siinäpä se ❤️ ja vähän muutakin

Nyt tule sitten paljon asiaa ja asian vierestä, vaan kerrankos tuota.

Lokerikko on sanoisinko viittä vailla viimeistelty paikalleen.

Eilen hain Bauhausista vielä muovista kulmalistaa, sain sekä vanhan(??) seinämän että nyt tehdyn yläreunat siistiin kuntoon. Paneelien päät piiloon. Pari rautahärpäkettä ehkä tulee, ehkä ei, katsotaan nyt kun postipoika ne kuskasee.

Mutta siinä se nyt on, edestä ja takaa, läheltä ja kaukaa.

 On siinä pikkuisen pari Ikean expeditiä saanut kokea muodonmuutosta.

 Uskallanko sanoakaan, että olen taas oikein tyytyväinen ☺

Joku pian lohnasee, että ihan kuin olisin sanonut ennenkin...vaan tottahan se on, olishan se ihan kamalaa jos otsa hiessä moista väkertelisin, enkä sitten olis lopputulokseen tyytyväinen.

Se onkin sitten asia erikseen kuinka kauan se kestää....

No, asiasta kahdeksanteen.

Kelit on suosineet mökkeröisessä oleskelemista, oikein ei osaa mitään ihmeellistä tehdäkään kun on niin mukava vaan olla ja ihmetellä, pikkuhiljaa alkaa jotain syksyn merkkejä olla näkösällä -pelargoniat alkaa punastuttaa lehtiään ja kuunliljojen lehdet pikkuhiljaa lötkehtiä.

Siinäpä se näkyvin muutos, tietysti villiviinin aavistuksen punertavat lehdet myös.

Saas nähdä mikä kiirus sitten tulee lopulta kun tulee se aika, että kaikki pistetään matalaksi.

Eikä siihen ole kuin pari viikkoa, apua! Onks pakko??

Mutta kuvat on kuitenkin sunnuntailta!

 

Sunnuntaina oli mehupäivä, halukkaat saivat puristuttaa ompuistaan tuoremehua, ja mikä parasta ei tarvinut mennä merta edemmäs kalaan. Pelit ja vehkeet tuli yhden mökkiläisen toimesta paikalle.

Tämä sitten ilmeisesti on jokasyksyinen operaatio, toivottavasti omppuja tulee ja jengi keksii homman, nyt oli aika vähän väkeä paikalla - kelit on tänä kautena muutenkin verottaneet mökki-innostusta, ihan kaikki ei ole yhtä mökkihöperöitä kuin allekirjoittanut.

 

Siinä sitä tuli meikäläisellekin vajaa ämpärillinen raikasta ja hyvää mehua, enemmänkin olisin saanut, mutta kun ei vaan mahdu mihinkään määräänsä enempää. Osan sain vielä tungettua pakkaseen, osan järin jääkaappiin ja osan annoin eteenpäin.

Sunnuntaina oli kurkiauroja liikkeelle, ylitse meni yksi iso aura ja yksi ihan helevatan iso!

Ei edes mahtunut kuvaan kokonaisuudessaan. On ne komeita. Ja äänekkäitä.

 Ja sen verrran vielä viikonloppuun palatakseni, että lauantaina tungin taas itseni mukaan kissabloggareiden tapaamiseen Purnauskiksessa - hyvä syy saada itsensä sinnekin suuntaan liikkeelle ja tavata jo tutuksi tulleita bloggareita silläkin saralla.

Tarjoilut oli erinomaiset (suosittelen), seura oikein hurrrrmaavaa (myös kaksijalkaiset, kiitos seurasta teillekin) ja auringonlaskukin helli sielua.

 Huushollerska kiittä ja kuittaa ja hykertelee edellisen kommentteja.

Ja anteeksi kun tuli pikkuisen paljon tavaraa tähän, mutta kun kaikenlaista pukkaa ja tiedossa kiireisiä päiviä, niin pistelin nyt matkaan koko pläjäyksen kerralla.

Tai no, ainakin melkein. 

Palaillaan vähän toisenlaisissa merkeissä.....soon ♥

Täällä alkaa nyt puolukansurvonta!

Sulosia syyspäiviä!