mun ihanat lukijani ♥

perjantai 26. elokuuta 2016

HABITARE-lippuarvonta

Kiinnostaako sinua lähteä kaverisi kanssa HABITARE-messuille 
Helsingin Messukeskukseen?
 
Sain pari lippua arvottavaksi, liput oikeuttavat kertakäyntiin Habitare, Antiikki, ArtHelsinki, ValoLight ja HifiExpo -messuilla. Ajankohta on 7-11.9.2016

Lisätietoja www.messukeskus.com
Voi myös ladata messukeskuksen modiiliappin ios- tai android-laitteille ja tutustua sitä kautta messuihin.


Arvon heti ensi maanantaina klo 18.00 siis kaksi lippua yhdelle!
 
Voittajan ilmoitan hetikohta arvonnan jälkeen, joten olkaapa kuulolla ettei mene ohi.
Toivon voivani laittaa liput postiin jo heti seuraavana päivänä!
(jos tiistai-iltaan mennessä ei ole voittajan osoitetiedot minulla, arvon silloin uudelleen!)
 
Anonyymit, laittakaahan sähköpostiosoite mukaan, kiitos!

torstai 25. elokuuta 2016

voi autuasta oloa

Eilen aamulla hyppäsin kaverin kyytiin, käännettiin auton nokka kohti moottoritietä ja etelää.
Ohjelmassa jo kauan sitten suunniteltu vierailu, joka on syystä tai toisesta siirtynyt ja siirtynyt.
Yhtenä syynä varmasti se, että yksi asianomainen on vaan nököttänyt mökkeröisellään, eikä päässyt reissuissaan puusta pitkään, ei edes näissä lyhyemmissä. Kesät vaan tuli ja meni.

Ainahan sitä puolustella voi käytöstään vaikka vanhalla sanonnalla: 
kesällä ei kerkiä, talvella ei tarkene, keväällä on paljon vettä, syksyllä käy kylmät tuulet.

No, rattoisasti matka joutui jutustellen ja viimeisiä kuulumisia vaihdellen, yksi "mutka" tehtiin matkaan, mutta siitä sitten erikseen.

Siinä vaiheessa kun mutka seurasi toista, tiet kapeni kapenemistaan ja tultiin sille tiellä, josta saatiin ohje "kun tuntuu, että ei tämän tien päässä ainakaan voi kukaan asua, alatte olla perillä" tiedettin, että todella aletaan olla perillä! Vihdoin ja viimein.

Siellä metsän keskellä, "middle of nowhere", avautui iso ja vehreä, vihreä pihapiiri.
Hetki siinä ihmeteltiin ja äimisteltiin ennenkuin huhuiltiin portailta sisällä olevalle emännälle.
Tai piialle, oikeastaan. (Nyt ainakin joku jo arvaa missä ollaan)


Piha/puutarhakierros paljasti taitavan ja innokkaan pienviljelijän lisäksi loppukesän huumaavan tuoksumaailman, kesän kukkein aika jo alkaakin olla ohi varhaisen kesäntulon vuoksi.
Jos sää olisi ollut aurinkoisempi (pelkän poutaisen sijaan) uskon, että olisimme nähneet myös melkoisen perhosarmeijan, sen verran houkuttelevaa kasvustoa oli tarjolla, nyt tyydyttiin pörisijöihin.

Koti itsessään on juurikin sellainen aarreaitta, joksi sen kuvittelinkin.
Taas kerran ei voi kuin ajatella mihin ihmeeseen ne kaikki valkoisten ja kliinisten kotien asujat silmänsä pistävät, mitä he ihailevat? Sitä paljauttako? Ei ymmärrä.
Täällä ei ollut sitä  ongelmaa, saattoi silmiään lepuuttaa vaikka missä ihanassa!
Kokonaiskuvaa kodista en teille anna, kuten ei anna paikan hurmaava emäntäkään, mutta maistiasia sain luvan kuvata teille. 


 Tiesin jo entuudestaan, että täällä on mieletön peiliseinä kylpyhuoneessa, mutta silti se yllätti!
Olin aivan hurmioitunut ♥


Koko koti on silkkaa silmäniloa, pieniä ja isompia ahaa-elämyksiä, 
ja parasta on, että tämä koti ei ole tekemällä tehty, vaan tullut eläen ja rakastaen.

 
 Olen yhä vieläkin ihan pöllämystynyt!
Ja niin ihastunut, että se laimentaa paljon jopa sitä pettymystä, että Pehtoori ei suvainnut näyttäytyä meille edes hännänpään vilahduksen vertaa. 

Kiitos, Cheri, kun avasti kotisi meille, kiitos kaikesta ♥ 
Ja hirmuisen iso erityiskiitos vielä tästä metsän kullasta! Kaikki on pakkasessa!
Omaan ei ihan kaikki edes mahtunut, vein loput äidille.

 Voih, olo on autuas vielä pitkään.
Taatusti vielä talvellakin ☺

Kyllä, vierailimme Pirkon kanssa Autuaassa olossa
Kiitos myös kuskille ja hyvälle seuralle.
Siitä meidän "harkitusta harha-askeleesta", pienestä mutkasta matkassa sitten seuraavalla kerralla.

tiistai 23. elokuuta 2016

Nurkassa

Ei mitään mielikuvaa olenko koulussa joskus nurkkaan joutunut vaiko en,
mutta jostain syystä näytän kuitenkin siellä viihtyvän.

Joskus taannoin sanoinkin kun tätä työpöytää rakentelin tänne olkkariin, että en tykkää istua kasvot seinään päin, en ole ikinä tykännyt vaikka olen niin joutunut töissä vuosikausia istumaankin.
Ikkuna vielä menee, mutta sekin vain pakosta.
Jotta niinhän siinä kävi, että kun en kerran tykännyt, nii aamusta pöytä taas kääntyi niin kuin alkujaan olikin, pakko oli kokeilla vaikka vähän pelkäsin tämän pöytälevyn olevan  pikkuisen turhan pitkän.
Vaan hyvinpä sopii.  Ja katse voi taas haahuilla pitkin kämppää tässä kirjoitellessa tai piirustellessa.
(Minullahan on se kuuluisa harhaileva katse.)



Iltapäiväksi kun luvattiin sateita (ei ole näkynyt, ei, arska paistaa) niin lähdettiin naapurin kanssa ajoissa liikkelle, ettei kastuta. Ensimmäisen kerran ihan oikein ostoksille "konkurssikauppaan", yhden kerranhan kävin siellä silloin alkuun kamalassa tungoksessa ja kurvasin äkkiä ulos. 
Ihan vain yhden korin perässä nyt lähdin ja se löytyikin, onneksi.
Melkein heti sisään mentyä osui silmiin pari hauskaa talonmallista seinähyllyä, nappasin koriin toisen ja ajettelin sille heti paikan rinsessojen kuvien alle tuonne "kuolleeseen kulmaan", se kun jäi jotenkin valjun oloiseksi pallovalojen poistuttua ja pöydän käännyttyä. 
Yllätys, yllätys, se olikin niin hauska, että otin valokuvat pois seinältä ja sitten sormet ja varpaat ristissä äkkiä fillarin selkään ja takaisin Anttilaan, ettei kukaan vaan ehdi viedä sitä toista mikä jäi.
Siellä se onneksi odotti vielä.

Korit on olleet näköjään kova sana viime aikoina, ruåttalaisesta tarttui matkaan hauska pärekori, naapurin mielestä ihan "sun näköinen", minun mielestä "ääääh, ei oo" -mutta kun tarkemmin ajattelin, niin olihan se. Vallan passeli tuolin viereen kutimelle ja työn alla oleville langoille.
 Loppuviimeksi niin passeli, että kun tehtiin se toinenkin ikeanreissu, niin ostin toisenkin eteiseen hattuhyllylle, siellä majailee läjäpäin kaikenlaisia huiveja.

Tänään oli se päivä kun muutamassa kaupungissa vietettiin lihapullapäivää, niin täälläkin.
Eli ruåttalaisia pulleroisia tarjolla family-kortin haltijoille, sinnehän mekin sitten kotimatkalla suunnattiin syömään ☺
Sen jälkeen onkin päivä ollut sellaista haipakkaa, että hyvin kevyen aamiaisen lisäksi on ehtinyt hörpätä vain kupin maitokahvia parin kaurakeksin kera, että nyt poistun täältä nurkastani ja suuntaan keittiöön ja sitten kirjan kanssa parvekkeelle. Aurinko paistaa edelleenkin!
Toivottavasti teillekin ♥

sunnuntai 21. elokuuta 2016

viikko kerrallaan

Mitä tapahtuu kun lähtee yhtä peittoa ostamaan?
Ja unohtaa sen naulakon, jonka on unohtanut jo ainakin kolmella aiemmalla ostosreissulla.

Tuntuuko tutulta, että ruåttalaisen käynnit välillä vähän lipsuu.
Että ykskaks tulee mieleen "niin, ne kaapit, ne pitäis käydä läpi. Ja se kellarikomero".

Muistin sen peiton siinä vaiheessa kun oli koko kierros tehtynä, kasassa säilytyslaatikoita, varastohyllyä, kattilaa, koria, servettiä ja ties mitä - ja nenä näytti jo tiukasti kassan suuntaan. Eikun käännös takaisin. Se peitto oli nimittäin tärkeä: joku hätäratkaisuviltinretale pussilakanassa on vähän liian vähän (kun nukun ikkuna auki myös niinä kylminä, tuulisinä öinä) ja untuvatäkki on vielä ihan liikaa.

Lopputulos kassalta poistuttua tässä:
 TAAAXIII.....!!! 
Vaikka oli kaveri matkassa, niin ei ihan bussiin taipunut ☺
 Kellarikomerosta saisi nyt ihan yhtä siistin kuvan kuin tuosta kaaoksessa olleesta eteisen sekalaista seurakuntaa sisältävästä romukaapista. Sielläkin on iso osa tavaroista muovilaatikoissa parissa hyllykössä. (ja juu, meinaan niidenkin sisällön vielä raakata jossain kohden kunhan se kuuluisa inspis taas saapuu maisemiin -nyt se on lähtenyt jonnekin muualle)

Eteinen on yhä edelleen yhtä hassun mallinen kuin ennenkin, mutta toimii -ja nyt toimii vielä paremmin kun löytöpisteestä löytyi passeli penkki. Tosin oli haaleenvaaleenpuunvärisenä ihan väärän värinen.
  Piti  sutaista valkoiseksi.
 Pikkurinsessa kaikista varoituksista huolimatta ehti illalla laskea läjän tavaroita vastamaalatulle penkille hampaanpesulle mennessään -onneksi huomasin ajoissa, ettei kassit ja unilelut kasvaneet maaliin kiinni. Taisi siinä pikkukorvien läsnäollessa päästä pari ärräpäätäkin -hupsvaan- mutta toivottavasti silläkin kohtaa ne korvat oli päässä vain koristeena, niinkuin ne aina välillä tuntuu olevan...

 Palleroisetkin pääsi nurkkaan ja ne toiset varastoon. Ja ihan mahottoman mukavilta näyttää nämä Clasun pallot. Taisi olla hintakin ihan passeli, jos en väärin muista (että vink vink vaan)

Ja kun ympäri käydään, niin kotiin tullaan. Vai miten se meni?
Miniä sai hoitoon systeriltä yhden pöydän ja samaan syssyyn yksi minulta aikanaan miniälle kotiutunut pikkupöytä tuli takaisin. Kaipailin kovasti tuohon toisen laiskanlinnan viereen jotain mihin laskea kaffekuppinsa tai vaikka drinksunsa...kumpaankin tarkoitukseen toimii, testattiin kaverin kanssa tänään. Kiitos vaan hyvästä (testi)seurasta!

Niiiiin moni on kysynyt niiiiin monta kertaa, että kaipaanko Lillaan -tai että kaduttaako?
No ei kaduta! Enkä ole pahemmin ehtinyt edes kaivata.
Tänään (apua, taas!) poikkesin  - nyt tosin ihan niinkuin "muutkin ihmiset" kun uusi omistaja piti pop up-kahvilaa. Poikettin kaffekupillisella. Ihanan rehevää ja ihanan kukkeaa ja ties mitä. 
Jokunen kaffittelija oli kuulemma tiennyt mihin oli tulossa (että hei vaan, te blogini lukijat ☺/ )
Tässä muutama kuva ihan luvan kanssa siitä miltä siellä näyttää nyt.

Postilaatikko on hävinnyt jonnekin villiviinin sekaan!
 Astutaanpa sisään
 Rantakukka on vallan villiintynyt, ihan huiman kokoinen!
 Talven  koitoksista hienosti selvinneet pienet Flammentanzan alut on rojahtaneet kaaren yläosaan asti! Hienoa ♥
 Rehevältä näyttää muutenkin.
 Lippakioskista on kuoriutunut vallan hurmaava keidas, sanoin tänään jollekin vierailijalle, että se on ihan huikean ihana "pihabuduaari!"  Mikäs siellä on vastaanottaa vieraita ja nauttia elämästä ☺
 Ja lippakioskin takana kukkii "kovaa ja korkealla" ihan kuten aina ennenkin!
Enempää en kuvia laita, sisätiloista en lainkaan.
Kaunista siellä on, fiilis on samanlainen, mutta kuitenkin erilainen.
Kunnioitetaan kuitenkin sen verran P:n yksityisyyttä, että jätetään rauhaan.

Se PellePelottoman aikoinaan tekemä lokerikko tosin on poistunut "muonavahvuudesta", mutta ei hätää, se on muuttanut Namuun! Pysyy siis suvussa edelleen ☺

Saisinkohan jossain vaiheessa niin paljon itsestäni irti, että saisin postailuun vähän vauhtia.
Ettei kaikki kaatuisi aina kerralla samaan läjään.

Antaas katsoo.
Ensi viikolla kuitenkin reissaan ihan vähän, jos vaikka kuviakin...

Mutta kiitos kun olette siellä.
Te, ketkä vielä jaksatte olla ja odotella ☺

♥Ja erityiskiitos, että sain nämä puutarhakuvat julkaista ♥

keskiviikko 17. elokuuta 2016

pallottelua

Eihän siitä ole kuin hetki kun päivät vaan jatkui ja jatkui ja jatkui.

Nyt sitten on ykskaks illalla nurkat pimeinä.
Eihän se semmoinen passaa!
Päiväsaikaan vielä valoa riittää -toistaiseksi.

Edellisessä lampunpyörityksessähän keittiön ikkunalla ollut valo siirtyi "tarpeettomana" työpöydälle.
No, tarpeeton ja tarpeeton. Ei sitä nyt kattovaloa köökissä viitsi koko ehtoota poltella kun pimeä yllättää. Jotain piti keksiä ja nopsaan. En nimittäin ikinä ole tykännyt pimeistä huoneista -eikä sillä ole mitään tekemistä minkään sängyn alla majailevien mörköjen kanssa (saavat majailla tai olla majailematta, minua ne ei hetkauta), minusta nyt vaan on kodikkaampaa kun on pienesti valoja.

Tulipa kerrankin ihan ilmainen kierros!
Makkarin sängynpyöritys (mistä edelleen tulee sitten joskus juttua kunhan saan niitä yhäkin puuttuvia mattoja) aiheutti sen, että nyt makkarissa palaa iltaisin lukuvalo, mutta pallovalot nurkassa jäi virattomaksi. Siirtoon siis.


 Siellä ne nyt roikkuu aktiivipalveluksessa.
Riittää vallan mainiosti karkottamaan pimeyden nurkista.

 Muuten köökki on ihan ennallaan, mitä nyt tuo makkarin Malm-lipasto siis taannoin tuli lisäsäilytystilaksi. Ihan tarpeeseen, enää en tulisi toimeen ilman sitä!

 Svaneforsin matto ja mustat pitsiverhot on pysyneet suosikkeina, ei edes ole tullut mielen viereen ajatusta niiden vaihtamisesta. Ei ole tullut parempia vastaan...en tosin ole katsellutkaan ☺

Seuraava nurkka olis tässä.
 Pallovalot pois ja jemmaan, toiseen ikkunanurkkaan on tulossa lipastonlaaatikossa jo jonniin aikaa majailleet toisenlaiset palleroiset, mutta nyt on jostain syystä ollut kamalan korkea ryhtymiskynnys.
Pitäis hakea tikkaat kellarista ja kehitellä vielä hommaan sopiva inspis.

Nyt se inspis on ollut enemmänkin romujen karsimisessa -pari kaappia on ollut jo käsittelyssä, mutta homma on edelleen niinsanotusti vaiheessa. Loppui inpis kesken.

Taidankin lähteä Indskaan ostamaan muutaman lautasen, on ainakin pakko sitten yhden kaapin romuihin taas puuttua....kolmas vaiheessa oleva silloin...uuh...

Tsau _☺/