tiistai 20. kesäkuuta 2017

Olishan se pitänyt arvata.

Että lapsestahan se lähtee.
Kukaan tuskin edes yllättyy.

Vuosi sittenhän kun möin Lillan oli kotona Kivik-sohva (onneksi tori.fistä käytettynä ostettu) joka muutti miniälle. Ei mustaa sohvaa mulle, kiitos. Ei kahdella istuintyynyllä (kun peffa on aina siinä raon kohdalla kun makoilee lueskelemassa) -eikä ko. sohvan alle päässyt imuroimaan ilman, että joku nostaa koko palettia. Kun ei ole ketään nostelemassa, niin....mahdoton yhtälö.

Siksipä Lillasta muuttikin kotiin se ihana (limited edition) Sinnerlig-sohva -jos siinä olis vaikka mukavampi itse nukkua kun rinsessat valloittivat aina käydessään parivuoteen.
No, ei se niin hyvä ollut kuin luulin. Sekään.

Syksyn korvalla sitten r a k a s t u i n !! Sohvaan. Hakolan Lazyyn.
Istuttiin Habitaremessuilla sohvanmutkassa nautiskelemassa istuinmukavuudesta niin kauan, että pelättiin jonkun jo komentavan meidät muualle maleksimaan.
Sen tiesin, että hinta on niin kova, että hannaa vastaan tämän osalta, mutta pisti kuitenkin katselemaan sohvia uusin silmin. Paikka pysyi samana vanhana tuttuna (koska hinta) eli ruåttalaisena.
Katselin sitten Karlstadia "sillä silmällä", mutta kuuntelin ja kuukkeiloin palautteita, ja päädyin sitten siihen mihin päädyin...


Tässä iässä pitäis jo tietää, että korvike on korvike.
Vaan tuleviin tapahtumiin vaikutti kyllä ennen kaikkea se, että kolme rinsessaa ei todellakaan mahdu normikokoiseen parivuoteeseen nukkumaan, joten vanhin nukkuu sohvalla - ja minä patjalla lattialla!
Ajattelin kääntää asian toisinpäin: minä sohvalle ja rinsessa patjalle.
Siispä se ainoa oikea päätös asiassa oli se, että nyt tänne tulee Lazy, maksoi sitten vaikka mansikoita.
Siinä on pituutta ja leveyttä niin paljon, että se vastaa normisänkyä (nuo päädyt tavallisen kokoisissa sohvissa on mun vihollisia, nukkuessa siis, ei muulloin 😒)
Jotta eikun taas vaihteeksi sohva myyntiin (meni nopeasti ja ihan mukavalla hinnalla, puolivuotias)
Olotila oli vähän orpo...odotella sohvaa ilman sohvaa.


Onneksi, onneksi!! tuli mieleen ottaa mittanauha käteen ja rekonstruoida sohvan sisäänkantotilanne....eihän se prkle mahdu eteisestä kääntymään olohuoneeseen vaikka itkisi!!! Yksi kulma ovisyvennyksestä kun olisi pois olisi edes toiveita.
Että siihen kaatui mun miltei vuoden mittainen haaveeni siitä sohvasta. 

Mitäs nyt sitten? Ei ole edes varasuunnitelmaa, no plan B!
Eikun kaupoille kiertelemään. Tutkimaan kankaita ja mittoja ja perstuntumaa.
Ja eikös se vähän niin mene, että kun olet suurinpiirtein kiveen kirjoittanut, että ei kahdella istuintyynyllä, ei mustaa -niin se on musta. Ja kun olet suurinpiirtein vannonut, että nahkasohvaa mulle ei ainakaan enää ikinä tule...niin nahkaahan se on.
Musta nahkasohva. Kahdella istuintyynyllä.
Mutta ainakin sen alta pääsee imuroimaan  😉

  
Eihän tämä tarina mun tarinaa olisi jos se tähän loppuisi. Ehei.
Mustaa, valkoista ja harmaata? Juuu.....ei....!
Tarvittiin lisää mustaa, jotta kellarista Svaneforsin pitsit peliin.

  
Olin jo leikitellyt ajatuksella, että josko vaikka vaaleat tuolit mustan sohvan pariksi, ne samanlaiset maailman parhaat. Verhoja ripustellessa kun tuolit oli jo valmiiksi siirretty pois alta...ihan kokeeksi pistin toriin myyntiin molemmat, niitä kun aina aika-ajoin siellä jopa kaupitellaan ja kyselläänkin hyvällä menestyksellä (ja sieltähän tuo toinen omakin) -ja kas, kaksi tuntia ja molemmat oli myyty. Samalle ostajalle.
Maailma näytti taas ihan erilaiselta.


Ja enhän minä olis minä, jollen olisi tässä vaiheessa (viimeistään) katselemaan uusin silmin koko systeemiä. Jotta otanko tänne muka kaksi vaaleaa tuolia? Juuri kun olen ostanut sohvan, jolla rinsessat saa ihan rauhassa syödä jäätelönsä ja suklaansa. Jos vähän roiskuu, niin rätti käteen ja putsataan. Että aloittaisinko nyt sitten sen sävelen, että "älä nosta niitä likaisia jalkoja sinne tuolille" tai "pois suklaan kanssa sieltä" jne jne....

Suoraan sanoen viikonloppu  meni niin, että en itsekään ollut varma mitä sieltä kaupasta mukaan lähtee. Nyt oli vaihtoehto, se plan B olemassa, mutta kun SE piti sunnuntaina noutaa kotiin, olkin saldo nollilla. Meinasi mennä alkuperäiseen suunnitelmaan takaisin, eli niihin vaaleisiin tuoleihin, niitä oli liikkeesä sentään neljä kappaletta.
Maanantaina juuri ennen kuin oli edessä sovittu noutokeikka tsekkasin plan B.n saldon: 2!!
Jee!!



Sohva sai kaverin toisesta samanlaisesta, mutta kahdenistuttavasta.
Nyt kun ne on tuossa toista viikkoa olleet, ei voi valittaa. Pelittää.
Tosin jokunen kysely on tullut, että kuinkas sä nyt niistä maailman parhaista tuoleista luovuit kun aina sanoit, että et kyllä ikinä!
Höh, onkos mun sanomisillani näissä asioissa muka jotain painoarvoa 😂😄
Tuoli on edelleen mun mielestäni maailman paras! Niin hyvä, että ei saanut persustaan siitä irti välillä puoleen vuorokauteen kun piti tuijottaa netflixiä ja tikuttaa sukkia. Ei mitään rajaa.

 Sanoinhan minä keväällä senkin, että haluan tänne vähän väriä.
Näyttää kovin värikkäältä, vai mitä.

Eli täällä kaikki edelleen hyvin....paitsi se, että joku nukkuu edelleen patjalla lattialla silloin kun rinsessat on täällä. Mutta eihän sitä nyt aina voi saada kaikkea...
Vai voiko 😉

maanantai 12. kesäkuuta 2017

Kesälounasta ja uusia tuulia tarjonnassa

Jo hyvän aikaa sitten sain monen muun lailla kutsun Tallink Siljan kesäiselle Silja Symphonylla lauantaina järjestetylle Suomi-100-lounaalle. Vastasin kutsuun samantien myöntävästi ajatellen, että mikä jottei - mikäs sen mukavampaa kuin katkaista normiarkea ja kun on jo jokunen mukava tapaaminen aimmiltakin ajoilta takana, niin tiesin, että kivaa on tiedossa.
Kotomon Taina innostui myös lähtemään, joten aamujunalla suunta isolle kirkolle. Suloinen suvipäivä ei ainakaan yhtään himmentänyt reissua!

 Melkoinen joukko some-vaikuttajia olikin paikalle saapunut. 
 VIP-lappua rintapieleen, skumppalasi käteen ja hetkeksi Atlantis-yökethon puolelle kuulemaan uusitusta ruokalistasta -jossa kaikki kasvisruoka tulee jatkossa olemaan vegaanista!
Matkustajia on jälleen kuunneltu.

Saimme myös maistiaisia tulevasta showsta, asialla unkarilainen Quantum XXL Dance Crew.
Laivalla on pienemmille suunnattua ohjelmaa klo 20, vähän varttuneemmille -eli lähinnä teini-ikäisille- klo 21 ja myöhäisillassa sitten aikuisille suunnattua tarjontaa.
Nyt näkemämme kooste oli tästä iltayhdeksän showsta ja täytyy sanoa, että oikein hyvin upposi myös tällaiseen "varttuneeseen" mummuihmiseenkin!!

Ohjelman jälkeen suuntasimme sitten Buffetin puolelle seisovien pöytien ääreelle.

Huikean rento fiilis uppo-outojen kesken kun koko joukko etsii kauniisti katetusta salista mieleisen paikan ja kohta seilaa kameroineen yhden seisovan pöydän ääreltä toisen ja kolmennen ja neljännen äärelle - kamerat räpsivät innolla kuvia ja voin vaikka vannoa, että jonkun muunkin vatsa jo mourusi siihen malliin, että teki hanakasti mieli tarttua lautaseen, täyttää se herkuilla ja suunnata kohti omaa paikkaansa nautiskelemaan 😉





Oma heikkouteni on kalalautanen, eikä voinut kyllä valittaa! Tarjontaa (hoututtelevaa sellaista!) oli ehdottomasti enemmän kuin vatsassa oli tilaa (vaikka kuinka oli kevyesti aamulla yrittänyt syödä)
Niin kala- kuin myös lihapöydissä löytyi asiakkaiden toiveiden mukainen suosikki aikojen takaa, nimittäin voileipäkakku. Ja täytyy myöntää, että se on hyvää! Ei ihme, että herkku on tehnyt uuden tulemisen.
Itse asiassa jo kylmät alkupalat olivat niin herkullisia ja täyttäviä, että jätin lämpimän ruuan vallan väliin, niin kutsuvat kuin tarjoilut olivatkin.
Jälkiruokaa huokailin...mihin mahaan...pakko oli päästä kuitenkin maistelemaan niin kakut kuin myös uuden tulemisen tehnyt suklaamousse. Nam. Ähky. Tuplaähky.

Myös viinit olivat erittäin hyvin tarjolla oleviin ruokiin sopivat, maistuvia kummatkin, niin valko- kuin punaviinikin. Luulin jo, että omalta osalta punaviinikausi jäi talven pimeyteen, mutta mikä jottei: hyvä, kevyt punaviini sopii kesäiseen hellepäivään vallan mainiosti.

Kiitos! Ruoka oli erittäin hyvää, vegeteema on toteutettu todellakin mausta tinkimättä!!

Laivasta ulos astuttua oli aurinko lämpöineen vastassa, joten muutaman muun bloggarin kanssa otimme vielä suunnan kauppatorin poikki Allas Sea Poolin terasseille vajentamaan masua ja nauttimaan vielä lasillisen kylmää juomaa. Sen jälkeen otimme sitten hissunkissun suunnan kohti rautatiesasemaa. Onneksi ei ollut kiireestä tietoakaan, Pohjoisespalla oli nimittäin varsinaiset karkelot menossa: sambakoulujen kulkueet olivat liikkeellä juuri sopivasti. Siinähän mekin sitten joukon jatkona nautittiin tästäkin annista.

Aurinkoinen Helsinki todella antoi parastaan -ja "sadepäivän sattuessa"-suunnitelmissa ollut Ateneum jäi johonkin hamaan tulevaisuuteen....

Vielä kun kotiintuomisina oli paketillinen makeisia (ja hei, ne on kaikki vegeä!! -lakujakin oli, mutta ne meni rinsessojen suihin) erittäin onnistuneen ja mukavan päivän päätteeksi, ei voinut kuin olla kaikin puolin tyytyväinen. 

Tosin ainoa "haittapuoli" oli se, että seuraavan kerran nälkä iski vasta seuraavana päivänä -ja silloinkin vähän niinkuin tyylin "joko uskaltais" ☺

maanantai 5. kesäkuuta 2017

ihan muuten vaan isolla kirkolla

Kilpaa säiden kanssa kun yrittää järkätä ohjelmaa itselleen menee välillä pieleen ja välillä hyvinkin kohilleen. Viime viikolla saatiin laidasta laitaan kaikenlaista keliä vaikka alunperin piti olla pelkkää päivänpaistetta - ja seuraavan kerran luvattiinkin samalle päivälle jo sadetta.
Junaliput oli onneksi ostettu jo pari viikkoa sitten, joten ei tullut mieleenkään menoja peruutella, toivottiin vain, ettei tarvitsisi sontsan kanssa lähteä liikkeelle.
Ei tarvinut. Myöhemmin päivästä olisi kyllä ollut käyttöä.

Noh, joka tapauksessa nappasin naapurin emännän mukaan ja lähdettiin Hesaan humputtelemaan.
Ei mitään sen kummempaa suunnitelmaa kuin kuljeskella katselemassa niitä lähinnä sisiustusliikkeitä joita tulee Instan puolella seurattua.

Forumissa sijaitseva Granit oli tuttu entuudestaankin.



 Monipuolisesti kaikenlaista kivaa tavaraa, pienempää ja isompaa.
Löysin passelin kokoisen peltipurkin keittiöön kapustoille ja lastoille. Ja sakset.

Matka jatkui Punavuoren ja Eiran suuntaan.

Nougat. Juurikin niin viehättävä kuin kuvista olin päätellytkin.
Ja pienempi. Tuli sellainen "Lilla-efekti": ai, onks tämä näin pieni ☺



 Melkein vierestä löytyi DAY, jota en ollut edes muistanut.
Eikun ovesta sisään sinnekin! Pakkohan sitä on kaikki tutkia kun vastaan kerran tulee.

 Nyt tuli väriä elämään, marokkolais-tunisialais-tyylistä-kaikenlaista kivaa.
Mattoa, pouffia, vilttiä, tyynyä -u name it!
Löytyi paltitarjotinta jalkoineen ja ilman.
Kiva kauppa!

No, matka jatkui. Seuraava etappi korvienvälilistassa oli Peroba, mutta siellä olikin vastassa yllätys-yllätys melkein tyhjä puoti loppuunmyynteineen.
Vaihdettiin jokunen sananen ja jatkettiin matkaa kohti Telakkarantaa.

Ennen seuraavia kohteita kuintekin etsittiin lounaspaikka, jonka olin bongannut edellisenä päivänä Gallithome-blogin Katin Instakuvista.
Sandro, Tehtaankadulla. Ei voi kuin suositella mikäli kulmilla liikutte.
Erinomaisen hyvää ruokaa, lähinnä tulee mieleen pohjois-Afrikan tienoot, maukasta, mutta tuskin kenenkään makuun liian tulistakaan. Ja erittäin rento miljöö!
 Kahvit vielä päälle ja sitten töppöstä toisen eteen.

Telakkaranta. Vanhat, korkeat hallit uudessa käytössä.
Tykkään.

Ensimmäinen etappi Hakola, piti mennä tsekkaamaan vielä kerran livenä sohva, jota olen kuolannut kohta vuoden ja joka piti viimeinkin tulla minulle, mutta joka onkin niin suuri, että ei sitten itkemälläkään käänny eteisestä olohuoneeseen. Niisk. 😭😥
Jäätiin niin suustamme kiinni, ettei tullut edes aulassa kaukaa otettua kuvaa kummempaa.

Ihan siinä Hakolan vieressä on Roomage, yksi tämän reissun pääkohteista jos niin voi sanoa.
Seuraan Instassa aktiivisesti ja tykkään tyylistä ja tavaroista kovasti, vaikkei monikaan varmasti omasta kodista löytäisi paikkaansta. Mutta saahan sitä kuitenkin tykätä!


 Mahdottoman kiva kauppa ja mahdottoman mukava kauppias, apulainen ei nyt ollut mukana (vaikka vesikuppi olikkin pöydän alla 😉)

Tässä vaiheessa otettiin suunta takaisin keskustaan päin ja saatiinkin puskea kylmää merituulta vastaan ajoittain vesisateessa. Sontsat kotona tietty.
Pitkään ei tarvinut kuitenkaan edellisestä kulkea kun oltiin jo Moko-Marketissa, siellä pidettiin hetki sadetta.

Aivan mielettämän mahtavia kaappeja!!!!



- ja kaikenlaista kivaa pikkutavaraa, astioista tyynyihin, sekä hyvät valikoimat öljyjä ja muuta keittiötarpeellista. Omia ostoksia passion-viinietikka ja chili-raakasuklaa.

Sade kun hellitti vähän jatkui matkakin vähän kunhan-nyt-jonnekin-tuonne-suuntaan-meiningillä.
Hyvä niin. Törmättiin nimittäin ihanaan kauppaan ihan vahingossa: Plootuun!
Sisälle siis. (Ja menen toistekin!)


 Voisin keksiä tekosyyksi vaikka nuo sarvet....wau!

Sori kuvien vähän turhan huono laatu. Keli oli kostea ja akku miltei finaalissa, silmätkin enemmän tavaroissa ja miljöissä, kunhan nyt yritin vähän teillekin saada makupaloja.

Makupaloista puheenollen....keli selkeni kummasti, seikkailtiin vielä vähän siellä sun täällä vailla päämäärää ja kun aurinko kerran suvaitsi viimein paistaakin juurikin sillä hetkellä kun satuttiin Strindbergin kohdalle, niin sehän tiesi kaffepaussia!

 ...joka sitten vähän venähti Taittingerin parissa...mihinkäs siitä kiire kun aurinko paistoi eikä junakaan vielä huudellut!

Ennen junaan astumista poikettiin vielä Granitissa  uudemman kerran, ihan oli olo, että siellä on jotakin tuikitarpeellista (mukamas)...ja olihan siellä. Ihan pakko-ostos: vanhaa kunnon rappukäytävän nimitaulua matkiva uusversio kirjaimineen. Tälläsin kuvaan vielä ne Granitin ihanat puukahvaiset saksetkin.

Se oli semmoinen reissu se.
Ja ettei elämä käy ykstoikkoiseksi, niin lauantaina taas...

 Sitä ennen kuitenkin kaikenlaista ihan täällä Tampesterissa.
Palaamma astialle.