tiistai 25. syyskuuta 2018

Pikaiset kuulumiset

Samoilla säädöillä mennään yhä edelleen, vaan mikäs mennessä kun on kivaa, kotona lähinnä vain käymässä, päivät  menee sukkelaan systerin puodilla -jota ei sitten kiirehditäkään avaamaan tällä viikolla, vaan ihan alkuperäisen suunnitelman mukaan lokakuun alussa, eli ensi maanantaina on ovet  sitten auki.

Osin alkaa jo näyttää aika valmiilta...





Osin on vielä puolittainen kaaos, mutta kyllä se tästä!

Nähdäänkö pian Ideahuoneella, siellä mä varmasti kaffeella istun aikas usein ihan jo vanhasta tottumuksesta ☺

Syystä tai toisesta postaaminen ei onnistu nyt läppärillä, en saa sillä kuvia siirrettyä, mutta onneksi on nyt puhelin, jonka voi ottaa avuksi. Hankalaa kuitenkin, joten palaillaan taas kunhan masiinat toimii kuten pitää!

sunnuntai 23. syyskuuta 2018

Seinille hyppimistä ja lattialla konttaamista

Sitä tässä tuntuu olleen elämä viimeiset kolme viikkoa.
Pienenä katkoksena päivä Habitaressa ja pari viikonloppua, jolloin rinsessat olleet täällä kyläilemässä. Ei ole paljon ehtinyt blogimaailma mielessä vilahtamaan, ei lukijana sen enempää kuin postaajanakaan.

Syynä tähän sienillä hyppimiseen ja konttailuun on ollut systerin puodin, Ideahuoneen, muutto Sammonkadulta Itsenäisyydenkadulle isompaan liiketilaan.
Kyseinen tila on rempattu katosta lattiaan tässä kuluneiden viikkojen aikana, apuna muutamana päivänä yleismiesjantunen, joka mm. maalasi kahvilan  (kyllä, tähän tulee kahvilakin!!) katon, ja rakenteli ikkunapöydän alle patterinsuojan. Sekä parina päivänä sähkäri pistämässä valaistusta osin uuteen uskoon ja poistamassa hitonmoisen määrän laittomia ja aika vaarallisiakin kotitekoisia virityksiä.

Nyt ollaan niin pitkällä, että Ideahuone on saanut jo ikkunateippaukset ja valomainoksenkin paikoilleen.

Eilen muutettiinkin sitten koko puoti pienesti etuajassa, osasyynä (ja aika isona sellaisena) se, että jokunen päivä sitten vanhassa osoitteessa vieraili yöaikaan pitkäkyntisiä, jotka saivat aika messevän saaliin.  Pistettiin sitten iso vaihde päälle ja hommathan meiltä kyllä hoituu. Tänään taas hilpasen avuksi laittamaan tavaroita paikoilleen, puoti olisi tarkoitus saada vielä tällä viikolla auki.
Jotta systerin puolesta uskallan jo toivotella lämpimästi tervetulleeksi!

Katsotaanpa muutama kuva siitä mistä lähdettiin liki siihen mihin on päästy.
Ihan just tuoretta kuvaa en laita, mutta palaan kyllä asiaan.

Katto on korkealla, mutta värimaailma masentavan maalarinteipinvärinen.
Huuva on lähtenyt seinältä, samoin kaikki ylimääräiset levyt seiniltä ja maalipensseli tehnyt taikojaa.
Tästä ei ole tuoretta kuvaa, koska...no, näette aikanaan!

Takimmainen huone oli...no, masentava sekin. Pimeä.
Vaan eipä ole enää. Kellonaika ja keli on melkein sama kuvissa.
" Pystybaari" vaiheessa...
 Ja kahvilan puoli vaiheessa...

 Tästä tulee kuulkaa kiva. Oikein kiva!

Tule vaikka itse katsomaan ☺
Mutta älä ihan vielä tänään, odottele muutama päivä!

Terveisin yks, joka on ostellut remppahommien välissä kuormasta vähän sitä sun tätä...siitäkin sitten vähän myöhemmin...

Iloista sunnuntaita!

torstai 13. syyskuuta 2018

se aika vuodesta

...kun joka paikasta suorastaan pursuaa Habitare-messuilta kuvia.
Hyvä niin, koska kaikkihan sinne eivät suinkaan suuntaa, kuka pitkän matkan, kuka muun syyn vuoksi. (Mikäli olet menossa, mutta lippu hommaamatta, niin minulla on vielä yksi sähköpostiin toimitettava lippu, nyt nopea syö hitaat -heitä kommenttiin jos tarvitset, ensimmäinen saa!)

Siispä minäkin pistän lusikkani samaan Habitarekuvasoppaan.
Tässä kuvakooste, nyt on aika niin kortilla, että en sen kummemmin ehdi jaaritella mikä/kuka/missä/tms, nauttikaa väreistä, tunnelmista, ottakaa vinkkiä tai mtiä nyt kukakin kaipaa.
Tämä lähtee tästä jeesimaan systeriä uuden Ideahuoneen rempassa!

 









 







 





lauantai 1. syyskuuta 2018

Pitihän se arvata!

Viikko sitten lauantaina pyörähdin Ikeassa uutuustuotekierroksella, pyrin osallistumaan niille aina jos vaan olen kotosalla. Illalla kierron jälkeen mietin kotona, että oliskohan tällä kertaa pitänyt jättää väliin...mutta ei, näin se oli tarkoitettu!

Tämän vuoden kuvasto itsessään ei aiheuttanut mitään sen kummempia ahaa-elämyksiä, asiat huushollissa ilmeisesti aika passelisti kohillaan. Monta hauskaa ja kiinnostavaa tuotetta tuli kierrolla vastaan kuitenkin.


 Tykkäsin kovasti tuosta valaisinryhmästä, itselleni vaan ei kävisi mihinkään.
Samoin nuo säilytysrasiat -niitä huolisin koska vaan, mutta sekin asia on jo järjestyksessä.



 Tämä nostalgianurkkaus täytyy kyllä aina käydä kurkistamassa -jos ei muuta asiaa sattuisi Ikeaan olemaan, niin voihan sitä vaikka poiketa ihan vaikka aamiasella tai kahvilla- sinne kun tulee tuotteet aina tiettihin vuosikymmeniin sidottuina kattauksina.
(Kyseisessä nurkkauksessa tuli vastaan samat juomalasit, jotka exän kanssa ostettiin joskus dinojen aikaan kun perustettiin ensimmäistä yhteistä kotia, meinasin jo pistää ostoskoriin, mutta ehkäpä sukunimi siitä suhteesta riittää muistoksi kuitenkin)

 Huonekaluista oli hauska myös tämä korkkipintainen kaappi, jonka sisäpuoli on vuorattu peileillä.
Tosi näyttävä, mutta en nyt viitsi kuvaa laittaa, siitä kun heijastui sen verran monta tuntematonta mukana ollutta. Ektorp on saanut vallan huikean kukkakuosin, tuo kangas tuo kyllä niin nostalgisen olon, että ei paremmasta väliä. Hyvin samantyyppinen oli aikoinaan lapsuudenkodissakin.
Ja huolisin tuon itsekin, jos olis yhtään kukallinen fiilis, mutta se on jäänyt jonnekin vuosien taa. Taisi tulla kukkakiintiö täyteen vähäksi aikaa silloisesta iloittelusta...


 Mutta sitten...en meinannut uskoa silmiäni!
MUN SOHVA!
Uutena tullut tuo ruskea nahka sekä kankaisina harmaa ja vaalea minttu.
APUA! Palasin kierroksen jälkeen vielä kuolaamaan ja istumaan ja manaamaan, että miksei näitä ollut reilu vuosi sitten. Silloin kun tykästyin nimenomaan sohvan malliin ja perstuntumaan. En siihen mustaan nahkaan.
Muistan systerillekin soitelleeni, että onko se nahka nyt sitten niin kamalan kiva materiaali...ihan väärä osoite kysyä kylläkin, systeri kun on ehdottomasti nahkasohvafani...itselläni on jo vuosien takaa nahkaan viharakkaussuhde!


Illalla sitten kotona katselin sohviani...ja niitä torkkupeittoja, joilla aina piti vuorata sohva jos vaikka yöpuvunkilttanassa (tai hellemekossa tai hihattomassa tai...) halusit oikaista sohvalle. Muutenhan nahka ja nahka muodostaa hyvin lämpimän liiton. (Niistä aika ajoin edelleen ilmestyvistä kuumista aalloista en sa mittään)


Voisin tietysti kysyä, että arvaatteks kuinka siinä sitten kävi, mutta mitä turhia, kaikkihan tietää kysymättäkin.

Maanataina lähdin kaverin kanssa vielä Ikeaan, oli pakko mennä hipelöimään ja miettimään sohvien kohtaloa. Juuri kun päästiin perille tuli yksi ratkaisua kovasti auttava viesti: molemmille nahkasohville oli uusi koti! Eipä siinä sitten kauan mennytkään kun asiat rullas omalla painollaan loppuun asti. Nahkasohvat haettiin maanantai-iltana, keskiviikkona tuli kangassohvat tilalle.



 Tuskin tarvitsee edes mainita sen kummemmin, että olen enemmän kuin tyytyväinen!
Näihin olisin päätynyt jo alunperinkin mikäli nahalle olisi ollut vaihtoehto.
Mutta hyvä näinkin -nahkasohvaan tuskin enää sorrun vaikka kuinka olisi ihana malli, ne nyt vaan ei ole se mun juttu. Uskottava se on viimeinkin.

Taidanpa mennä tässä hihattomassa mekkosessani tuonne soffalle pötkölleen lukemaan viikolla ilmestyneet lehdet, nautin kun ei ole torkkupeitto alla tuhannessa rutussa ja tyynytkin pysyy siinä mihin ne laittaa ☺
Eikä nahka jää nahkaan kiinni.