Kaksi vuotta...

... ja jokunen muutos!

Kaivoin ihan muita kuva tuolta sekalaisesta seurakunnasta, jota muka valokuva-arkistoksi kutsutaan, ja nappasin nämä talteen kun tiesin tämän hetken koittavan.

Aloitetaanpa siis melkein alusta!

*

Saanko esitell: Hyasintti!

 Joka on saanut poistua keskuudestamme tuossa

- ja muutamassa muussakin- olomuodossa kuten tulette huomaamaan!

 Joskus väri vaihtui valkoiseksi 

(ja alkujaanhan se oli todellakin silkkaa mäntyä, ei tosin minulla, heti maalasin!)

 Sitten lähti "pää" - se seikkaili hetken nurkasta toiseen ennekuin muutti systerille toisen lipaston jatkeeksi Namuun. On siellä ja voi hyvin.

 (kauhee kun tuo pöytä on oudon näköinen mustana)

Päättömänä saapui uuteen kotiin - ja sai tolppaviritelmän...

 

Juu-u. Ei hyvä.

Kaappiahan minä siihen hallusin, mainitsinkin että huutonetissä oli yksi pieni kiva,

mutta ei ihan tuohon kuitenkaan. No, tänään tolpat lähti hyllyineen, kai ne Lillaan menee...

Ostin nimittäin facekirpparilta pienen seinäkaapin ja se tuotiin tänään!

 Toki kokeilin sitä tolppien päälle ihan vain sen vuoksi,

 että selvitin pitääkö lähteä lautavarastolle ja rakentaa vähän koroketta.

 Ei tarvitse!

Vähän pientä hiontaa ja maalausta, ruuvaus kiinni Hyasintin rippeisiin,

 ettei kaadu kun ovet avataan. Tadaa, mulla on kaappi niille ihanille kipposille, 

jotka kesälla matkaa Istanbulista !!

 Hyllyjen takana oli vaaleanpunavalkoruudullinen tapetti, jossain entisessä elämässä se olis ollut ihan passeli sellaisenaan, mutta nyt vaihdoin...vähän kyseenalaisin keinoin...

Mulla kun ei näköjään ollut liimaa, liisteristä puhumattakaan, niin maalasin takaseinän ja laitoin uuden tapetin vanhan päälle. Kai se maalikin sen liimaa...liimas se ainakin aikoinaan Hyasintin kaksi osaa toisiinsa niin hyvin, että olikin työn ja tuskan takan irroitella ne toisistaan.

 Kunhan tässä vielä muistan ostaa niitä kiviseinänaulojakin joskus,

niin kellokin pääsee viimein uudestaan seinälle. Just tuohon yläpuolelle.

 Että siellä se.

Ja joku on taas tyytyväinen. Hetken aikaa?  :)

 Paitsi että heti joku viiras....ihan väärä etelänhetelmäkippo!

Vaihtoon.

 Että nynne karkkirasiat menetti kipponsa.

Jaahas, se olis sitten viikonloppuja!

Maanantaina töihin. 

Minäkin!

♥

Kaikenlaista sitä...

Joskus aikaa, aikaa sitten olen varmaan jo osan esitellytkin näistä.

Mutta nyt kun Naukulan mamma toisessa blogissaan esitteli karkkirasioitaan,

ja tulin maininneeksi, että minullakin...

On vähän muitakin keräilyeriä kyllä...

Kuten lentolipun kantoja, iso osa on näköjään hävinnyt, tosin kohta vanhaksi menevän passin välissäkin varmasti on läjä, mutta en viitsinyt etsiä missä passi luuraa kun ei sillä enää mitään virkaa.

  ...ja hotellien avainkortteja....ovat varmaan mielissään kun saavat aina kaivaa uusia...

Minä tiedän, etten ole ainoa :)

 Näkee, että Luxorissa on oltu useamman kerran samassa hotellissa, ne oli niitä Niilin risteilyjä, ne. Alkoi ja loppui aina samassa hotellissa.

Lentoliput seuraa vähän samaa sarjaa, isoin osa näyttäää olevan NYkin lennoilta.

 Tämä oli kyllä yksi mielenkiintoisimmista lennoista ikinä.

Egyptiläinen paikallislento (ja nehän on ihan huippuluokkaa turvallisuuden puolesta, eiks vaan)

Assuanista Abu Simbeliin ja takaisin.

 Mielenkiintoista siksikin, että lähtö laivalta oli ennenkuin kukotkaan oli ehtineet kiekaista.

Meikäläinen tunnetusti hyvä nukkuja ja menee aina ajoissa potslojelleen, joopa joo!

Koneessa menikin puolinukuksissa kun tähtäin oli kuitenkin se Abu Simbel (käykää joskus jos mahdollista, se on aika huikea paikka, ihan kuten koko faaraoiden ajan muutkin kohteet)

Ja ne karkkirasiat!

Näistä se alkoi! Washingtonin rautatieasemalta ostettuja - ja naurettiin systerin kanssa melkein pissat housussa noita Bushin rasioita! Myyjäkin ymmärsi meidän kohtaukset oikein hyvin!!

 Näitä on sitten matkojen varrella tullut vähän sieltä täältä.

Italialaisissa karkeissa ei ole kehumista, pari sinetöityjä edelleenkin.

 Osassa (Ranskan Disneylandista systerin tuomisia) on hedelmäkarkkeja.

 Isossa osassa on raikkaita minttupastilleja, hengityksen raikastajia.

 Isoista tämä on mun suosikki, tais olla jotain toffeeta jollen väärin muista.

Mutta rasia itsessään on NYkistä Bubba Gumpista (kaikkihan muistaa leffan Forrest Gump)

 Isoja ja pieniä. Isot kaikki tyhjiä.

Näiden keräämistä aion jatkaakin jos missä matkustelen ja vastaan tulee.

(Jääkaappimagneetit on jossain laatikoissa, ja pysysvät, vain muutama rakas on ovessa, hyvä näin)

Saas vaan nähdä koska tulee passi uusittua, Lillan kutsuhuuto on kuitenkin sen verran vahva.

Olisko vanhan reissunaisen veri laimentunut....

Mitäs teillä löytyy laatikoista ja  kaapeista jos lähtee penkaamaan?

- muutakin kuin luurankoja ☺ -

♥

Kolmen suora

Kauanhan se jo olikin...

Harhaileva katse on siitä kiva, että ei käy aika pitkäksi!

Ja joku kun rassaa, niin välillä kestää hetken tajuta mikä se on se mikä rassaa.

 Kello!

Se mua rassas, valkoinen pyörylä valkoisella seinällä.

Eilen tein pienen ostoksen facen kautta, se mahdollistaa toisaalla muutoksen,

joka taas puolestaan mahdollistaa kellon siirron ihan toisaalle 

- mikä mahdollisti sen, että eilen illalla nappasin kaamostiikerin kellon naulaan.

Eihän se ihan hollillaan ollut, joten aamulla nappasin naulan pois (että nyt jo on sitten ensimmäinen naulanreikä paklattu!) ja pistin uusiksi. Ja Kanervan Hirvenpää-taulu pääsi kaveriksi.

  Siinä vaan on sellasiet kuvat, jotka on ihan pakko jossain olla!

 Täältä minä niitä useimmin katselen, sohvan nurkasta.

Siinä on nyt sitten valaisimien "kolmen suora" - valoa joka lähtöön!

 

Arvatkaapas vaan kuinka monta kertaa olen katsonut kelloa, joka ei siinä enää olekaan!

Huomaa kuinka nopeasti silmä tottuu johonkin -ja kuinka usein sitä kelloakin tulee katsottua.

Ja minkähän vuoksi? Ei sillä niin kamalasti merktystä nyt ole onko se yhdeksän vai kaksi.

Kello on toki näkösällä edelleenkin, mutta laitan siitä muutoksesta sitten kuvia kun saan ostokseni perjantaina kotiin. Sitä ennen täytyis varmaan muistaa ostaa kiviseinänauloja...kellolle siis.

Kun kehuin, että remppareiskat kävi siivoamassa parvekkeen....no, joo...aika ronskilla kädellä siellä harjattiin. Eilen kun ilahdutin itseäni pesemällä remppapaskat pois ikkunoista, eli siis ihan vain ne ulkopuolet, muuten lasit oli ihan "pakasta vedetyt", otin samalla rikkalapion ja harjan ja putsasin parvekkeen lattian. Ziisus, puoli muovikassillista hienoa pölisevää sementti-tai-mitälie-pölyä, plus rakosista muutama sementtimurikka! Lopputulos se, että mun kengänpohjista jäi kivat pölyt pikkuiseen virkattuun mattoon oven edessä -vaikka kuinka varovasti yritin ne riisua.

Parveke tarvitsee vielä siis kunnon luuttuamisen, mutta se saa kyllä odotella lämpimämpiä päiviä!

Kuitenkin kun siellä tulee aika ajoin käytyä (jollei muuta, niin loistava paikka jäähdyttää jääkaappiin menevät ruuat), niin ei sitä pölyä ehdointahdoin sisälle kanna.

Hain siis kellarista muovimaton siksi aikaa kunnes saan sen joskus siivottua kunnolla -ja kenties hommattua puulattian sinne. Se taitais olla se paras. Ja vuokranantajankin suosittelema...

 Yrttynen pöydällä on silkkikukka ja ihan vaan paossa siellä, sille kun ei ole paikkaa sisällä.

Ja lopuksi vielä lumitilanne!

Niin että mikä lumi?

Sitä ei ole enää edes Lillassa ☺

CU!

ahkeria miehiä

Joku sentään ahertaa.

Minä otin heti aamukahdeksalta ainoaksi suunnitelmaksi tälle päivälle

oikasta  sohvan pohjalle Minä, Katariina- kirjan pariin.

Aamutoimien jälkeen pääsin sohvalle asti lueskelemaan blogeja ym kivaa kun soi ovikello.

Remppamiehet taas, huomenta vaan.

Tiivistivät tuuletusikkunan ja parvekkeen oven.

Ja siivosivat parvekkeelta sen tuhannen tupakantumppia ja soraa

 (mitä SE siellä teki? - toki, en ihan ymmärrä kyllä niitä tupakantumppejakaan)

ja mitä lie rakennuspuupalikka siellä nyt sitten vielä olikaan.

Merkkasivat pari pikkujuttua vielä korjauslistaan, toivottivat mukavaa päivänjatkoa ja lähtivät.

Minä lukaisin yhden kesken jääneen lehden loppuun ja tartuin kirjaan.

Ja kas, ovikello soi...

Päivää, me tultiin tekemään se ATK-pisteiden numerointi...juu, tervetuloa vaan.

(...tuota, missähän hyllyn takana ne oikein olikaan...) 

Onneksi ei tarvinut ottaa kuin yksi vetolaatikko hyllystä pois ja sanoa toiselle kaverille, että koitas tuosta roplata kontillaan, hyllyä nimittäin ei voi siirtää. Juu, konttas ja roplas :)

 - toinen löytyi makkarin verhon takaa. Siis pistoke, ei mies.

Nyt en edes ottanut kirjaa käteen,  totesin, että kello on sen verran paljon, että vois vaikka huitasta lautasellisen soppaa ääntä kohti - joten tuumasta toimeen.

Sen jälkeen lojahdin sohvalle, avasin telkkarin ja meinasin katsastaa eilisen Amerikan Idolsin.

Ja kas kummaa. Ovikello soi!

Postipoikahan se siellä, ojensi paketin, josta just olin eilen systerille tuumannut (juu, puhetesti: ääni särisee) että näinköhän se löytää tänne ollenkaan. Tilasin nimittäin iPadin kannet (kahdet itseasiassa) ebayn kautta tammikuussa  - ja muuttotouhuissa unohdin koko asian.

Joskus helmikuun alkupuolella tuli sähköposti, että ne on lähetetty Kiinasta. Ziisus, muutenkin myöhässä ja sitten vielä kiinalainen uusivuosi kuuulemma myöhästytti!

 Ja paketissa oli tietenki mun  vanha osoite.

Ei siinä mitään - ajattelin, että jos ne tulee täällä päässä ihan normipostissa, ne tulee kyllä perille, mutta jos täällä säätää joku muu firma, niin nehän käyvät vain soittelemassa summeria vanhassa osoitteessa ja pari kertaa käytyään unohtavat koko jutun..."ei tavoitettu".

No, kiitos Kusti! Perille tuli!

*

Ai että kuvia välillä...odotas vähän....

 Siinä kannet.

En silloin tammikuussa osannut päättää kumman ruskean otan, joten otin molemmat. 

Viikko sitten alkoi mennä hermot iPadin kanssa, reilut kaksi vuotta tosi runsaalla käytöllä ja nyt jo (!!) alkoi väsähtää. Akun lataaminen kesti, latas jos latas, ja akun kesto oli mitä oli.

Ja muutenkin sekoili....juu, aina kaikki töpeksinnät ei ole mun vika...

Menin ja tilasin uuden. Vanha saa olla aina kotona (ja risessojen pelikoneena), se toimii nyt vain langattomalla yhteydellä, uusi on se mikä on sitten aina mukana.

Joten oli sitten molemmille kansille heti tarvettakin.

Kukaan ei o niin viksu kun ihminen! Paitsi nainen. Joskus jopa ihan vahingossa.

Näitten kanssa räpelsin aikani ja juutuin sitten -kuinka ollakaan- taas nettiin ties minne.

Telkkari päällä, mutta äänettömällä jollain millä-lie-kanavalla.

Toisella silmällä katselin ja otin sitten lehden ja luin loppuun. Kirja odotti pöydällä.

Meinasin pistää silmät kiinni ja ottaa pienet nokoset (tosi harvinaista!) kun taas

(NYT just soikin välillä puhelin) soi ovikello!!

Kas, remppamiehet taas, päivää :)

"Vaihdetaan vaan ruuvit tähän kynnyslautaan"

Juu, olkaatten hyvät vaan!

Tässä vaiheessa mun ainokainen päivän suunnitelma oli jo niin kuralla,

että hylkäsin sen. Kirja on aloitettu joskus vuoden vaihteen aikoihin ja olen lukenut tähän mennessä peräti 127 sivua! Oliks Laila Hietamies muka jotenkin luettavampaa kuin nykyinen Hirvisaari....ei nämä ennen ole näin etanavauhtia tullut luettua. Tai siis nyt muka-luettua.
*

No, eilen sain sentään nastan seinään.

Oikeesti!

Tuo eka kuvan enkeli...tämä siis...

 ...on nastalla siivestään seinässä. Kai siellä kiviseinän ja tapetin välissä vähän on jotain kun kerran uppos sen verran. Ainakin liisteri... Kahdella nastalla on sitten nuo raamit. Oikeesti!!

 Siellä on systeriltä saatu enkula nyt mun makkarin koristeena, eikä sinne sitten muuta tulekaan.

(ja kaikkihan heti sitten tältä istumalta uskoo sen, eiks vaan)

 Eli makuuhuone on valmis.

Piste.

Äsken kun tässä välissä soi puhelin, niin siellä haettiin Wilhelmiinalle vähän tavaraa,

lähtivät kohti uutta kotia. Ovikello on nyt pysynyt hiljaa.

Olisko huomisen ohjelmassa vaikka uudet tulppaanit?

 Antaas katsoo kuin käy...

Napsahti kohilleen

Juu, olen kotiutunut!

Joku pikkuisen rassas kuitenkin...kyllä minä sen tiesinkin mikä se oli, 

mutta kotona oleminen (lue: lorviminen) on sen verran rankkaa hommaa, että ei vaan saa mitään aikaiseksi vaikka kuinka olis hyvin hommat suunniteltu.

Tänään otin itseäni niskasta kiinni.

Läppäsin henkisesti poskelle ja annoin potkun persuksiin; hommiin laiskimus!

 Valkoisia päällisiä en voinut edes kuvitella, joten vaikka ei yhtään ole ollut kukkafiilis, ei vähimmässäkään määrin, niin pakko vaan oli. Vaihtoehdot kun oli siinä.

Ja hyvä kun tein vaihdon, naksahti kohilleen heti.

Tilaa tuli ainakain kolme neliötä lisää...ihan varmasti tuli !

Ja valoa! Ainakin säkillinen!

Kun ei se kevät tunnu tulevan kuin auringonpilkahus kerran viikossa,

niin piti tämän verran avittaa.

*

Soppa on kiehumassa, tuosta saa taas syödä monta lautasellista, mikä meikäläiselle (laiskalle) keittojen ystävälle passaa enemmän kuin hyvin.

 Ja kun kerran leikitään ahkeraa, niin leikitään kunnolla!

Uunissa on pannari! Ja kaikenlisäksi niin iso, että leivinpapaeriarkki on liian pieni.

Piti tehdä taitos kahden arkin välille, saas nähdä toimiko.

Ostoslistalla siis rullatavaraa...

Herrrrkullista ja keväistä oloa ja eloa teillekin ♥

Vaihtelevaa

Ainakin sään puolesta.

 

Eilen taas pilkahteli aurinkokin, voisi kai sanoa, että pitkästä aikaa.

Ikkunat näytti ihan hirveiltä, ne on vielä remppamiesten jäljiltä -yhtä kamalat omalla tavallaan kuin se tupakantumppien, rakennusjätteiden ja soran täyttämä lumen alta paljastunut parveke.

No, ikkunoille ei tehdä mitään vielä vähäään aikaan.

 Katseen kun voi kääntää vähän kauniimpiinkin juttuihin!

 Tulppaaneja on tullut ja mennyt, niitä on mun ilona täällä kotona suurinpiirtein joka pöydällä

(nyt muuten unohdin ostaa uusia, mutta eiköhän noilla alkuviikkoon mennä).

Ja uskokaa tai älkää, viimeksi kun kävin ruåttalaisessa hakemassa mitä nyt sitten hainkin,

 kynttilöitä kaiketi, nappasin mukaani jonkun kukkapurkillisen jotain töröjä , joiden oletin olevan jotain narsisseja....ai miten niin oletin? 

No, mulla ei ollut lasisilmät mukana, enkä mä perhanan vanha raato mitään kissaa pienempiä tekstejä enää omilla silmilläni näe! Eli oletin! Ja oletinkin aika hyvin - sain nimittäin elämäni ensimmäiset perunanarsissit!!!

 Olen minä toki näihin joskus jossain törmännyt, mutta ne on olleet jo niin ylikukkineita, 

että en ole kuitenkaan ostanut.

Nyt tekis mieli lähteä hakemaan lisää näitä, ottaa ihan asiaksi!

No mutta...keli oli siis niin kiva eilen, että hyppäsin fillarin selkään (en muuten muista olenko ikinä fillaroinut helmikuussa!) ja tein pikavisiitin Lillaan.

Lumitilanne:

 (pitäis vissiin rodolle joku suoja kaivaa jostain)

 Tänä vuonna ei ole paljon tarvinut kaivella kuistia esiin katolta pudonneista lumista 

-tuossa on suurinpiirtein kaikki mitä on tullut!

 Fillariparkki odottaa uudelleenkasausta hiekkalaatikon päällä,

puunkaatajat oli sen tuohon pinonneet. Hyvä.

Ja etupiha, eipä ole mun lumeen lapioidusta polusta paljon merkkejä!

 Eikä näytä järin pahalta tuo tonttien välinen polkukaan, viime keväänähän sinnä oli vettä melkein puoli metriä -ja naapuuritontti tulvi!

Lopputulema: jos sillä, että parkkeeraa lumilapion kuistin nurkkaan odottamaan saa näin vähälumisen talven, niin mun lapioni on ihan varmasti kuin tauti paikallaan ensi syksynäkin.

Muistattekos viime talven? Lunta enemmän kuin laki sallii ja on suotavaa, katolta tullut lumit teki oven eteen melkein metrisen jääesteen - ja lumilapio oli varastossa umpeen jäätyneen lukon takana!

Ei ikinä enää!

Illalla sitten ihmettelin että mikä mikä mikä meteli....vilkaisin ikkunasta pihalle...

Hyi helevata, lunta tuli vaakatasossa ihan kamalan tuulen kera!

Se oli se tuuli mitä ihmettelin, se kuulosti ihan erilaiselta täällä kuin edellisen kodin tasakatolla.

Aamulla maa olikin valkoista töhnää täynnä, muutaman tunnin kuluttua oli silkkaa loskapaskaa.

Ja sinne sekaan vaan :/

 En olis mennyt jarpaita kastelemaan, mutta oli pakko.

(no ei ne kastuneet kuitenkaan, oli asianmukasiet vermeet)

Mutta päivän kukka ei ole ollenkaan niin aurinkoinen!

Toin Lillasta.

Piti tuoda jo syksyllä, mutta parempi kai edes nyt...

 

Kohta sitten jännätään taas...mitalli se on pronssikin!

♥