Lukijat

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Hullun hommaa!

Kukapas muu sitä sitten tekisikään kuin meikäläinen.

Palelluttais itsensä kylmässä mökkeröisessä, meinaan.
Ja ihan vapaaehtoisesti.
Sen verran ne keskeneräiset projektit tuppaa häiritsemään näköjään vaikkeivät ole edes silmien alla,
että oli ihan pakko vaan kaivella eilen ne pelit ja vehkeet ja lähteä töihin.
Eli se  edellisen postauksen "palapeli" on nyt sitten kasattuna.
(kumma muuten, että keittiön tuolilla viikon odotelleet silitettävät pyykit ei yhtään huutele tekijänsä perään - voiskohan päätellä tästä, että hommilla ja hommilla on eroa...)

Lillan sähkötakka yritti pöhöttää niin kuumaa kuin masiinasta lähti, mutta eipä se kamalan paljoa auttanut, ihan vähän oli olo, että harakoille lämmitän...mutta kuitenkin; kahdet villasukat jalassa, 
huivi kaulassa konttasin paksulla karvalankamatolla (onneksi ehdin sen viedä takaisin) sormet kohmeessa ja kiitin luojaani, ettei ulkonakaan sentään ollut kuin sen asteen verran pakkasta.
Kummasti kylmiä nimittäin nuo kaikki metalliset nippelit ...

Mutta onpas Lillassa taas pöytä.

Ja onpas sellainen pöytä, mitä olen pitkään halunnutkin sinne!
(tai no, oikeastaan olen halunnut vanhaa, kulahtanutta, ajan kuluttamaa vastaavanlaista,
mutta ne myynnissä olleet on yleensä olleet niitä, joissa on kapoinen keskusta ja klaffit leveät 
-ja minä halusin leveähkön varsinaisen pöytäosan- tai sitten ne on olleet jossain julmetun kaukana  middle of nowhere, tai sitten julmetun, kauhean, kamalan kalliita...)
 
*seli seli*

perjantai 21. marraskuuta 2014

Kiviä ja kirveitä

- Ei sentään kuitenkaan kirvestä kiveen!

Jotkut päivät pääsevät yllättämään.
Eilen oli postiluukusta tupsahtanut kaksi postin noutolappua ja yksi kirjatun kirjeen lipuke.
Toinen noutolapuista oli sellainen, jota tiesin jo odotellakin.

Kirjattu kirje oli duunista (siis siitä, jossa olen kirjoilla edelleen ilman työvelvoitetta),
sisälsi viime kuuhun liittyviä papereita - sekä reilun nivaskan liikuntaseteleitä...
Ei niitä ennen ole noin vaan jaettu...onkos tämä nyt jotain, että liiku nyt edes stana kun et töitä tee??

Sitten se odotettu, Ladylta:
 Tuota kiveä minä siis osasin odotella, mutta Lady yllätti ♥
Minä vähän hämmästelinkin postissa, että jopas on mökö isossa paketissa.
 Voihan hitsipilli ja muutkin tarvekalut!!
Suklaa on kuulemma pahan päivän varalle (kun ei mökö-kivikään auta) mutta minä oon kyllä sitä mieltä, ettei niin hyvää päivää olekaan, etteikö pahanpäivänvaraan vois koskea ☺
*namskis* ja iiiiiiiso kiitos!!!!

Ja juu....lupasin Lillan kuulumisiakin...tämä menee vähän siihen suuntaan:
 Tämä tuli siinä toisessa paketissa!
Enkä sitten kyllä yhtään osannut odottaa!!
 - saatekirje tuli mukana:
 Vau ☺!!!
Sinne se jäi Lillaan odottelemaan käyttöä, erinomaisen mukava yllätys.
Vanha kirves onkin PellePelottomalta, sellainen ikivanha, mitä saa aina ennen käyttöönottoa turvottaa vesiämpärissä ettei terä lähde lennokkaasti puuvarresta irti.
Kyllä te tiedätte, niitä mitä kaikilla (meillä) vanhuksilla on ☺

Sitten sinne itseensä Lillaan!
 Se Annastinan edessä ollut matala pöytä on ollut pois jo jonniin aikaa,
laitoin sen tilalle tuon pyöreän, joka oli alkujaan korituolien kanssa...se ei oikein pelittänyt siinä.
Minä kun luulin, että sen ympärille on helppo siirtää korituolit tarpeeksi lähelle,
että rinsessat voi siinä tarvittaessa syödä.
No juu, voi siinä syödä, korkeus ja koko oli ihan passelit. Minä en vaan ottanut huomioon sitä,
että pienillä on pienet ja nopeat jalat -levottomat, etten sanois!
Kaksi kertaa saatiin jo loppukesästä murot ja maidot karvalankamatolle kun jalat vähän eksyi tuolille tai tuolilta alas ja kuinka ollakaan, pöytä ihan vähän meinas kaatua...onneks oli sen verran nopeat refleksit sentään, että sain reunasta kiinni, ei mennyt kuin yksi satsi kolmen sijaan.

Siihen loppui sen pöydän tarina edes tilapäisenä ruokapöytänä!
Mutta sepä onkin vallan passeli tuossa -ja jos muistaa, että se voi keikahtaa,
niin siihen voi ihan vaivihkaa nostaa väsyneet jalat kun istuu korituolissa.
Paitsi, että eihän kukaan nyt jalkoja nosta pöydälle, eihän...

Vähän laajemmassa kuvassa selviää, että siellä on keskeneräinen projekti.
Ei olis keskeneräinen, mutta kun...työkalut on jossain varaston perällä kaiken pihalta siirretyn tavaran takana! Sähköpora/ruuvari oli kyllä käden ulottuvilla, mutta masiinan ruuvimeisselinpäät oli niin suorastaan surkeaa laatua, että kun pari ruuvia oli pyöräyttänyt, niin ne oli täysin pyöreitä.
Täytyy ottaa kotoa pelit ja vehkeet mukaan ja mennä jatkamaan...kunhan tässä ehtii.
Siis mihin nämä päivät oikein menee?? 

Menee minne menee, niin tämä tyyppi menee nyt kuitekin sohvanpohjalle ja ottaa käteen jonkun noin kolme kuukautta vanhan aikakausilehden tuolta puolen metrin pinosta ja tsekkaa mitä maailmalla on tapahtunut silloin kun oli vielä melkein kesä.
Saattaapi olla että oikea käsikään ei lehteä pidellessä tiedä mitä vasen tekee...
...suklaat on jossain lähellä...

Mukavaa viikonloppua kaikille tasapuolisesti!
Lunta ei tarvitse tulla niin tasapuolisesti....mun lumet vois sataa lastenlasten pihaan...
(Sen verran tuli kysymyksiä; kyllä, eilen oli PellePelottoman siunaustilaisuus,
kaunis, yksinkertainen, lähimpien sukulaisten ollessa mukana. Lämminhenkinen.)

Elämä jatkuu ♥

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

se on siinä.

Toistaiseksi.
Sissus, että ihmisen pitää säilöä kirjoja!
Joskus kymmenisen vuotta sitten näitä samaisia hyllyjä oli mustana viisi,
Nelisen vuotta sitten neljä.
Nyt on kolme, kuudella lisähyllyllä, eli kaksi per hyllykkö kuten aina ennenkin  - en voi tajuta miksi kirjahylly on yleensä varustettu hyllyillä niin, että tulee mappivälit, kirja kun on huomattavasti matalampi kuitenkin korkeudeltaan.
Menee säätämiseksi. 

No, aika monesta kirjasta olen luopunut matkan varrella, nyt jäi muutama pokkari vaille paikkaa,
ne saavat majoittautua Lillaan kunhan muistan viedä. 
Ja sitten on tietty ne siellä täällä lojuvat lukemattomat kirjat...ilman hyllypaikkaa...
Toivottavasti siinä joskus tulevassa kodissa on tilaa vielä yhdelle  hyllykölle,
 tuo on ihan piirun verran liian täysi.
 
Homma olisi ollut valmis jo eilen illalla, mutta kun joku ei uskonut visiotaan:
laskeskelin, että kuusi lisähyllyä tarvitaan, ostin kuitenkin vain neljä.
Tänään sitten kävin hakemassa ne kaksi lisää.
No, eipä pääse sammaloitumaan...
 Tuli kuulkaa kummasti olohuoneeseen tilaa!
Ei tarvitse pujotella.
Ja arvon pikkurinsessat saavat jatkossa nukkua siskonpetillä, ei siinä sivustavedettävässä kaksi marakattia kunnolla nukkunut, kolina kuului kun jompikumpi potki laitoja.
Ja mummu nukkui toinen korva tarkkana ja toinen silmä auki...

Nyt vetäsen henkeä, yritän selvitä huomisesta ja palailen kun saan taas korvienvälin jonkunlaiseen pakettiin...unetkin on viikkotolkulla jääneet kahdesta kuuteen tuntiin per yö, joten alkaa olla vähän toistaitoinen olotila. 

Jos vaikka Lillan kuulumisia seuraavaksi.

maanantai 17. marraskuuta 2014

kaaosteoria

Eikös sitä sanota, että kun järjestää ympäristönsä,
niin samalla järjestää päätään...

Minä pikkuisen pistin järjestäen.
Tai siis tein kaaosta.
Kai tämä joku päiviä tästä...
(mahtaiskos mun kaoottisessa päässä olla joku sellainen ajatus, että kun ei kerran sitä uutta kotia ole löytynyt vielä, niin laitetaan nykyinen vähän uuteen uskoon -jos se vaikka auttais asiaan)
 Melkein kuin jonkun hamstraajan huusholli, 
pieni käytävä siellä täällä. Tai siis oikeastaan tuo yksi käytävä.
 Kummasti näyttäis siltä, että telkkari jää takan päälle asumaan.
 Voi valita kumpaa mustaa ruutua tuijottaa.
 Ihan pikkirikkiriikkisen on suurinpiirtein kondiksessa...kun ei katso liian alas eikä liian tarkasti.
 Katsotaan nyt mitä tästä syntyy ja milloin.

Lillassakin on ihan pieni pyöritys menossa, semmoinen maailman hitain pyöritys,
mutta siitä sitten toisen kerran...

Ai juu. Tarjotiin mulle tuossa taannon asuntoakin!
Juuri niistä taloista mistä haluankin, juurikin sen kokoista mikä on passeli,
mutta - se oli ullakkoasunto. Kävin katsomassa, mutta totesin, että taidan tykätä kuitenkin enemmän suorista seinistä ja mahdollisuudesta ripustaa verhot ikkunaan. Että odotellaan.
Juu, muistan kyllä, että hain tästäkin alkujaan ullakkoasuntoa, kyllä vaan, mutta jos ei ihminen missään kohden viisastu, niin tyhmähän se on.
Ja jollei muutamaan kertaan muuta mieltään, niin ei se o nainen eikä mikään!

Olisko aika huokaista ja istahtaa, koko päivä on tullut pyörittyä kuin puolukka...
Ei tämä kaaos tästä mihinkään karkaa!
Ei edes mahdu karkaamaan kun molemmat kirjahyllyt lähti tänään.
Ja tuo (Mirstaakkelin) puusohvakin pönöttää kaiken keskellä...

Että tämmöistä tänne. 
_☺/ 
 
 

perjantai 14. marraskuuta 2014

itkua ja naurua

- ja itku- ja nauruterapiaa!

Mutta ensin: ISO kiitos kaikille!
Ihania viestejä, niin täällä kuin fasessa kuin myös meilien ja tekstiviestien kautta!
Kiitos, kiitos, kiitos ♥

Ehkä tästä hengissä selvitään, päivä kerrallaan.
Tunteet ailahtelee edelleenkin - ja ilmeisesti mä onnistuin tässä vähän läikyttämään muidenkin tunteita.

Tiistaina hyppäsin junaan.
Sain Voikukkapellolta hyvää matkaseuraa.
Suunnattiin Turkkuseen...oli ihan pakko mennä Pikkutalon emäntä moikkaamaan.
Sanna oli vastassa asemalla ihan ilman neilikkaa, ryökäles sentään, 
vaikka kylläpä hullut toisensa tuntee :)
 
Suunnattiin Gaggui syömään, namskis....kai siellä tunnin verran vierähti...
 Sitten saapui "noutaja" -Sanna oli hommannut saföörin meille- ja nokka kohti...hmm...oliks se joku kansanpuisto? -no, jotain vanhaa satama-aluetta kuitenkin...tää mun pääni mitenkään kasassa pysy,
että sori vaan...
 Sillä välin kun naiset vertaili kunnollisia kameroitaan olisin minäkin tietty voinut valita asetukset edes vähän omassani hollilleen -ties mitä kuvannut viimeksi, asetukset on ihan hanurista, 
mutta turha sitä enää on rutista tässä vaiheessa.
 Tämä meillä oli etappina, avattu just hetkeä aiemmin:
 Vallan hurmaava paikka!
Suosittelen ehdottomasti!!

 Ja matka ja jatkui Paimioon.
 
 Ei hassumpi paikka, ei ollenkaan...vähän oli joulua jo turhan paljon meikäläiselle,
mutta muuten ei huono!

Seuraava suunta olikin Pikkutalon tienoo lippakioskeineen.
Mä niiiiin ihastuin!! Kesällä kyllä uusiksi...
 Saahan ihan reilusti kadehtia tuommoista talvehtimispaikkaa kukille?
Saa tai ei, niin kadehdin kuitenkin. Itse kun kompostoin sujuvasti :/
 Glögiä...
 Akaasian alta-blogin Jaanakin ehti tehdä pikaisen pistäytymisen, ehdittiin kesätreffit sopia!
 Ilta tummui, glögi vaihtui punkkuun ja nauru raikui.
Tais välillä vähän silmänurkat kostuakin, mutta sehän kuuluu hyvään iltaan, sekin.
 Ihan hämärää jengiä...hyvällä tavalla...sopi maisemaankin passelisti.
 Viinit juotiin viimeiseen pisaraan...
 ...ja haarukoitiin isännän laitamaa ruokaa suoraan kattilasta, me hävyttömät naiset :)
Oli hyvää, kiitos vaan hra E!
 Ennen päivän viimeistä junavuoroa suunnattiin vielä syömään.
Ja juomaan...
 Oli ihan älyttömän hauska, ikimuistoinen päivä, kiitos Netta ja Sanna ♥
 Terapeuttinen, tarpeellinen, ehdottomasti uusiksi otettava!
On tämä kuulkaa ihmeellinen tämä blogistania -tapaa aivan huipputyyppejä!
Maailma olis hemmetin paljon köyhempi ilman tätä :)
En kyllä ikinä lähde pois...

Ja juu, yks ostos: kylppäri sai viimeinkin sen maton, 
mitä se oli alusta asti kaivannut.
 Kudetta ja nahkaa.
Ei paha.

Mä taas palailen jossain kohden.
Olkaa kiltisti siellä...kaikenlaisia tonttuja liikkeellä...
MOT!