mun ihanat lukijani ♥

keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Paska päivä.


Vaikka huonomminkin tietty vois olla.

Sunnuntaina olin viimeksi Lillassa, sen jälkeen ei kelit oikein ole suosineet (paitsi mitä nyt maanantai-iltana, mutta laiskuus voitti) joten tänään vasta otin suunnan sinne.
Jee, vesi on auki, pääsee pesemään lippakioskin ja keinun ja kuistin ja ja ja...

Kurvasin pihaan ja WTF! Mitä rimoja mun nurmikoolla makaa...

Katsahdin kuistille ja selvishän ne mitä rimoja ne oli.
Ne oli mun ikkunaristikot!



Joku on tuntenut pakottavaa tarvetta mennä mun reviirilleni ilman mun lupaani.
Tässä voisin kyllä sanoa jo, että kiitos! kuka sitten olitkin -kiva kun et kussut etkä paskonut etkä heilunut hillittömästi tuhoten kaikkea ympärilläsi. Sitäkin kuuluu tapahtuneen.

Täällä on enemmänkin menty koluten kaikki paikat.


Torkkupeitot ja nuket heitelty lattialle jos niiden persiin alla vaikka olis joku jemma...


CD:t on kaiketi saaneet jäädä kaikki vaikka kurkattu onkin, yläkerrasta on käsittääkseni hävinnyt puolentusinaa DVDtä, en ihan varmasti muista.
 

Mutta miks pitää rikkoa vanhan matkalaukun lukko? Ei se varmaan edes ollut kiinni.
Eikä siellä muuta ollut kuin likkojen akuankat.

Kunpa muistais mitä kaikkea muuta tässä on ollut kuin hiustenkuivaaja, kiharrin ja suoristusrauta.
Ja hiuslakka. Ja kosmetiikkalaukku, jonka sisällä oli...mitä....?

 Pientyökaluja, puukitti...ne on viety, mutta mitä muuta?
Todennäköisesti keksin vasta kun tarvitsen jotain näistä laatikoista.



 Onks jotenkin oletettavaa, että kun pöydältä löytyy kaksi tyhjäää viinipulloa, niin jossain voi olla jotain juotavaa? Kaiketi, koska mun "jemma" oli löytynyt. Raki ei ollut kelvannut, mutta Camparipullo on hävinnyt. Ja skumppalaseja tiputettu.



Kummasti se päivä vierähti "mitään tekemättä".
Poliisit kävi kuvaamassa ja ottamassa ruokapöydästä yhden kengänjäljen, nyt ole yrittänyt listata mitä kaikkea on viety. Kummallista kamaa em. lisäksi: singerin laatikko kynttilöineen ja sytkäreineen, kaksi sormusta, kaikki mun aurinkolasini, fiskarsin sakset, nalle, pieni pillerirasia.
Mitähän vielä. No, rahajemma oli löydetty. Ja piharadiokin viety pöydältä.


Onneks pojan isältä löytyi vaneria, ei tarvinut lähteä etsimään kauempaa.
Ikkuna onkin sitten vissiin mun seuraava projektini. Että ei vaan pääse hommat loppumaan. Kiero kuin perkele, mutta eiköhän siitä vielä ikkuna saada.


Toivottavasti huominen on jo vähän parempi päivä, nytkin voi lohduttautua sillä, että olis tämäkin päivä olla paljon, paljon kurjempi. 
Nyt mää menen syömään, viimeks olen pistänyt suustani aamusmoothien!

(toivottavasti tää on edes vähän sinnepäin, ei jaksa alkaa oikolukemaan)

tiistai 26. huhtikuuta 2016

? lunta ?

Ei ole vuodet veljiä keskenään, ei.
Vaikka on sitä ennenkin tullut lunta tupaan tähän aikaan vuodesta -myöhemminkin.
 
Onneksi on päiviin mahtunut muutakin kuin lunta ja räntää.
Rinsessat oli viikonloppuna yökylässä, telttakylä oli kova sana -ja vei julmetusti tilaa kaikkine tykötarpeineen, siinä nimittäin lähti niin kaikki torkkupeitot kuin tyynytkin mukaan leikkeihin.
Vaan hyvinpä sitä sopii yhden viikonlopun ajan silloin tällöin olla huonekalut nurkkiin työnnettyinä, ei se nyt niin ole just jetsulleen aina oltava ☺
Leipominen on kuitenkin niin kivaa hommaa, että just ja just maltettiin pitää pieni breikki.


Lilla seisoo paikallaan lumi/räntäsateen keskellä ja niin seisoo kaikki hommatkin.
Risukuormanhakijasta ei kuulu mitään, vettä ei saada ilmeisesti edelleenkään ja vuorenkilvetkin odottelee vielä osin jätesäkeissä. Loppui hotsitus kesken. Jos vaikka torstaina taas...


Kyllä siellä hommiakin on tehty, toki.
Kompostit on sulaneet samaa tahtia maan kanssa ja kun kerran multakuormakin on tulematta, niin minähän tuuppasin uudet fiskarsit kompsostiin.




 Jestas kun ne onkin kivan kevyet ja passelin kokoiset -sitä, kuinka kauan ne on valkoiset en lähde edes veikkaamaan. Olisin nimittäin tuonkin rupeaman jälkeen pesassut ne, mutta jotenkin nyt vaan ei kannettuja kahvivesiä viitsinyt siihen käyttää. Saati niitä jokapaikanpeppupyyhkeitä!

Kasvu on kovin vaatimatonta, tulppaanin ja narsissin tiittejä kyllä nousee, mutta hitaasti.
Krookukset on saanee olla rauhassa (kop kop) ilmeisesti kahvinporojen ansiosta, joskin nekin pitävät kukkansa melkoisen tiiviisti supussa. Ei helli lämpö meitä, ei.


Ai niin, se keli tänään. Lunta ja räntää!
Ei viitsi paljon pihalle katsella saati mennä kun ei ole pakko.


Alla olevista linkeistä päåäsee kurkkaamaan miltä näytti edellisinä keväinä tähän aikaan.



2013 oli niin kylmää, että en edes ulkona kuvannut, maalailin vaan sisällä. 

Taidan hautautua takaisin tuolinmutkaan, ottaa sukankutimet käteen ja pistää jonkun sarjan pyörimään. Onnea tämäkin, että saa olla kuin ellunkana lämpimässä ♥

lauantai 23. huhtikuuta 2016

kellarin kätköistä

Joskus se yksi muutos saa hyppimään sienille,  noin niinkuin kuvainnollisesti tietenkin.
Korkeat sängynpäädyt vei piiloon seinäpaneelia ihan kiitettävästi, se kun ei ole se seinä mitä minä valitsisin, jos olisin valintaa tekemässä. Ainakaan tuota tuollaista.
Nyt sitten taas oli seinä ihan liikaa paljaana, ja samantien herneet alkoi hakata toisiaan....mitämitämitä peitoksi!
 
Eikun kellariin koluamaan...ensin vaan tieltä pois puulaatikkoa ja tuolia ja valaisinta ja maalipönikkäkassia (huokaus) ja mitä kaikkea.
 
Haa! Löytyi "taidetta koteihin"-osasto, pari ikean sinistä kassia täynnä ties mitä..
 
Ennen:


Hyllyjähän on ollut alunperin kolme päällekäin, mutta nyt se oli pois suljettu vaihtoehto.
Valaisin on paikallaan, enkä halua kenenkään joutuvan varomaan päätään hyllynkulman vuoksi.

Joten nyt seinää koristaa taulu...ööö...olisko Ranskasta vuonna miekka ja kirves.
  
Rinsessat siirtyivät toiselle "senälle" ja  saivat kaverikseen eestiläistä grafiikkaa -sekin jo varmaan kolmenkymmenen vuoden takaa (miks mä alan ykskaks tuntea itseni vanhaksi?)




Nuo "aarteet" muuten todistanee, että ei mulla aina kaikki vaihdu puolen vuoden välein...
 Tässä vielä lähikuva tuosta ranskattaresta.


Vauhdikas viikko takana kaikin puolin, kelienkin osalta.
Välillä on tullut rakeitakin kesken pihahommien -taisi oksasilppurikin päästä takaisin varastoon ihan niine hyvineen, putsaamatta, ja oksakasa odottelee just ihan siinä missä sattui olemaan.
Jos vaikka huomenna saisi homman loppuun tehtyä -tänään kun meinasin mennä hommiin alkoi taas työntää taivaalta jotain valkoista töhnää, joten käänsin töppöset tulosuuntaan.

Päätin pystyttää telttakylän olohuoneeseen!
Rinsessat on ihan justsillään tulossa yökylään, joten Lillaan menevät teltat pääsee nyt koekäyttöön.
Kohta siirtyy pöytäkin pois alta ja kolmas telttakin tulee samaan rinkiin, pääsevät kyläilemään toisillaankin leikkiensä lomassa ☺
 
 
Yhtä kivaa viikonloppua teillekin.
Tehkää vaikka telttoja....

torstai 21. huhtikuuta 2016

sanojensa syöminen tulee kalliiksi

...mutta maistuu kyllä hyvälle...

Facebookin puolella jo kuulinkin, että "etkös just lauantaina sanonut, että nyt on Lillassa kaikki hyvin"...
No sanoin, sanoin, ja hyvin siellä kaikki olikin mutta....
 
Jos on Tori.fissä ollut haku päällä koko maan kattavana siitä päivästä lähtien kun tietty tuote on tullut liikkeeseen myyntiin (toiveikkaana kun kerran lepotuolikin raheineen sieltä vuosi sitten löytyi edullisesti), niin eikös sitä joku päivä voi vain luovuttaa? Pakon edessä?
Varsinkin kun on niin fiksu, että nettisivuilla taas kerran seikkailtuaan huomaa, että monesta kaupasta ko. tuote on jo loppunut, eikä Tampesterissakaan ole kuin kaksi, minkä todettuaan ottaa luurin kauniiseen käteensä ja soittaa asiakaspalveluun saadakseen tiedon, että juu, keskusvarastossakaan ei ole enää yhtään. Ne on jäljellä mitä on ja se on sitten siinä. Lisää ei tule!

Pisti meinaan vipinää laiskoihin töppösiin.
Suunta Lillaan ja mittanauha käteen...mahtuukos se...joo, mahtuu....mylläys käyntiin ja tekemään tilaa...



Tietysti -jos olis ehtinyt ajatella fiksusti- olis voinut laittaa takan tässä vaiheessa töhöttämään jo lämmintä. Olis ollut huomattavasti mukavampi tulla takaisin konttaamaan lattialle kasaamaan ostosta.
Mutta ei ehtinyt ajatella. Piti vaan mennä. Ruåttalaiseen.

Ensimmäisen kerran sen päivän jälkeen kun kuulin puolitoista vuotta sitten, että työt loppuu, tein sen mitä silloin lupasin olla tekemättä. Menin ja otin ostoksen tilille! Päätin nimittäin silloin taannoin, että jos ei ole varaa tästedes käteisellä ostaa, niin sitten ei osteta. Piste.
Näin sitä on ihminen heikko. Mutta kamalan tyytyväinen kuitenkin.
(Ja mun onnekseni patja sentäään oli viimeinen, mallikappaleesta sain sen puoleen hintaan)

Nyt siellä vanhan (ja ihanan) sängyn paikalla on kauan himoitsemani Sinnerlig-sohvasänky.
Ja mikä uskomattominta, tuo on syvyydeltään suurempi kuin puusänky, mutta kuitenkin siellä on nyt enemmän jalkatilaa. Se on visiin niin mallista kiinni.
  


Rinsessojen romukoppakin passaa vallan mainiosti kaveriksi.





Kyllä siinä kuulkaa kelpas kaffekuppinsa kanssa varpaitaan lämmitellä "takkatulen loimotuksessa".
Sanoisin, että ei paskempi ☺
Eikä enää tarvitse ihan hillittömästi pelätä, että paperitapetti tyynyjen takana nuhraantuu kamalan pahaksi, se kun ei ole sieltä lähdössä yhtään mihinkään. Eikä pelkästään siksi, että satun edelleenkin tykkäämään siitä, vaan myös siksi, että tuo mun rakentelemani seinä ei tuosta liikahda yhtään miihinkään...hankaloittais uudelleentapiseeraamista aika lailla.


Niin ihana kuin vanha puusänky olikin, niin niin se vaan nyt etsii uutta kotia -vähän parempaa?
(Sori vaan Bikke, että tämä rakkaustarina jäi näin lyhyeksi -vaan niinhän näille mun rakkauksille tuppaa käymään. Kysy vaikka eksiltä...)
Jos tunnet sänkyyn kiinnostusta, niin laitapa viestiä....blogikavereille/lukijoille hinta vain 80€


Jassoo, se alkaa olla viikonloppu lähellä. 
Nyt perinteiselle torstaihernekeitolle, sitten tietty Lillaan kun kerran kelikin on taas suosiollinen.
Huomenna menenkin rinsessalandiaan (ihana nähdä kaikki koiruudetkin taas pitkästä aikaa) ja lauantaina koko rinsessakaarti tulee yökylään kun molemmilla vanhemmilla on menoa.
Joten kivaa vipinää tiedossa ♥ toivottavasti ruudun silläkin puolella!

Jotta eikun viikonloppuja kaikille!
Palaillaan taas!

maanantai 18. huhtikuuta 2016

kevään hörsöilyt

Pieni mutta pirteä jengi piipahti lauantaina Olgan puodissa -viimehetken peruutuksia tuli jokunen kenellä mistäkin syystä, mutta mehän ei annettu sen tahtia haitata.
Sovituskoppiin ei tarvinut jonotella, ja taisi Olga itsekin ehtiä vielä nauttimaan suloisesta, aurinkoisesta lauantai-illasta kun ei iltapäivä tolkuttomasti vehähtänyt. Ja niin ehdittiin vielä mekin.
Naurua ja höpötystä mahtui tapaamiseen ihan kuin olis ollut paikalla isompikin porukka, että sikäli mentiin vanhaan malliin.

Vaan asiaan -tässä on jo hoppu Lillaan kun keli on selkeä vaikkei kovin lämmin olekaan.

Ihanan hempeää, pitsistä, pellavaista, raidallista, pallollista ja pastillista.
Siinä lyhyesti tämä vuodenaika. Herkullista!





 








  
Kivoja yksityiskohtia, helppoja yhdisteltäviä, kevyitä matkalle, mukavia kotona...mitä muuta sitä nainen vaatteiltaan voi vaatia? Tietenkin sen lisäksi, että ne on hyvän näköisiäkin.

Jos et vieläkään ole Olgan Puodissa poikennut, niin menen nyt hyvä ihminen jos Tampereella pyörit!
(Possijärvenkadulle Lielahteen siis, parkkipaikkaa löytyy vaikka kuinka ja jos mies on matkassa, niin tienoo on täynnä miehiäkin kiinnostavia kauppoja!)

Mitäkö mulle tarttui matkaan? No, nuo alimman kuvan mintunvihreät caprit ja yksi kesätakki.
Tarpeellisia molemmat ☺
Alkaa olla vaatekaappi hyvässä kondiksessa pitkäksi aikaa.
Mikä on ihan hyvä juttu kun ottaa huomioon nykyisen "tulo(ttoman)tason"...

Heikää taas, mä hilpasen Lillaan hommiin ja keittelemään päiväkaffeet.
Ne ei maistu missään yhtä hyvälle!