Kirjahyllyn poistaminen poiki pari muutakin ongelmaa kuin sen mihin ne kaikki hiivatin kirjat saa tuupattua. Oli nimittäin siellä kirjojen välissä muutama jemmakin, mikä laatikon, mikä purkin tai pinon tms. muodossa. Niitä pinoja ja kasoja ja purkki/laatikkokasoja alkoi ilmestyä raivauksen myötä tasolle jos toisellekin. Ei semmoisia, ei kaaosta!
Kauppaan siis.
Rautakauppaan, Nekalan Rauta-Otraan, sinne sisustuspuolelle.
Sinne, mitä jo aiemminkin kehuaretostin taannoin.
Nyt voisin kehuaretostaa ihan yhtä lailla lisää ☺
Suunnitelmissa oli pari laatikkoa, jotka oli jääneet edellisestä käynniltä mieleen, mutta joille ei ollut sitten minkäänlaista varsinaista tarvetta. Nyt oli.
Yllättävästi sitä vaan on sitä pientä tavaraa: kynää ja kumia, klemmaria ja vastaavaa, pieniä lehtiöitä, postikortteja ja kuoria, lasten tekemiä pikkuaarteita...kaikille näille oli ollut kirjahyllyssä joku paikka, mikä juurikin niissä purkeissa, mikä vanhan singerin tarvikelaatikossa tai vaikka kirjojen välissä.
Nyt piti saada toimiva, järkevä ja esteettisesti silmää miellyttävä ratkaisu.
CELLO. Monta toinen toistaan kauniinpaa ja todella toimivaa ratkaisua.
Piti vain yrittää pitää järki matkassa ja tarve mielessä.
Onhan se mukavampaa pitää hiirtä kupissa kuin pöydällä silloin kun sitä ei käytä ☺
Pienessä kannellisessa rasiassa on klemmari ja teroittimet yms pikkutilpehööri, alemmassa vetolaatikossa ties mitä kaikkea huulirasvasta kirjanmerkkiin.
Nämä saranakannelliset rasiat ovat itse asiassa korulippaita.
Koruja niissä ei ole, mutta löytyy kynsisaksista teippirullaan ja muistipapereista korttiin ja kuoriin.
Ja mitä kaikkea liekään, vielä on vähän hakussassa, sen verran muisti on jumittunut vanhoihin kuvioihin, mutta kyllä tämä tästä.
Paikat pikkuisen käytön myötä vaihtuivat, mutta vakiintuivat lopulta.
Pöydän alatasolle pääsi irtokannella varustettu loota, joka saa kerätä sisäänsä kaiken sen pikkutavaran mitä yleensä tuppaa tuollaiselle tuolien vieressä olevalle tasolle kerääntymään.
Alunperin sukkapuikotkin oli tarkoitus pitää siellä, mutta se nyt vaan ei pelitä, niiden on paras olla kipossa tuossa käden ulottuvilla. Ja puhun nyt kyllä ihan omasta kädestä.
Toinen pyöreä kippokin pääsi tuohon tarjottimelle, siinä on hyvä pitää pikkusakset ja kynttilöiden kaukosäädin -kyllä, luit oikein- ja miksei sähkötakankin kake.
Samaa CELLO- sarjaa on jo edellisessä postauksessa vilahtanut peili, sen ostin "jemmaan" jo ensimmäisellä kerralla odottamaan sitä päivää kun olohuoneessa alkaisi tapahtua jotain.
Mahtaisikohan olla edelleen samaa Celloa pikkupöytäkin, enpä ole varma.
Sen kotiutin joka tapauksessa samasta paikasta päivää noiden laatikoiden jälkeen. Harhaileva katse oli sen havainnut ja painanut mieleen ja kun kotiin palattuani tajusin, että sehän sopisi tuohon kuin nenä päähän (paremmin kuin toisen pöydän paikkaa markkeerannut valkoinen jakkara) oli pakko tsekata korkeus ja sen jälkeen käydä se noutamassa.
Kummasti alkoi löytyä omat paikat irtotavaroille, tosin voi käydä niin, että fillaroitsen vielä uudemmankin hakureissun -voi mennä pari vanhaakin säilytintä uusiksi ☺
Edelleenkin siis todettava, että hyvä rautakauppa voi olla myös hyvä sisustuskauppa!
Ja Nekalan Rauta-Otra on sellainen.
Löytyypi myös facesta ja netistä ja onpi muuten myös nuo CELLOt ja paljon muutakin myös verkkokaupassa. (vink vink ja klik)
Kiitos, oli taas ilo asioida, palvelu on enemmän kuin erinomaista!
*yhteistyö*