torstai 23. maaliskuuta 2017

toinen on pieni ja toinen pitkä!

Pitkä on flunssa, neljäs viikko menollaan 😕😖
Tämä on sitkeetä sorttia, varsinkin sen kerran kun se iskee hengityselimiin (ja äänihuuliin?)
Vastaavanlainen tauti on viimeksi ollut vielä työelämässä ollessani, olisko kolmisen vuotta aikaa.
Silloin kesti kuutisen viikkoa ja puhekielto ison osan ajasta. Nyt on sikäli helpompaa, että entisenä puhetyöläisenä kun vain oloneuvoksena oleilen, niin ei ole äänen kanssa niin stressiä, kulkee kuitenkin, se on pääasia. Mutta suoraan sanoen alkaa ottaa pattiin!
Ulkoilut on jääneet viime viikkoina niin minimiin kuin suinkin, lähinnä pakollisiin kauppareissuihin.
Kelit on vaihdelleet viileästä ihan pirullisen viimaisiin, joten ei kamalasti ole puolikuntoisena houkutelleet -ja nyt kun alkais kunto ja kelit sallia on ilma niin täynnä katupölyä, että NOUP, sisällä pysytään. Ihaillaan aurinkoa köökin ikkunasta.
Huokaus. Kyllä tää tästä, voiton puolella ollaan kuitenkin. Ehtii lumikin ihan rauhassa häipyä -ja soratkin toivonmukaan mahdollisimman pian. (Treella on soraa vedetty kulkureiteille ennätysmäärä ja veikkaavat menevän toukokuulle ennenkuin kaikki on putsattu. Ristus sentään!)


 No, se oli se pitkä. Pieni on kylppäri.
En ole tainnut esitelläkään koskaan? 


Ei siellä paljon tilaa ole ainakaan tanssiksi pistää, onneksi ei ole tarvettakaan.
Kolmen rinsessan hampaidenpesu on välillä vähän haasteellista, se on kumma juttu kun kenelläkään ei ole siihen hommaan mitään kiirettä, mutta sitten kaikki lopulta änkeävät lavuaarin äärelle yhtaikaa.
Säitytystilaa on juurikin ihan peruspeilikaapin verran, eikä se ole paljon jos on yhtään enemmän kuin naamarasvat repertuaarissa. 

Taitaa olla monelle tuttua nämä näkymät:

Koneen päällä on ollut paaaaljon enemmänkin kaikenmaailman purkkia ja purnukkaa, siihen on parin vuoden aikana kokeiltu jos jonniinmoista säilytysratkaisua, mutta kaikki on enemmän tai vähemmän "sattuneet silmiin" -ja keränneet pölyä. Ja minähän en ole ikinä ollut mikään viikon siivoja-palkittu...

Aikansa kun katseli -tai oikeammin yritti olla katselematta- ajattelin, että pakkohan tuolle nyt on jotain voida tehdä. Ja kerran sitten tuli idea mikä oli kokeiltava, tarvikkeetkin löytyi kellarista ja työkalupakista.

VERHO!
Taas sitä taattua ruåttalaista mitä nyt on tuupattu aika ajoin vähän sinne sun tänne.

Sissus, että olen tyytyäinen! Enää ei tarvitse katsella sitä tavararöykkiötä, pölyäkään ei verhon taa juuri kulkeudu, joten ei tarvitse olla alvariinsa rätti kourassa. Ja verhojen raosta on ihan passeli kaivella tarvitsemansa tai ladata pyykit koneeseen (hitto soikooon, mä vallan unohdin pistää koneen aamulla päälle, täytyykin mennä just sillään)

Pienestä se on kuulkaa ihmisen laps taas onnellinen. On ollut jo jonkun aikaa, olisko parisen kuukautta siitä kun tuon verhon virittelin. Nyt vaan ihmettelen miksen keksinyt aikaisemmin!

Ei tänne kurjuutta kummempaa, sukkaa vaan pukkaa ja Netflixissäkin vielä toistaiseksi on ollut kaveriksi katseltavaa. Jotta en sen suuremmin valita.
Nyt kuitenkin piippas viestiä, että postissa odottelee paketti, joten pakko se on tuonne pölyyn ja auringonpaisteeseen vaan suunnata  😉

Yritän olla vähän aktiivisempi jatkossa, vaikka ei täällä nyt niin kamalasti mitään tämän tylsistymisen keskellä tapahdukaan....
Voikaa te kaikki hyvin ja nauttikaa keväästä!!
Kohta siirrtyäänkin jo kesäaikaan (ja mun puolesta voitais siinä sitten pysyäkin vaikka maailman tappiin)

(ja hei, kiiitos niistä(kin) meileistä joihin on jäänyt syystä tai toisesta vastaamatta -just tässä tuo flunssa on ottanut veronsa: jollei heti toimi, niin unohtuu)

tiistai 7. maaliskuuta 2017

pitkä odotus

palkittiin!

Jos mennään ajassa taaksepäin tuonne vuoden taa (tikulla silmään, siis 😉) niin silloinhan jo haaveilin vaaleista matoista kesäkaudeksi, mutta se peijoonin iso ja painava käsinsolmittu oli pienenä esteenä matkassa, se kun ei ihan noin vain olisi taipunutkaan mihinkään säilytykseen.
Mökkeröisen myynnin jälkeen oli loppukesästä kuitenkin ihan selvä, että en minä sitä punaista ympäri vuoden katsele, pakko saada muuta(kin) -mieluiten niin, että punainen lähtee ja tulee vähän kevyempiä vaihdokkeja.

Punainenhan lähti ja tuli siniset farkkumatot,  nehän oli se kakkosvaihtoehto kun ykkösvaihtoehto oli myyty ihan loppuun. Ei riittänyt mulle asti.
Ihan melkein suru puserossa siis etsiskelin jotain muuta tilalle. Olin niin sieluni silmillä nähnyt ne vaaleahkot Svaneforsin juuttinahkamatot olohuoneessa. Nyt voisin todeta, että taisi mennä ihan just niinkuin pitikin! En nimittäin ikimaailmassa  muuten olisi noihin sinisiin farkkuihin päätynyt, saati sitten että olisin ostanut siniharmaat printtiverhot! Nehän ei ole ollenkaan olleet mun juttu. Enkä ole ollut yhtään sininen ihminen, en ainakaan kahteenkymmeneen vuoteen.
No, niin kävi ja olen nyt oikein tyytyväinen, tykkään nimittäin isosti niin niistä salmiakkikuvioisista matoista kuin myös verhoistakin, molemmat on nyt hellyydellä pakattu kesäksi säilöön odottamaan uutta tulemistaan (syksyllä?).

Nyt sitten uuden tilauksen voimin sain vihdoin ja viimein sen alkuperäisen suunnitelman mukaiset matot -luottoverhot jo viikon-pari ehti ikkunassa odotellakin kaveria.


 Matot tuli yllättäin viikonloppuna kotiintoimitettuina -kiitos, Riina- ja kun sain alakerrasta vähän apuja, niin äkkiäkös sitä flunssaisenakin matot  oli paikallaan!




Siinä nyt on kuvia vähän suunnasta jos toisestakin, on ollut hyvää aikaa tässä kuvailla.
Alla vielä kuvat siitä mitä oli pari viikkoa sitten, ei tarvitse skrollailla tuonne aiempiin postauksiin.



Huushollissa ilme keveni kummasti vaikka valoa tuleekin vielä aamun jälkeen kovin nirkoisesti.
Vaikutus taitaa olla osin korvien välissäkin, flunssa jyllää toista viikkoa, joten joku alkaa täällä kohta mennä pitkin seiniä (ulkoilut on jääneet muutamaan pakolliseen kauppareissuun ja kaikki keräytyneet lehdetkin on jo tullut luettua mainoksia myöten) ja kaikkinainen muutos on ollut tervetullutta.
Tervetullutta olisi myös kukkien mullanvaihto...tänään sentään muistin ostaa multaa kauppareissulla, (mutta unohdin leivän ja -hitto, olen jo unohtanut mitä muuta unohdin!) No, jos huomenna...

Olo on ollut vaihtelevainen, välillä ihan melkein ookoo ja välillä "elämälle keskisormifiilis".
Tänään kömmin ylös kymmenen pintaan, ihmettelin hetken kun valoa oli ihan peevelisti ulkona (taivaan täydeltä) ja keittiössä, mutta olo ei ollut ollenkaan yhtä aurinkoinen. Päinvastoin.

 Istuin hetken olohuoneen aavemaisessa hämäryydessä (voitte kuvitella kuinka pimeää oli tummemilla väreillä) ja kömmin takaisin pimeään makkariin untuvien keskelle pariksi tunniksi.

 Rinsessat tulee perjantaina taas yökylään, saas nähdä kuka heistä huomaa ensimmäisenä uudet matot, ovat aika tarkkasilmäisiä tyyppejä ☺
Toivottavasti tämä tautikin jo alkaa kääntyä parempaan suuntaan siihen mennessä, ettei enää likoille takaisin siirry...sieltä tämä tuli, nimittäin. 

Se on ainakin varmistunut, että tämän jälkeen ei kyllä aamuisissa marjasmoothieissa todellakaan pidetä muutaman viikon taukoja -uskon vakaasti siihen vitamiinipommiin mikä on pitänyt pari viimeistä vuotta flunssat pois, nyt sitten pamahti heti!


Vähän sekava taitaa olla postaus, mutta niin on kuulkaa mun nuppikin 😄

perjantai 3. maaliskuuta 2017

Pieni takautuma

Harpataanpa takaisin viime vuoden puolelle, jouluun.
Lahjoin itseäni ihan varteenotettavan harkinnan jälkeen uusilla kahvimukeilla.
Siis tarvitsenko, enkö tarvitse, onko nyt viisasta ja niin edelleen. Totesin, että tarvitsen, silloisista osa oli käytössä (on edelleen) ja osa sellaisia, joiden käsituntumasta en suuremmin välittänyt -vähän niinkuin liian paksun mukin suuntunuma ei ole mieleinen, ei ollut puolen tusinan mukin korva mun käteeni jotenkin hollillaan.
Joten siirsin mukit jo henkisesti sivuun ja menin tilaussivulle...ja avasin pakettini vasta aattoiltana 😊


Itsenäisyyden juhlavuoden mukit, tämä satsi sieltä alkuvuosikymmeniltä.
Myynnissä oli toki myös toiset viisi, myöhäisemmät, mutta tykkään näistä enemmän -ja täytyypä sanoa, että ensimmäinen kerta kun tykkään Myrnasta! Niin suosittu keräilysarja kuin se on ollutkin monelle, niin ei koskaan minun makuuni.


Tämä on se kolmikko, josta muki tarttuu useimmin käteen. Täytyy sanoa, että ihan jees.
Toki, kun on juhlavuodesta kyse ja kotimaisesta muotoilusta, olisi ollut myös suotavaa, että nämä mukit olisi Thaimaan sijasta valmistettu Suomessa!!! Hyi hyi, tästä en tykännyt yhtään.
Onko asiat jo niin surkeassa jamassa, että kaikki kotimainen osaaminen on hylätty ja hommat ulkoistettu halpatuontimaihin? Olisin paljon mieluummin maksanut mukien suht korkean hinnan kotimaisesta tuotteesta, nyt jäi se hymy puuttumaan kuvasta, suomenlipusta puhumattakaan.
Arabiahan on lopettanut kaiken tuotannon Suomessa, vaikka suunnittelu toki vielä täällä tapahtuukin.
Valitettava tosiasia alalla kuin alalla, mutta ei siitä nyt sen enempää -kaikki me tiedämme muutenkin missä mennään. (...paitsi jotkut päättäjät...??) 


Vuoden vaihteessa mukit tulivat myös yksittäin myyntiin, monessa paikassa näyttää tilanne tällä hetkellä nollasaldoa, tilapäisesti lopussa myös Iittalan sivuilla monet näistä. Hyvää aikaa siis miettiä minunkin, että tarvitsenko vielä sen yhden, että olis puolen tusinaa täynnä. Tekis mieli vielä Pastoraalia...tai Huvilaa...tai... Onkos muut yhtään "hurahtaneet" näihin tai muihin satavuotisjuttuihin, niitähän nyt näyttää tulevan vastaan siellä sun täälllä, apteekkia myöten.
Jokainen vetää omasta narustaan.

Flunssa on ja pysyy, kaffeen ja pullan voimalla etiäpäin sano mummu käheellä kurkulla 😉
Että eikun viikonlopun viettoon vaan!
Pitäkää kivaa. Ja pysykää kunnossa!

keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

kesä keskelle talvea?

😂
Toiveajattelua!!
Samaa harmaata, vuoroin on liukasta tai ihan helvetin liukasta.
Kumisaappaisiinkin tarvitsisi nastat kun veden alla jäätää.
Juu, ketuttaa. Isosti. Minä en ole edelleenkään talvi-ihminen varsinkaan kun talvet on tätä mitä ne on.

Kesä tuli kuitenkin sisälle, keittiöön.
Oltiin männälauantaina miniällä vähän maalaushommissa -systeri ja minä-  ja siinä sitten jossain välissä ihasteltiiin vanhimman rinsessan (8-vuotiaana) taidekoulussa tekemiä maalauksia.
Yksi päätyi tänne ja yksi suloinen pölleröinen systerille.

Keittiö oli just muuttenkin kokenut pientä siivousta seinän osalta, halusin pois pienen metallihyllyn ja rinsessojen kuville vähän toisenlaiset ei-niin-romattiset kehykset.



  
No, hylly vaihtui toisiin, rinsessojen kuvat sai mustat kehykset, mutta eivätpä enää kuitenkaan paikkaa seinältä. Niiden osalta täytyy pistää mietintämyssy vielä päähän.

Tästähän sitä lähdettiin.
 Nuo "vuosikertaputelitkin" pääsi pimeään nurkkaan häpeämään, mitä ne tuossa näkösällä pölyttyi.

Hiihtolomaviikko täällä meidän huudeilla, rinsessat majoittautui muutamaksi päviäksi mummulaan ja ehdittiin vielä nauttia viimeisistä pakkaskeleistäkin kunnon jäämäessä -nyt siellä virtaakin vesipuro. Oli vauhtia ja naurua ja kunnon liukuja tyylillä jos toisellakin.




Katseltiin leffoja ja sarjoja, leikittiin ja piirrettiin, halittiin, pusittiin -ja siirrettiin vuosisadan flunssa ipanapipanoilta mummille. 😐 Olisin pärjännyt ilmankin.   
Vaan opinpa sen, että aamusmoothieissa EI pidetä taukoja talvella!!
 

Heikää taas, tää menee takaisin sohvanpohjalle potemaan.
Onneksi on sentään muutama lukematon lehti...

torstai 23. helmikuuta 2017

muutama sananen

- ja muutama kuvakin, tottamoosess, tännekin suuntaan välillä.

Joskus käy väistämättä mielessä kuinka oikein olen ehtinyt töissä käydä kun ei nytkään meinaa vuorokauden tunnit riittää mihinkäään. Vai onko se mahdollisesti vain huonoa päiviensä organisointia kun ei ole enää niin minuutilleen tai tunnilleen tämä elämä kiinni missään. Joustoa kun riittää, niin ehkäpä sitä on armollinen kaikessa aikatauluttamisessa (tai sen puutteessa) itselleen.

Päivät venyy tuonne aamuneljään hyvin noileesti kutimen ja Netflixin parissa, kaikki neulootikot ainakin tietää sen "teen vielä tämän kuvion/nämä kavennukset/vielä tämän ohjelman/nämä pari jaksoa loppuun"...ja kierre on valmis ☺
Kun oma vuorokausi on muutenkin pidempi kuin se normi 24h, niin eipä tässä paljon ole tehtävissä.
Muuta kuin sukkaa sukan jälkeen. Oikenee tämä rytmi toki taas kesään menessä -enkä minä nytkään mihinkään puolille päiville nuku, vaikka systeri onnistuikin tänään herättämään vähän vailla kymmenen...mitä näistä harmaista aamuista! Kun ei ole kiire, niin ei ole kiire!

Kevättä kohti kuitenkin ihmisen mieli, vaikka nytkin tulee lunta -tai jotain siihen verrattavaa- vaakatasoon. Valo kuitenkin lisääntyy päivä päivältä huimaa vauhtia.
Valon myötä alkaa väritys keventymään huushollissakin. Ensimmäinen etappi saavutettu, olohuoneen verhot vaihdettu, samoin muutama tyyny päivitetty -yllätys yllätys- vaaleanpunaisella vähän keväisempään malliin.

Nyt sitten vielä odotellaan kustinpolkemia kotiin, toivottavasti ensi viikolla...


On siinä jo melkoinen ero tunnelmassa tämänkin muutoksen myötä, innolla ja sormet syyhyten odottelen, että pääsen tästä jatkamaan.

  
Tulipa muuten tuossa koneella vastaan yksi vanha (no, ei nyt niin kamalan vanha kuitenkaan) kuva.
Jäin oikein tuijottamaan, että mitäs on tallessa, mitä lähtenyt ja minne.


Sohva on muuttanut miniälle, matto Naukulaan, sohvan takan oleva lipasto meni myyntiin, etualan kori jäi Lillaan (korissa oelva pehmokoira meni alakertaan yhden pikkukoiran "rakastetuksi"), verhot on makkarissa, valaisimet edelleen olohuoneessa, tuoli samoin -kuin myös pöytä, tosin valkoiseksi maalattuna. Nubialaiset täulujen yltä seinältä on osin tallessa; keittiössä iso naamari ja soitin roikkuu eteisessä -pikkunaamarit jäi nekin Lillaan, ulkoseinälle muistaakseni roikkumaan.

Että minäkö muka vaihtelunhaluinen??
Onneks mulla ei ole miestä! 
Saattais tuntea olonsa jotenkin uhanalaiseksi....

CU!_☺/