Hupsista!
Tulipa taas pikkuisen pitkä tauko, vaan mikäpä hätä tässä.
Kun ei ole mihinkään sidottua päiväohjelmaa, niin mitä sitä suotta minkään kanssa alkaa hötkyilemään. Voisi sanoa, että kaikki pitkän(tai pätkän)tähtäimensunnitelmat on edelleen jossain mappi-öössä, yleinen laiskuus ja saamattomuus on iskenyt pahemman kerran.
Ohjelmaa on ollut ihan mukavasti sen kummemmin suunnittelemattakin.
Rinsessapuolella rauhoittunee -eli palannee sinne satunnaiseen viikonloppumummuiluun- koulujen alkamisen myötä. Nyt jo kauhia ikävä tyttöjä, olen niin tottunut siihen, että täällä yökyläillää tasaiseen tahtiin -taitaa olla jo parisen viikkoa viime visiitistä. Viimeksi sainkin juhla-asuista porukkaa tänne, äitinsä -joka siis edelleen puheissa ja teksteissä minänä kulkee- astui uudemman kerran miehelään, tultiin koko poppoo suoraan maistraatista tänne mun luo kakkukahville ja skumpalle.
Ja kyllä, olin toinen todistaja. Eli välit on mitä parhaimmat edelleen. Kuinkas muuten, fiksuja immeisiä kun ollaan kaikki 😉
Kukaan ei edes nyrpistellyt vaikka vihkiskumppana oli "oodi vapaudelle" -noh, se nyt vaan sattui olemaan jääkaapissa valmiina ja minä nyt vaan satuin kysymään, että uppoiskos skumppatilkkanen.
Instan puolella jo totesinkin, että rautakauppa ei petä ikinä!
Pari asiaa ollut hakusassa jo hyvän aikaa, mutta ideat sai lopullisen muotonsa vasta Nekalan Rauta-Otrassa poiketessa. Riippukorviksia -mitä vuosi sitten en omistanut pariakaan- on siunaantunut jo melkein riesaksi asti, tykkään, mutta en ole kehittänyt toimivaa systeemiä niiden säilytykseen.
En ole pätkääkään mikään korutelineihminen, ratkaisun pitää olla ihan muuta.
Roikottimet on tähän asti roikkuneet milloin minkäkin kipon reunalla eteisen pydällä, ja aina se vaan on sattunut esteetikon silmään, on se sitten ollut mikä tahansa.
Ideanpoikanen ajatuksissa suunta siis rautakaupan listavalikoimiin. Olin funtsinut jotain kaapelilistaa tai vastaavaa, niissä kun on kiinnitysteippi perspuolella -ne toki tarvitsisi sopivat reiät joko nahkapaskalla (se ON työkalu!) tai todennäköisemmin ohuella poranterällä tehtynä. Lista sitten kiinni sähkökaapin oveen.
No, siellä listoja etsiskellessä tuli vastaan alumiinitankoa, haaa -enää kiiinityssysteemi!!
Avuliaan henkilökunnan (naisia, ymmärsivät heti yskän) avustuksella sitten löytyi just passeli muovikoukut, jotka ei loista häiritsevästi edes siihen esteetikon tarkkaan silmään...ja niin sitä syntyi vielä alkuperäsitä ideaa parempi systeemi!! Ja tankoa on vielä jemmassakin, samoin koukkuja, joten kyllä niillekin vielä virka löytyy.
Siinä ne nyt kekkoset kavereineen riippuu kädenulottuvilla.
Ei huono, vaikka itse sen sanonkin.
Ja se toinen ongelma.
Tärkeät tilapäissäilytystä tarvitsevat paperit.
On junalippua, lentolippua, teatteria ja konserttia.
Suloisessa pinossa tulostimen päällä, joku kippo yleensä vielä painona.
Uskotte, ettei se ihan paras paikka.
Hakusassa on ollut (ei aktiivisesti, mutta aina sopivassa kaupassa poiketessa) viime talvesta asti joku A4-kokoinen matala laatikko, johon paperit saisi suorana. No, ei ole löytynyt.
Ikeassa oli yksi, mutta laatu (ja väri) oli mitä oli, joten en kelpuuttanut. Etsin siis edelleen.
Kunnes siellä samaisen rautakaupan sisustustarvikeosastolla iski silmään "no mutta toimiskohan/mahtuiskohan tämä"-tyylinen tapaus. Ihan pikkuisen arvelutti mahtuuko siihen mihin ajattelin, mutta päättelin, että jotain käyttöä ja joku paikka löytyy kuitenkin.
Sinnehän se uppos kuin vetsi voihin taulujen alle.
Tuo työpöydän nurkkaus muutenkin tuppaa elämään koko ajan tarpeen mukaan, joten suvitsevaisuus on aina paikallaan. Nyt on tärkeät paperit paikallaan, matkat toisessa, viihde toisessa. Tarttee vaan lähteissään muistaa ottaa oikeasta lokerosta -ettei yritä junalipulla päästä katsomaan shaolin munkkeja...
Kauempaa kun katsoo, niin ei näy ollenkaan, sen verran muutakin lootaa ja purkkia on kasautunut, että sinne jää niiden taakse.
Taas voi huokaista, ei ole (muistaakseni) mitään to-do-listalla.
Varsinkaan kun seuraavana päivänä kävin hakemassa vielä yhden jutun mitä olen katsellut lähinnä ameriikan ihmemaan ebaysta....mutta jätetään se toiseen kertaan...
Että pallaillaan kunhan tässä taas keretään 😎