kröh

Hauskaa vappua vaan kaikille,

kuka sitä sitten mitenkin viettää!

Itse meinasin Lillailla, mutta kröh...olo käskee petiin...kröh..niisk..

Onneksi on netflix ja simaa ja munkkia.

Ja lämmin viltti.

Muitakaahan arvonta, vielä on hetki aikaa osallistua.

*hätzziiih*

Palaillaan uusin voimin.

On se!

Kaunista!

Koko päivän kun on mennyt suurinpiirtein polvillaan (hyvin nöyränä siis..) ja nyhtänyt liikoja (onko muunkinlaisia) mukulaleinikkejä irti sammaleisesta kosteasta nurmikosta ja loppupäivän kääntänyt katteita ja kaivellut kotiloita (en kerro kuinka paljon, te pyörrytte!!) joista osa nuppineulanpään kokoisia (ne lisääntyy lujaa vauhtia just nyt)....niin sitten oli ja pakko katsella jotain paaaaaljon nätinpää.

Kattelkaa tekin.

Kukkei.

Mitä lie kukkei ja muitakin kun kukkei :)

 Ihan oikeesti: jos nyt istahtais alas ja malttais vain tuijottaa, 

niin aivan varmasti näkis kaiken kasvavan!

Kokeile vaikka.

*huokaus*

♥♥♥

päivän väri

Lyhyesti ja ytimekkäästi :)

Punavihreää. 

Hallituksen kanssa tällä ei ole mitään tekoa, ei vanhan eikä tulevan.

 Epäilyttävästi näyttää siltä, että omppupuukin tekee kukkia tänä vuonna, toisin kuin viime keväänä.

Silloinhan tuli vain se yksi kukka, senkin olemassaolo paljastui vain nurmikolle varisseista terälehdistä....vaikka systeri tuumasikin niiden tulleen tuulen mukana, ei kai puu nyt vaih yhtä kukkaa...tuli sitten syksyllä se yksi purkkapalloa himpun verran isompi omppu.

Ihan kuin puu olis lievästi vit...kettuillut. 

Särkynyt sydän tänään.

 - ja vuosi sitten.

Oltiin inasen pidemmällä mutta silloin olikin talvilomaviikko menossa ja koko viikon teepaitakelit!

 Edellistä vuotta ei kannattais mainitakaan, koko tienoo tulvi sulaneiden lumien jälkeen.

Pienesti piti tänään tehdä sorahommia ja mitä liekään.

En vaan malttanut, oli paljon mukavampi kulkea nenä maassa ja tukailla mitä kaikkea pientä kivaa sieltä nousee. Ja nouseehan sieltä. Kaikenmaailman rikkaruohoa. Ja ¤%#¤%¤# mukulaleinikkiä, murrrr. Meni nyppimiseksi. Ja sain muutaman kevätsipulinkin sentää maahan.

Onneks nuo hommat ei tuolta karkaa, ehtiihän niitä.

Riittää kivaa muillekin päiville :)

Kivoja hetkiä teillekin.

Jos nyt huomenna missä sattuu satamaan, niin nautitaan siitäkin.

Hyvä huilipäivä.

Ja muistakaahan arvonta, vielä ehtii. klik.

Kiitti riitti!

Joka kesä saman ongelma:

se kamala, jäykänkankea, märkä, likainen aina väärään suuntaan mutkalla oleva kasteluletku.

Mä kranttuhan vaihdoin alkuperäisen sinisen heti vihreään - ja kun Clasu myi pinkkiä,

niin heti menin ostoksille. Ihan Lillan väri!

Noh, pinkki tai ei, samaa taistelua. Menee hermo huonoon kuntoon kerta toisensa jälkeen

-jopa näinkin lehmänhermoiselta. Ai, en o vai? No olenpas, älä väittele siellä!

Siispä. Se sama saksalainen nettikauppa josta se edellisen postauksen kamiina on,

se myy kaikkea muutakin kivaa. Joten en minä kauhean kauan harkinnut, sen verran vaan, että sain systeriltä kysyttyä, että otaks sinäkin. Otti se.

Että kaksi, naps, kliks ja odottelemaan postia.

Siellä se on paikallaan ollut jo hetken.

Letkumestarin uus letku. Väri on kamala, mutta ei niin kamala kuin se sininen samanlainen, jonka meinasin jo joku vuosi sitten ostaa jostain teeveeshopista -mutta se väri tökkäs niin pahasti, että en tilannut. Vähän tökkäs tosin hintakin. Nyt ei sekään.

 Siinä se pötköttelee korissa, suorastaan lötköttelee :)

Hana auki ja kas...se turpoo...

 ..ja alkaa näyttää ihan oikealta vesiletkulta!

 Piti vaan tehdä pieni laattojen putsaus, joten en levitellyt enempää, siinä oli kasassa,

ja kun hanan laittoi kiinni ja ruiskutteli letkun tyhjäksi, niin siihen se kiltisti kutistui.

 Joten sinne vaan, takaisin koriin lötköttelemään.

Heleppoo!! Ei sotke. Ei paina mitään. Ei mene hermot.

Värikin on ihan ookoo kun ajattelee...ja ainakin toistaiseksi viereen parkkeerasi ikuinen kulkuri,

loota joka näköjään reissaa systerin ja mun mökkien välillä milloin minkäkin värisenä -se sai nyt yhden "mihin-hittoon-mää-tuon-tuuppaan-patjan" tyynyineen ja ne näyttää ihan jopa värien puolesta mätsäävän.

Tai sitten se on vaan tämä kevät....

 Keväästä puheen ollen, katsokaa nyt:

Jokakeväinen ihme tapahtuu.

Vauhdilla!

☺

Ahkera laiskottelija

Vai päinvastoin, laiska ahkeroija.

Molempi parempi, sillä nyt on menty just eikö melkein fiilisten mukaan.

Ei ne työt tekevältä lopu, ainakaan nuo palkattomat (palkalliset, mitä ne on), joten jos on tuntunut mukavalta tehdä, niin olen tehnyt ja jos on laiskotuttanut, niin olen laiskotellut.

Nyt on Lillassa jääkaappikin päällä, eli siellä osapäiväasutaan, ensimmäiset tiskit on tiskattu, eli siellä muistetaan jopa syödä, ja orvokit on istutettu. Eli torillakin on käyty.

Olisko ihan oikeasti kesäkausi käynnistynyt?

Vai onko se niin, että jos tuon ääneen sanoo, niin joku helvetin hyytävä takatalvi tulee ja iskee pyörryksiin ja jalat alta? Ei kyl paranis tapahtua, mulla on talvivermeet naftaliinissa ja housujen lahkeetkin näyttää epäilyttävän lyhkäsiltä.... ja sukat? mitkä ne on?

Nyt on kuitenkin pää tuuletettu siihen malliin piha- ja pikkuisen sisähommissakin, 

parit vieraat kestitty ja toivotettu uudelleen tuleviksi, että saatte vaan kuvia läjän.

Mä tuonne loppuun lurittelen jotain jos ja kun mitä niistä mieleen tulee.

 

 

 Ei puutu kuin polttopuut!

Saksankamiina on viimein kasattu, katsotaan kuinka kauan menee, että pääsee testaamaankin -vai syksyyn. Ja alkupäässä oli kuva Clasun "käsilaukkumullasta", eli pieni ja kevyt lisää-vain-vesi-systeemi. Toimii.

 Ainakin näin kun alkuun tarvitsee vain muutamaan purkkiin pikkuisen multaa.

Kotona jo testasin eikä tullut mieleenikään nyt lähteä jotain isoa multasäkkiä fillarilla kuskaamaan, helpompi napata muutama paketti tuota kainaloon.

Odotellaan multakauppiasta.

 Lippakioski sai tänään puhtaat verhot paikalleen, tuli vaan ihan pyytämättä ja yllättäin sellainen olo, että nyt eikä joskus tai jouluna.

Missähän muuten niiden nauhat on....torstaiksi on sellaista keliä luvassa, että saattais olla ihan hyvä sitoa kiinni ja nippuun, niin ei tarvi niitä perjantaina keräillä jostain omenapuusta.

 

Maistui muuten hookoon sininen työtarpeineen ja nallelimsan kanssa erinomaisen hyvälle!

Kumma miten tähän aikaan vuodesta se on ihan omassa sarjassaan - mutta kysypä elokuussa.

Jasså. Olikohan mulla muuta. Ei kai.

Sen sortin letkumestariks olen kyllä alkanut, että kerron teillekin kunhan muistan :D

Siihen asti: Tsau ♥

Ai juu, kukkii se kivi(kko)kin!

Ja sitten....aaaaarrrr....

No, eipäs nyt hötkyillä kuitenkaan!

Meinas jo kelit lämmetä, mutta ei sitten kuitenkaan, mutta kun varasto oli siivottu ja kaikki löytyi paikoiltaan, niin hommiinhan se oli ruvettava.

 *

Uudet Fiskarsit esille ja testiin.

Haravan jo kerkesin testata aiemmin, se on niin herkullisen iso, että jollei kaikki kuitenkin käsittäis väärin, niin tekis melkein mieli sanoa, että odotan syksyn lehtiä.

Mutta kun kaikki kuitenkin luulis, että hulluksi (siis hullummaksi) se on tullut, 

niin en sano! Katsokaa itse kuvasta, se on h u i k e e.

Sanoisin, että jopas sujui lehtivalssi, ne viimeisetkin puskien alustat tuli koluttua ihan mielikseen,

tähän asti ne oli vähän jääneet tyylin no-mä-sitten-joskus...

Ja aikas hulppee tuo lehtisäkkikin, olin kerran jo naapurikateellisena ostamassa viime syksynä, mutta olivat joka paikasta silloin loppuneet. Kumma juttu. Kaikki muutkin tykästyneet.

Nyt se kulki kevyesti mukana tontin kulmalta toiselle, puskalta toiseen.

Päätin samalla saksia vuorenkilpien huonot lehdet,

ne kun alkaa kerätä kotiloita aika herkästi. Ja vuorenkilpiä riittää siellä sun täällä.

Olipa hyvät saksimisvehkeetkin, oksasakset oikeasti, mutta kun jotkut vanhat lehdet on kuin vanhaa saapasnahkaa, niin ei niihin ihan mikä tahansa tehoakaan.

Nämäkin testissä. Noh, hyvä rautaharava on aina hyvä olla olemassa, sille on aina käyttöä, mutta ei juuri tänään. Tuo toinen vei huomion: möyhennyskuokka!

Ikinä sellaisesta aiemmin kuullutkaan, (ihan noviisi puutarhurinplanttu) mutta oiva peli.
 Pääsi perennapenkit möyhentämään -jopa sitäkin, jossa on katteet päällä.Toimii.

Mutta tämäkin vielä: sillä sai muutamat sinnikkäät rikkaruohot juhannusruusupuskasta!

Sinne muuten mitään asiaa ilman avaruuspukua tai jotain muuta suojausta kun se suorastaan kietoutuu piikkilonkero-käsi-oksineen ympärille. Ihan varmasti tekee just niin.

 

 Ai juu - ne vuorenkilvet.

Sanoinko jo, että niissä o n  kotiloita!

 Varaston viereisestä penkistä löytyi useampi kymmenen, onneksi kaksi kolmasosaa oli tyhjiä kuoria (eli ferramol toimii) mutta ...

kun viimeisestä keräilyerästä meinas yksi lähteä karkuun, niin  oli uskottava, että se on kuulkaa kesä alkamassa. Nuokin peevelit alkaa olla talven jälkeen hereillä.

 No, samalla tuli sitten jaettuakin niitä vuorenkilpiä vähän.

 Lisää pitäis vielä, tuo toinenkin puoli tarvitsis, mutta ensin pitäis tutkia onko kompostit sulaneet.

Multaa pitäis saada.

Lopputulemaksi rutistuksesta sain melkein puoli lehtisäkillistä kompostoitavaa.

Hyvä kun oli säkki käsillä, nyt on nimittäin kaikki kolme kompostoria ääriään myöten täynnä, eikä sinne mitään voi laittaa ennenkuin pinta alenee sulamisen ja kompostoinnin käynnistymisen myötä.

Joten saavat nyt hetken aikaa odotellakin tuossa.

 Noita lehtisäkkejä on pienempääkin mallia olemassa, semmoinen 50-litrainen, mutta sille on niiiiin selkeä funktio kesälle tieosuuden perkuuseen rikkaruohoista, että en ole vielä edes avannut paketista!

(tai mistä sitä tietää mitä kivaa käyttö sille keksii -se on aika kätevän kokoinen vaikka mihin)

*

Mitäs muuta mä tänään touhusin...ai juu, ne maitokärryt.

Ne on odotelleet kasaamattomina parvekkeella jo hyvän aikaa, mutta on ollut ihan liian kalsat kelit keskittyä mihinkään noin kesäiseen juttuun.

Eilen vasta kasasin, ja siinäpä ne sitten hetken olikin tientukkona kotona eteisessä...

 ...siihen asti kunnes kurvasin Lillasta takaisin kotiin ja otettiin alakerran naapurin parvekkeelta maitokärryjen kyytiin vanha singer ja tuotiin Lillan kuistille. Vanha kansi oli vanha huono kansi ja se sai kyytiä, mutta uuden kannen raakileet on tuossa nojallaan. Parvekelaat oli vähän isot (vaikka pienet olikin) nykyiselle pikkuparvekeelle, joten kun niitä muuton jälkeen sahailin sopiviksi otin jämät talteen.

 Tarvikelaatikot pelastin, ne on sympaattisia kapistuksia ja onneksi hyvässä kunnossakin.

 Ja ennen kotiinlähtöä otin sitten työkalut esille ja rakentelin väliaikaisen tason.

Se huono keskeneräisyydensietokyky, you know.

Katsotaan kuinka ikuinen tuosta väliaikaisesta tulee, kestopuuta kun on ja vielä kun liinan saa päälle...

 Ja loppuviimeksi kun kaksi viikkoa on muistuttanut itseään lopulta muistaa ottaa paristotkin mukaan kotoa. Eli kellot ja palovaroittimet on taas tässä maailmassa.

Eikös tämä ole jo sen  merkki, että kyllä se kesä on jo nurkan takana...?

 Jouluruusu tosin sinnittelee siellä sisällä edelleen, se vaan on unohtunut siihen.

Nonnii, onks täällä enää ketään??

Minä kun sen arpasun lupasin.

Fiskars on erittäin kiva yhteistyökumppani, ja kun nyt sattui pakettiin mukaan sellaista mitä itse en tarvitse, eli pensassakset, niin eivätpä nuo huonoa tykänneet kun kysäisin saisinko pistää ne arvontapalkinnoksi. Ja kun minäkin tietysti olen niin kamalan kiva ja mukava, niin pistin sitten itse siihen kaveriksi tuon uuden just ilmestyneen Laiturilla-kirjan.

Kun ei niitä pensaita vielä ihan just nyt varmaan leikellä (tai mistä minä sen tiedän) niin voi vaikka lueskella odotelleessaan ☺

Laitetaanko samat vanhat säännöt?

*

1. arpa kun kerrot mikä on lempipuuhasi puutarhassa

2. arpa kun olet lukijani (saa liittyä nytkin, mutta älä nyt ihan arvonnan takia pelkästään, ethän)

3. arpa kun linkität ylläolevalla kuvalla oman blogisi palkkiin tai facessa

Muista kertoa kommentissasi kuinka monta arpaa!!!

Facen kautta voi myös osallistua tykkäämällä sivusta ja kommentoimalla sinne.

Jos joku anonyymi haluaa osallistua, niin laitapa selkeä nimelläsi varustettu viesti tuosta sähköpostilinkin kautta (oikeassa palkissa)

*

Johonkin aikaan 2.5 suoritan arvonnan ja voittajalla on aikaa ilmoittautua 5.5. iltaan mennessä (jollei saa blogin tai meilin kautta kiinni) jonka jälkeen arpasen uudestaan!

*

Onnea kaikille arvontaan tasapuolisesti!

Ja kiitos jälleen kerran