tiistai 29. syyskuuta 2015

siinäpä se ❤️ ja vähän muutakin


Nyt tule sitten paljon asiaa ja asian vierestä, vaan kerrankos tuota.
Lokerikko on sanoisinko viittä vailla viimeistelty paikalleen.
Eilen hain Bauhausista vielä muovista kulmalistaa, sain sekä vanhan(??) seinämän että nyt tehdyn yläreunat siistiin kuntoon. Paneelien päät piiloon. Pari rautahärpäkettä ehkä tulee, ehkä ei, katsotaan nyt kun postipoika ne kuskasee.
Mutta siinä se nyt on, edestä ja takaa, läheltä ja kaukaa.
 On siinä pikkuisen pari Ikean expeditiä saanut kokea muodonmuutosta.

 Uskallanko sanoakaan, että olen taas oikein tyytyväinen ☺
Joku pian lohnasee, että ihan kuin olisin sanonut ennenkin...vaan tottahan se on, olishan se ihan kamalaa jos otsa hiessä moista väkertelisin, enkä sitten olis lopputulokseen tyytyväinen.
Se onkin sitten asia erikseen kuinka kauan se kestää....

No, asiasta kahdeksanteen.
Kelit on suosineet mökkeröisessä oleskelemista, oikein ei osaa mitään ihmeellistä tehdäkään kun on niin mukava vaan olla ja ihmetellä, pikkuhiljaa alkaa jotain syksyn merkkejä olla näkösällä -pelargoniat alkaa punastuttaa lehtiään ja kuunliljojen lehdet pikkuhiljaa lötkehtiä.
Siinäpä se näkyvin muutos, tietysti villiviinin aavistuksen punertavat lehdet myös.
Saas nähdä mikä kiirus sitten tulee lopulta kun tulee se aika, että kaikki pistetään matalaksi.
Eikä siihen ole kuin pari viikkoa, apua! Onks pakko??
Mutta kuvat on kuitenkin sunnuntailta!
 


Sunnuntaina oli mehupäivä, halukkaat saivat puristuttaa ompuistaan tuoremehua, ja mikä parasta ei tarvinut mennä merta edemmäs kalaan. Pelit ja vehkeet tuli yhden mökkiläisen toimesta paikalle.
Tämä sitten ilmeisesti on jokasyksyinen operaatio, toivottavasti omppuja tulee ja jengi keksii homman, nyt oli aika vähän väkeä paikalla - kelit on tänä kautena muutenkin verottaneet mökki-innostusta, ihan kaikki ei ole yhtä mökkihöperöitä kuin allekirjoittanut.
 
Siinä sitä tuli meikäläisellekin vajaa ämpärillinen raikasta ja hyvää mehua, enemmänkin olisin saanut, mutta kun ei vaan mahdu mihinkään määräänsä enempää. Osan sain vielä tungettua pakkaseen, osan järin jääkaappiin ja osan annoin eteenpäin.

Sunnuntaina oli kurkiauroja liikkeelle, ylitse meni yksi iso aura ja yksi ihan helevatan iso!
Ei edes mahtunut kuvaan kokonaisuudessaan. On ne komeita. Ja äänekkäitä.

 Ja sen verrran vielä viikonloppuun palatakseni, että lauantaina tungin taas itseni mukaan kissabloggareiden tapaamiseen Purnauskiksessa - hyvä syy saada itsensä sinnekin suuntaan liikkeelle ja tavata jo tutuksi tulleita bloggareita silläkin saralla.
Tarjoilut oli erinomaiset (suosittelen), seura oikein hurrrrmaavaa (myös kaksijalkaiset, kiitos seurasta teillekin) ja auringonlaskukin helli sielua.

 Huushollerska kiittä ja kuittaa ja hykertelee edellisen kommentteja.
Ja anteeksi kun tuli pikkuisen paljon tavaraa tähän, mutta kun kaikenlaista pukkaa ja tiedossa kiireisiä päiviä, niin pistelin nyt matkaan koko pläjäyksen kerralla.
Tai no, ainakin melkein. 

Palaillaan vähän toisenlaisissa merkeissä.....soon ♥
Täällä alkaa nyt puolukansurvonta!
Sulosia syyspäiviä!

maanantai 28. syyskuuta 2015

elämä on joskus tarua ihmeellisempää ❤️

Viime keväänä istuttiin kaverin luona ja katseltiin ipadilta hänen juuri ostamaansa uutta kotia.
Kelasin kuvia vähän edestakaisin ja kysyin, että missäs tämä uusi koti oikein on, sain kadun ja kysyin onko asunto se ja se, siinä ja siinä paikassa ja kerroksessa...tuli vähän hämmentynyt  hetki...
"joo...kuinka niin...?"
"no, ei mitään muuten, mutta tuossa sun uuden kodin keittiön seinällä on mun faijan tekemä lokerikko"

Siis mitä?

Kaverini oli ostanut asunnon, josta vanhempani muuttivat pois liki viisitoista vuotta sitten.
Ja yhä edelleen muutossa sinne keittiön seinälle jätetty hylly oli paikallaan, parien eri omistajien jälkeenkin.
Sanoin, että jollet välttämättä halua sitä pitää (mitä kyllä epäilin) niin älä vaan hukkaa, minä otan sen enemmän kuin mielelläni. Faija nimittäin teki samanlaisen minullekin
 - ja mikäli systeri oikein muistaa, niin hänelle inasen pienemmän silloiseen hiukan pienempään keittiöön.
Samalla lailla kuin kyseinen lokerikko jäi tuohon asuntoon jätin minäkin omani toistakymmentä vuotta sitten muutossa silloiseen asuntoon. Ja samoin muistaa systerikin tehneensä.
Ilmeisesti tuli se "aikansa kutakin"-vaihe?

Pari päivää sitten lokerikko sitten kotiutui.
Tänne kotiin sillä kerta kaikkiaan ei ole paikkaa, enkä halunnut hillota sitä kellarissa, joten nappasin kainalooni ja suuntasin Lillaan. Mielessäni ajatus...
No juu, ei! 
Muistin, että isohan se  on, mutta tuohon sitä alunperin ajattelin. Tosin kyseisellä seinällä ollut pikkuhylly on palvellut erinomaisen hyvin, siinä kun on pannulaput, sakset ja rikkakihveli harjoineen käden ulottuvilla. 
Muun muassa ne.
Tuossa se "seisoo" hellan takana olevan metalliritilän päällä, mutta jo tuo riitti näyttämään, että ei tuohon missään nimessä. Tykkään tuosta tapetistakin liikaa peittääkseni sitä noin paljon.

Mihinkäs sitten?
Hmmm....tuohon...?
Verstas pystyyn Lippakioskiin sateelta suojaan ja töihin!
 Jätetäänkö loput seuraavaan kertaan, vähän on vielä vaiheessa, jotain vailla...
Mutta siinä kuitenkin vähän hollausmallauskuvaa.
Kuvista on pääteltävissä kuitenkin se, että kun muut kaataa seiniä, niin meikäläinen rakentaa niitä!

Facen puolella jo kavereille valehtelin, että lokerikko on noin (vai ainakin?) neljännesvuosisadan takaa, on se vähän vanhempi kuin sen neljänneksen. Tuo ihan ensimmäinen kuva on otettu juurikin kyseisessä  vanhempien keittiössä silloin kun odotin poikaa -ja peeveli, sekin ryökäles täyttää jo kohta muka kolkytkuus (ja vasta ripille pääs, ihan melkein eilen!) - toinen kuva onkin sitten siitä kodista jonne omani jäi, juurikin tuohon samaan paikkaan. Tuostakin kuvasta on kai jo parikymmentä vuotta...hohhoijakkaa :) 

On se hyvä, että edes hyllyt säilyy entisellään ☺

Ja uskokaa tai älkää, niin olen ihan satavarma, että faijaa nauraa harmaaseen partaansa jossain pilven lonkalla, sellaisella jolla on se hopeareunus ♥

perjantai 25. syyskuuta 2015

show se on tämäkin

Jokavuotinen.
Ei kun anteeksi: joka toinen vuosi! Omppushow!

Luojan kiitos noita omppuja ei kuitenkaan tule ziljoonittain niinkuin silloin ensimmäisenä kesänä.
Tai kolmantena. Silloinhan vedin fillarin kori pullollaan ja pyörät soikeina omppuja joka huuusholliin joka vain vastaan suostui ottamaan. Taisin viedä vaikkei olis välttämäti huolittukaan...
Toisena vuonna tuli kolmekymmentä ja viime vuonna se surullisenkuuluisa yksi rupunen.
Nyt tulee taas ihan vaikka muille jakaa, edelleenkin, mutta vain toisesta puusta.
Toisen en anna enää tehdä, ikinä. (tai katsotaan sitten tulevaisuudessa, jos vaikka siideriksi...)

Fiskarsilta tuli odotettu syyspaketti, mukana hedelmänkerääjä -tai ompunkerääjä, kuten useimmat tuttavallisesti sanoo. Heti testaamaan.
 Teleskooppivarsi oli jo varastossa odottelemassa viime syksyltä, eli samaan varteen saa useampiakin työkaluja mikä on jo varastoinninkin kannalta erinomainen asia. Muutenkin noita pitkävartisia apulaisia tuppaa olemaan varastossa varret ristissä.
 Joten eikun vartta pidemmäksi...
 ja yläoksien kimppuun! Alhaalta onkin oksat jo aika hyvin putsattu.
 Ja siellähän niitä! Hyviä, mehukkaita, isompia kuin alaoksien sato.
 On niitä siellä yhä edelleen! On riittänyt ystäville ja kylänmiehille, naapureille ja hillo-ompuiksi yhteen kauppaankin. Ja on rupusempia mennyt -ja menee taas tänäänkin- kaverin elikoillekin.
Että hukkaan ei tarvitse heittää.
 Ja mitäpä sanoisin kerääjästä?
Iso apu yläoksien tyhjentämiseen, tosin ottaa oksaakin mukaan tai sitten nuo mun omput on vielä osin tiukasti kiinni. Varmasti erinomainen siinä kohden kun puu ei ole niin täynnä kuin omani, omppua kun on isoissa ryppäissä. Ja varmasti vallan erinomainen silloin, kun omena on pehmeää lajiketta. Omani ei ole juuri moksiskaan vaikka muutamasta metristä tuleekin maahan -niin kauan kun tulee nurmikolle eikä soralle tai kivilaatoille- mutta pehmeämpi lajikehan kärsii heti maaosumasta ja menee klohmuille, sen ompun säilyvyys on sitten siinä.

Minulla ei kasva päärynää, mutta sen keräämisessä uskoisin olevan hyvä apuri.
Tai luumujen ja kriikunoitten! Systeri jossain kohden mainitsi, ettei kumpiakaan tänä vuonna oikein ole tulossa, mutta täytynee kurkata viikonloppuna onko yhtään. Luumuhan on hillona maahan iskeytyessään, joten niitä herkkuja menen kyllä tämän apurin kanssa rosvoamaan mikäli niitä on.
Systerilläkin niiden luumupuiden korkeus on (vielä) sitä luokkaa, että ylöoksistoon ei ole mitään asiaa ilman kunnon ämmänjatketta.

 Entä käyttö?
Suhteellisen mukavaa, tiukasti jos on hedelmä oksassa kiinni, niin kyllä siinä heppoisemmissa kantimissa olevat putoilee vierestä, mutta voisin kuvitella reilun viikon kuluttua omassakin puussa kypsyvien olevan helpompaa"kauraa".
Kiinnityssysteemi on helppo, nips naps loks.
Suosittelenko? No, tottamooses!
 Seuraavana testiin sitten lähteekin samaan varteen kiinnittettävä saha, sille on käyttöä lokakuun puolella kun molemmat omenapuut saa aika rankan käsittelyn (ei huolta, ensi vuonna niitä omppuja ei tule muutenkaan) ja ulkosuihkun nurkalla olevaa syreeniä tarvii sitäkin karsia melkoisen reilulla kädellä. Niitä kokemuksia sitten myöhemmin syksyllä.

Nyt nautitaan ompuista....me, joilla niitä on.
(saa tulla hakemaan)

Kolmas arvonnan voittaja ei määräaikaan mennessä ilmoittautunut, odottelin vielä tänään puoleen päivään ja kävin lipukepussukalla uudemman kerran. Jokohan se painava, ihana kynttilänjalka pääsisi uuteen kotiin?
 
KATRIIIII....kuka lienetkin...nyt nopiasti meiliä ja osoitetta, kiitos! 
Oikein ihanaa syysviikonloppua kaikille, nautitaan näistä kuulaista päivistä,
sateetkin taitaa olla vain kuuroluonteisia, joten ulkona on mitä parhaimmat kelit ♥
(omppupuun tuholaistuhooja)
 *
*yhteistyössä Fiskarsin kanssa*