Lukijat

torstai 24. heinäkuuta 2014

Tulihan ne viimeinkin

...kun vähän potkittiin.
Ja Itellan pojat toi pihaan asti, ei tarvinut kottikärryillä tuoda itse portilta.

NYT on lyhyestä virsi kaunis, on niiiiiiin  kuuma sisällä, 
että mie vilahdan kuin (aurinkorasvalla) rasvattu salama pihalle.
Viettämään kahta viimeistä lomapäivää!

Joten, korituolit ja pihakeinu - ja olisko jotain muutakin...
Mun ainoat alennusmyyntiostokset...

 Viidakkonsa Jane meni jo
(ja kiittää mennessään kavereita eilisestä illasta, oli kivaa ☺)

Edellisen postauksen arpasu sitten  suoritetaan piakkoin...

Tsau!

maanantai 21. heinäkuuta 2014

...odotellessa...

...jotain tapahtuvaksi...
Kotiinkuljetus junnaa jossain Itellalla, minä kun haluan ostokseni suoraan Lillaan,
en kotiin mihin ne olis menossa, mutta mihin ne ei kuulu - eikä edes mahdu, ja jos mahtuiskin, 
niin sitten ne junnais siellä!
Nooh, kyl se siitä, kestää vaan näköjaan aikansa kun ei mene ihan niin kuin älkkkihätänen mummu olis toivonut. 
 
Ajatukset on jossain ihan muualla kuin blogistaniassa, 
ja viikonloppu on mennyt kolmen pikkuihanaisen kanssa, joten eipä ole kyllä ollut aikaakaan.
 
Mutta ainakin piha alkaa näyttää toipumisen merkkejä kun tuli lämmintä.
Kaikki on pölähtänyt kukkaan ykskaks.
Koristeminttu, jota hiplaan miltei aina ohimennessäni, ihana!!
 Periferiassa ei naapureista näy juuri muuta kuin vähän varastojen kulmaa.
 Malva on kasvanut parimetriseksi ja lauantaina päätti alkaa kukkimaan, helokki on ollut kukassa jo jokusen päivän, väriminttu taisi avautua nyt sunnuntaina.
Ja jossain tuolla seassa edelleenkin yrittää muutama ruusu puskea ihmisten ilmoille!
Hyi mua kun olen niin laiska ja saamaton, etten tee asialle mitään.
 Tontin nurkassa on ihan hulluksi heittäytynyt omppupuu, siihen on pölähtänyt sellainen oksisto, että pois pojat alta! On siinä syksyllä saksimista. Jos jollain mahtuu väliin.
Samassa läjässä menee kanukka, tatar ja kai jo yli kaksimetrinen kultapallo - joka sekin alkaa kukkia justsillään. Nyt se ei vaan juuri mun pihalle tuolta kulmasta näy kun tuo hullu omppupuu on niin rehevä....mä taidankin saksia ihan hetikohta. Ainakin vähän.
 Istutuslootassakin on jotain tulossa...ei aavistustakaan mitä.
Mutta kivahan se on itsensä yllättää!
 Lippakioskikin alkaa kadota naapurin silmistä jo kokonaan!
Mie en edes muistanut, että täälläkin kulmalla kasvaa moinen jättikokoinen tatar!!
Taisin nimittäin istutella tuonne malvan kaveriksi jotain, mitkä nyt kyllä hukkuu pöpelikkköön.
 Tulee siihen ainakin etualalle vielä jokunen kultapallo.
Ens vuonna sitten vähän enemmänkin kuin jokunen...
 Ja pieni viite isänmaallisuudesta :)

Arpastaanko?? 
Ihan vaan omaksi ja muiden piristykseksi.
Satuin tuossa taannoin ostamaan pari isoa kahvisäkkiä, jos minä sen toisen pistän pakettiin ja kaveriksi family-kehyksen ja tuon pikkupussukan, niin kiinnostaiskos ketä?
(anteeks kamalasti ihan hävyttömän huono kuva, mutta kuten sanottu, ajatukset on vähän muualla)
Jos kiinnostaa, niin laitapa kommenttilootaan pukstaavia jos olet mun lukijani.
Mitä mä muita ulkopuolisia lahjomaan :D
Ja juu, saa liittyä jengiin, mutta älä suotta arvonnan takia, ei tämä niin hyvä ole!

Kiitos ja näkemiin hetkeksi.
Ai koskako arpastaan? No mistä mie sen tiedän....pitäkää silmät auki!
Ja olkaa nopeita, pari päivää odottelen, jollei näy eikä kuulu niin se on sitten seuraava...

tiistai 15. heinäkuuta 2014

Siitä yli...

...mistä aita on matalin.

Aikani kun sovitin, sahasin ja liimasin ja sahasin uudestaan,
mallasin ja hollasin ja ja ja...tulin siihen tulokseen, että helvata,
nyt tehdään ihan omalla tyylillä!
 On meinaan ikkunat jokainen erikokoisia, jos onkin liki sama koko, niin sitten on kittaukset sanonko mä mistä! Eli en sitten lähtenyt (ilman höyläpenkkiä, jiirisahaa ja muita mukavia apulaisia) edes yrittämään sitä, että olisin jiiriin sahannut reunoja tai kolonnut listoja.
Iski mukavuudenhalu ennen hermojen menetystä.
Mutta olen minä ennenkin itseeni huijannut, ei noita ruutuikkunoiksi voi sanoa parhaalla tahdollakaan, ei niistä sellaisia olis ilman lehmänhermoja saanut (ja mun lehmänhermot riemulomailee ilmeisesti nyt jossain yhdessä pitkäjänteisyyden kanssa) mutta onpahan nyt huijausikkunaruudut kuitenkin!
 Jos mä sitten joskus kun mulla ei o yhtään mitään tekemistä vaikka innostun rapsuttamaan ja ruopsuttamaan nuo ikkunat ja kittaamaan ja maalaamaan ne uudestaan, niin sitten voipi mahdollisesti onnistua se jiiriinkin sahaaminen. Ja koloaminen. Ehkä.
Voipi kyllä olla, että jos meikäläisen pitäis tuohon em. hommaan ruveta, niin keräisin kolehdin ja ostaisin jostain uudet ikkunat. Ruuduilla kiitos.

Koskas tämä homma alkoi? Lauantaina?
Melkein kaikki aika on mennyt nysvätessä ja väkertäessä, onneks faija eilen kun haki mulle listoja oli huomannut Byggmaxissa jotain mikä korvaa ainakin toistaiseksi sen puuttuvan höyläpenkin.
Ei napannut kuitenkaan mukaansa (miksei??), mutta kertoi.
Jotta takaisin kaupoille, onneksi osti itselleenkin, ettei ihan mun asioilla...ja iso apu tuo ostos olikin!
Ja kuten näette, niin rouvalla on täällä oikein erinomaisen erikoinen verstas.
 Lippakioski on monitoimitila, mitä nyt verhot vähän meinas hulmuta välillä maalattuihin listoihin, 
mutta en tullut solmineeksi niitä kiinni, kun näpit on olleet enemmän tai vähemmän maalissa koko ajan.

Mä taidan taputella itseäni nyt olalle tästä vähän pidemmästä kuin vartin rupeamasta
ja hilpasta viileähköön suihkuun ja kaivella sitten kaappeja josko jotain murua sais rinnan alle.
Viimeksi tuli syötyä töissä kevyt kenttälöunas puolilta päivin....ei tässä nyt kuitenkaan nälkään kuolla, pois se minusta!
 Siinäpä ne. Mitäs sitten tekis.

 Joo. Ihan kivat.
Öitä ja huomenia, mitä kenellekin!

maanantai 14. heinäkuuta 2014

Aavistus tulevasta

Tulipa vettä oikein kunnolla äsken.
Just ehdin nurmikon ajella kun ensimmäiset herneen kokoiset pisarat iski niskaan,
koneen kun sain varastoon ja johdot kerättyä olinkin jo kuin uitettu puudeli.
Sitä vettä meinaan tuli sitten kuin saavista.
Hetken mietin, etä mitäs nyt...märät vaatteet läjään ja pyyhe ympärille, shampoo päähän ja kappas vaan, tuli hiukset pestyä melkomoisessa kesäsateessa. Ja pyyhekin siinä samalla...
Huuhtelu menikin sitten omassa pihasuihkussa suihkuverhon takana, joku roti sentään :)
Kokemus tuokin.
Mutta eiks se niin ole, että sateestakin pitää ottaa kaikki irti.

Nyt mie harvinaisen pehmoisilla hiuksilla varustettuna odottelen kun PellePeloton tuo mulle uuden sahan ja kasaan menevän työpöydän, pääsee jatkamaan hommia...tai no, kyllä mä maalailla voisin,
mutta täytyyhän sitä lorviakin välillä.

Ja vähän näyttää mitä täällä tapahtuu.
 Ensimmäinen ristikko ikkunassa.
Tai oikeastaan toinen. Se ensimmäinen on tuolla...
 Ja systerin pihatuolit muutti väliaikaisesti sisälle, alkoi tuntua vähän tyhjältä, meinaan.
Ja Annastinan edessä ollut kruunu vaihtoi paikkaansa, se jää nyt tähän mikä-tämä-nyt-olis-alueelle.
Joka näyttää tässä odotellessa tällaiselta.
 Ja se toinen valaisin tietennii muutti sinne vapautuneeseen paikkaan.
 Saattaapi vielä ajansaatossa muuttaa tuo jalkalamppukin, se on vähän kylki kyljessä tuossa hyllyn kanssa, mutta kattellaas nyt.

 Tämmöttiseltä näyttää nyt Annastiinasta katsellen.
Vähän on autiota...mutta nyt tämä on kyllä aikas ihanan avara. Jonnii aikaa.
Tairanpa lähtee tästä töihin ettei suti kuivu _☺/

sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Vilahutanko...

...vilahutan :D

Vähän sitä sun tätä.

Arvatkaas onko yksikään rehu vaihtanut paikkaa...no ei ole!
Siellä ne mun ruusut kärvistelee edelleenkin jossain puskissa, kärvistelköön nyt vielä.
Pikkuisen sitä, pikkusen tätä on ollut mun päiväni, oliskohan se tuo superkuu mikä nyt pistää keskittymiskyvyn miinukselle?
Eilinen oli just sitä, että kun haet aamulehden laatikosta kahdeksalta, niin muistat lukea sen kolmen jälkeen -ja silloinkin vasta kun naapuri tuli kyselemään, että mites se lehti, olisko.
Se kun kiertää aina muillekin halukkaille.

Ruokapöydäntuolit kuskattiin uuteen kotiin eilen, pöytä odottelee noutoa kuistilla ja nyt kun tuli tilaa,
niin joku sai ahaa-elämyksen...eli lähti taas lapasesta.
Silloin kun työkalut odotti sitä kasvien siirtoa, niin minäpä päätinkin hypätä oivan ratasratsuni selkään ja käydä koluamassa olisko kotona kaapeissa jotain....oli...

Ja kun grillissä oli ruoka tulossa ja perunat oli kiehumassa, niin siinä samalla pitikin koluta naapurin mamman vintillä lautatavaraa. Ei onneksi ehtinyt mitään palaa -muistin onneksi kesken kaiken koluamisen, että herramunjee, siellä on ruoka tulella! Äkkiä omille tiluksille ja hellat ja grilllit pois päältä.

Kuvat tulee kohta, vähän sitä sun tätä ja sekalaisessa järjestyksessä, 
vähän niinkuin on mun päänikin...

Sitä ennen on pakko kertoa eläinkuulumisia. Kotiloita on taas putkahtanut yks sieltä, toinen täältä, 
ja kun eilen menin periferian kukkapenkin malvat katsastamaan, niin kappas vaan, tsirpu siellä. Päätön sellainen. Eli oli lento loppunut lyhyeen. Kuvaa en viitsinyt laittaa kun se päätön hiiri jo aiheutti kakomista sen verran :/
Täällä on näynyt melkoisia ajojahteja, pikkutsirpu edellä ja joku isompi perässä.
Ja hirmuista rääkynää. Tuo tais olla kyllä koosta päätellen joku poikastaan puolustanut,
taisi joutua vihollisen kynsiin.
Ja katti! Se perhana.
Nostelen edelleen ruokakipon pois kiveykseltä yöksi.
 Luotan sihen, että pakko sen on joku aamu ilmestyä, mutta ei, ei näy. 
Luulin jo, että se on kadonnut kokonaan kun ei ruoka kelpaa.
Eilen illalla sitten rymisteli pusikossa siili, iso sellainen. Niitä ei ole näkynyt en edes muista koska!
Kävi mielessä, että näinköhän kuitenkin se olis käynyt kipolla silloin yks yö...
Joten minäpä päätin, että siirrän kipon niin, ettei siili siihen pääse, mutta kissa löytää jos on liikkellä.
Yöksi kuitenkin nostin sen tuohon tiskipaikan pöydälle, kuten muinakin öinä.
Ja tänään aamulla se oli tyhjä! Eli se katti perhana on maisemissa, mutta ei halua millään näyttäytyä!
Eli jatkossa ruokakippo nostetaankin sisälle. Ja aamulla ulos.
Meneepäs tämä mielenkiintoiseksi.

No, nyt niitä kuvia sitten.
On hörsöntörsöä ja malvaa ja ja ja ...
 Valoverhoa minä sieltä kotoa...ja kyllä tuossa ihan kulkuaukko on köökin puolelle.
Jotenkin tuli vaan sellainen olo eilen, että entäs jos...
Ensi viikolla toivon mukaan tulee sitten kuvaa verhon tältä puolelta.

 Yksi ikkuna on saanut koeversion ristikosta, näitä rimoja minä sieltä naapurin vintiltä kolusin.
Nyt sitten katsotaan kuinka ikuinen on väliaikainen...
 Ja malvat!!
Jos pionit onkin ihania, niin nämä ne vasta on ihania ♥♥♥

Tuolla edellisen kommenteissa Tellis kysäisi, että missä mä nyt reporankailen kun keinu hävis 
ja missä läppäröin kun pöytäkin hävis sisältä. Ja missä ruokin vieraat viileillä keleillä.
Nooh, keinun kohdalta voi just nyt vain huokaista, mutta kyllä mä pyllylleni aina pehmoisen paikan keksin :)  -läppäröinti sujuu juurikin näin:
Vieraat?? Mitä ne on??
Niitä käy niin harvakseltaan isompaa revohkaa kerralla, että eiköhän se lautanenkin aina johonkin mahdu jatkossakin. Ja harvoinpa tänne kukaan huonommilla keleillä itseään tuuppaa kun ei paremmillakaan keleillä mitään ruuhkaa ole, aika rauhassa täällä saa kesästä nautiskella.
Joten mitäs mie niillä isoilla pöydillä.
Sen enempää kotona kuin täälläkään.

Pieni on kaunista.
Toivottavasti.
Näette sitten...

Tsau taas!