainakin tämän postauksen ajan.

Piti yksi naamarasva poiketa hakemaan kotoa ja muistinpas ottaa kamerankin mukaan.

Eli kaksi kärpästä yhdellä iskulla!

Sen verran taustaa ensin, että jo viime talvena kun ostin Bikkeltä Lillaan päästävedettävän sängyn

alkoi mielen perukoilla kaihertaa, että tuommoinen olis aika kiva kotonakin.

Rinsessat on Lillassa yökylässä useammin kuin kotona, mutta silloin kun ovat, on aina melkoiset järjestelyt nukkumapaikkojen kanssa. Ei ne marakatit ihan pienen sänkyyn mahdu. 

Ainoa järkevä ratkaisu on laittaa likat mun isoon sänkyyn ja itse nukun sitten...jossain.

Ja vaikka Ektorpissa voi nukkua, niin ei se vaan meikäläisen selälle ole siihen tarkoitukseen passeli, 

se on nähty sen verran monta kertaa.

No, Ektorpit lähti ja minä jatkoin ostospalstojen tsekkailua.

Ja mitämitämitä....torissa on päästävedettävä, joka on kuin mulle tarkoitettu, 

miksen minä tätä ennen ole muka huomannut!!

Se oli nimittäin ollut siellä myynnissä jo viime syyskuusta asti! Varovaisesti kyselin, että josko se vielä olisi kaupan - vai onko mahdollisesti ilmoitus vain unohtunut sinne...

Oli se kaupan! Ja sain vieläpä kotiinkuljetuksenkin. Ihan melkein naapurissakin oli.

Pari kiinnostunutta oli matkan varrella kuulemma ollut, mutta asia oli sitten aina jäänyt syystä tai toisesta. Nyt ei jäänyt, vaikka vähän viivästyikin myyjän kesälomareissujen vuoksi.

Vaan eipä tässä hengenhätää ollutkaan.

Siellä se nyt sitten on uudessa asussaan kotosalla.

Hetken mietin, että josko vaikka sillä vaaleanharmaalla kalkkimaalilla mikä odottelee yhä kaapissa,

vaan sen maalin pinta on sen verran karhea, että ajattelin sen sopivan johonkin muuhun käyttöön paremmin, joten Helmiin taas kerran sitten päädyin.

Väri vähän ensivedoilla hirvitti, melkoisen valkkaamisen ja funtsaamisen jälkeen päädyin Graniittiin,

mutta se näyttikin aika hurjalta sitten pintaan vedettynä. No syteen tai saveen!

 Sen mitä minä olen noita vanhoja sänkyjä katsellut olen huomannut, että pituutta niissä kyllä riittää, mutta leveys onkin toinen juttu. Tuppaavat venymään tuonne liki pariin metriin poikkeuksetta, mutta se yleisin sängynleveys pyörii siinä +-70cm, ihan kuten Lillan sängyssäkin. Nukkuuhan siinäkin tarvittaessa, mutta ei se mitään luksusta ole.

Tämä sänky onkin sitten omassa sarjassaan sen suhteen: leveys 90cm, pituus 2metriä.

Eli normisänkyä leveämpi. Kelpaa mummun nukkua siinä sitten kun rinsessat valloittaa ison sängyn.

 Korkeus onkin mielenkiintoista. Tietäääkö kukaan miksi nuo vanhat päästä- ja sivustavedettävät on yleensä niin jumalattoman korkeita? Ihmiset on kuitenkin olleet lyhyempiä kuin nykyisin.

Tästäkin tosiaan sahasin jaloista hyvinkin sen viisitoista senttiä pois, ja nyt se on sopivan korkuinen.

 Nyt sänky on pedattu 160cm:n mittaiseksi, kaksi patjaa päällekkäin ja molempien jatkopalat kaapissa jemmassa - eli sitten kun tarve vaatii on helppo vetää sänky pidemmäksi ja sujauttaa pari palaa patjaa lakanan alle. Päiväunipaikkana uskoisin olevan vallan passeli just noin.

Olikos täällä muka joskus jotain ektorpia :)

 Vanha lukulamppu siirtyi sängyn päätyyn virkaansa hoitamaan ja joku viikko takaperin ruåttalesta tuli uusi tilalle. Ihastuin tuohon jo taannoin kaverin luona, mutta katsoin, että ektorpien kanssa se olis ollut ihan hullun näköinen, selkeästi se vaati tuon korkeaselkäisen tuolin kaverikseen.

Kelpaa tästä nyt sitten (joskus kun kotiutuu) katsella leffoja!

 Sen verran kuva "valehtelee", että tuo korituoli muuttaa uuteen kotiin torstaina.

Tilalle tulee mustaa. Sellainen tuoli, joka on näkynyt jo edellisen blogin alkupäässä.

Back to basic?

Vaan eipä mennä asioiden edelle.

tosta poikki, sano tohtori.

Ja niin ne jalat meni poikki.

Ei minulta sentään!

Yhdeltä kuusjalkaiselta...mutta siihen kohta.

Mutta nyt jos koskaan tuoksuu. Liljat aukesivat viimeinkin ja varsinkin näin illalla tuoksu on huuuuuumava. Tuoksuu meinaan sisälle asti vaikka kaikki lävet on kiinni, niin ovi kuin ikkunatkin.

Ja liljat on sentään tuolla varaston kulmalla. Jestas jos ne oliskin lähempänä. Huh.

 Yksikukkaisia liljoja aukeaa myös tuonne pöpelikköön sinne sun tänne, mihin mahtuvat.

Sipulaateja on varman tuupattu enemmänkin, mutta eihän ne siellä iso osa mahdu kasvamaan, tungoksessa.

 Ensimmäiset gladioluksetkin avautuu ihan näillä näppylöillä.  On se kiva seurata taas mitä pihalla tapahtuu kun puoli kesää meni sisällä istuskellessa ja sateen jälkiä korjaillessa.

Enkä yhtään rutise, että on niin lämmintä, ettei jaksa mitään, ei edes lukea.

 No mutta, theTomppeli! Tekee elämänsä innolla uutta pöpelikköä, on vissiin huomannut, että täällä visiteeraa yks pieni tomaattihullu rinsessa ja tekee äkkiä syötävää lisää, niin paljon kuin kesässä kerkiää :) - se on muuten vallan suloista, että tuo kolmevee rinsessa sipsuttelee kesken leikkiensä tai peliensä tomppelille hakemaan yhden tomaatin kerrallaan suuhunsa. Ihan samoja tomaatteja on kipossa keittiössä, mutta ei, ne pitää ihan itse saada käydä ottamassa!

 Ja hortensiat!!

Voihan vihnale, ne on elämänsä kukoistuksessa. Aivan julmetusti kukkaa tulossa näihin syysiltojen "lyhtyihin". Tämä on etupihalla.

 Tässä kuvassa näkyy kaikki etupihan kolme, fillarinparkin vieressä yksi, polun toisella puolella tuo edellisen kuvan yksilö ja oikeassa takareunassa kolmas, vähän siellä "puskissa".

 Surutta olen syksyllä vaasiin napsinut oksia noista kaikista, milloin maahan roikkuvia, milloin fillarin kulkureitille osuvia, milloin muuten vaan. Eikä yhtään näköjään ole huonoa tykänneet, päinvastoin -vaikka niitä kuulemma pitäisi leikkoa joskus helmikuulla?

Tämä yksilö on siellä periferian nurkassa, missä on ne ylipitkät kultapallot ja lakoon menneet malvat.

Itse asiassa tämä on kasvanut kulkureitille, mutta kierretään, kierretään.

 Sama yksilö -kaikki ei mahdu edes tähän kuvaan kun vattupuskat on selän takana.

Ei pääse kauemmas, ei.

 Ja siinä vieressä omppu ja malvat halaavat jo toisiaan pitkältä matkalta.

Malva jo kaiketi kolmemetrinen. Ihan mahoton rotjake :)

 Syyseleimu kukkii jo monella täyttä häkää, minulla vasta aloittelee.

Vaan tämä puoli pihaa onkin ilta-auringon puolella, vaikuttanee asiaan.

 Ja "dream living"iä ♥

Jokos se taas riitti puutarhasta.

Kaikki ei-puutarhahullut huokailee jo, että eikö nää ikinä lopu.

Loppuu ne ☺ Lokakuussa???

Niin, ne jalat!

 Tuon verran lähti! 

Tästä tämmöisestä, joka on vaiheessa kotona. Eli parina päivänä on vähän pitänyt käydä säätämässä.

 Ei siitä sen enempää tähän hätään, palataan siihen joku päivä tässä pikapuoliin.

Pientä hienosäätöä ensin.

 Tänään olikin hyvä päivä poiketa kotona sahaamassa ja maalaamassa kun ei vaan puutarhassa huvittanut mikään homma, eikä keinukaan kutsunut. Mikään kirja ei ole kesken, enkä tiennyt mitä tekisi mieli lukea seuraavaksi. Lehtiä ei ollut kuin vuoden takaisia tai vielä sitäkin vanhempia, joten sekään ei natsannut. Ja kun vielä postipoika toi tänään mattopaketinkin, niin siinähän se meni maalisuti kourassa odotellessa...

Mattopaketti aiheutti tosin nyt pienen hämmennyksen.

Tilasin mielestäni valkoharmaat matot.

Toivottavasti kuva valehtelee edes vähän!

Matto on nimittäin oikein mukava jalalle, mutta jos se on noin siniseen vivahtava, niin...apua.

Ei voi edes palauttaa ja vaihtaa kun vein kaikki matskut roskiin.

Roiskasin vaan matot lattialle ja sanoin kämpälle heippa.

Noh, elämässä pitää aina olla vähän jännitystä.

Katsotaan miltä ne seuraavan kerran näyttää - vai onko ne "niin kotonaan" etten edes huomaa...

jos ei tämä kohta lopu

- niin minä en pääse täältä viidakosta pian pois :)

Ei maar, antaa jatkua vaan, vihdoinkin kun on kesä.

Ja nyt on kaffepaussi nurmikonleikkuun jälkeen, äkkiä takaisin  pihalle, mutta tuupataan kuvat eetteriin ensin. 

Mitä tässä ihmeitä selittelemään sen kummempia, mutta pakko sanoa, että hyvästi humala!

Ristus, että oli sitten hankala päästä eroon! Siis siitä köynnöshumalasta.

Juuria on metritolkulla joka suuntaan ja humalaa itseään varmaan viisi metriä, puolet siitä omenapuussa. Vaan lähtihän se!

Kahtena kesänä ollut puoliraato, kuivia lehtiä, kärpistyneitä reunoja, ruman ruskea puoli metriä maasta. Täällä semmoisia katsella.

Samaan syssyyn lähti sitten se vanha hatara köynnöskaarikin. Palasina.

 Hetken katselin, että jos ei vaikka kaarta ollenkaan, vaan kun se oli jo tuolla varastossa odottelemassa, niin kyllä sitten kuitenkin.

Entistä korkeampi ja leveämpi. Ja sysyyttäkin yli puoli metriä.

Nyt molemmin puoli on kasvamassa flammentaz-köynnösruusu.

Ja täytyy sanoa, että vähän pelottaa. Täällä kun kaikki tuntuu kasvavan jättiläisten mittoihin, niin olenkos kohta pulassa, flammentanz kun kasvaa 3-4metriseksi.

 Pitäiskö toiselle kaivaa ihan oma paikka, suosituskin on, että ne istutettais noin neljän metrin päähän toisistaa. Nyt on reilu metri...apuva. Onko kokemuksia? 

Systerillä kasvaa mökin seinustalla, mutta tässä maa on himpun erilainen kuin siellä.

Sitten sitä sekalaista seurakuntaa.

 Lilla alkaa olla aika pöpelikön keskellä!

 Eri suunnat kohtaavat toisiaan, ylhäältä lähestytään alapuolella kasvavia ja sivuilta haetaan naapurin yrttystä. Somaa.

 Aika pöhinäkin täällä käy - perhosia tosin ei edelleenkään.

Hortensiat, nuo ihanat.

Se ainoa kukkiva, (jonka vaan runttasin syksyllä maahan) se on edelleen tuolla puskissa. Aion kyllä (kun ehdin ja maltan) siirtää sen keskelle pihaa.

Jos tykkää huonoa, niin sitten tykkää.

 Tuleva(t) kaverinsa samassa penkissä voivat aikans mukavasti. Korkeutta on ihna kiitettävästi, mutta ei ainkaan vielä merkkiäkään mahdollisista tulevista kukista,

 rääpälekokoinen kaveri sen sijaan omppupuun alla näyttää yrittävän kukantapaista, katsotaas ehtiikö.

Mitäpä vielä?

Ai niin. Kurkataan ikkunoista pihalle! Vintiltä ensin.

 Vaikka kuinka tykkäis (itsekukin) alkukesästä kun kaikki alkaa vihertää ja kasvaa ja on ihanaa,

niin kyllä tämä aika vuodesta vaan on ihan luxusta ♥

 Mitä noista muista ikkunoista, tämä on tästä missä nytkin naputtelen.

Verhot on yleensä edessä, mutta joskus on vaan pakko likaisten ja naarmuisten ikkunoiden läpi kurkkia tuota kukkivaaa maailmaa. Ei paha.

Nyt minä ulkoistan itseni kiireen vilkkaan!!

Nautitaan ♥♥♥