Paluu menneisyyteen

Se taannoin mainitsemani "hyvin luettu lehti" oli viimeisin Avotakka ja pari ilmoitusta siellä kiinnitti todella huomiota -ja toinen niistä aiheutti mylläkän kotona.

En ole ikinä ollut mikään kotimaisten tuotteiden fani, olkoon kyseessä sitten Marimekko, Artek, Aarikka, Iittala tms. vain muutamia mainitakseni. Jostain syystä ei vaan nappaa, toki poikkeuksia on kaikilla, mutta nyt puhunkin yleisesti.

Avotakassa iski mun makuun kovasti tämä ilmoitus:

Vanhaa tuttua tavaraa, mutta valkoisena! Ihan aidosti tykkään, voisin jopa huolia omaankin keittiöön mikäli tietäisin tavoistani poiketen tykkääväni vielä vuosienkin kuluttua -ja se nyt onkin sitten vallan toinen juttu, se.

Mistä tulikin oiva aasinsilta siihen mistä olen ihan oikeasti tykännyt aina.

Omistanutkin moisen omassa kodissani joskus 90-luvulla, ihana huonekalu joka nuhjattiin elämänkaarensa loppuun ja tippalinssissä luovuttiin  siinä vaiheessa kun ei mistään saanut uutta tyynyä. Ei ollut nettikauppoja silloin mistä olisi etsinyt -eikä kai oikein matskua mistä olisi itse askarrellut. Kaikki mahdollinen tehtiin kyllä mitä tehtävissä oli. Kunnes "kuolema" meidät erotti.

Tämä on se huonekalu mille (parveketuolipostauksessa) sanoin  Villa Idurin Pilville tekeväni vaikka tilaa, jos jostain onnistuisin löytämään. Vuosien epäsäännöllisen säännölliset googlailut eivät ole tuottaneet tulosta hartaasta yrityksestä huolimatta.. 

Ja sitten samaisessa Avotakassa hyppää silmille tämä:

Papapsan! Iso, ihana Papasan-korituoli! 

Myynnissä Granitissa! 

Uskokaa huviksenne, jollen olisi istunut niin hyvin siellä pervekkeen tuolissa olisin tipahtanut tuolilta! 

Kerrankin luin Avotakan jopa tuoreeltaan, yleensä lehti  tulee systerille ja minulle sitten kun tulee -ja luen sitten kun ehdin. Nyt oli joku tuolla maailmankaikkeudessa sitä mieltä, että mun tarttee saada tämä, on nimittäin oma lehtitilaus ja luin jopa ennen kuin seuraava ilmestyy -sitähän ei ikinä tiedä saako jotain tuotetta enää silloin jos ja kun lukee "joskus tai jouluna"

Minä siis Grantitin nettikauppaan ja tänään sain Papasanin kotiin.

 Kannatti myydä yksi tuoli pois ja antaa parisänky miniälle miehineen, siirtää työpöytä makkariin ja todellakin tehdä tälle tilaa. Ja kuten näkyy sitä tilaa on enemmän kuin riittävästi.

Oli muuten erittäin positiivinen yllätys tuo tumma rottinki! Kaikissa Granitin kuvissa on nimittäin vaalea, ja olin jo henkisesti varautunut siihen, että sille sitten ehkä tarttee tehdä jotain. Ei todellakaan tarvitse, se on just eikä melkein kuin mulle tehty.

Saas nähdä mitä rinsessat tuumaa kun Vappuna näkevät ja pääsevät kokeilemaan -jos yhtään isäänsä tulevat, niin tykkäävät! Onneksi tuohon mahtuu vaikka kaksikin kerrallaan, ettei tule riitaa.

Ja jos tulee, niin minähän komennan kaikki pois ja valloitan sen itse...

Nyt mä lähden tikuttimien ja Netflixin ja nenäliinojen ääreen, iski nimittäin juutaksenmoinen flunssa mikä pitäis saada inhimilliselle tasolle tässä muutamassa päivässä.

Koneelta lupaan pysyä pois!

Ei ole postauksia nyt luvassa.

Ei ihan putkeen

Vaikka sanotaankin, että sitä saa mitä tilaa, niin ei se nyt ihan aina niin mene kuitenkaan.

Sanonta tosin taitaa koskea enemmän sitä mikä osuu tuulettimeenkin....

Joka tapauksessa nyt on kyse matoista.

Niitähän tulee ja menee tilanteen ja tarpeen mukaan.

Keväällä kun ostin Voikukkapellon Netalta eteisenmatot oli oli ihan selvää, että tarvitsen kaveriksi ja vaihtariksi rauhallisemmatkin. 

Helmikuun alussa tilasinkin kaksi samankokoista, ohutta ja ihanaa mattoa, mutta minne lie tilaus hävinnyt, matotkin jo loppuneet, eli jäin ilman. Tuo koko mitä eteinen vaatii (tuplana) on 120x180 (tai hätätilassa 120x170) eikä sitten olekaan mikään 'piis of keik' hakea sopivia.

Netti on ollut kuumana kun olen hakenut päivä toisensa jälkeen vaihtoehtoja olemattomista valikoimista. Yksi löytyi, mutta siinä vaiheessa kun viimein luovutin alkperäisen kanssa ja uskoin, etten niitä saa, oli jo sekin myyty loppuun. Pääs pari prklttä.

Eilen sitten löysin k-Raudan valikoimista pari sopivankokoista puuvillamattoa, yksivärisiä harmaita ja ajattelin, että no ne on nyt sitten siinä! ja pistin tilaten.

Aamulla tuli sitten meili, että kauppa on peruttu ja rahat palautuu aikanaan -oli vissiin saldot päin seiniä. Voi apua!!

Flunssaa yrittää pukata -ja se nyt ei sitten passaa ollenkaan- joten sateen loputtua puolilta päivin  kurvasin fillarilla apteekkiin ostamaan jotain vähän sopivampaa särkylääkettä kuin kotona olevat selkäsärkyyn tarkoitetut, ja päätin samalla reissulla katsastaa tässä lähkulmilla olevan Tammelan Mattohallin, joka on männävuosina pelastanut pulasta moneenkin otteeseen.

Sinne siis.

Ääni käheänä ja melkein itku kurkussa kysyin josko löytyisi jotain 120-leveetä mattoa, pituus 170 tai 180 -ja vaikka yritin samaan hengenvetoon yrittää, että ei polypropeiinia, niin ensimmäisenä tuli esiin käytävänmattoa metritavarana....EI ei ei!! Eikä mitään itämaisjäljitelmää, kiitos. Olisko puuvillaa, vaikka?

Yhtä pinoa kun pöyhittiin, niin löytyi kaksi raitamattoa. 

Ei ihan sitä mitä sieluni silmillä näin, mutta onhan mulla kotona sekä mustaa, että valkoista.

Ja keskusteleehan tuo ihan sopuisasti makkarin matonkin kanssa.

Ja halusin jo saada rauhan tältä mattoprobleemalta, jonka osilta saan kyllä katsoa peiliinkin. 

Kuka käskee olla niin kranttu, että tuo missä on vihreetä ja kuvioo ei muka mene kesällä se kun nyt vaan on mun päässäni talvimatto.  Että nämä on nyt sitten mun kesämatot. Piste.

Vaihtelunhaluinen akka, sano ☺

Mistä sitten päästäänkin seuraavaan etappiin.

Olohuone saa täydennystä maanantaina.

Palaamma astialle!

Hyvin luettu lehti

Eräänä taannoisista aurinkoisista päivistä otin kupin kahvia käteen ja sisustuslehden kainaloon ja kaivauduin parvekkeen tuoliin nauttimaan lämmöstä.

Täytyy sanoa, että tuli pirun hyvin luettua kyseinen lehti, yllätin itsenikin uusilla suunnitelmilla -enkä  tavallaan kuitenkaan yllättänyt. Löysin jotain mitä en uskonut löytäväni ja tottamooses sen sitten tilasin. Toimitusta odottelen edelleen.

Mutta se mitä tapahtui kun piti tehdä tilaa, se onkin jo tarina se.

Ainoa paikka "tulevalle" (en vielä paljasta mikä se on) oli olohuoneessa siinä missä oli kirjoituspöytä. Ja Hayn tuoli. Kuka sitä nyt kirjoituspöytää tarvitsee kun läppärin voi nostaa köökin pöydällekin. Ja mahtuu pari rinsessaa hyvin köökintuoleilla rinnakkain rinsessaohjelmia katsomaan, juu-u.

Että eikun myyntiin kirjoituspöytä! 

Ja kuka sitä nyt Hayn tuolissa istuu kun voi soffallakin istua, ei kukaan. Yksinään nököttää virattomana nyt kun ei enää ole kirjoituspöydän parina. Eikun myyntiin!

Ai juu, sitten on se musta koulutuoli, kirjoituspöydän kaveri, mihinkäs se jos ei ole pöytää enää -vai takaisin eteiseen mihin sen alkujaan hommasinkin...mutta kun se penkki on niin hyvä nyt siellä.

Hohhoijaa. Jätin harkintaan mitä sen kanssa teen.

No, kirjoituspöydälle löytyi nopeasti ostaja, Haylle samoin.

Ainoa mutka matkassa, että pöydän ostajalta hajosi auto, eikä sitten tiennytkään koska uudestaan pääsisi hakemaan. "Pistä vaan myyntiin, haen jos ei kukaan ehdi ostaa ennenkuin kun on auto kunnossa" sanoi.

Minähän pistin mietintämyssyn päähän ja otin uusiksi koko homman.

Ok, Hay on myyty, mutta jospa pidänkin pöydän. Se vaan pitäisi saada sitten mahtumaan postimerkin kokoiseen makkariin (mihin en ylipäätään halua muuta kuin sängyn!!) Joten pöydän myynti-ilmoitus pois.

Hups. Pistänpä sitten myyntiin parisängyn, kuka sitä nyt yssikseen määräänsä enempää sänkyä tarttee! Kaks rinsessaa mahtuu (saa luvan mahtua) siihen siinä missä yks mummikin.

Hitonmoisen säätämisen ja tinkaamisen ja perumisen ja miettimisen ja "saanko tulla tänään katsomaan --et saa kun olen Tampere-talossa rinsessan kanssa"-vääntämisen jälkeen vedin sängyn(kin) pois myynnistä ja annoin sen miniälle ja miehelleen. Heillä kun on semmoinen untuvanpehmeä, upottava yksilö, että kun mies käänsi kylkeään, niin miniä pyöri sängyssä. Meni siis tarpeeseen, maailman paras sänky. Itselleni ostin vähän kaposemman maailman parhaan. Nyt päädyn kera.

Nyt mulla on sitten huone kuin teinitytöllä, sänky ja ziljoona tyynyä, työpöytä ja läppäri ja paljon tilaa.

Juu, pelittää hyvin, kauhiasti on tilaa postimerkin kokoisessa -ja voin hyvin kuvitella rinsessojen tykkäävän. Joku (tai pari) kuitenkin tuppaa majailemaan täällä ipadin kanssa kun olohuoneessa on liikaa ääntä.

Saas nähdä kuinka ens yönä nukuttaa kun fengshuit vähän heilahti. 

Mutta heilautetaan takasin.

 Se on hyvä elämässä muistaa, että puhuu aina vain kauniita asioita ja hyviä sanoja, ikinä kun ei tiedä koska niitä joutuu syömään! Ihan hyvin nieleskelin kaikki puheet siitä, että ei työpöytää enää ikinä makkariin, ja että mä olen niin leveä nukkuja, että tarvitsen parisängyn...hyvinpä sitä kuitenkin mahduin mökkeröisenkin satakakskytsenttiseen. Sama koko nyt. Tuskinpa putoon lattialle.

Ja jos putoon, niin se on voivoi.

Ihan vain mielenvirkistykseksi  pari kuvaa aiemmista "käytävistä"

 Se mitä sieltä nimeltämainitsemattomasta sisustuslehdestä löytyi ja mille tein tilaa, se paljastuu kyllä kunhan saan sen kotiin. Tilaa on valmiina, mutta pidetään nyt hulluja jännityksessä...

Siihen asti 😉

hitsin kivat!

Lauantaina tuli myyntiin Ikeaan hollantilaisen Piet Hein Eekin kanssa yhteistyönä tehty Industriel-tuoteperhe.

Pääsin jokusen muun kanssa jo ennen ovien aukeamista kurkkaamaan tuotteet ennakkoon, ja täytyy sanoa, että tykästyin ihan satasella!

Ihmisläheisiä ja persoonallisia, kauniin epätäydellisiä huonekaluja ja esineitä, joissa näkyy ihmisen kädenjälki. Valmistettu kestävä kehitys mielessä.

JOS olisi iso asunto mihin mahtuisi suuri ruokapöytä en miettisi hetkeäkään!

Pöytä ja penkki, joka oli selkänojansa ansioista yllättävän mukava istua, ja muutama yksittäinen tuoli mukaan. Perfect! Mahtuisi koko lähipiiri kerralla syömään!

 Tuo maljakko houkutteli jo ennakkoon, mutta oli sen verran suuri kooltaan, että jätin vielä harkintaan.  Vielä aamiainen ja sitten jaksoikin lähteä ottamaan rinsessat vastaan!

edit. nuo rouheat tuolit on muuten ihan älyttömän mukavat istua!

Palaillaan!

Laiskuus on iloni

- vai miten se nyt meni?

Tänään on ollut sadepäivä, joka on mennyt ihan suunnitellusti sisätiloissa pyykkiä pyöritellen ja tiskaillen viikonkipun tiskejä. Tai no, koneethan tuon osuuden hoitaa.

Minä pääsin vähän vähemmällä lehtien parissa. Sohvalla potslojollaan.

Aikani kun olin makoillut, eli käytännössä lukenut yhden lehden läpi, kävi mielessä, että mitäs jos ottaisin alas nuo samettiverhot ja viimeinkin ompelisin niiden helmat. Ne kun on olleet ensin ylipitkinä ja sitten saksittuina versioina paikallaan ripustamisestaan asti. Olisi ehkä korkea aika tehdä jotain asian eteen.

Ei kun tuumasta toimeen!

En tosin päässyt kuin puoliväliin kun lipsahti vähän kesän puolelle.

Ostin taannoin kesäverhot, jotka oli kaapissa tuossa käden ulottuvilla, joten kaivoin esille ja päätin kokeilla miltä ne näyttää paikallaan.

Voi hitsipilli. Näyttäähän ne!

Oli pakko laittaa molemmin puolin ja istahtaa alas oikein kaffekupin kanssa katsastamaan paremmin.

Olin kyllä päättänyt, että en laita ennekuin lumet on sulaneet -mutta se edelleen kolme metriä korkea kinos tuolla talon nurkalla...ääh...

Jos yhtä kuvaa katsoo tarkkaan, näkee, että nämäkin verhot on liian pitkät, siellä ne helmat lattialla makaa näissäkin...jos olis ollut fiksu (tai siis, olenhan minä!) niin olis ottanut alas ja ommellut samalla kun ne samettiverhot. Nyt vaan meni laiskuus fiksuuden ohi!

Mistä tulikin mieleen, että yksi rinsessa laiskotteli auringonpaisteessa viikonlopulla.

Eikä puhunut pienemmille mitään tuosta paikasta, meni salaa.

Hyvin tarkeni!

Jos minä sitten huomenna?

Aurinkoa luvassa.

sisäinen kello

Ei tiedä pitäiskö itkeä vai nauraa kun tuli taannoin tieto, että EU pistää työryhmän tutkimaan kesä- ja/tai talviajasta toiseen siirtymisen vaikutuksia, vaikka on jo todennettu kuinka paljon se tekee haittaa. Jokaiselle ei, mutta joillekin kyllä. Samalla lailla on todettu, että jokaiselle ei sovi esimerkiksi kolmivuorotyö, joku on aamuihminen, joku iltaihminen. Ja sitten me hullut yöeläjätkin, joilla vuorokausirytmi on pidempi kuin 24h, eli päivä päivältä se vuorokausi vaan venyy eteenpäin ja jossain kohden se vaan on "buutattava" kohilleen.

Mutta se siitä, ei sen enempää tässä kohden -tämä on niitä ikuisuuskysymyksiä, joista saa keskustelua aikaiseksi aina. Nyt ei ole aikaa tarkempaan ruotimiseen kun pitää lähteä kuuntelemaan jotain herrojen ja/tai narrien uutta(?) tietoa aktiivimallista sunmuusta. Työttömän arkea.

Piti vaan sanomani, että minun sisäinen kelloni on kesässä.

Tai ainakin keväässä.

Ulos kun katsoo, ei siltä näytä ollenkaan, lunta on jos vaikka muille jakaa ja sitä riittää talojen kulmilla tätä menoa juhannukseen asti, jollei kukaan kuskaa pois niitä puolen kerrostalon korkuisia kinoksia.

Kusti kuitenkin oli polkasemassa kotiin ison paketin, joten pakkohan se oli valmistautua.

Parveke putsplankkiin ja matot kellarista lattialle. 

Tuli tuoli. Lukupaikka.

Olin jo taannoin pistänyt Tammer Outletin kautta tilaukseen parveketuolin, tykästyin sata lasissa viime syksynä kun olin avajaiskierroksella, sanoin jo silloin, että tuommonen muuttaa ensi kesänä parvekkeelle... mutta sitten tulikin iso MUTTA...

Tutkin ottamaani kuvaa tarkemmin "sillä silmällä" ja pyörin mittanauhan kanssa talvisella parvekkeella -ja totesin, jotta eipäs olekaan niin hyvä juttu kuin kuvittelin.

 Jos kasaan tuolin sisällä, se ei välttämättä taivu kapoisesta ovesta ja jos jätän kasaamisen oven toiselle puolelle, niin naapurustokin kuulee ne kirosanat. Parveke nyt vaan on ihan liian pieni mihinkään kasaushommiin. Piste.

Piti kuukkeloida josko olisi joku muu vastaava vaihtoehto, ilman "sarvia ja hampaita".

Eräänä aamuna sitten tuli TammerOutletista viestiä, että tuoli on saapunut ja olisi noudettavissa, mutta jouduin ikäväkseni torppaamaan tarjouksen ja tunnustamaan tilanneeni toisaalta vastaavan, mutta sellaisen, joka ei tarvitse kuin osina nostaa paikalleen. 

 

Sopisi tuoli tuohonkin, sisätiloihin, mutta siinä se pönötti vain kuvauksen ajan ja siirtyi sitten parvekkeelle.

 

 Kuten näkyy, niin pienihän tuo parveke on, ei tuossa juurikaan mitään tuolin mekanismeja mahdu ruuvailemaan/kiristelemään. Hyvä kun sai systeemin mahtumaan noinkaan.

 Vaikka keli olikin keväisen (lue. talvisen) viileä oli ihan pakko kuitenkin hetkeksi istahtaa testaamaan miltä tuntuu. Tuntuuhan se.

Taisin juuri saada parhaan mahdollisen lukupaikan kesäpäiviksi.

Pikkuisen on matalalla, ensimmäinen vaihtoehto olisi ollut istumakorkeudeltaan parempi, mutta puolensa kummassakin. Tämä on meikäläisen pienissä tiloissa parempi talvisäilytystäkin silmällä pitäen. 

Molempien tuolien halkaisija on sama 95cm, joten sikäli ei ollut eroa.

 Tämä ostamani tuoli on AADA-niminen (jos joku kuukkeloi), tuli Kajjjaanista rahtina, alkuperäisen suunnitelman mukainen tuoli on siis myynnissä Tampereen Tammer Outletissa ( ja hinta sillä edullisempi)

Jokos muilla on kesä henkisesti oven takana, vai talveako kärvistelet?