Että lapsestahan se lähtee.
Kukaan tuskin edes yllättyy.
Vuosi sittenhän kun möin Lillan oli kotona Kivik-sohva (onneksi tori.fistä käytettynä ostettu) joka muutti miniälle. Ei mustaa sohvaa mulle, kiitos. Ei kahdella istuintyynyllä (kun peffa on aina siinä raon kohdalla kun makoilee lueskelemassa) -eikä ko. sohvan alle päässyt imuroimaan ilman, että joku nostaa koko palettia. Kun ei ole ketään nostelemassa, niin....mahdoton yhtälö.
Siksipä Lillasta muuttikin kotiin se ihana (limited edition) Sinnerlig-sohva -jos siinä olis vaikka mukavampi itse nukkua kun rinsessat valloittivat aina käydessään parivuoteen.
No, ei se niin hyvä ollut kuin luulin. Sekään.
Syksyn korvalla sitten r a k a s t u i n !! Sohvaan. Hakolan Lazyyn.
Istuttiin Habitaremessuilla sohvanmutkassa nautiskelemassa istuinmukavuudesta niin kauan, että pelättiin jonkun jo komentavan meidät muualle maleksimaan.
Sen tiesin, että hinta on niin kova, että hannaa vastaan tämän osalta, mutta pisti kuitenkin katselemaan sohvia uusin silmin. Paikka pysyi samana vanhana tuttuna (koska hinta) eli ruåttalaisena.
Katselin sitten Karlstadia "sillä silmällä", mutta kuuntelin ja kuukkeiloin palautteita, ja päädyin sitten siihen mihin päädyin...
Tässä iässä pitäis jo tietää, että korvike on korvike.
Vaan tuleviin tapahtumiin vaikutti kyllä ennen kaikkea se, että kolme rinsessaa ei todellakaan mahdu normikokoiseen parivuoteeseen nukkumaan, joten vanhin nukkuu sohvalla - ja minä patjalla lattialla!
Ajattelin kääntää asian toisinpäin: minä sohvalle ja rinsessa patjalle.
Siispä se ainoa oikea päätös asiassa oli se, että nyt tänne tulee Lazy, maksoi sitten vaikka mansikoita.
Siinä on pituutta ja leveyttä niin paljon, että se vastaa normisänkyä (nuo päädyt tavallisen kokoisissa sohvissa on mun vihollisia, nukkuessa siis, ei muulloin 😒)
Jotta eikun taas vaihteeksi sohva myyntiin (meni nopeasti ja ihan mukavalla hinnalla, puolivuotias)
Olotila oli vähän orpo...odotella sohvaa ilman sohvaa.
Onneksi, onneksi!! tuli mieleen ottaa mittanauha käteen ja rekonstruoida sohvan sisäänkantotilanne....eihän se prkle mahdu eteisestä kääntymään olohuoneeseen vaikka itkisi!!! Yksi kulma ovisyvennyksestä kun olisi pois olisi edes toiveita.
Että siihen kaatui mun miltei vuoden mittainen haaveeni siitä sohvasta.
Mitäs nyt sitten? Ei ole edes varasuunnitelmaa, no plan B!
Eikun kaupoille kiertelemään. Tutkimaan kankaita ja mittoja ja perstuntumaa.
Ja eikös se vähän niin mene, että kun olet suurinpiirtein kiveen kirjoittanut, että ei kahdella istuintyynyllä, ei mustaa -niin se on musta. Ja kun olet suurinpiirtein vannonut, että nahkasohvaa mulle ei ainakaan enää ikinä tule...niin nahkaahan se on.
Musta nahkasohva. Kahdella istuintyynyllä.
Mutta ainakin sen alta pääsee imuroimaan 😉
Eihän tämä tarina mun tarinaa olisi jos se tähän loppuisi. Ehei.
Mustaa, valkoista ja harmaata? Juuu.....ei....!
Tarvittiin lisää mustaa, jotta kellarista Svaneforsin pitsit peliin.
Olin jo leikitellyt ajatuksella, että josko vaikka vaaleat tuolit mustan sohvan pariksi, ne samanlaiset maailman parhaat. Verhoja ripustellessa kun tuolit oli jo valmiiksi siirretty pois alta...ihan kokeeksi pistin toriin myyntiin molemmat, niitä kun aina aika-ajoin siellä jopa kaupitellaan ja kyselläänkin hyvällä menestyksellä (ja sieltähän tuo toinen omakin) -ja kas, kaksi tuntia ja molemmat oli myyty. Samalle ostajalle.
Maailma näytti taas ihan erilaiselta.
Ja enhän minä olis minä, jollen olisi tässä vaiheessa (viimeistään) katselemaan uusin silmin koko systeemiä. Jotta otanko tänne muka kaksi vaaleaa tuolia? Juuri kun olen ostanut sohvan, jolla rinsessat saa ihan rauhassa syödä jäätelönsä ja suklaansa. Jos vähän roiskuu, niin rätti käteen ja putsataan. Että aloittaisinko nyt sitten sen sävelen, että "älä nosta niitä likaisia jalkoja sinne tuolille" tai "pois suklaan kanssa sieltä" jne jne....
Suoraan sanoen viikonloppu meni niin, että en itsekään ollut varma mitä sieltä kaupasta mukaan lähtee. Nyt oli vaihtoehto, se plan B olemassa, mutta kun SE piti sunnuntaina noutaa kotiin, olkin saldo nollilla. Meinasi mennä alkuperäiseen suunnitelmaan takaisin, eli niihin vaaleisiin tuoleihin, niitä oli liikkeesä sentään neljä kappaletta.
Maanantaina juuri ennen kuin oli edessä sovittu noutokeikka tsekkasin plan B.n saldon: 2!!
Jee!!
Sohva sai kaverin toisesta samanlaisesta, mutta kahdenistuttavasta.
Nyt kun ne on tuossa toista viikkoa olleet, ei voi valittaa. Pelittää.
Tosin jokunen kysely on tullut, että kuinkas sä nyt niistä maailman parhaista tuoleista luovuit kun aina sanoit, että et kyllä ikinä!
Höh, onkos mun sanomisillani näissä asioissa muka jotain painoarvoa 😂😄
Tuoli on edelleen mun mielestäni maailman paras! Niin hyvä, että ei saanut persustaan siitä irti välillä puoleen vuorokauteen kun piti tuijottaa netflixiä ja tikuttaa sukkia. Ei mitään rajaa.
Sanoinhan minä keväällä senkin, että haluan tänne vähän väriä.
Näyttää kovin värikkäältä, vai mitä.
Eli täällä kaikki edelleen hyvin....paitsi se, että joku nukkuu edelleen patjalla lattialla silloin kun rinsessat on täällä. Mutta eihän sitä nyt aina voi saada kaikkea...
Vai voiko 😉
