Tavarat kun kiertää parhaimmillaan neljän huushollin väliä,
niin joskus se yksi huonekalu pyöräyttää myllyn käyntiin.
Näin kävi eilen.
Tai siis tänään.
Viime yönä puoli kahdelta.
Älä kysy miksi siihen aikaan...miksei siihenkin aikaan?
Systeri palautti taannoin hoidossaan olleen vanhan tuolin, tuuppasin sen rappusten alle takan viereen,
mutta jotenkin se vaan näytti siellä hoopolta.
Siellä se joskus aiemminkin on ollut, mutta silloin ei ollut tuota isoa laiskanlinnaa raheineen
(mikä on ollut ihan valtaisan loistava ostos, siinä lueskellaa, kudotaan, katsellaan netflixiä läppäriltä ja onpa siinä kerran otettu pienet päiväunosetkin.)
Eilen päivällä pienimuotoinen rumba jo sai alkunsa: nostin korituolit pihalle ja tuumailin, että entäs jos...
Juu, kotiin maitokärryjen kanssa ja varastosta kolme puutuolia mukaan.
Pöydän klaffi toisin päin ja tuolit pöydän ympärille.
Korituolit oli kivat istua, mutta tuon klaffinpöydän kanssa niitä ei oikein saanut kunnolla käänneltyä pöydän ääreen, rinsessoillakin oli lieviä vaikeuksia asettautua syömään niissä ja itselläni alkoi ottaa kupoliin kun jatkojohto pistokkeineen on korituolin takana hankalassa paikassa.
Kaiken lisäksi näillä kesäkeleillä tuntuu tuo omakin ateriointi tapahtuvan sisätiloissa.
Siispä hyvä päätös. Ja korituolitkin on jo haettu uuteen kotiin.
Sitten yöllä tuli tehtyä se viimeinen viilaus...lipasto ulko-oven toiselta puolelta toiselle
ja vanha tuoli pikkulipaston kanssa sen entiselle paikalle.
Jotenkin kaikki alkoi vaan napsahdella kohilleen.
Eikä missään ole niin ahdasta kuin kuvissa näyttää!!
Ja uskokaa tai älkää niin tässä pöydän ääressä on nyt paljon mukavampi näpytellä läppäriäkin!
Siinäpä ne Lillan kuulumiset pitkästä aikaa neljän seinän sisältäkin.
Juhannus meni mukavasti kirjan ja kutimen ääressä, ulkona oli vaihtelevaa kuten asiaan kuuluu:
sateista, tuulista, sateista ja tuulista, selkenevää, pilvistyvää, sateista ja hyvin sateista.
Eikä haitannut pätkääkään!
Syreenit tosin taipui siihen malliin (taipuvat edelleen), että Lillaan saa tulla hyvin nöyrästi (samoin kuin poistuakin), ihan pikkuisen on kaventunut ja madaltunut kulkureitti:
Juhannusruusu ei kukkinut vielä juhannuksenakaan.
***
Nyt onnistuin yllättämään jopa itseni!
Sukankutominen sopii oikein hyvin sadepäiviin, joten kun nyt on se perussukka hanskassa, niin ajattelin kokeilla syntyiskö vahvistettu kantapää. Tein vain aloitussilmukat ja siitä suoraan kantapäähään, ei siis mitään nilkkaresoreita.
Ja kun se kantapää syntyi, niin ajattelin kokeilla josko syntyis jopa se piirakkaneulos.
Peeveli! Minähän osasin!
Ajattelin, että teen sen verran, että jää niinsanotusti selkärankaan.
Siitähän tuli töppönen!
Eikun toinenkin samanlainen, nyt mulla on siis varrettomana piirakkatöppöset!!!
Nyt sitten lähtee lapasesta ja alkaa sukkaa pukkaamaan.
Piirakkamallilla.
Lakkais vaan tuo tuttu sade, että pääsis lankaostoksille -ei tuolla yhdellä kerällä pitkälle pötki.
Ja Paula, vaikka lupasitkin tulla tämän opettamaan kädestäpitäen,
niin tervetuloa kaffeelle ihan muuten vaan!!
Toivottavasti teilläkin oli kivaa, sateista huolimatta.
