lauantai 28. helmikuuta 2015

lahjuksia ja mitä lie

...eli arvonnan voittaja(t) ja paljon kaikenlaista sekalaista.

Kasataan nyt kaikki samaan kun kerran yritän näpytellä taas läppärillä toivottavasti sormeani suuremmin telomatta - se peijooni meinas nimittäin tulehtua ja nyt yritetään siten (kuten yks bloggaava kaveri sen sanoo) ylleisantibiootilla häätää kaikki niin talossa kuin puutarhassakin!
Tarkoitus saada sormi kondikseen ja häätää poskionteloista kaikki pöpöt, 
jotka ovat pesiytyneet sinne takomaan kalloa.

On se kuulkaa kamalaa olla ihan jouten!
Kyllä päivä tai kaksi menee, mutta sitten kun kolmatta iltaa tuijottaa telkkaria ihan vaan tyhjin käsin, niin alkaa olla aika syntinen olo. Nyt on kutimet pakattu kassiin, josko tämän talven sukkaurakka olis tehty, syksyllä sitten ehkä taas.
 Ja kun kerran laiskotellaan, niin laiskotellaan sitten koko rahan edestä.
Kävin nimittäin kampaajalla! En siis omassa kylppärissä, vaan ihan mun luottokampaajalla.
Pitää sitä nyt sen verran suhteita pitää yllä, että kerran kuudessa vuodessa....

Hyvä että menin, liike on enää maaliskuun auki kun koko rakennuskompleksi puretaan uuden rakennuksen alta - ja mun kampaajaniin siirtyy vuokratuolilaiseksi.
Sen lisäksi, että tuli tiedot ja kuulumiset päivitettyä, tuli myös ostettua yksi hylly uuteen kotiin.
(ihan oikeesti, se on ollut suunnitelmissakin!!) 

Arvatakaas olinko onnellinen kun pääsin edes sutimaan !
Jotain tekemistä. Siinä se nyt nököttää ja odottaa uutta osoitetta oikean värisenä.

Ja meillä kun palvelu pelaa, niin yksi blogkaveri joutui(!!) hankintareissulle, toinen kun oli bongannut AmandaB:n kelloja halvennuksella.
Tuolla niitä nyt odottelee mun eteisessä pinossa uusia omistajiaan (muuttonaisia) ja Lilla sai omansa.
Viime kesänä toin sieltä pois kellon, joka oli aivan liian suuri sinne -ja joka nyt taitaa löytää paikan taas tulevasta kodista.
 Muuten kaikki Lillassa ennallaan. Kesää odotellaan...
 Lunta siellä vielä on....on semmoisessa notkelmassa...
 Vaan kyllä se häviää sieltä. Ihan pian.


 Kotona taasen....no, ei mitään erikoista.
Yks patalaiska akka, ei juuri muuta. Mitään en o pakannut, ehtiihän tässä.
Perjantaina puolilta päivin saan avaimet, sikseen on remppa tehty, joten jos vaikka torstaina aloittelis!
Ai juu, faija teki joskus aikoinaan -taisi olla edelliseen kotiin- mulle tarkoin mitoitetut sisustustikkaat,
tänne niille ei oikein löytynyt paikkaa, joten systeri sai ne pihalleen...ja siellä ne on tähän päivään asti olleet ulkona. Nyt omin ne taas itselleni, kävin tänään nappaamassa ne sieltä yhden omppupuun juurelta ja niinhän ne on kuin uudet! Hyvin kun on tehty, niin ei edes säät pääse purasemaan.
 Paikka uudessa kodissa löytyy näillekin. Ehkä jopa parikin paikkaa.
Nyt ne on vähän hätäapulaskupaikkana.

Ja sitten.....tadaaaa.....onnittelut.....
Onnittelut 5-vuotiaalle! Aika on kulunut nopeasti ja minustakin tuntuu kuin olisit avannut Huushollin vasta äskettäin. Minulla alkaa kohta viides vuosi ja selvää väsymystä on ilmassa. Blogi on sellainen juttu, ettei sen päivittäminen tunnu missään jos on innostunut, mutta jos intoa puuttuu on se työlästä. Mutta antaas olla kun kevät koittaa. Kahdella arvalla mukana, valitsisin seepraveitsen (terävistä veitsistä onkin pulaa) ja harmaat sukat, niissä on niin sievä reuna.

 Sinulle lähtee postissa seepraa ja pitsiä ♥
Ja kun ei tässä muutakaan tekemistä, niin arpasin vielä toisenkin voittajan niiden kesken,
 joille kelpasi pinkki ja raitaa.
Ja voittaja on....

Paljon onnea ihanalle blogillesi. Mikäli onnetar suosii haluan pinkin veitsen ja fuksia-valkoiset sukat. 

 Cherin osoite pitäis löytyäkin, mutta Klaara, laitapa meiliä mahdollisimman pian!
Keskiviikkoon mennessä jollei kuulu mitään, niin sitten pika-arpasulla uusi voittaja.
Postit pois muuton tieltä!!

Ja pysykää kanavalla!
Täällä voi nyt olla muuten hetken vielä hiljaista, mutta yksi arvonta on tulossa...
heti kun minä saan itsekin postia....

Hei hetkeksi!!

tiistai 24. helmikuuta 2015

kurkunleikkaaja

Se oli puukon vika. 
Eikun kurkun.
Eikun ihan oma vika se tais olla kuitenkin :/

Kauhia nälkä, kevyen aamupalan syönyt jo tunteja aiemmin, lounasaikakin mennyt ajat sitten...
Eikös kuulosta siltä, että lähtökohta on ihan just kohillaan pienelle "turmatapaukselle"?

Minä nyt sitten ylen auliisti testasin, että veitsi on varmasti terävä.
Samanlainen mikä arvonnassakin on mukana.
On se.
Terävä.
Todistettavasti.
 Viikon päästä saa tikit pois sormenpäästä.
Ja ehdin sitten puoli tuntia sittn syömään sen leivänkin mitä rakentelin.
Kahvista kerkesin lähtiessä hörpätä puoli mukillista.
(Ei muuten ihan heti uskois kuinka paljon sormesta voi tulla verta...)

Kun ei toi kymmensormijärjestelmä oikein pelitä, eikä voi kutoakaan,
niin taidan nyt ihan suosiolla ottaa kirjan käteen ja upota sohvan pohjalle
 ja palata vasta kuunvaihteessa kertomaan kuka seuraavaksi saa puukottaa itseään.
Ei vaan, ei kannata olla itselleen vaarallinen, testattu on :)

CU!

lauantai 21. helmikuuta 2015

kaksi viikkoa

Eilen heräsin ykskaks siihen, että hyvänen aika, 
tasan kaksi viikkoa ja saan uuden kodin avaimet!

Ketään uutta tulokasta ei ole käynyt tätä nykyistä katsomassa, 
joten soitto isännöitsijälle - ja sain luvan jättää makuuhuoneen tapetin paikalleen.
Huh, ei tarvitse alkaa operoida sen kanssa.
Alkujaanhan oli ukaasi ottaa pois.

Katse olohuoneen seinää.
Tarrateksti.
Minä niiiiiiin tykkään siitä!
  Ei auta....skalpelli käteen ja varovasti irrottamaan kirjain kirjaimelta!
 Yksi valokuvataulu nurinpäin ja siirto siihen.
Onneksi se on tehty kapalle eikä kanvaasiksi!!
 Meni siinä jokunen tunti!
Hermot kesti paljon paremmin kuin alkuperäistä seinään laittaessa....
 Siinä se nyt on valmiina uuteen kotiin!
Kehyksissä.
 (Tiedän, että joku jäi kaipaamaan tietoa mitä niille ylimääräisille tuoleille -kuvassa- tapahtui,
kerroinhan, että niitä tuli kahdeksan vaikka tilasin neljä. No, kyllä ne ihan palautui Jyskille.
Esitin toivomuksen, että vaivanpalkaksi saisin yhden tietyn tarjoustuolin tai edes alennuskupongin siihen. Ei onnistunut. Hyvittivät mulle 20€. Tuuumasin, että ensi kerralla mä kyllä pidän itse kaiken ylimääräisen minkä saan. Vaikka perusrehellinen pyrinkin olemaan...)
 ....olen puhunut ☺

Mukavaa viikonloppua, minä kiiruhdan ihan just nyt kohti rinsessalandiaa!
Tsau!

torstai 19. helmikuuta 2015

viis vee!

Ihan oikeasti: mihin aika menee??

Tajusin taannoin (toisen blogin avustuksella, kiitos vaan!), että hyvänen aika, minä oon roikkunut täällä blogistaniassa jo viisi vuotta! Kaksi ja puoli meni "mummun huushollissa" ja toinen mokoma tämän nykyisen raapustelun parissa. Mulla on pääsääntöisesti ollut ihan älyttömän kivaa, toivottavasti tekin olette viihtyneet.
Reilut tuhat postausta ja noin 40 000 kommenttia (joista puolet ainakin teiltä).
Kiitos!

Ei ihme kuitenkaan jos alkaa välillä olla langanpää jutuissa hakussa.
Kun ajatus seisoo ja hommat seisoo ja ja ja...
Nyt on joku viiden vuoden(?) melankolia päällä, kevätväsymystä tai sitten ajatukset vaan on niin muualla, että ei synny sitäkään vähää mitä yleensä.
Masiinat on välillä kiinni kaikki, välillä ne kilkuttaa kuorossa viestejä, mutta pää on ihan omissa sfääreissään. Sormetkin on ilmeisesti tottuneet kutimiin ja koukkuun enemmän kuin näpyttimiin,
joten lienee syytä pistää jonniinmoinen 5v-arpasu peliin ja huilata itse täällä taustalla ihan rauhassa...
(muka-huilata! ...minust on niin kiva lähteä hoitamaan joku yksi asia, ja viipyä reissulla muutama tunti, askeltaa tuttuja tai vähemmän tuttuja reittejä ja ihmetellä maailman menoa...ja sitten palata kutimen ääreen....älkää vaan kysykö hukunko jo sukkiin!)
Tuo tuossa kuvassa on jo monessa paikassa palvellut matto, joka eilen viimein joutui purku-uhan alle ihan konkreettisesti. Etsin päättelykohdan ja aloin virkata pallille päällistä. Ja juu, tuo on palli, se mikään jakkara ole :)
Ei vaan ole silmää miellyttänyt tuo ruskea, mutta suunnitelman toteutukseen on mennyt melkein vuosi!
Jokunen rivi vielä puuttuu, mutta puoli kolmen aikaan aamulla -vaikka intoa olis vielä riittänyt- peukalo oli sitä mieltä, että nyt riitti! On näköjään vieläkin sitä mieltä, mutta saa uhrautua kunhan ulkoilut on ulkoiltu.....ne keskeneräiset projektit kun ei oikein natsaa....

Yksi haastekin roikkuu tuolla plakkarissa (sori, Ninni) mutta jotenkin en vaan ole saantu tartuttua siihenkään. Lupaan kyllä jossain kohden.

Niin, se arpasu!
Lillassa on huutava pula kunnon veitsistä, ja nyt kun tuli vastaan sellainen, jonka hinta-laatusuhde oli oikein passeli, ja joka on jo kotona hyväksi havaittu (terästä, tarttumaton pinta), päätin hakea niitä vielä lisää...
Pistin pari Finskin keittiöpyyhettä mukaan ja löppösetkin....ja kunhan saan itsestäni irti, niin voipi olla, että jotain pientä kivaa tulee vielä lisääkin. Tuolla on nimittäin ihan hyvä jemma kaikkea LivBoxin matkassa tullutta kosmetiikkaa, joita en vaan ole itse ehtinyt ottaa köyttöön - jos sieltä vaikka jotain...
Kerro kumpi veitsi, vaaleanpunainen vai seepra ja kummat sukat, fuksia/valkoiset vaiko tummanharmaat - molempia ei siis saa! Mutta saa valita mieleisemmät.
Vaikka yleensä arvonnoissa pyydän kommenttiin milloin mitäkin, niin nyt ei tarvitse sen kummemmin turista, mitä sitä suotta muita vaivata kun itseltänikään ei mitään irtoa.
Saa toki höpöttää jos vaikka ja mitä, kauhean mielelläni minä niitä kommentteja kuitenkin lueskelen :)
Arpa per nuppi.
Linkityksestä (blogiin tasi faceen) voisin antaa toisen, joten mainitse se, kiitos!
Ja....anonyyminä ei voi edelleenkään kommentoida, sorry!

Ei mulla muuta.
 Palaillaan!


sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Leikki on lasten työtä

Minä leikin ihan muuten vaan.
Valokuvilla välillä.
(sen verran tiiviisti on flunssa yrittänyt iskeä parin viikon ajan pääsemättä helvetillistä päänsärkyä pidemmälle, että ei oikein mikään (muukaan) ole huvittanut)

Miksi kotikin näyttää paljon mielenkiintoisemmalta 
ja muka ihan "uudelta" ja erilaiselta kun kuvia vähän muokkaa?
Vähän niin kuin kunnon faceliftaus? Ei tunnistais itseään peilistä jos olis nainen?
 Pimeetä touhua?
 Juu, tiedän :) -ihan(an) pimeetä!
 

 Ei siis niin mitään asiaa.
Ystävänpäivä tuli ja meni, käytiin muutaman naisen voimin Olgalla taas ihan vähän vaateostoksilla,
(ei edes kuvia sieltä, kamera oli kyllä kassissa), syömässä tutussa paikassa (ei kuvia sieltäkään) ja kurvattiin melkoisenmitäänsanomattomat Astamessut läpi (siellä kamera ei enää tullut edes mielen viereen). 

Asiaa -tai asian vierestä- sen verran, että josko vaikka jollain olis...
...tarpeettomana, kirpparihinnalla...
näitä kuvan mukeja:
Näitä on miniälle tullut muutama kappale joltain koiranäyttelyreissulta
ja kovasti olis käyttöä useammallekin.
Jos sinulta löytyy ja hennoisit luopua, niin heitäpä meilillä (punatukanposti(at)gmail.com)

Mukavaa alkavaa viikkoa!

Asiaan -tai sen puoleen asian viereenkään- mitenkään liittymättä:
Sain äsken meilin, jonka vuoksi linkitän yhden blokikirjoituksen tähän alle, 
sivuaa erästä keskustelua herättänyttä (ja luettuinta postaustani),
käykääpä lukaisemassa!!!
> klik <

keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Kirppistelyä

Pitkästä aikaa suunta kirpparille!
Ihan tositarkoituksella kaiken kukkuraksi, 
tarkoituksena löytää pikkuisen isompi vanha matkalaukku kuin se taannoinen.
Ihan nille rinsessojen "romuille".

Joten tuleva naapuri taas seuraksi ja töppöstä toisen eteen...tai oikeastaan kumisaapasta,
lumet sulaa nimittäin lätäköiksi ihan silmissä!

No, tein minä ainakin pari erinomaisen hyvää löytöä.
Ensimmäisestä ei ole edes kuvaa kun pääsi pesun kautta kaapin hyllyyn.
Mulla on Sarpanevan Kekkerit-sarjan "Ölkkejä" jokunen ja nyt löytyi kohtuuhinnalla saman sarjan jälkiruokakippoja, joista nappasin yhden matkaani. Ihan vaan suolapähkinöille.
Jos vaikka joskus olutta ölkeistä nauttiessa ...

Ja sitten the Löytö!
Hyvin, hyvin nostalginen!
 Olipa kuulkaa mukava lapioida tuolla ☺
Melkein teki mieli lapioida koko tontti... oliskohan naapurit keväämmällä ihmetelleet miks heillä on niiiiiin paljon lunta -eikä mulla yhtään.
Ei vois enää edes vaan Wanhaa Juoppoa kiitellä...että se horas kaikki...

Arvatkaas kumpi lapio on mukavampi ottaa käteen.
 Ja juu, löytyi se matkalaukkukin.
Oli jopa varaa valita kolmesta erilaisesta.
Alempi on uudempi ostos, siellä on nyt mökkilelut ja edelliseen humpsahti vuosikerta tytöille kerättyä Akkaria...viime kesänä niitä jo luettiin. Hyvä jemma niille!
Sieltä me sitten hilputettiin jokunen kilometri Lillaan toisella lapio kädessä ja toisella matkalaukku.
Eikä kukaan varmaan katsonut yhtään pitkään, eihän...

Aurinkoista huomistakin!
Nautitaan ♥

tiistai 10. helmikuuta 2015

Pulassa

Hyvänen aika, mutta on aurinko tänään hellinyt!
Jos nyt ei ole kevättä ilmassa, niin ei koskaan.
Paitsi tietty sitten kun ne ensimmäiset leskenlehdet....
(älkääkä nyt pilatko tätä sanomalla, että vastahan on helmikuu ja lisää tulee lunta ja pakkasta ja hankikanto ja ja ja .....en usko! En suostu.)

Aamusta kun lähtee liikkeelle, niin ehtii paljon.
Ensin liukastella huonosti hiekoitetuilla vetisen jäisillä luistinradoilla joita jalkakäytäviksi täällä kutsutaan, sitten istua entisten duunikavereiden kanssa ilman sen suurempaa kiirettä  kakkukaffeella, käydä ostoksilla, viedä ostokset kotiin, haukata pikainen välipala -ja sitten se ihan pakko...Lillaan!

On siellä lunta!
Pihavahtikin pulassa, kaulaansa myöten.
(ilmankos siellä rusakot nyt mellastaa)
 Ja se lumi mikä oli vielä pari päivää sitten katolla oli nyt kuistilla!
(kuistivahdillakin pyyhkii vähän huonosti: tassuissa oleva kala on menettänyt pyrstönsä)
Eikun lapiohommiin. Olipahan muuten pikkuisen painavaa ja osin jäätynyttäkin, sai tehdä töitä ihan lämpimikseen, että pääsi sisälläkin poikkeamaan. Ihan vaan istuksimaan ikävissään hetkeksi.
 Jos oli lumi painunut alemmas lämpöisemmän ilman myötä, niin oli rusakonperkeleetkin taas käyneet esiin tulleella köynnöshortensialla....jossa muuten edelleen on vihreitä lehtiä. Ihan tuoreita, ei mitään pystyyn kuolleita. Kummallinen kasvi. Sai nyt kunnon lumikinoksen päälleen, jos sais vaikka olla rauhassa.
 On ne rusakot muutenkin siellä mellastaneet, nyt menee polkuja siksakkiin pitkin pihoja, niin minulla kuin muillakin. Ja tuntuu norjanangervotkin menneen parempiin suihin.
Aika tarkkaa työtä! Onneksi nämä on ne viimeiset pienikokoiset, eiköhän nämäkin kasva jo ensi kesänä sen verran, että saavat seuraavan talven olla rauhassa.
(nyt kun Vanha Juoppo on pois, niin riittää näillekin jo kasvumahdollisuutta)

Näille taasen on leikkuria tarjolla, omppupuissa on taas paaaaaaljon siivottavaa!
 Saas nähdä pääseekö tänä keväänä jo maaliskuussa saksimaan ihan "kuivalta maalta" kuten viime vuonna. Tästä alemmasta lähteekin taas jokainen oksa, tehköön uudet. Omppuja ei tarvi tämän vaivautua enää tekemään. Ikinä.
 Jos oli vielä hetki sitten se reilu puoli metriä lunta, niin nyt alkaa jo puksit paljastua :)
Ja katsokaa nyt tuota lunta! Sehän on ihan melkein pelkkää vettä!
 Eikös se vähän kevään merkki ole sekin kun iltapäivällä oli jo tätä mallia ne "luistinradat"?
 Onneksi on varusteet naista myöten...
 *loiskis*
Se sääkatsauksesta.

Lisää arskaa kiitos!
Have fun!
 

lauantai 7. helmikuuta 2015

iloja

Huomaatteko te päivittäin olevanne kiitollisia milloin mistäkin?
Pienistä asioista?

Minä olen alkanut kiinnittää huomiota siihen, että iloitsen milloin mistäkin. 
Ilmeisesti alitajuisesti käännän asennetta positiivisiin asioihin ja positiivisiin ihmisiin.
Ja niihin pieniinkin ilon aiheisiin.
Eilen se oli aurinko!! Isosti!
 Se suorastaan kutsui pihalle, joten minäpä pirautin tulevalle naapurille ja kysäisin josko hän lähtis mun kanssani kantamaan aurinkotuolin parvekkeelta Lillaan. Tämän asunnon parvekkeella se on ollut ihan tyhjän panttina, ja saisipa pois muuton jaloista.

 Lilla on sen verran notkelmassa, että sinne asti ei matalalla paistava aurinko oikein yllä, mutta iloitsinpa siitä, että edellisenä päivänä oli lumityöt tehty -eikä nyt tarvinut!
 Yksi mökkinaapurikin ystävänsä kanssa istuskeli omalla kuistillaan, 
piipahdettiin hetki jututstelemassa ja todettiin, että kyllä, nyt on ensimmäinen päivä joka jo tuoksuu keväälle! Ilma oli aivan erilainen kuin aiemmat talvipäivät.
Kyllä se kevät sieltä tulee, taitaa vaan tulla hitaanlaisella vauhdilla taas tänä vuonna.

 Kotona ilahduttaa uusi helmalakana.
Sen hankinta on ollut jäissä kuukausitolkulla, minä kun en tiennyt minkälaiseen kotiin olen lopulta muuttamassa, niin en hommannut sitä. Jos uudessa oliskin ollut vaikka vain alkovi, eihän sieltä mikään helmalakana mihinkään näy...muka....no, nyt sekin on ollut jo hetken aikaa paikallaan :)
Minä nyt vaan olen helmalakanaihminen.
 Juuri nyt ilahduttaa pirteä kudin.
On se kuulkaa kumma kuinka nuo sukkapuikot on kasvaneet kiinni mun käsiini!
Suunta on pihalle, mutta kunhan kotiudun, niin miniän sukat saa lisää vartta ja ilta meneekin kutimen kanssa rattoisasti. Voipi olla, että maanantain kävelylenkillä sukat pääsevät jo omistajalleen.

Kuulemma Norjan suunnalta on kovia tuulia tulossa ja taitaa olla luntakin luvassa.
No, ei se mitään. Sytytetään kynttilöitä, nautitaan elämästä ja tästä päivästä!
Siitä mitä meillä on!

♥ Mukavaa ja ilontäyteistä viikonloppua ♥

keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Vitosella pääsee pitkälle!

Ja toisella vitosella takaisin kotiin.
Tai no, pitkälle ja pitkälle.
Turkuun kuitenkin - ja takaisin Tampereelle.
Aina välillä se sokeakin kana nimittäin jyvän löytää, onnistuin taannoin bongaamaan tosi edulliset junaliput ja pakkohan ne oli hyödyntää! Hyvä syy lähteä kukkaroystävällisellä hinnalla talvipäivää viettämään pois kotimaisemista ja lumitöistä - ja samalla Pikkutalon Sannaa taas moikkaamaan. 
Ja käymään tottakai ihanaisen Jaanan Tyttö ja Vuohi-puodissa!
Valitettavasti mun matkakaverini oli estynyt, joten yksin sitten jouduin matkaan lähtemään.

Treffattiin Sannan työpaikalla punaviinin ja salaatin ja yleisen höpöttelyn merkeissä,
sitten suunnattiin kaffeelle -kakkua unohtamatta, ohimennen käytiin matkan varrelle osuneessa Sisutuksen koodissa hakemassa Sannalle yksi tyynynpääliinen, ja jotenkin oli ihan pakko ottaa kuva Tomi Kouvolan kanssa :) 

Talvinen Turku näytti melkoisen kauniit kasvonsa, mutta osasi kyllä heittää räpäskääkin niskaan.
Mutta eihän se tahtia haittaa kun voi poiketa vaikka aperitiivit ottamassa ja varaamassa pöydän illaksi sushiravintolaan -kuinka tulikin puheeksi, että mineä en ikinä ole sushia syönyt.
Nyt oli sitten pakko kokeilla. Ei pahaa, ei :)

Kaksi puheliasta naista kun sattuu yksiin, niin ykskaks huomattiin, että helkkari, kello on vaikka mitä...taxiiiii!!!! Ja suunta sinne Jaanan puodille!
Ei muuten, mutta kun oli se pöytävaraus kuudeksi. 
Ja paluulippu päivän viimeiseen junavuoroon yhdeksäksi.

Sattuipa niin mukavasti, että Sanna oli kuskannut kameran mukanaan töihin ja minä taasen jättänyt omani puolivahingossa olohuoneen pöydälle, joten Sanna sai toimia mun hovikuvaajana!
Tiedä sitten törmääkö samoihin kuviin "naapuriblogissa".
Tässä siis sekalainen seurakunta niin talvista Turkua kuin meidän hömpötystäkin.
Ihan ilman mitään sen kummempia lisähöpinöitä välissä.
 
  Ja totuuden nimessä...(ettei paikallinen valuutta vaan vahingossakaan pääse pesää tekemään) uudelleensijoitin muutamasta puutuolista saamani roposet ....tuossa ne ostokset jo tiskillä näkyikin osittain; mun ihana iso kesäkassi (sitä kesää odotellessa) -ja samaisessa kassissa kulkeutui hyvin kotiin Lillan uusi pesuvati. Vanha alkaa olla huonossa hapessa, en mä muuten...(meniks läpi?)
 Julmetun isoja kummatkin!!
 Samaan kassiin livahti vielä pari kulkuneuvoakin.
Toinen taitaa päästä pojan tatskafirmaan muistuttamaan kesästä ja harrikka-ajeluista.
Ja vähän luulen, että rinsessat saattaa leikkiä toisella...
Eiks ole vallan hurmaavia!! Kaikki Jaanan puodista.
Hyvää tekeviä tuotteita, näillä saa nimittäin moni perheensä ruokittua Keniassa!

 Sydämellisin terkkusin päivästäTurkkusesta ♥