perjantai 20. syyskuuta 2019

Valoa pimeään


Jee, keittiö sai uuden valon 💡😁
Korituoli on kiva paikka keittiössä, mutta tajusin taannoin, että eihän se pöytälamppu iltojen pimetessä lukemiseen riitä alkuunkaan!
Sinne tarvitaan lukuvalo!
Huomasin jo ennen Habitareen menoa, että @sessak_lightingilla on taas kivoja valaisimia, ja yksi niistä kuin tehty mulle. 




Valaisin näytti just siltä kuin olin ajatellutkin ja niinhän siitä tehtiin kaupat. Tänään noudin paketin matkahuollosta ja voi kuinka nautin kun nurkassa on valot. 
Sessakilla on kivoja valaisimia, mullakin kotona entuudestaan sekä keittiön että makkarin katossa, tämä oli kiva ja hyvä lisä. 

Pöytävalaisin siirtyi jo jokunen päivä sitten olohuoneen puolelle, joten keittiö on ollut vähän paitsiossa valaistuksen suhteen...mulla kun on pimeään aikaan aina joka huoneessa joku valo palamasssa (mutta kattovalo vain tarvittaessa)

perjantai 13. syyskuuta 2019

Tunnelmia


Sen kummemmin jaarittelematta aiheesta, kohteita erottelematta, pikainen kuvakatsaus vielä huomisen ja sunnuntain avoinna olevaan Habitareen. 
En erittele sen kummemmin siksi, että joutuisin turhan työläästi hakemaan tietoja, ja siksi, että nyt on rinsessaviikonloppu - keskimmäinen kylässä. 

Halusin kuitenkin vähän antaa inspiraatiota ja yhtä lailla "potkia" liikkeelle niitä, jotka vielä miettivät... 

Ruskaa, syksyistä, kotoisaa. 
Ollos hyvä. 




















Ostoksia tein juurikin sen mitä olin aikonutkin, plus yhden "hairahduksen" mikä osoittautui aivan napakympiksi. 

Näihin palaan kuitenkin paremmalla aikaa, joten hei siihen asti 👋


lauantai 7. syyskuuta 2019

Kuka lähtee...

...no, messuille, tietenkin? 
Kaverinsa kanssa. 
Lottta lähtee!
Onnea lippuvoitosta, sähköposti lähtee pikapuoliin sinulle. 

Olipahan suurinpiirtein maailman nopein arvonta. Kertoo karua kieltään sekin osaltaan blogistanian hilljaisesta hiipumisesta. 
Tai sitten se on vaan tämä blogi 🤔

Arvonnan yhteydessäkin (kuten joskus aiemminkin) tuli meiliin kyselyjä miksi mulla on kommenttien valvonta päällä "kun ei ennenkään". 
No juuri siksi. 
Aiemmin kun oli vuorovaikutusta puolin ja toisin, kun postasinkin useammin, välillä jopa päivittäin, tuli automaattisesti kurkittua kommentit. 
No nyt ei tule. 
Jos aikansa kurkkii onko mitään, eikö vieläkään...ai, ei vieläkään, niin lopulta sen kurkkimisen unohtaa. 
Seuraavaa postausta tehdessä huomaa, että kattos pahus, joku on kysynyt/kommentoinut jotain viikko-kaksi sitten. Noloa.

Nyt se kommentti kilahtaa luuriin ja kun luuri on aina päällä ja yleensä aina lähellä, niin siihen tulee reagoituakin. Simppeliä. 

Mutta nyt mä ja mun luurini otetaan suunta ulos, joten yhdellä pikkuhiljaa syksyisempään väritykseen kääntyvällä huushollikuvalla... 

MOI 👋 😁 


tiistai 3. syyskuuta 2019

Habitare-lippuarvonta/PÄÄTTYNYT


Se on taas se aika vuodesta käsillä kun sisustamisesta kiinnostuneet ottavat suuntaa Habitare-messuille, kuka yhdessä kaveriensa kanssa, kuka yksin. Itsekin jo malttamattomana odotan mitä kivaa uutta on tänä vuonna... 


Pistetäänpä siis perinteinen lippuarvonta käyntiin. 
Jaossa kaksi digilippua, joko molemmat yhdessä tai kaksi yksittäistä. 

Muistathan siis  ehdottomasti mainita haluaisitko yhden vai kaksi lippua!!!
Laitathan myös sähköpostiosoitteesi mukaan, liput ovat siis sähköisessä muodossa ja lähetän ne heti arvonnan päätyttyä.

Blogissa on kommentoinnin valvonta päällä, joten huomioithan, ettei kommenttisi näy välittömästi. 

Arvon voittajan/voittajat lauantaina puolilta päivin, onnea matkaan! 


lauantai 31. elokuuta 2019

Kesän mittainen odotus

Sanotaan, että hyvää kannattaa odottaa. Näin se on.

Mattoja on tullut ja mattoja on mennyt, kaikkiin olen ollut enemmän tai vähemmän tyytyväinen ja hyvä näin, koska itse olen valinnut ne.
Silloinkin kun joku muu on vaikuttanut asiaan ns. hätävaramattojen kohdalla on valinta ollut silloinkin ihan nappi.

Mutta kun kaikki vaikuttaa kaikkeen... 
Vaaleita mattoja olen himoinnut pitkään aina aina ajoin, mutta selittänyt itselleni, että pikkupossut on vielä niin pikkupossuja, ettei vielä oikein voi ja itsekin aika possu välillä kun ateriat eksyy telkkarin äärelle 😉 

No, nyt possut on jo vähän isompia, ruokapöytä olkkarissa ja itsekin pyrin (lue: opettelen) syömään sen ääressä, joten jo alkukesästä pistin uudet matot tilaukseen!


En muista kumpi tuli ensin, muna vaiko kana, eli tuo Iso Pyöreä vaiko mattotilauksen teko, mutta tämä pöytä on jo niin massiivinen kaikessa tummuudessaan, että se jo suorastaan huusi kontrastiksi jotain vaaleampaa. 

Nämä Svaneforsin paimentolaismatot on olleet jo vuosia heidän myydyinpiä mattojaan - enkä yhtään ihmettele miksi! 


Mahdottoman mukavat jalan alla, täyttä puuvillaa ja kauniit kuin possu pienenä 😊


Mullahan on huusholli niin, että ikkunat on itään ja länteen, eli aamu- ja ilta-aurinkoon. Täällä ei siis päivänvalo juuri juhli. 
Niin ihanaa kun onkin taas syksyllä käpertyä tummempien värien syliin, niin nautin kyllä suunnattomasti kun lattia ei syö kaikkea valoa.  Ehkäpä ne syksyiset samettiverhotkin pääsee kunnolla edukseen esille, mutta ei ihan vielä. 

Näistä alla olevista edellisistä (hätävaramatoista) toki tykkäsin - tykkään edelleenkin- ja meinasinkin ne säilöä kellariin mahdollisiksi vaihtomatoiksi, mutta kun kaksi naapuria oli jo korvamerkinnyt niitä omikseen, niin pistin hyvän kiertämään... 


... kahden 2x3m kokoisen maton vaihtaminen yksin kaikkien huonekalujen alta toisiin samankokoisiin ei käy ihan sormia napsauttamalla, mutta onneksi on jo vähän tullut rutiinia tullut tähänkin hommaan! 


 Näidenkin mattojen alla on Ikean mattohuopaa, se on maanmainio keksintö! 

Ja ettei jää epäselväksi kenellekään, niin ei, en ole saanut mattoja ilmaiseksi, mutta olen saanut ne mukavalla alennuksella. Pitkä odotus johtui siitä, että varastosaldo oli suositulla matolla nollassa, piti odotella uutta erää ja vähän vielä kesälomatkin viivästytti toimitusta. 
Mutta kannatti odottaa, ehdottomasti! 

Nyt sitten odotellaan jotain, minkä tämä poiki...en oikein tiedä matotko vaiko pöytä, vaiko molemmat yhdessä, mutta poiki kumminkin. 
Kaikki kun liittyy kuitenkin kaikkeen. 
Ja kerrankos täällä nyt lähtee lapasesta 🙈🙈🙈

Palaillaan! 

lauantai 24. elokuuta 2019

Näkösuojaa

Vuosikausiin ei ole enää postiluukusta kopsahdellut mainoksia eikä ilmaisjakeluita, sen valinnan tein aikoinaan kun tuntui, että kannan avaamattomia ja lukemattomia lehtiä ja lipukkeita eteisestä roskakaapin kautta paperinkeräykseen.
Turhaa touhua. 

Hyvin on meikäläinen osannut kuitenkin shoppailla ilman mainoksiakin, vai väitätkö, etten muka olis 😉
En enää edes muista mitä taannoin rautakaupan valikoimista tsekkasin, mutta niin faceen kuin instaankin alkoi tupsahdella K-Raudan mainoksia. Hyvä niin.
Tuli nimittäin vastaan jotain, mitä olen alitajuisesti jo useamman kesän haeskellut...tai en oikeastaan edes haeskellut, ennemminkin miettinyt, että tarttis tehdä jotakin... 

Kyseessä yksi pieni, mutta tarpeellinen osanen mun parveketta ja viihtymistäni.
Esteetikon silmään on aina vähän tökkinyt systeemi, jonka tein aikoinaan niistä tarvikkeista mitä silloin saatavilla olla - ja niin se sitten jäi. Tämä tässä:
 Meillä on naapurin parvekkeet osin niin lähellä toisiaan, että on ihan hyvä saada vähän "hajurakoa". Viihdyn parvekkeella oikein hyvin (täällä nytkin), mutta en tykkää itse katsella jonkun toisen parvekkeelle, vielä vähemmän tykkään jos joku hengittää niskaan omalta parvekkeeltaan. 
Silloin aikoinaan ei siihen hätään löytynyt kuin haitariristikkoa, Ikeasta sitten löysin tuota ikivihreää seinämää ja sitä kiinnittelin paremman puutteessa. 

Eilen sitten alkoi purkuoperaatio. 

 Väistämättä käy mielessä, että eikö nyt olis voinut tehdä vähän seinämääkin näihin silloin kymmenisen vuotta sitten kun parvekkeet näihin asuntoihin täysremontin yhteydessä lisättiin. 
No, hyvä kun sentään lisättiin! 

Kusti polkas eilen tämänmoisen näkösuojansuoraan kotiin. 
Siinä se nyt nököttää, kiinni muutamalla nippusiteellä, ettei tuulella kolise eikä pauku! 

Ensin meinasin, että kiinnitän vain nyt kaiteiden sisäpuolella olevat sähkövalot tuohon sermiin, mutta kun kokeilin noilla aurinkokennovaloilla, niin näytti vähän aneemiselta... 🤔

Joten ikivihreät suihkun kautta takaisin seinälle, nyt vaan toiseen reunaan pystyyn ja aurinkokennovalot toiselle reunalle. 

Saavat jäädä siihen. Vähän on valo himmentynyt ajan saatossa, mutta palavat niin kauan kuin palavat. 
Sähkövaloissa on sen verran kirkkaat polttimot , että saavat jatkossakin valaista alhaalla parveketta, eivät loistaa naapurien silmiin. 

Toisessa päässä ristikko on ihan paikallaan, naapuri on vähän kauempana (ja käy vain tupakalla) ja nytkin ristikossa kiipeilee kelloköynnös. 

Ja todellisuus on se, että kun olen parvekkeella on ovi auki, sälekaihtimet kiinni ja yleensä varjokin alhaalla. Tänne mitään mistään näe. 

Mikäs täällä pesässä on ollessa 👌😁
Nyt kuitenkin pesä saa jäädä odottelemaan emäntäänsä vasta iltakaffeelle, minä nimittäin lähden hakemaan maailman parhaita omppuja siirtolapuutarhalta entisiltä omilta tiluksiltani, kahville entiselle melkein-naapurille ja noukkimaan karhunvatukoita toiselta.

Kivaa kesäpäivää sinullekin! 

lauantai 27. heinäkuuta 2019

kunnon huvitusta!

Täytyy reilusti tunnustaa, että en ole mikään huvipuistoihminen, en ole oikein koskaan ollut.
Tykkään kyllä korkeista paikoista niin kauan kun on lattia alla ja seinät tai ikkunat ympärillä, mutta kaikenlainen pyöritys on ihan hullun hommaa, sitä ei pää kestä yhtään.

Särkänniemessä olen käynyt viimeksi joskus vuonna kivi ja kirppu, läpi olen toki joskus kävellyt kun olen Sara Hildenillä poikennut, mutta sitä tuskin lasketaan.

Viikko sitten tein poikkeuksen.
Ajattelin käydä keskustassa asioilla käydessäni moikkaamassa niin omat kuin "mutkan kautta sukulaisetkin" -olivat nimittäin isommalla porukalla huvittelemassa, miniän velikin perheineen Espoosta oli käymässä.
Lopulta kävi niin, että jäin keskimmäisen rinsessan kanssa sinne noin kuudeksi tunniksi!!
Vanhin tytöistä ei ollut nimittäin matkassa ollenkaan, pää ei hänelläkään kestä noita vatkaimia, ja muu lapsijoukko oli ennemmän possujuna- ja anry birds -ikäistä.
Olisi käynyt rinsessalle aika pitkäksi muiden kanssa -tai vaihtoehtoisesti kymmenvuotias olisi joutunut yksin seikkailemaan isommille tarkoitetuissa laitteissa. No, minähän  viihdyn mainioisti näiden omieni kanssa, eikä ne omat menot niin olleet päivän päälle, joten eikun menoksi!

Tai no, menoksi ja menoksi...minä en siis mennyt yhteenkään, mutta yhtään ei kyllästyttänyt katsella kun keskimmäinen meni! joihinkin kaksi, joihinkin neljä kertaa. Hurjapää!
Hymyilevä hurjapää!!


  Ylläoleva vatkain oli se suurin suosikki, siinä ne neljä käyntikertaa!
Ja välillä ilme kertoi, että "mihinkähän tässä ollaan menossa"




 Tuossa se rinsessa heiluttelee varpaitaan innostuneena, toisen kerran menossa X:ään, hui!
Kaikenlaisia hötköttimiä ja vetkuttimia tuolta löytyy, eikä tainnut jäädä kuin pari käymättä, ne odottaa seuraavaa kertaa tai ensi kesää. Ja aivan varmaa on sekin, että ensi kesänä olen aivan varmasti tuon tytön mukana ainakin kerran!! Sen verran veti omaakin suuta kestohymyyn hyvä seura ja se innostus mikä matkassa oli.
Ja sekin on nyt muistissa, että jos keli vaan suosii, niin tuonne kannattaa mennä Tammerfestien aikaan -ei nimittäin ollut ollenkaan sitä ruuhkaa mikä normisti on heinäkuisena hellepäivänä. 

Tämä hymy on kuvattu Boomista (taustalla) tulon jälkeen, vapaapuodotusta ja maisemia melkein kuudestakymmenestä metristä (tuohon voisin ehkä kenties vaikka mennäkin, olen käynyt Linnanmäen vastaavassa, tosin parin rohkaisevan jälkeen parin duunikaverin kanssa)


Kivaa kesän jatkoa ja vahva suositus Särkänniemelle!!!!