lauantai 31. elokuuta 2019

Kesän mittainen odotus

Sanotaan, että hyvää kannattaa odottaa. Näin se on.

Mattoja on tullut ja mattoja on mennyt, kaikkiin olen ollut enemmän tai vähemmän tyytyväinen ja hyvä näin, koska itse olen valinnut ne.
Silloinkin kun joku muu on vaikuttanut asiaan ns. hätävaramattojen kohdalla on valinta ollut silloinkin ihan nappi.

Mutta kun kaikki vaikuttaa kaikkeen... 
Vaaleita mattoja olen himoinnut pitkään aina aina ajoin, mutta selittänyt itselleni, että pikkupossut on vielä niin pikkupossuja, ettei vielä oikein voi ja itsekin aika possu välillä kun ateriat eksyy telkkarin äärelle 😉 

No, nyt possut on jo vähän isompia, ruokapöytä olkkarissa ja itsekin pyrin (lue: opettelen) syömään sen ääressä, joten jo alkukesästä pistin uudet matot tilaukseen!


En muista kumpi tuli ensin, muna vaiko kana, eli tuo Iso Pyöreä vaiko mattotilauksen teko, mutta tämä pöytä on jo niin massiivinen kaikessa tummuudessaan, että se jo suorastaan huusi kontrastiksi jotain vaaleampaa. 

Nämä Svaneforsin paimentolaismatot on olleet jo vuosia heidän myydyinpiä mattojaan - enkä yhtään ihmettele miksi! 


Mahdottoman mukavat jalan alla, täyttä puuvillaa ja kauniit kuin possu pienenä 😊


Mullahan on huusholli niin, että ikkunat on itään ja länteen, eli aamu- ja ilta-aurinkoon. Täällä ei siis päivänvalo juuri juhli. 
Niin ihanaa kun onkin taas syksyllä käpertyä tummempien värien syliin, niin nautin kyllä suunnattomasti kun lattia ei syö kaikkea valoa.  Ehkäpä ne syksyiset samettiverhotkin pääsee kunnolla edukseen esille, mutta ei ihan vielä. 

Näistä alla olevista edellisistä (hätävaramatoista) toki tykkäsin - tykkään edelleenkin- ja meinasinkin ne säilöä kellariin mahdollisiksi vaihtomatoiksi, mutta kun kaksi naapuria oli jo korvamerkinnyt niitä omikseen, niin pistin hyvän kiertämään... 


... kahden 2x3m kokoisen maton vaihtaminen yksin kaikkien huonekalujen alta toisiin samankokoisiin ei käy ihan sormia napsauttamalla, mutta onneksi on jo vähän tullut rutiinia tullut tähänkin hommaan! 


 Näidenkin mattojen alla on Ikean mattohuopaa, se on maanmainio keksintö! 

Ja ettei jää epäselväksi kenellekään, niin ei, en ole saanut mattoja ilmaiseksi, mutta olen saanut ne mukavalla alennuksella. Pitkä odotus johtui siitä, että varastosaldo oli suositulla matolla nollassa, piti odotella uutta erää ja vähän vielä kesälomatkin viivästytti toimitusta. 
Mutta kannatti odottaa, ehdottomasti! 

Nyt sitten odotellaan jotain, minkä tämä poiki...en oikein tiedä matotko vaiko pöytä, vaiko molemmat yhdessä, mutta poiki kumminkin. 
Kaikki kun liittyy kuitenkin kaikkeen. 
Ja kerrankos täällä nyt lähtee lapasesta 🙈🙈🙈

Palaillaan! 

lauantai 24. elokuuta 2019

Näkösuojaa

Vuosikausiin ei ole enää postiluukusta kopsahdellut mainoksia eikä ilmaisjakeluita, sen valinnan tein aikoinaan kun tuntui, että kannan avaamattomia ja lukemattomia lehtiä ja lipukkeita eteisestä roskakaapin kautta paperinkeräykseen.
Turhaa touhua. 

Hyvin on meikäläinen osannut kuitenkin shoppailla ilman mainoksiakin, vai väitätkö, etten muka olis 😉
En enää edes muista mitä taannoin rautakaupan valikoimista tsekkasin, mutta niin faceen kuin instaankin alkoi tupsahdella K-Raudan mainoksia. Hyvä niin.
Tuli nimittäin vastaan jotain, mitä olen alitajuisesti jo useamman kesän haeskellut...tai en oikeastaan edes haeskellut, ennemminkin miettinyt, että tarttis tehdä jotakin... 

Kyseessä yksi pieni, mutta tarpeellinen osanen mun parveketta ja viihtymistäni.
Esteetikon silmään on aina vähän tökkinyt systeemi, jonka tein aikoinaan niistä tarvikkeista mitä silloin saatavilla olla - ja niin se sitten jäi. Tämä tässä:
 Meillä on naapurin parvekkeet osin niin lähellä toisiaan, että on ihan hyvä saada vähän "hajurakoa". Viihdyn parvekkeella oikein hyvin (täällä nytkin), mutta en tykkää itse katsella jonkun toisen parvekkeelle, vielä vähemmän tykkään jos joku hengittää niskaan omalta parvekkeeltaan. 
Silloin aikoinaan ei siihen hätään löytynyt kuin haitariristikkoa, Ikeasta sitten löysin tuota ikivihreää seinämää ja sitä kiinnittelin paremman puutteessa. 

Eilen sitten alkoi purkuoperaatio. 

 Väistämättä käy mielessä, että eikö nyt olis voinut tehdä vähän seinämääkin näihin silloin kymmenisen vuotta sitten kun parvekkeet näihin asuntoihin täysremontin yhteydessä lisättiin. 
No, hyvä kun sentään lisättiin! 

Kusti polkas eilen tämänmoisen näkösuojansuoraan kotiin. 
Siinä se nyt nököttää, kiinni muutamalla nippusiteellä, ettei tuulella kolise eikä pauku! 

Ensin meinasin, että kiinnitän vain nyt kaiteiden sisäpuolella olevat sähkövalot tuohon sermiin, mutta kun kokeilin noilla aurinkokennovaloilla, niin näytti vähän aneemiselta... 🤔

Joten ikivihreät suihkun kautta takaisin seinälle, nyt vaan toiseen reunaan pystyyn ja aurinkokennovalot toiselle reunalle. 

Saavat jäädä siihen. Vähän on valo himmentynyt ajan saatossa, mutta palavat niin kauan kuin palavat. 
Sähkövaloissa on sen verran kirkkaat polttimot , että saavat jatkossakin valaista alhaalla parveketta, eivät loistaa naapurien silmiin. 

Toisessa päässä ristikko on ihan paikallaan, naapuri on vähän kauempana (ja käy vain tupakalla) ja nytkin ristikossa kiipeilee kelloköynnös. 

Ja todellisuus on se, että kun olen parvekkeella on ovi auki, sälekaihtimet kiinni ja yleensä varjokin alhaalla. Tänne mitään mistään näe. 

Mikäs täällä pesässä on ollessa 👌😁
Nyt kuitenkin pesä saa jäädä odottelemaan emäntäänsä vasta iltakaffeelle, minä nimittäin lähden hakemaan maailman parhaita omppuja siirtolapuutarhalta entisiltä omilta tiluksiltani, kahville entiselle melkein-naapurille ja noukkimaan karhunvatukoita toiselta.

Kivaa kesäpäivää sinullekin!