maanantai 31. maaliskuuta 2014

Todistettavasti...

..surkea keskittymiskyky...
Minäkö se joskus olen sanonut, että keskeneräisyydensietokyky on heikko!
Juupa, kaikki hommat seisoo just siinä mihin on jääneet; kutimet on kesken, kirja just just aloitettu,
lehtipino kasvaa, pyykit silittämättä, tallennnetut ohjelmat katsomatta.
 
Päätöntä menoa!
 Vaikka päitä tässä huushollissa riittääkin.
Ja ne ovat hakeneet vaivihkaa omia paikkojaan - ja löytäneet, toivon mukaan.
Nuo rakkaimmat  "päät" tosin tiesivät paikkansa heti
 Muutenkin järjestys on hakenut sitä omaa uomaansa, (ihan niinkuin täällä muka olis kamalan paljon mahdollisuuksia vaihdella sitä! - eli mä voin vielä tulla hulluksi...hullummaksi, siis...) kuten sanottu siirtyi takka muualle, se ei oikein ollut kiva töhöttämässä tuossa korvan juuressa...sen verran se ääntä pitää silloin kun lämmitys on päällä.
 Ja mun paikkahan on nykyisin sujuvasti sohvalla, eli korva ja takka oli liian lähellä toisiaan.
 Aikansa kun pyörittelee...
 ...niin huomaa, että kirjahylly ihan ruokapöydän vieressä ei ole se paras mahdollinen viritys.
Kun siihen voi virittää takankin. Taas yks murheenkryyni vähemmän!
 Piti niin mennä tänään kasaamaan moottorisaha ja pilkkomaan niitä julmetun isoja omppupuun oksia
 mitkä on vain tuupattu Lillan taakse ja hakettamaan pienet.
Mutta mun veto on hävinnyt tyystin johonkin.
Raitisilmamyrkytys??
Mitkäs ne oireet olikaan?

_☺/

lauantai 29. maaliskuuta 2014

Sahanpurua ja puutaheinää

Aurinkoinen Lilla-päivä takana!
Miljoona asiaa mitä pitää tehdä, mutta ei mitään paniikkia,
sehän sopii meikäläiselle.
Oikeastaan eilen jo alkoi tämä hauskuus, oli pakko purkaa kaikki paketit, eli päästää kalusteet taas talven jälkeen haistelemaan raitista ilmaa. Ja keitellä ensimmäiset pihakaffeet!
Eilen sai katoskin räystäskourun, eipä mahdolliset(?) tulevat sateet enää valu suoraan maahan roiskinmaan multaa pitkin valkosia seinämiä -tulee nimittäin ruokottoman rumaa jälkeä.
 Tänään meni ensimmäinen tunti haahuiluksi, oli vaan ihan pakko nautiskella ja ihmetellä, 
että onko tämä tottakaan, tästäkö tämä herkku taas alkaa!!
Piti jopa käydä ostamassa jätski ja istahtaa aurinkoon hetkeksi - on tää kivaa kun on niin mukavasti maalla, että kauppakin on melkein kulman takana. Ja koti parin kulman.
 Ja eikun hommiin.
 Hetken olin jo sahan kanssa heilunut ennekuin muistin, että se kamera!
Se on mukana. Joten todistusaineistoa omppujen hukkaamisesta...ei tuu tästä puusta enää, meinaan.
Näitä tuli karsittua jokunen, nyt on vielä pätkiminen edessä...täytynee vissiin huomenna kasata viimein se moottorisahakin, menee vähän noileemmin.
Oksittu ne on jo. Oksat odottaa silppuria.

Välillä oli pakko pitää lakisääteistä paussia ja ihan vaan ihmetellä.
(yksi niitä harvoja päiviä, että mulla on jalassa jotain muuta kuin villasukat)
Ja napsia muutama kuva!
 Ensimmäiset kukkijat - katsotaas kuinka kauan saavat tänä vuonna olla ennenkuin ne rusakonperkeleet pistää ne poskeensa :/
 Tulppaaneja nousee sinne tänne, ja osuu kuvaan näköjään "koristeitakin"  -tuo on ihan tyhjä kotilonkuori, on tosin vastaan tullut jo pari ei-niin-tyhjääkin kuorta. 
 Näitä en muista mitä nämä ovat, mutta malvassa on alkuja, samoin pionit punastelevat jo.
Ei kuulkaa yhtään hassumpaa! Kunhan nyt ei ihan oikeesti enää mitään takatalvea tuppaa, 
sit mie saisin hepulin. Pahan hepulin.
 Vuorenkilvet  on muuten tänään nousseet, eilen olivat vielä ihan maata vasten,
että kyllä tämä jo on yhtä hyvä kevään merkki kuin leskenlehdet ja sinivuokot, eiks vaan.
 Muuten ei niin kamalan ihmeelliseltä näytä...
 ...paitsi jos vertaa vuodentakaiseen ☺
 Ei paljon istuskeltu ulkona kaffeella, ylempi kuva on otettu pari päivää ennen Istanbuliin lähtöä maaliskuun lopulla, alempi huhtikuun puolella kun oli palattu Istanbulista!
 Ja takaisin tähän päivään.
Tältä näyttää omppupuu nyt! Toivottavasti se ei tee enää ikinä ompun omppua.
Vesiheinää se saa kasvaa rauhassa, muuten yritän pitää sen kasvun kurissa, saa olla kasvualustana nyt köynnöshortensialle (joka toivottavasti viimein malttaa lähtä kunnolla kasvuun) ja jollekin, mitä  nyt sitten keksinkään laittaa juurelle kasvamaan.
 Että tällaista Lillaan.
Ei huono päivä ollenkaan.
Huomenna ohjelmassa toisen omppupuun pientä siistimistä.
Ai että kuinka selkä? Noooh...kasassa. Dropit kohillaan :)
Toivottavasti teilläkin oli kivaa, mulla meinaan oli!

CU!

perjantai 28. maaliskuuta 2014

Hyvä, parempi..

...ei - vaan ehdottomasti paras!
Tässä mitään uusia ruåttalaisia tarvita.
 Tuolinpäällinen, selkänojatyyny sekä muutama sohvan tyynynpäällinen sai uuden värihuuhtelun
ja täytyy sanoa, että olen enemmän kuin tyytyväinen!
Väri on hauska, rento, ja ainakin tällä hetkellä hakkaa perusharmaan mennen tullen.
(vielä kun joku laiskamato olis ihan vaikka vaan vähän näyttänyt silitysrautaa...)
Sohvassa on pientä kirjavuutta, mutta jos vaikka joskus hamassa tulevaisuudessa ottais päällisen ja yhden tai kaksi tyynynpäällistä vielä ohjelmaan, niin siinäpä se.
Ei ole pakollista ollenkaan, joten saattaapi olla (itseni tuntien) että jää just noin kun on.
Sohvalla on kuitenkin aina läjäpäin tyynyjä sekä torkkupeitto, joten kyllä ne peittää just sen mitä välttämättä ei edes tarvitse peittää.
Jos joku jäi miettimään, että mitä kuvassa oikein on "pielessä"
niin voin avittaa vähän: takka ei ole enää tässä, vaan kirjahylly siirtyi ikkunakulmaukseen kiinni.
Jotain täytyy tehdä kun ei voi maata eikä istua.
Paitsi hyvässä pöllyssä.
Selkä kiukuttelee vähän, mutta kyllä tämä tästä

Juu, kauanpa taas pois olinkin!
Koukussa?
Pahasti!

Nähtäillään!

tiistai 25. maaliskuuta 2014

Aurinkoa!

Viimeinkin!
On tätä kaivattukin.
 Vielä kun vähän lämpiää, pääsee kenties istahtaamaan parvekkeelle nauttiamaan 
aamukahvinsa - keskelle puhdasta kaupunkilikaa...?
Nyt mennään sujuvasti sohvapöydän ääressä blogien seurassa.
 Aikainen kesä ei olis nyt ollenkaan pahitteksi, päydillä olevat hortensiat kaipaavat kohta pihalle,
ikkunalaudoilla ja nurkissa lojuu sipulikasveja odottamaan maahanpääsyä....ja juu, en tiedä yhtään mitä minnekin, milloin jne, mä roiskasen ne sinne jonnekin tiluksille,
kyllä ne siellä lähtee kasvamaan.
Tai sitten ei...
 Tulppaanit oli sitten vihoviimeiset tänä keväänä!
 Ei nuo edes aukene, olkoot siinä ja kuivukoon pystyyn!

Washiteippi muuten riitti vielä seinän yläreunaankin, sitten se loppui.
Jäin miettimään, että pitäiskö vielä tilata rulla ja laittaa alareunakin -olishan se aika hauska,
mutta kiinnittääkö siihen kukaan huomiota sen kummemmin.
 Nyt mie meinaan huilata hetken blogin osalta, visiteeraan kyllä muilla kylässä aina kun ehdin,
mutta aion nyt keskittyä vaikkapa tähän
 ...ja tähän :
(eka osa tuli luettua viime kesänä, tarina jatkuu) ja muutamaan muuhunkin kirjaan,
jotka ovat jääneet roikkumaan mikä minnekin.
 (James Bowen ja Bob löytyvät muuten facebookista, jos jotakuta kiinnostaa)
 Huusolli kuittaa ja kiittää!
Palataan !
Ja nautitaan auringosta!

lauantai 22. maaliskuuta 2014

Perjantai-illan ryhtiliike!

Mummu on terve......kun se leikkii??
 
"so boring"
"not so boring"
 ...ja eikun lisää :)
pikkuisen kauempaa
 Iltavalaistuksessa
 - ja päivänvalossa.
Jotenkin tuo valkoisuus vaan aiheuttaa mulle henkisiä näppylöitä!
Ja kun kerran ei saa maalata eikä tapetoida (tai no, sais kai maalata jos kysyis, mutta ei huvita)
niin täytyy kehitellä muuta.

Pieni ryhtiliike tapettiteipillä -eli leveää Washiteippiä!
Minä niin ajattelin joskus, että mitä perhanaa...turhaketta.
Ja onkin vallan mainiota tavaraa!!
tänne on muutama uusi lukijakin pölätänyt joukkoon, tervetuloa!

torstai 20. maaliskuuta 2014

Pitäiskö nyt harmittaa?

Jokos olette odotelleet, että mitä se "tyttö tuunaa" ☺
Joo, tyttö varsinkin....mutta kun mä tytöttelen itseäni, niin voin sitten tytötellä muitakin, 
eikös vaan. Miehethän ei kuulemma saa tytötellä...vai saako?
Mua kyllä saa, ei mulla itsetunto niin heikoissa kantimissa ole...

Men i alla fall...tätähän tämä oli.
Ja sitten tuli tämä
Ja kuinkas sitten kävikään!
 No ei se nyt ihan noin helppoa ollut!
Ahne paska on ahne paska vaikka voissa paistais, ajankin suhteen :)
Joten minä sitten laskeskelin, että kun pistän tuon verran väriä ja tuon verran päällisiä
(eihän ne nyt niin kamalasti paina!)
niin saan toivotun värisen lopputuloksen, mustalla värillä harmaan... 
Sainhan minä!! Lopputuloksen...(juu, saa nauraa!! niin minäkin tein!)
 - vähän mietin, että pistänkö edes kuivumaan -
 Että harmittaaako?
No, ei oikeastaan. Olis tietysti voinut ottaa huomioon, että tämän päivän koneet käyttää niin vähän vettä pestessään, että olis voinut pestä useammassakin erässä kuin mitä nyt tein.
MUTTA....aina on se mutta! Jos vaikka olisin pessyt sanotaan nyt vaikka neljä tai viisi koneellista, 
niin oikea kangasmäärä olis kuitenkin ollut vaikeasti arvioitavissa, joten lopputulos tuskin olis ollut sellainen, että joka tyyny olisi presiis saman värinen.
(ja projekti olis pitänyt jakaa aikataulullisista syistä useammalle päivälle...minun!! Hah!)
Meinasin kyllä, että otetaan uusiksi kerran vielä, mutta tarkemmin ajatellen hylkäsin sen ajatuksen.
Nyt nuo ei ainakaan ole valkoiset - ne vaan ei jostain syystä ole olleet mun juttu.
Alkuperäiset valkoisethan myin pois käyttämättöminä ja nuo kun ostin, niin olihan ne aika ok siellä vanhassa asunnossa, missä seinät ei olleet valkoiset.
Täällä alkoi olla liian kalsaa...varsinkin kun muutenkin on vähän vielä vilposta.

Kyllä minussa sen verran vanhaa hippiä löytyy, että kestän tämän ☺
Kestin minä joskus aikanaan ne solmuvärjätyt laamapaidatkin, herrajumalasentään...eikä tämä nyt kuitenkaan ihan niin kamala ole kuin ne!!
(ja voin kuvitella kuinka nuoremmat on ihan hoomoilasena, että niin mitkä??)

Ja nyt ainakin teidän, että harmaa ON mun juttu!
Ne parhaan väriset päälliset (kolmesta eri harmaasta) on ja pysyy ostoslistalla.
Hommaan sitten joskus kun raaskin.
Siihen asti menään näillä!

Ja sitten: Anteeksi!
Nyt ei (toistaiseksi) voi anonyymina kommentoida!
Vaikka mulla ei ihan heti mene herne nenään, niin nyt meni varsineen päivineen.
On meinaan sen verran roskapostia, että riitti - minä kuitenkin käyn ne läpi, koska sinne syystä tai toisesta silloin tällöin eksyy ihan oikeitakin kommentteja.
(että sori vaan astan emäntä ja riitta ja kumppanit, tosin...voisitte te kyllä kirjautua johonkin)

Ja illan kevennys!
Kyllä isä lapsensa tuntee, vol 2
Faija soitti vähän aikaa sitten, että jokos olet sen uuden poran hommannut?
No en!
 Kirpparilta! Uusi sähköporakone piiiiitkällä johdolla.
15 €!!
Ja kotiin toimitettuna!
Täältä tullaan, Lilla, poran kanssa!! 
(kunhan noi kelit nyt tästä ensin...)
_☺/