muutama sananen

- ja muutama kuvakin, tottamoosess, tännekin suuntaan välillä.

Joskus käy väistämättä mielessä kuinka oikein olen ehtinyt töissä käydä kun ei nytkään meinaa vuorokauden tunnit riittää mihinkäään. Vai onko se mahdollisesti vain huonoa päiviensä organisointia kun ei ole enää niin minuutilleen tai tunnilleen tämä elämä kiinni missään. Joustoa kun riittää, niin ehkäpä sitä on armollinen kaikessa aikatauluttamisessa (tai sen puutteessa) itselleen.

Päivät venyy tuonne aamuneljään hyvin noileesti kutimen ja Netflixin parissa, kaikki neulootikot ainakin tietää sen "teen vielä tämän kuvion/nämä kavennukset/vielä tämän ohjelman/nämä pari jaksoa loppuun"...ja kierre on valmis ☺

Kun oma vuorokausi on muutenkin pidempi kuin se normi 24h, niin eipä tässä paljon ole tehtävissä.

Muuta kuin sukkaa sukan jälkeen. Oikenee tämä rytmi toki taas kesään menessä -enkä minä nytkään mihinkään puolille päiville nuku, vaikka systeri onnistuikin tänään herättämään vähän vailla kymmenen...mitä näistä harmaista aamuista! Kun ei ole kiire, niin ei ole kiire!

Kevättä kohti kuitenkin ihmisen mieli, vaikka nytkin tulee lunta -tai jotain siihen verrattavaa- vaakatasoon. Valo kuitenkin lisääntyy päivä päivältä huimaa vauhtia.

Valon myötä alkaa väritys keventymään huushollissakin. Ensimmäinen etappi saavutettu, olohuoneen verhot vaihdettu, samoin muutama tyyny päivitetty -yllätys yllätys- vaaleanpunaisella vähän keväisempään malliin.

Nyt sitten vielä odotellaan kustinpolkemia kotiin, toivottavasti ensi viikolla...

On siinä jo melkoinen ero tunnelmassa tämänkin muutoksen myötä, innolla ja sormet syyhyten odottelen, että pääsen tästä jatkamaan.

  

Tulipa muuten tuossa koneella vastaan yksi vanha (no, ei nyt niin kamalan vanha kuitenkaan) kuva.

Jäin oikein tuijottamaan, että mitäs on tallessa, mitä lähtenyt ja minne.

Sohva on muuttanut miniälle, matto Naukulaan, sohvan takan oleva lipasto meni myyntiin, etualan kori jäi Lillaan (korissa oelva pehmokoira meni alakertaan yhden pikkukoiran "rakastetuksi"), verhot on makkarissa, valaisimet edelleen olohuoneessa, tuoli samoin -kuin myös pöytä, tosin valkoiseksi maalattuna. Nubialaiset täulujen yltä seinältä on osin tallessa; keittiössä iso naamari ja soitin roikkuu eteisessä -pikkunaamarit jäi nekin Lillaan, ulkoseinälle muistaakseni roikkumaan.

Että minäkö muka vaihtelunhaluinen??

Onneks mulla ei ole miestä! 

Saattais tuntea olonsa jotenkin uhanalaiseksi....

CU!_☺/

Tällaisina päivinä

...kun aurinko paistaa täydeltä terältä tuppaa ajtukset väkisinkin kääntymään kevääseen.

Ei voi mitään! Kesänlapsi nyt vaan elää valosta.

Keittiö on aurinkokeidas -olisi varmasti jo aikaisin aamusta, mutta kun rakastan valon lisäksi myös niitä yön pimeitä, hiljaisia tunteja jolloin ympärillä kaikki nukkuu, niin ne aamun valoisat saa odotella mun puolestani kyllä likemmäs kesää, nyt voi vielä heräillä "valmiiseen päivään". Vielä ei houkuta se valon paljastama todellisuus, pesemättömät ikkunat, pienesti pinttynyt lika siellä sun täällä, odotelkoon pesuaineet ja rätit vielä toistaiseksi.

(ja unohdetaan myös tuo yhä edelleen pöydällä kärvistelevä joulutähti, se on projekti: meneekö ensin hermot vai yrttynen biojätteeseen, helvata kun ei se älyä kuolla)

 No, se todellisuus läjähtääkin sitten päin näköä muutaman metrin päässä.

Ihan sama aurinkopäivä, ihan sama kellonaika, ollaan nyt vaan just siellä "risukasassa" mihin arska paistaa vain illalla. Voi poijjaat. Suorastaan masentavaa.

Ei kuulkaa ihme, että alkaa mieli halajaa valoisampiin, vaaleampiin tekstiileihin.

Niin ihanaa kuin edelleen onkin illalla sytytellä kynttilät ja sujahtaa sohvalle torkkupeiton alle tai ottaa kutimet käteen tai parannella maailmaa viinilasillisen ääressä, niin päivällä on yhtä tuskaa kun ulkona mollukka kirkuu kevättä, mutta sisällä pitää sytytellä valoja yhtä lailla kuin talven pimeillä.

Olen nyt monena päivän selaillut "kevättä rinnassa"-fiiliksellä Svaneforsin kevättä, haaveillut ja ihastellut, suunnitellut ja yrittänyt saada pääni ymmärtämään sen, että voiton puolella vuotta tässä taas kuitenkin ollaan.

Ja auttaahan nämä kuvat, katsokaa vaikka:

 

Matoissa on huikeita vaihtoehtoja, muutama sellainen, jonka olisin lennosta huolinut taannoin eteiseen (nykyisten sijaan) mutta ihan kaikki koot vaan ei passaa. 

Mutta katsokaa nyt näitä, eikö iske pieni leikkimielisyys väkisinkin päälle ☺

Svaneforsiltahan ne on nuo minun olkkarin iso farkkumatotkin (enkä luovu, turha yrittää korvamerkitä!!), niitä on edelleen valikoimissa, samoin on nuo makkarin matotkin (toinen kuva alaspäin). Keittiön mustavalkoinen matto on tainnut poistua...aina näiden alkuperää joku kyselee.

Itse tykkään muuten isosti näiden nykyisten mattojeni laadusta, just sopivan paksuisia taitella jemmaan tai nakata kainaloon ulos vietäviksi -paitsi, että olkkarin matothan ei hievahdakaan muuta kuin väliaikaissäilytykseen, niin on isot ja niin monta huonekalua päällä. Mutta noin niinkuin ajatuksen tasolla...

  

Eiks ole herkkuja? 

 Tyynyjäkin on varmasti joka lähtöön, monta sellaista, jotka heittämällä menis meikäläisenkin sohvalle, muuta pientä itsehillintää, kiitos... 

Ja jossain kohden vaan huokaa tyytyväisenä, että ei onneksi tarvitse tänä päivänä juurikaan kattauksia harrastaa, menis meinaan helposti sormi suuhun kun ei tietäis mitä kaikkea kivaa sitä oikein siihen hommaan tarvitsisikaan.

 Hmmm...taidanpa mennä takaisin opuksen pariin haaveilemaan. Ja odottelemaan omaa tilaustani, jonka pitäisi saapua tuossa kuunvaihteen huitteilla. Saa olohuone taas vähän uutta ilmettä ja minä valoa elämääni!

Kuka uskaltaa arvata mitä sieltä on tulossa...?

Svaneforsin kevät muuten löytyy nyt täältä, siellä on myös ajantasalla oleva lista jälleenmyyjistä, että ei muuta kuin tekemään omalle kauppiaalle tilauslistaa ☺

Ilosta kevään odotusta!

♥ Palaillaan taas ♥

mitä on tullut tehtyä

Vaikka sanonkin, että täällä vaan ihan laiskana, niin ei se nyt ehkä kuitenkaan se ihan kaikkein kuvaavin sana ole. Reporankana voisi olla kuvaavampi...

Sukkaa nimittäin pukkaa koko ajan, säärystimiä siinä sivussa.

Nyt ole koukussa ystävänpäiväsukkiin. Menee miniälle.

Toiset taitaa jäädä omiin jalkoihin.

Kaikenlaista muutakin on syntynyt telkkaria tuijotellessa

Mitä ihmettä oikein tein ennenkuin opettelin kutomaan??

Luin enenmmän?

Takaisin puikkoihin.
Paha neuloosi.

******
edit.
Paha neuloosi oli tässä hetken odottelemassa puolivalmiina vuoroaan, ehti sukatkin valmistua niin miniälle kuin itsellenikin -kaiken rinsessoiden kanssa touhutun ajan myötä ehdin niidenkin pariin.

 Ja yllätys, yllätys; seuraavat on puikoilla! Ihan mahdotonta yrittää tuijotella telkkaria ilman kutimia.
Vaikkakin näitä tehdessä huomaa tuijottelevansa enemmän tekemisiään kuin sitä telkkaria.
Vaan haitanneeko tuokaan kamalasti.

Jos jollakin muullakin sormet syyhyä mukavan projektin pariin, niin facessa löytyy ystävänpäiväsukkaryhmä, samoin Niina Laitisen (sukkien designeri) nimellä, että mukaan vaan ☺
Pääsiäissukat on kuulemma seuraavat!

Ja eikun kutimen pariin!
Palataan ihan muissa merkeissä pikapuoliin _☺/

Bette-box

Monien kommellusten (ja mokien) jälkeen muutaman vuoden kuukausittain ilmestynyt LivBox häipyi unholaan ja uudistui omistussuhteita myöten vuodenvaihteessa.

Oma boxitilaukseni on ollu tauolla useampaankin otteeseen syystä milloin mistäkin.

Nyt päätin taas ihan uteliaisuuttani jatkaa hetken matkaa etiäpäin katsastaakseni mitä oikein tapahtuu, tammikuun boxi sai sen verran paljon kiitosta kuulopuheiden perusteella.

Boxi oli noudettavissa maanantaina, mutta kun se päivä meni tatskaa tuunatessa ja uutta tehdessä sekä maalikaupoilla, niin ihan heti en ehtinyt noutamaan.

 Boxi itsessään on simppeli, ihan mukava. Ei tee itsestään isoa numeroa.

Kurkataanpa sisältöä...

Ei hassumpi ollenkaan, Nivean silmänympärysvoide (uutuus)  vaikuttaa mielenkiintoiselta. Olen ollut melkoisen merkkiuskollinen vuosikausia, parina viime vuonna vasta kokeillut uusia -ja löytänytkin "ei hassumpia" tuotteita. Odotan nykyisen loppumista, tuo testataan!

Lumenen ripsari (uutuus)  lupaa tuuheutta ja pituutta -antaas katsoo, mulla jo tuppaa ripset osumaan välillä silmälaseihin. Mutta ei huono tuote pakettiin ollenkaan.

BC oil (uutuus) ....no joo, antaas katsoo tuleeko käytettyä. Maailmasta huonoin hiusöljyjen käyttäjä nimittäin. Jokunen niitä on pyörinyt kylppärissä, aina tuuppaan niitä "tuossa se näkyy"-paikkoihin ja aina ne siihen unohtuu. Pahaa pelkään....

Avene kasvovesi on alkoholiton, rauhoittava, sopii kaikille ihotyypeille, erityisesti kuivalle ja pintakuivalle. Jeps, testiin menee tämäkin, olen ollut  a i n a  turhankin huono käyttämään kasvovesiä juurikin niiden kuivattava vaikutuksen vuoksi. Taannoin heitin kaksi putelia roskiin kun vaan pyörivät kaapissa pölyä keräämässä.

Palmoliven dödö, (uutuus) noooh...lupaa 48 tunnin suojan hikoilua vastaan. Ihan kiva, dödöja aina tarvitaan, toisinaan unohdan kokonaan laittaa...ikä vissiin tekee sen, että hikoilee jos hikoilee, välillä ei vaan hikoile ☺ (kuumia aaltoja ei lasketa, nekin onneksi alkaa olla historian havinaa)

Helein Biotin+ ravintolisä hiuksille ja kynsille -jeee, mun kynnet on ihan surkeassa kunnossa, kuivat ja liuskoittuvat. Ihan liian välinpitämätön niiden kanssa nykyisin -eikä tuo jatkuva villalankojen kanssa pelaaminen varmaankaan paranna tilannetta, käsiä tulee nimittäin jostain syystä rasvattuakin aiempaa harvemmin! Ehdottoman tarpeellinen ja toivottavasti tehokas lisä meikäläiselle!!

Juups ei huono boxi ollenkaan!

Onko tuttu juttu kuinka monelle?

Minä meinaan jatkaa tilausta toistaiseksi, katsotaan nyt kuinka kauan pysyy mielenkiinto vireillä ja tuotteet tarpeellisina ☺

pitkään harmittanut

-ja hartaasti suunniteltu!

Viimeinkin astuin sen ryhtymiskynnyksen yli ja otin suunnan Nekalan Rauta-Otraan maaliostoksille.

Ihan kuin olis jostain johdateltu odottamaan koko hommaan ryhtymistä juuri tähän hetkeen, oli nimittäin juurikin se haluamani maali tarjouksessa (ja on muuten edelleenkin, jos tamperelaisilla tarvetta, niin hopi hopi)!

Hetki on vierähtänyt viime käynnistä ko. kaupassa, mutta aina sinne vaan on mukava poiketa, (luottokauppahan se on aina ollut, mutta lähinnä siellä ruohonleikkuri-trimmeri-yms-osastoilla) osaavat ja hyväntuuliset myyjät neuvoo ja opastaa ja jaksaa vastata idoottimaisilta kuulostaviin kysymyksiinkin -aina se pää ei pelitä ihan täysillä varsinkaan kun käteen on hakattu tatskaa puoli päivää ja olet pullakahvin voimalla ollut koko päivän ☺ että kiitosta vaan isosti!

No, sieltäpä siis tarvikkeet kasaan ja kotiin myöhäisen päivällisen pariin.

Aamusta paistoi aurinko pitkästä aikaa siihen malliin, että pakkaspäivä meinasi vetää väkisinkin pihalle, mutta kun maalauskohde oli keskellä hämärää huushollia, niin kiitollisena otin kaiken luonnonvalon vastaan. Että eikun teippailemaan viittä oviaukkoa, sähkökaappia, naulakkoa ja erinäisiä pistorasioita ym. Ja sutimaan!

Silkkaa iloa vedellä Tikkurilan valkoista seiniin; loistava maali, ei roiski eikä valu, kuivuu puolessa tunnissa kosketuskuivaksi ja parissa tunnissa uudelleen maalattavaksi. Toisessa päässä kun kuivui sai toinen pää viimeisiä vetojaan -ja totesin alkupäätä katsellessani, että kerros riittää! Hyvin peitti.

Voi että, neljä tuntia kaikkinensa, kahvitauot mukaan lukien, teippauksesta teippien irrottelemiseen, (sen olis voinut tehdä heti maalattuaan, olis irronnut vähän peremmin, mutta kun en tiennyt tervitseeko vielä toisen maalikerrroksen, niin lähti kaikki sitten kerralla) Illalla sainkin jo laukkukoukut ruuvailtua takaisin paikoilleen, samoin lokerikon seinään. 

Ja koko ajan vetää suuta korviin kun kulkee eteisen läpi tai sinne päin katselee!

 Olohuoneestakin on kiva katsella huushollin läpi kun ei se maalanrinteipinkeltainen seinä enää loista silmiin. Mieli on niin hyvä, että ei paremmasta väliä ☺

Edellisessä postauksessahan näkyy mistä lähdettiin. Kovin paljon ei eteisen suuntaan ole ikinä tullut kuvailtua, aina olen rajannut niin paljon pois kuin vain mahdollista. Väri on aina tuonut mieleen sellaisen himotupakoitsijan vuosikymmenien tupakoinnin tummentamat seinät...voitte kuvitella miltä se on tuntunut, kun aika-ajoin rappukäytävästä tulvii tupakanhajua. Kyllä, täällä edelleen jotkut tupakoi sisällä!

Kiitokset ja terveiset Rauta-Otraan ♥

(ps. ja kuskina ollut poika löysi uudet turvakengät jälleen kerran, hintankin oli kohillaan)

Ja Tikkurille kiitos kun jaoitte Habitaressa maalinäytettä, ilman sitä olis nyt sudittu ties mitä!

Ja nyt ulos kirpakkaan, aurinkoiseen pakkassäähän, moi!

kotiinpaluu

Jokohan tässä lievän valonlisääntymisen myötä alkaisi taas saada elämisen ja tekemisen rytmistä jollain lailla kiini. Huomaan nimittäin, että joka vuosi virtaskaa riittää hyvin tuonne joulun kieppille ja sitten palaa sulakkeet yks toisensa jälkeen ja elämä hyytyy johonkin sohvanmutkaan.

Syksy ei tee tiukkaa ollenkaan -mitä nyt vähän sikäli mikäli kelit heittäytyy kovin vetisiksi- eikä se paljon parjattu marraskuukaan. Minä alan silloin kääntää ns. nahkani sisäänpäin ja kääriytymään johonkin henkiseen vilttiin ja villasukkiin ja kynttilänvaloon.

Nyt alkaa "vanha minä" (juutas kun voikin tuntua joskus oikeastikin wanhalta!!) kuoriutumaan vilteistä ja vällyistä, ei muista edes aina iltaisin sytytellä kyntilöitäkään.

Kesää kohti käy henkinen tie. Muutaman mutkan kautta totta maar, aina niitä korvienvälisiä takatalviakin tulee, mutta etiäpäin sano mummu lumessa.

Systeri kuskailee tuttuun tapaansa tavaraa sinne sun tänne ja sieltä pois, tuos joku aika takaperin toi "Lillaan unohtuneen" tavaran kotiin, siitä tuo otsikko.

Minähän silloin männäaikoina innoissani rakentelin Lillaan seinämälle lisäseinää (klik ja klik) kun en tiennyt minne olisin aarteen, sen faijan ammoin tekemän hyllykön, saanut kotonakaan tuupattua -ja sinnehän se sitten jäi.

Ei oikein kantti antanut periksi sanoa mökin ostajalle, että "hei kuule, mä puran tästä tämän minkä just rakensin ja vien tämän mennessä"

No, uusi omistajapa sen purkikin, sai saman avaruuden mökkeröiseen mikä siellä oli ollutkin!

Hylly meni varastoon, mutta kun oli tullut systerin kanssa puheeksi päätyikin hänen hoteisiinsa.

Ja nyt siis mutkan kautta tänne. Oli jo melkein jatkaa matkaakin, mutta kun miniä jäi miettimään meniskö se vaiko eikö menis jonkun rinsessan huoneeseen, niin minäpä keksinkin sille paikan.

Oliskohan se niin, että nyt tästä on parempi pitää kynsin ja hampain kiinni?

Hylly on oikein hyvä tuossa kaikelle pikkutilpehöörille, mutta tuo seinän väri ahistaa!

Se kun ei ole hyvä valossa eikä ilman valoa. Ei auringossa eikä edes silmät kiinni.

 

Täytynee tehdä asialle jotain.

Johan sitä on kaksi vuotta kohta tullut katseltua...ohi.

Palaamma pian ☺