torstai 31. maaliskuuta 2016

just passeli aika


Vaikka mikään ei ole niin kamalaa kuin tuo turha kellojenaikojen siirtely talvi- ja kesäaikojen välillä (noin kärjistetysti, tottakai - on noin viis ziljoonaa paljon paskempaakin asiaa) niin kyllä tämä kesäaika vaan on poikaa! 
Vaikka ainakin kaksi kelloa oli jäänyt viisarit väärään aikaan ja Lillan kellot kävelee ihan omia aikojaan. Tai no, ne on jättäneet kyllä kävelemäti, kun yhdessäkään ei ole vielä talven jäljiltä paristoja. Mutta tässä ihan-miten-sattuu-kävelevässä ajassa ei sinänsä mitään vikaa.

Lumet on lähteneet melkein kokonaan, aurinko on paistanut harva se päivä, nurmikko on kalkittu ja monen monituiset pihakahvit juotu. 
Omppupuut on leikattu, toinen "kunnolla" ja toinen vielä paremmin -eli kaljuksi!
Unkarinsyreenin leikkuuaika on myös nyt, sekin on saanut harvennusta, niin myös syyshortensiat.

Eli elämä on siirtynyt kovasti Lillan pihalle.
Tänään sen verran sisällekin, että se ensimmäinen kevätsiivous on tehty.
Pahimmat roskat kärrätty pihalle ja isoimmat pölyt pyyhitty.
Ja ulko-ovi on ollut auki kevääseen.

Että mä nautin.
Haluutteks sekalaisen seurakunnan kuvia? Ihan sama, tulee jo ☺




 
Viime syksynä kun posti toi Fiskarsin teleskooppivarteen sahan en juuri ehtinyt muuta kuin kokeilla -kaikki risut kun pitää siivosti hoitaa tontilta jonnekin ja alkoi olla jo muuta ohjelmaa, niin sen tehokas käyttö jäi keväälle.

Ja voi poijjaat, nyt sitä on sitten kyllä käytettykin!!
Kuvitelkaapa tähän astiset kevät- ja/tai syysleikkuut: mamma painaa leikkureitten ja/tai tavallisen sahan kanssa ympäri pihaa puolipaniikissa; mihin hiivattiin saa tikkaat niin tasan varmasti pystyyn, että ne kanssa pysyy pystyssä. Ja että siitä missä ne pysyy pystyssä pääsee myös jotain leikkaamaan.
Hiki nousee pintaan jo pelkästä ajatuksesta, että seisot jollain huterilla tikkailla sahan kanssa....
Apua! Viimein sitten jalat maitohapoilla yrittää roikkua siellä ei-ihan-ylimmällä askelmalla niin, että saa tuettua itsensä jotenkin siihen tikkaiden loppuosaan, ettei putoo alas. Hirveetä.
Sitten vielä pitäis sahata jotain. Tai leikata leikkureilla -niihin tarvii molemmat kädet, ei voi toisella pitää tikkaista kiinni...huhhuh...

Nyt iski omppupuun leikkuu niin puskista, etten ehtinyt etukäteen edes funtsia.
Tuli vaan sopiva keli, joten eikun hommiin.
Varastosta teleskooppivarsi ja saha. Klik klik, osat kiinni toisiinsa, ja töihin!





Ristus sentään! Koko puu oli oksaton alta aikayksikön!

Tikkaat on edelleen talviteloilla. Loistava peli!! Vaikken mikään hukkapätkä olekaan, niin olihan se messevä tunne kun sai pitää jalat ihan tukevasti maassa (kerrankin, sanois joku) -vielä tarvitsee vähän sahailla noita aiemmista katkaisuista jääneitä tappeja pois, mutta sen tekee ihan mielellään.

Ihan mielellään kävin jo systerinkin puita vähän sahailemassa. Tuli ihan reipas olo kun lompsotteli kumisaappaat jalassa ja työkalut kainalossa soratiellä - ei enää mitään lumipolkuja.
Ai että miten niin tuppaa lähtemään lapasesta?
Ihan niinkuin talvella lumityöt sen lumentyöntimen kanssa?
No, kun se vaan on niin kivaa.
(ja jos joku ihmettelee, miks omppupuulle tuommoinen karsinta, niin tuo puu ei tee enää ikinä ompun omppua, saa kasvattaa uudet oksat joka kesä, se on vain köynnöshortensialle tukipuuna)

Asiasta kahdeksanteen.
Alkaa olla se aika vuodesta, että Lilla vetää luokseen jo kovasti ja joka päivä, ja kotona on aina ne omat hommelinsa, joten koneella istuskeleminen ei kamalasti aina houkuttele.
Eli postaustahti harvenee ihan varmasti.
Mutta ei hätä ole ollenkaan tämän näköinen, kyllä minä niitä kuvia napsin kuitenkin ja pistän "eetteriin" - se vaan tapahtuu tuonne blogin facesivulle ja instagramiin (@pepi_nelli)
Käy ihmeessä kurkkimassa niissä, niin et ole ihan pihalla (vaikka minä olenkin, heh heh)

Tämä siistä syystä, että saan kuvat suoraan puhelimesta molempiin reaaliajassa, se vaan on niin paljon helpompaa, että suosittelen seuraamaan vaikka molempia.
Jotenkin nytkin on sellainen olo itselläni, että kirjoitan ihan "vanhoja juttuja" kun viimein sain kuvat siirrettyä läppärille ja pienennettyä blogiin sopiviksi.

Jotta en mää mihinkään häviä, linjoilla roikutaan, linjat vaan on usein eri...toivottavasti tavataan samoilla huudeilla ☺(ja linkit löytyy molempiin sivupalkista, vielä kun tykkäät/seuraat, niin saat kaikki kuvat ja lyhyemmät höpinät ajallaan)

Ja hei, sinne Olgan Puotiin mahtuu porukkaa vielä, sehän on parin viikon kuluttua lauantaina 
16.4 klo 15 -tulkaa mukaan! halukkaat, ilmoittautukaa...

Tapaillaan ♥

perjantai 25. maaliskuuta 2016

kun vaaleat kintut kaveria kaipas

Taisin sanoa, että se eteisen hyllyhärpäke taitaa olla aika lyhytikäinen.
No, oli se -joskin pääsi yllättämään kyllä kuinka pian lähti. 
Eilen hirmuisen pikainen reissu ruåttalaiseen: pienen kävelymatkan päästä bussiin, vaihto toiseen, perillä pikapikaa varastoon, kassalle ja bussiin, vaihto toiseen ja kivenheiton matka kotiin.
Kaikki yhden matkan hinnalla, eli vaidolla tunnin sisään.

Sai ne "eteiset vaaleat jalat" kaverikseen toiset vaaleat.
Että ei täällä sen kummempia  lisäkinttuja edelleenkään...




 Hitokseen paljon siistimpi versio. Kai sitä kukkapöytää noinkin voi käyttää? 

Kukista puheen ollen, ne taitaa olla se ainoa mistä erottaa täällä mikä pyhä on menossa.
Muuten mennään samalla kaavalla ja samoilla kynttilöillä.
Joku sentään on ja pysyy.


Pari rinsessaa oli täällä pari päivää flunssaa potemassa ja eilen sain rakkaudella tehdyn tipusen seurakseni, ei tarvitse ihan ilman pääsiäisrekvisiittaa olla. ♥  
 

Näihin kuviin ja tunnelmiin: hyvät pääsiäispyhät vaan kaikille

CU!

keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

asioilla on tapana järjestyä

Vaikka tuossa joku päivä takaperin ottikin päähän tuo epämääräinen kaupankäynti, niin päätin, että eihän se mun murheeni ole jos joku on törppö. Elämä jatkuu, ja minä päätän millaisena se jatkuu.
Eli niin hyvänä kuin vain mahdollista niissä rajoissa kuin se on meikäläisen hanskassa.

Joten päätin tehdä tilan sille lipastolle, jota ei ollut.
Yöpöydät myyntiin sekä toriin, että paikalliseen facen vaihtorinkiin -eikä tarvinut kuin viisi minuuttia odotella kun sai ilmoitukset poistaa, kaupat tehty! Ja puoli tuntia lisään niin ne oli haettukin.
Peräänkyselijöitä oli vielä ilmoituksen poiston jälkeenkin, että siinä kysyntä ja tarjonta kohtasi heti.
Ja ensimmäinen ostaja sai. Ilman mitään kilpajuoksuja.

No, eipä siinä mitään -soitto pojalle josko ehtis jossain töittensä lomassa kuljetusavuksi hakemaan ruottalaisesta sen perushyvän ja tilavan Malm-lipaston. Mä mittään enää ala torista tällä erää etsiskelemään...
Kävi niin hyvä säkä, että oli iltapäivällä lähdössä hakemaan vanhimman rinsessan kotoa taidekouluun, joten hoitui siinä samalla, Ikea oli sopivasti matkan varrella.

Nyt alkaa makkari olla passelissa kunnossa.
Joku aika takaperin sain nimittäin miniältä vallan mahdottoman laadukkaan helmalakanan ja sehän pääsi ihan toiseen virkaan. Päiväpeitoksi.
Facessa ja Instassa on jo kuvia ollut vähän mennen tullen, että joillekin tuttua kauraa, mutta tässä nyt vähän sitä sun tätä muutosta.



Instassa ja facessa jo huutelin apuja, että mikä tuoli kolmesta tuohon lipaston kupeeseen.
Iski ihan totaalinen ympäristösokeus, nimittäin.
No, yksi tuoli muuttaa keskimmäiselle rinsessalle tulevan koulupöydän kaveriksi, toinen täytynee tsekata josko vaihtuiskin yhden lillan tuolin kanssa ja kolmas...no, se nyt vaan seikkailee jossain.
Katsotaan mikä -jos mikään- tuohon lopulta jää. Jotenkin se kaipais tuolia, minä kun en tykkää heitellä sängyltä tyynyjä lattialle -vaikka kyllä ne sinnekin tietty vois...

Eilen olikin sitten vallan mielettömän ihana kevätpäivä. Hilpaisin jo hyvissä ajoin Lillaan tarkoituksena leikellä syyshortensiat (kesken jäi) ja unkarinsyreeni (kerrankin oikeaan aikaan!), mutta sitten hommat vähän laajenikin. Yhdellä mökkiläisellä oli arboristi hommissa (kiitos vaan Sirpa, hyvä ajoitus!) ja kun oltiin juuri paikalle pölähtäneen naapurin kanssa juteltu, että pitäis ottaa leikkuut ohjelmaan kun on jo alustavasti parin tyypin kanssa siitä viime syksynä puhuttu, niin hän tuumas, että mikset kysy tuolta, joka jo on täällä - ja minähän huikkasin, että ehtisitkös mullekin pari oksaa poistamaan....
Lähti ne pari isoa ja jokunen pienempikin ja muutenkin tuli puuta siistittyä, helpotti hemmetisti omia hommia, sitä kun vielä riittää. Samalla käytiin sitten systerinkin puut tsekkaamassa ja sovittiin niidenkin leikkuu. Täytyy sanoa, että se käy kun sen osaa! Pätevä nainen!


Naapurikin pääsi hommiin hänkin, pistettin oksia palasiksi ja pinoon oikein urakalla -tässä vain pieni osa. Tämä homma jatkuu heti kun vaan Lillaan ehdin, kivaa hommaa kun on kunnon työkalut. Ei voi kun taas kerran kehua, että Fiskarsit on kyllä vehkeet paikallaan, leikkureissa riittää voimaa vääntää, ei mene solmuun niinkuin viime vuonna ne jotkut halpisversiot, joiden kahvat sojotti parin paksumman oksan leikkaamisen jälkeen vallan eri suuntiin.
(Juuri joku päivä sitten tuli viestiä, että Fiskarsilta on tulossa parit leikkurit keväthommiin, JEE, ne on niin odotettuja, nyt on tarvettakin! Ja nyt saa kaverillekin käteen kunnon vehkeet! Odotan kovasti!)


Tätä hommaa sitten riittääkin, toinen omppupuu saa luopua taas kaikista oksistaan ja tässä nyt leikatussakin on vielä vähän harventamista. Sekä poistettavaa vesioksaa. Ei ne työt tekevältä topu.
Nyt oli kiva hommailla kun maa on jäässä ja pieni lumikerros päällä, ei ole pelko siitä, että tilsisi nurmikon soossiksi. Ja lumelta on helppo haravoida kaikki roskasilppu pois. Joten pysyköön mun puolestani vielä viikon verran sopivat pakkaset.

Voi että tämä on ihanaa aikaa! Aurinko tuo niin merkkejä kesästä, lumet häviää silmissä, linnut karjuu ihan hulluina puissa ja keväthommat maistuu oikein hyvälle.
Yhtä hyvälle kuin kahvit Lillassa -tai kuistilla kelien salliessa!
Yksi kahvipaketti on jo tuhottu, täytyykin muistaa viedä uusi seuraavalla kerralla.

Mitenkäs teidän keväthommat, onko jo mallillaan vaiko vasta "pitäsi tehdä"-asteella?
Nautitaan, ihmiset!

jasså...

...postausta tuossa kirjoittelin, mutta kappas vaan, blogger ei siirrä kuvan kuvaa.
Ei vaikka itkis.
Ei vaan, en sentään itkenyt.

Taidan mennä mullanvaihtohommiin ja sitten laittamaan lounasta parille pienelle flunssapupulle, jotka tulivat mummin luo potemaan ja muistutella vain ohimennessäni, että sinne 
OLGAN PUOTIin ollaan taas menossa 
lauantaina 16.4. klo 15-

- ja mukaan mahtuu vielä !

Ilmoitelkaahan halukkaat tulostanne joko kommettikenttään tai meilillä tuosta oikesta palkista!

Palaillaan toivottavasti pian!

sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

sivupersoonan jatkot

Pikkuisen on pitänyt kiirusta ja sitten kun ei ole pitänyt on vaan ihan rehellisesti laiskottanut.
Ilmeisesti myöskin sisustavaa sivupersoonaa, on sen verran hiljaista ollut.
Mitä nyt tänään meinasin Tori.fi:stä ostaa lipaston.
Ei mennyt niinkuin siellä kuuluisassa Strömsössä.
Meni sanonko....no, lukekaa facesta! On nyt siellä huushollin sivullakin.

Mutta ne edelliset säätämiset, niistä mun piti.
Se kellarin tyhjennysoperaatio (huonolla menestyksellä, se on täynnä edelleenkin) johti siihen,
että se taannoin kahtia sahattu ruåttalainen hyllykkö ilmestyi eteiseen.


Jotan riitasointua, ettei käsinsolmittu matto vedä koko eteistä liian fiiniks, en minä semmosessa viihdy. En tiedä onko se toi sivupersoona, joka kuiskuttelee, että ei tämä näin jää, älä pelkää...
Toisaalta ihan passeli näin, tuota romua kun tuppaa kerääntymään tähän hyvin noileesti.
Ja seinä takana tekee sen sortin mutkan, että ei tuohon ihan mikä tahansa mahdu -ja pisteenä iin päälle seinässä on hyvin ulkoneva pistorasia, jossa pistokkeet tietty vielä lisänä.
Antaas katsoo kuin tässä käy.

Olkkarissa sen sijaan kävi vallan hyvin.
Enkä todellakaan aio kaivaa vanhoista postauksista vahvistusta sille, että sanoinko "tätä en maalaa", kun uskoisin niin kuitenkin sanoneeni. Onneksi sanon vain suht koht kauniita sanoja, niin usein joudun sanani syömään :) 

Tältähän siellä olohuoneessa ihan noin normisti näytti (paitsi että kukat yms puuttuu pöydältä)


 
Ei, ei rassannut silmää, ei. Mutta ihan pikkuisen ahisti.
Joten oli pakko kokeilla kangasta apua käyttäen:

Soitin vielä systerillekin, että mitä hiivattia teen! Kehui, että onhan se ihan hemmetin nätti pöytä, mutta maalaat sä sen kumminkin.  No, hemmetin nättihän se onkin, mutta kun koko huoneen väritys oli ihan toinen silloin kun se tuli. Vaaleampi. Se oli se "jokin" -nyt se jokin tuppas häviämään yleiseen tummuuteen, varsinkin illalla.

Jotta minähän otin ja sutasin.

Eikäpähän häviä enää edes illan pimeyteen!




 Ja hei, sehän on vain pöytä!
Mieleinen kuin mikä ollut koko ajan -ja nyt voin sanoa, että vieläkin mieleisempi.


Nyt mun sivupersoonaani rassaa makkari ihan vallan kamalasti.
Sinne tuli yksi niin selkeä parannus, että ne ruåttalaiset yöpöydät saa etsiä uuden kodin (kellariin ne ei yksinkertaisesti edes mahdu) ja vaikka nyt jäinkin mieleistä lipastoa vaille, niin kyllä se sinne löytyy sekin, jos ei muualta niin tuolta sinikeltaisesta kaupasta.

Tänään on ollut ihan huuhaapäivä, en mitään -siis yhtään mitään- ole saanut aikaiseksi, jos ei nyt lasketa sitä helvatan turhaa muka-kaupankäyntiä, joten taidanpa lähteä jatkamaan samaan malliin.
Tänään en taida uskaltaa vielä laittaa edes yöpöytiä muyyntiin, jotenkin on sellainen olo, että tänään menee kaikki sellainen toiminta ketuiks...jos vaikka huomenna sitten.

Ja enköhän minä tässä kohtsillään tule kertomaan mitä se mun sisustava sivupersoonani on saanut aikaiseksi vaiko mitään.
Ai kun on kiva kun voi laittaa jonkun toisen niskoille...

torstai 17. maaliskuuta 2016

Näin sen täytyy olla!

Nyt se selkis miksi täällä aina sattuu ja tapahtuu.
Varsinkin just kun olen päässyt sanomasta, että nyt tämä on hyvä.
Että nyt ei rassaa silmää mikään.
Tai että tästä en kyllä luovu.
Tai tämän paikka on nyt tässä.
Tai että tätä en ainakaan maalaa.

Mulla on sisustava sivupersoona! 

Vai miten se on selitettävissä, että minä istun ihan kaikessa rauhassa lepotuolissa ja lueskelen jotain englantilaista sisustuslehteä (tärkeä sivuhuomautus: olen syventynyt siihen!) kun ykskaks tuuppaankin lehden sivuun (ihan kesken luettavan lauseen), kaivelen naulakon alta kenkiä jalkaan ja suuntaan kellariin. Siis sinne, missä menee hermo huonoon kuntoon, kun se on liian täynnä.
Ja kohta raahaan tavaraa sisään kaksin käsin. Eli mun sivupersoonani ei ole välttämäti ollenkaan tyytyväinen silloin kun minä olen?

Oikaistaan tässä pari mutkaa matkassa, että pysytte suurinpiirtein kärryillä...

Lopputulos on se, että keittiöstä hävisi se (ihan pikkirikkriikkisen silmää häirinnyt) sivu/apupöydän virkaa toimittanut yöpöytä, eteisestä hävisi ei-yhtäään-silmää-häirinnyt-pöytä ja kaikki meni vähän uusiksi.
Tai siis vanhoiksi, mutta uudella tvistillä.

Köökki:



 Eteisen pöytä otti ja muutti keittiöön ja kansilevy muuttui samalla valkoiseksi.
Harmaahan se oli aiemmin. Voijjettä, mitähän se mun sisustava sivupersoona nyt tekee jos mä mölläytän, että tykkään tästä ihan sikana! (tietty noita kuvia seinällä vois vähän kohdistaa, mutta ei nyt o jaksanut eikä viitsinyt, katsellaan sitten joskus)

Ja makkari:


Täytyy myöntää, että tässä kohteessa olis edelleen sarkaa sivupersoonallekin, ei ihan silmää miellyttävä kokoonpano, mutta eipä tarvitse enää aamulla keräillä pöydänkulmalta lattialle tipahtaneita lehtiä ja silmälaseja, nyt niillekin on tilaa tuossa viritelmässä.
Alkujaanhan pöydät on olleet sivistyneesti molemmin puolin sänkyä, ihan kuten asiaan kuuluukin, mutta kun tuo mun makkari on onnettoman pieni ja tykkään nukkua niin pimeässä kuin mahdollista, niin tämä järjestely, että sänkyä on tuupattu enemmän seinään päin mahdollistaa sen, että saan tuon kuvassa näkyvän keittöön johtavankin oven yöksi kiinni. 

Minullahan on ihanat, vanhat peiliovet tässä huushollissa, joten kelpaa niitä katsellakin, ovat sitten auki tai kiinni.
Kuvassa oikealla on tuo edellisessä kuvassa näkyvä keittiöön johtava ovi.


Se, mitä se mun sisustava sivupersoonani sai aikaa tuolla eteiseen johtavien ovien takana selviää seuraavassa postauksessa. Sieltä kellaristahan tuli tavaraa ylös...

Palaillaan _☺/

tiistai 15. maaliskuuta 2016

voi hyvää päivää sentään

Olen viimeisen viikon aikana käynyt melkoisen nivaskan sisustuslehtiä läpi niin täällä kotona kuin Lillassakin. Kaikenlaista kivaa ja tuttua tuli vastaan, monta blogistaniasta tuttua kotia 
- ja jokunen omakin koti.
Pistin muutaman lehden talteen jos vaikka rinsessoja joskus kiinnostaa, että mitä ihmettä se mummi oikein on touhunnut. Sen verran pieniä vielä, että ei ne onneksi ihan kaikkea muista.

Tuosta mun hörsöntörsövaiheesta taisi tulla aika monta juttua, se taisi olla kovasti suosittua kun niin kiinnosti. Voi kauheeta...eikun ihanaa, eikun...jotain!

Kuvilla ei ole mitään varsinaista järjestystä, tulee nyt siinä pötkössä missä sattui puhelimen kuvissa olemaan. Vähän koitin kuitenkin aikajärjestyksessä pysyä.









 





...tässä välissä hypätään taas toiseen jutuun...








 Täytyy tunnustaa, että pinkistä tykkään edelleen. Pienesti.
Ja ruusukuvioista. Hyvin pienesti ☺
Tai rajoitetusti, sanotaanko näin.

Paljon on muuttunut, jotain on jäänyt -mutta älkää nyt herranjestas vaan kysykö mitä!

Ja pienimuotoinen muutos eikun jatkuu....lähden tästä takaisin sutimaan!

CU!