lauantai 22. huhtikuuta 2017

kultturelli viikko, tai jotain sinnepäin...

Nyt huomaa, että flunssa(t) on selätetty ja kesää kohti mennään (vaikka parastaikaa sataakin taivaan täydeltä jotain jalkarättejä) kun alkaa menojalka taas vipattaa. Ei siihen samaan malliin kuitenkaan kuin joskus männä elämässä, nuoruudessa, ehei! 

Rapakunnon kohotus normiin ei-niin-rapakuntoon tarkoittaa töppöstä toisen eteen.
Alkuviikosta töppöset kuljetti Särkänniemen suuntaan. Pikään on ollut suunnitelmissa poiketa katsastamassa Jarmo Mäkilän näyttely, joten kun aurinko helli, ei käynyt järveltä -eikä muultakaan suunnalta- kylmä tuuli, niin sinne siis, Näsijärven rantamille.


En oikein tiennyt mitä odotin näyttelyltä, kovasti se on ollut esillä ja kehuttu.
Avoimin mielin sisälle siis, takki narikkaan ja kassaherran suosittelemat luurit korville.
Monista teoksista oli taustatietoa saatavilla napin painalluksella ja lisäksi vielä joidenkin ajankohtaan tai muuten aiheeseen liittyen musiikkia: Doorsia, Hendrixiä, Ramsteinia...

Ei voi kuin kiitellä jälleen Sara Hildenin tarjontaa, kerrassaan mielenkiintoinen näyttely!
Esillä oli huikean isoja töitä taiteilijan eri aikakausilta, eri tyylejä ja tekniikoita, mielenkiintoisia selailukirjoja lueskeltavana, Mäkilä itse videohaastatteluna isolla ruudulla. 

Kuvat on osin seinäkokoa, joissa näkyy työn koko, osaan on rajattu vain osa jostain teoksesta.
(osassa kuvia näkyy pistorasia lattian rajassa mikä antanee vähän osviittaa)
 












Suosittelen ehdottomasti katsastamaan tämän näyttelyn (luurien kanssa, ehdottomasti!), itse taisin viettää tuolla peräti kolmisen tuntia kaiken kaikkiaan. Enkä edes käynyt alakerran kahviossa! Itse asiassa piti poiketa kahvilla Näsinneulassa, mutta jotenkin nuppi eli omaa elämäänsä; kävin vain maisemat katsastamassa (ja toteamassa, että huvipuisto valmistautuu Vappuun) ja kävelin sitten aurinkoista, mutta hiivatin pölyistä suljetun rantatien pätkää kotiin kahville.


Seuraavana päivänä -torstaina- oli ohjelmassa Tampere-talossa Apocalyptican konsertti Metellican hengessä neljälle sellolle. Tyypit osaa soittaa! Joka kerran kun käy jonkun konsertin tuolla kuuntelemassa, tekee mieli mennä kuuntelemaan kaikki mahdollinen, talon akustiikka on eittämättä Suomen paras. Näin sanovat esiintyvät tiateiljiatkin 😉
Olipa melkoista tykitystä koko kaksi ja puolituntinen!

Kolmas kerta toden(?) sanoo...eilen töppöset veti Vapriikin suuntaan. Läpi edellisen päivän oli radiossa toitotettu Kielletyn kaupungin näyttelyn avautumista. Kun ei mitään muutakaan suunnitelmia päivälle ollut, niin sinne siis. Tuskinpa meikäläisen mielenkiinto koskaan riittää Pekingin matkaan, joten tulipa mahdollisuus kurkata tätä kautta ripaus sikäläistä historiaa.





 Jos koko jalkojensitominen itsessäänkin on ollut suoranaista kiinalaista kidutusta, niin ei voi kyllä kehua näitä korokepohjakenkiäkään!

 Että mitäkö sanon tästä näyttelystä? Noh, tulipa käytyä. Koko kiinalainen historia on niin omanlaistaan, että nykypäivän länsimaisena on vaikea edes kuvitella kaikkea sitä elämää mitä tuo dynastioiden aika on sisällään pitänyt. Näyttelyjä ei kovasti pitäisi verrata keskenään, mutta itse pidin muutaman vuoden takaisesta Terrakotta-armeijasta enemmän.
Se plussahan Vapriikissa on, että kun ostat liput saat kiertaa kaikki talon näyttelyt -ja niitä riittää. 
Omalta osalta jätin muut, koskapa kaikki tuli rinsessojen kanssa kierrettyä noin vuosi takaperin.

Päivä oli ehtinyt myöhäiseen iltapäivään ja nälkä vaivasi naista hilpeää, joten oli taas päiväkaffeen aika. Ei voi valittaa, sohvaryhmässä oli oikein mukava ja kaikki maistui makoisalta.

Nyt jäikin mietintään vakavasti, että pitäiskö viimeinkin ostaa se museokortti, sitä kun ei tiedä mihin junat mua kesän aikana kuskaa -ja olen taas tykästynyt isosti museoissa käymään.

Seuraava lippukin on jo plakkarissa, eilen tuli ennakkomyyntiin taas Raskasta Joulua, se on ihan pakko päästä taas Tre-taloon kuuntelemaan, se akustiikka, se akustiikka....

Nyt ei muuta kuin viikonloppuja, sukankutimet kutsuu, mutta olis tuossa yks kutsu teatteriinkin....

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Ystäväkirja -bloggarin versio

 Blogistaniassa hetken matkaa pyörinyt...minä myös innostuin...


Nimeni on  Pepi Nelli

Jotkut kutsuvat minua mutsi, Tiitu, sys, anoppi, mummi

Olen syntynyt Lauritsalassa tuolla Lappeenrannan kupeessa

Pienenä olin ihan varma, että minusta tulee kuuden lapsen äiti ja/tai kampaaja.

Mutta minusta tulikin mutsi yhdelle ja kaupan alan sekatyöläinen. Myyty on paljon kaikenlaista, vatteeista luontaistuotteisin ja lehtiin. Asuntokauppassakin olin opissa. Provikkapalkka oli lopulta se mikä pelitti.

Kolme parasta piirrettä minussa äääääh., ei tämmösiä 😲 riippuu päivästä oonko ihan paska, paskempi vai paskin...eikun...miten se meni...

Kaupunki New York, NEW YORK!! Aina ja ikuisesti!


Biisi melkein kaikki Amy Winehouselta, tai esim. Leonard Cohenin Nevermind

Juoma Vesi, cola, kahvi, punkku, kylmä olut -riippuu päivästä, mitä on ruuaksi, onko ruokaa, onko hiki vaiko paleleeko. Tai jostain muusta.

Sarja Sons of Anarchy. Siis jos vaan yksi...

Kosmetiikkatuote Ai niinkuin että yksi ylitse muiden koko siitä hiivatin repertuaarista? No, YSL:n puuteri. Se kestää ja kestää ja kestää. Ja on hyvä.


Sovellus Insta.

Instagrammaaja Juu, olen. Ja moni muukin on. Monta mielenkiintoista. Seuraan aiheita kissoista sisustuksen kautta avaruuteen. Valitse nyt siitä muka yksi. Minä 😉 Ja vaikka @louisdortiz



Jos saisin lisää tunteja vuorokauteen niin elämä tuskin muuttuisi juurikaan, mutta muut ei ehkä ihmettelis niin vallan mahdottomasti -siis jos se vuorokausi pitenisi samalla lailla muillakin. Mun vuorokauteni kun on muutenkin pidempi kuin 24h. Välillä täytyy hollata kohilleen.

Parin lasillisen jälkeen perjantaina kuuntelen Spotifysta ---Parin lasillisen? Spotify?? Juu, ei. Ei perjantaijuomarituaaleja eikä ainakaan mitään spotifyta. Vannoutunut radionkuuntelija. Yle Suomi, kiitos.

Pakkaan matkalle mukaan mahdollisimman vähän ja nopeasti. Enkä ikinä monta päivää -hyvä jos tuntia-  aiemmin.

Mitä teet kotona kun kukaan ei näe? Ihan samaa kuin aina. Elän. Olen. Nautin. Eikä kukaan koskaan näe...jos ei joku satu stalkkaamaan, mitä eppäilen.

Viimeisin sisustusostokseni  Lasketaanko vasta tilatut muttei toimitetut? Samettityynynpäälliset. Toivottavasti myös verhot....

Paras tapa tuhlata 50 euroa  jaaaaa...en o vielä tähän päivään paremmuusjärjestykseen pistänyt...sitä ei vissiin lasketa jos jemmaa sen matkakassaan? Sitten kakkukahvit ja sisustuslehti. Kukat.

Ohjenuorani elämässä Asioilla on tapana järjestyä.

Kuvilla ei juurikaan ole mitään tekemistä asian kanssa, kunhan räpsin lähinnä pääsiäisen tienoolta...olispa nuo lempikaupunginkin kuvat samalta ajalta. Vaikka suoraan sanoen; vietin ihan tolkuttoman hauskat neljä päivää rinsessojen ja koiruuksien kanssa ♥

Nappaapas sinäkin siellä ystäväkirja ruudullesi!

torstai 13. huhtikuuta 2017

*vink vink*

Hirmuista haipakkaa tuppaa päivät menemään, milloin mitään sen kummempaa edes aikaiseksi saamatta, milloin rinsessakolmikon kanssa, välillä lehtinivaskaan pleraten.

En unohtanut, että lupasin joitakin uustuuksia ja/tai hyväksi havaittuja juttuja postailla.
Oli vaan aina jotkut pienet sormet näppäimillä silloin kun olisin istatanut postaamaan..."anna mummi mä vielä vähän aikaa katson, jookos" -ja niinhän sitä joku lastenohjelma taas valloitti senkin tuokion.
Selityksen makuan? No, niin vähän taitaa olla.
Tosi asia kuitenkin on, että kun päivästä puuttuu se tietty "pakollinen" rytmi, niin hommat tuppaa leviämään kuin jokisen eväät. Sitä vaan siirtelee tekemisiään muka parempaan hetkeen, eli suoraan sanoen tuuppaa pois alta. Olkoon ne sitten pyykit. silitykset tai koneella istumiset.
Keskittyy vaan vaikka nyt sitten uuden kuvioneuleen tekoon sukissa. Havaitsee niin mukavaksi, että päättää aloittaa toisenkin parin siihen rinnalle.
Yks kaks huomaa, ettei edes telkkaria ole avannut viiteen päivään, on ollut niin kiva istuskella kutimien tai lehtien parissa ja antaa radion posottaa yötä myöten mukavaa musiikkia.

Että tämmöistä tänne.

Mutta ne lupaamani jutut! Vuosia sitten ostin Ikeasta lautasia, jotka ovat aikansa palvelleet, suurelta osin jo vaihtuneet uudempiin ja mieleisempiin, mutta leipälautaset eivät liikahtaneet mihinkään. Ei suinkaan siksi, että olisin tykännyt, vaan siksi, etten löytänyt uusia mielisiä. Leipälautasen koko on vallan passeli pikkulikoillekin vaikka ruokalautaseksi, joten käyttöä niillä kyllä on.

Kun Ikea sitten esitteli kesän -17 mallistonsa löysin "omani" heti. Sopii hyvin siihen sekalaiseen seurakuntaan mikä lähinnä Indiskan valikoimista on tullut kasattua. Väriä vain jäin miettimään.
Kolme ihanaa valittavana, harmaa tuntui lopulta siltä mitä jaksan pidempäänkin katsella.
 (katso myös muut sarjan tuotteet t ä ä l t ä )


Toinen lautasongelma tulikin yllättäin. Kakkulautasia tarvitaan tosi harvoin, enemmän niillä on ollut käyttöä mökkeröisellä -ja sinnehän ne sitten jäikin! Samasta sinikeltaisesta kaupasta löytyi uudet, hinta sen verran kirpaisi, että mietin pitkään, mutta kun kaveri toi kaksi pakettia vaihtarina tilattuihin villasukkiin, niin toisen kaksi pakettia sitten hilpaisin hakemaan myöhemmin.
 Kahdeksalla mennäään jo aika pitkälle. Lautaset on upean yksinkertaiset, laatu on riisiposliinia mikä selittää vähän ikena normihintoja kalliimman pakkaushinnan. Kuulin vähän mutkan kautta, että olis kuitenkin postuva tuote -tiedä sitten- joten olen vinkannutkin, että nyt ostamaan jos haluaa.
(enpä tiedä löytyykö enää, nettihaku ei tuottanut tulosta, enkä hetkeen ole osastolla pyörähtänyt)
 Kumma kuinka mieltä lämmittää kun ateriansa ja välipalansa nauttii kauniista astioista.
Aamupuurokin Indiskan kauniista kulhoista maistuu joka aamu niiiiin hyvälle! Ja kyllä, olen opetellut moisen tavan, puurolla päivä käyntiin -ja kahvi sitten joskus kun muistaa.

Niitä muita uutuuksia on tipahdellut vähän sinne sun tänne.
Svaneforsilta sain loputkin tilauksestani (tosin, tein jo uuttakin...) parin ihanan mandala-kuvioisen tyynynpäällisen muodossa. Ja kyllä se niin on, että sohvanmutkaan tarvitaan isot, muhkeat tyynyt! 
 (nyt tosin haluan vähän väriä näiden kaveriksi...katsotaas mitä tapahtuu...)

Näistä matoista on niin monta kyselyä tullut lukijoilta (kiitos vaan meileistä!), että lupasin yhdelle jos toisellekin vastata tänne. Matot minulla ovat suurimmat mahdolliset, 2x3m ja niitä on kaski rinnakkain. Tyynynpäällisten kanssa tuli vielä yksi pieni 60x90cm parvekkeen oven eteen, olin niin tottunut, että sielläkin -melkein katseilta piilossa- on matto, jtoen kiva kun on samaa sarjaa.
Mattojen materiaali on nahka ja juutti. Oiva yhdistelmä! 
Ja huomattavasti mukavampi jalan alla kuin äkkiseltään voisi kuvitella.

Svaneforshan löytyy tuolta lahden takaa, mutta tuo Suomeen tuotteitaan, postimyyntiä ei ole, joten laitan linkin jonka kautta pääsee kotimaisille sivuille, sieltä löytyy myös jälleenmyyjät. Aina kannattaa kysäistä siltä lähimmältä mitä ihanaa sieltä löytyy -ja saako vaikka jotain vielä tilattua.

Mandala.
Siihen tuntuu nyt törmäävän vähän siellä sun täällä.
 Jollakin makkarin seinällä. Tai verhona. Täällä  keittiössä pöytäliinana.
Tilasin pari mandalakangasta, toinen vartavasten tähän liinaksi -eiks passaakin mainiosti tuon ikean löytöpisteestä taannoin löytyneen juuttimaton kanssa-  ja toisen mustavalkoisen vähän niinkuin  varuiksi samaan tarkoitukseen josko vaikka innostun sen mustavalkoraitaisen maton kaveriksi kaivamaan mustat pitsiverhot ikkunaan...no, se suunnitelma meni jäihin tuon maton myötä.

 Nyt pistin tilaukseen vielä pari mandalaa (140X200), toinen tulee arvontaan tänne blogin puolelle ja toinen Instaan heti kunhan kusti ne tänne asti polkasee -joten olkaapa kuulolla mikäli  kiinnostaa moinen.

Se on kuulkaa niin, että ihminen tuppaa tekemään kaikkea mikä on kivaa kun on aikaa.
Minä kaivelin taas jostain jemmasta kynät ja päätin, että opinhan minä en kissankin piirtämään, jos ei muuta niin mallista! Ihan ilman lupaa nappasin instasta Sulo Naukulan  kuvan malliksi ja tämmöinen siitä syntyi. Taidan jatkaa piirustelua joskus kun taas on sopiva rako...nyt on pääsiäissukkien aika, nyt ei kerkee 😛

Eipä tässä kai muuta tällä erää, vähän meni sillisalaatiksi, mutta niinhän se tuppaa elämäkin menemään. Pääsiäinen menee kuitenkin aika tarkkaan prinsessaseurassa -joten ei muuta kuin 
HAUSKAA PÄÄSIÄISTÄ !!




torstai 6. huhtikuuta 2017

kyllästymiseen asti

Joku tavara vaan pyörii nurkissa, tekee pesää eikä suostu edes muuttamaan muualle.
Joutuu kellariin muiden epätavaroiden kanssa, kasaa jotain tavarapinoa päälleen.
Jossain kohden sitten katselee tuota kyseistä yksilöä huokaillen, että eikö sulla nyt mitään virkaa ole.
Juuri näin kävi jakkaralle, jonka joskus männä vuonna ostin Ikeasta suunnitelmana tuupata se parvekkeelle vähän niinkuin varaistuimeksi. Ajattelematta ollenkaan, että eihän se rottinki oikein sateesta tykkää -lasittamaton parveke kuitenkin- eikä se oikein miellyttänyt silmääkään siellä.
Olis joutanut vaikka kokonaan pois, mutta ei edes ilmatteeks kenellekään kelvannut.


Ilmat kun selkeni sen verran, että spraymaalia saattoi edes ajatella otin jakkaran kainaloon, suunnan systerin tiluksille ja kävin suhauttamassa mustaksi. Ihan tuossa oman talon nurkilla ei asfalttipihalla viitsi naapureita hauskuuttaa, mikähän vienokainous minuun nyt on iskenyt?
No, jakkarasta tuli mitä mallikelpoisin yksilö, "baskeri päässä" on Ikeasta sekin, ihan muualle hommattu, mutta tuohon passas niin hvyin, että sai jäädä.
Oli se vaan pirun hyvä, ettei kelvannut kenellekään, nyt se on niiiiiin hyvä.

Rinsessatkin on olleet oikein tyytyväisiä kun on piirustuspaikka valmiina kaikille ilman mitään lisätuolin muualta kiikuttamista.


Tahti on edelleen kovin verkkainen niin blogissa kuin live-elämässäkin.
Flunssa vetelee toivottavasti viimeistä viikkoaan -ainakin aiemmin kuudes viikko on ollut se, jolloin tauti on viimein antanut periksi, heittänyt heipat ja poistunut. Luojan kiitos tätä tautia ei ole vuosiin ollut, menee ihan aidosti hermo heikkoon kuntoon, niin menee myös kunto. Rapakuntoon.

Nyt ylös, ulos ja lenkille, puolet aurinkoisesta päivästä on jo mennyt tösätessä  koneella pakollista asiaa, nyt nauttimaan ihanasta kevätpäivästä! Toivottavasti paistaa sielläkin 😎

Yritän pikaisessti laittaa uutta postausta ja  pari kuvaa tämän kevän ihanuuksista, joita on tullut  vastaan...

CU!

torstai 23. maaliskuuta 2017

toinen on pieni ja toinen pitkä!

Pitkä on flunssa, neljäs viikko menollaan 😕😖
Tämä on sitkeetä sorttia, varsinkin sen kerran kun se iskee hengityselimiin (ja äänihuuliin?)
Vastaavanlainen tauti on viimeksi ollut vielä työelämässä ollessani, olisko kolmisen vuotta aikaa.
Silloin kesti kuutisen viikkoa ja puhekielto ison osan ajasta. Nyt on sikäli helpompaa, että entisenä puhetyöläisenä kun vain oloneuvoksena oleilen, niin ei ole äänen kanssa niin stressiä, kulkee kuitenkin, se on pääasia. Mutta suoraan sanoen alkaa ottaa pattiin!
Ulkoilut on jääneet viime viikkoina niin minimiin kuin suinkin, lähinnä pakollisiin kauppareissuihin.
Kelit on vaihdelleet viileästä ihan pirullisen viimaisiin, joten ei kamalasti ole puolikuntoisena houkutelleet -ja nyt kun alkais kunto ja kelit sallia on ilma niin täynnä katupölyä, että NOUP, sisällä pysytään. Ihaillaan aurinkoa köökin ikkunasta.
Huokaus. Kyllä tää tästä, voiton puolella ollaan kuitenkin. Ehtii lumikin ihan rauhassa häipyä -ja soratkin toivonmukaan mahdollisimman pian. (Treella on soraa vedetty kulkureiteille ennätysmäärä ja veikkaavat menevän toukokuulle ennenkuin kaikki on putsattu. Ristus sentään!)


 No, se oli se pitkä. Pieni on kylppäri.
En ole tainnut esitelläkään koskaan? 


Ei siellä paljon tilaa ole ainakaan tanssiksi pistää, onneksi ei ole tarvettakaan.
Kolmen rinsessan hampaidenpesu on välillä vähän haasteellista, se on kumma juttu kun kenelläkään ei ole siihen hommaan mitään kiirettä, mutta sitten kaikki lopulta änkeävät lavuaarin äärelle yhtaikaa.
Säitytystilaa on juurikin ihan peruspeilikaapin verran, eikä se ole paljon jos on yhtään enemmän kuin naamarasvat repertuaarissa. 

Taitaa olla monelle tuttua nämä näkymät:

Koneen päällä on ollut paaaaljon enemmänkin kaikenmaailman purkkia ja purnukkaa, siihen on parin vuoden aikana kokeiltu jos jonniinmoista säilytysratkaisua, mutta kaikki on enemmän tai vähemmän "sattuneet silmiin" -ja keränneet pölyä. Ja minähän en ole ikinä ollut mikään viikon siivoja-palkittu...

Aikansa kun katseli -tai oikeammin yritti olla katselematta- ajattelin, että pakkohan tuolle nyt on jotain voida tehdä. Ja kerran sitten tuli idea mikä oli kokeiltava, tarvikkeetkin löytyi kellarista ja työkalupakista.

VERHO!
Taas sitä taattua ruåttalaista mitä nyt on tuupattu aika ajoin vähän sinne sun tänne.

Sissus, että olen tyytyäinen! Enää ei tarvitse katsella sitä tavararöykkiötä, pölyäkään ei verhon taa juuri kulkeudu, joten ei tarvitse olla alvariinsa rätti kourassa. Ja verhojen raosta on ihan passeli kaivella tarvitsemansa tai ladata pyykit koneeseen (hitto soikooon, mä vallan unohdin pistää koneen aamulla päälle, täytyykin mennä just sillään)

Pienestä se on kuulkaa ihmisen laps taas onnellinen. On ollut jo jonkun aikaa, olisko parisen kuukautta siitä kun tuon verhon virittelin. Nyt vaan ihmettelen miksen keksinyt aikaisemmin!

Ei tänne kurjuutta kummempaa, sukkaa vaan pukkaa ja Netflixissäkin vielä toistaiseksi on ollut kaveriksi katseltavaa. Jotta en sen suuremmin valita.
Nyt kuitenkin piippas viestiä, että postissa odottelee paketti, joten pakko se on tuonne pölyyn ja auringonpaisteeseen vaan suunnata  😉

Yritän olla vähän aktiivisempi jatkossa, vaikka ei täällä nyt niin kamalasti mitään tämän tylsistymisen keskellä tapahdukaan....
Voikaa te kaikki hyvin ja nauttikaa keväästä!!
Kohta siirrtyäänkin jo kesäaikaan (ja mun puolesta voitais siinä sitten pysyäkin vaikka maailman tappiin)

(ja hei, kiiitos niistä(kin) meileistä joihin on jäänyt syystä tai toisesta vastaamatta -just tässä tuo flunssa on ottanut veronsa: jollei heti toimi, niin unohtuu)