Kamalaa vastaanhannaamista.

Ja vuositolkulla vieläpä!

Minä siis naamakirjaa vastaan.

Silloin joskus vuosia sitten kun face tänne rantautui joku sai mut sinne mukaan,

taisin olla siellä peräti jonkun viikon.

Ja totesin, että juu, ei ole mun juttu.

Ja kuinka ollakaan, miniä pitkään houkutteli.

Kerran sitten klikkasin kaveripyynnön.

Ja muutama sitten klikkaili pyyntöjä mulle.

Ja minä muutamalle.

 Sitten löytyi muutama kiva ryhmä....ja niitähän ryhmiähän riittää,
mutta joku roti täytyy kuitenkin pitää...

tai muuten käy niin, että muuta ei ehdi enää tehdäkään kuin seikkailla netissä.

 Kun ei oikein nytkään ehdi...että tunnustaudun.

 Nettiriippuvainen mikä nettiriippuvainen.

Mutta kun...sieltä tekee löytöjäkin!

Kaikki kuvien jutut on facen yhden ryhmän kautta ostettu - ja vähän jotain muutakin.

Tyttöpatsas on viimeisin. 

Sovittelin telkkarin viereen vaikka mitä piilottamaan johtoja, 

mikään ei ollut hyvä. Tyttö pelasti tilanteen.

Maton ostin jo ennen muuttoa, piti tulla kylppäriin, kävikin siellä, mutta ei passannut.

Tuli riemunkirjava kun alla oli tumma laatta vaaleilla saumoilla.

Parvekkeen oven eteen enemmän kuin passeli!

(ja juu-u, olisin toki osannut tehdäkin, mutta ei ollut silloin aikaa, eikä edes huvittanut)

Isommat kruunut mulla on ollut jo vuosikausia ja tykkään kuin hullu puurosta.
Kun joku myi kahta pienempää, niin pakkohan ne oli kotiuttaa.
Laukulle oli selkeä tarve - joskus vaan tarvitsee pikkulaukkua johon mahtuu puhelin, avaimet ja rahapussi. Eikä ole pahitteeksi jos ulkonäkökin miellyttää.

Eikä nyt unohdeta noita söpösiä käsipyyhkeitä!

Että joku on keksinytkin! ...ja mä käytän ensin takimmaista helmaa, tietty, pysyy kauemmin nättinä :)

 Että ihan silkkaa iloa vaikka niin kamalasti vastaan hannasinkin!
Ja olen minä toki itsekin maailmalle sitä kautta saanut omia juttujani.
Kaksinkertainen ilo siis.

Mä mitenkään ketään mihinkään houkuttele,
toteanpahan vaan, että näin sitä joskus joutuu myöntämään,
että se "en kyllä ikinä enää" voipi olla aika lyhyt ei ikinä...

Mutta niinhän sitä sanotaan, että ei kannata paskaakaan puhua,
joskus voi joutua syömään sanansa...

Iloa viikonloppuunne!
♥