Lukijat

perjantai 27. maaliskuuta 2015

katkaisuhoitoa

Putki poikki.
Eli  sutasin.
 Ei mikään piece of cake maalata musta piiloon, meinas mennä hermo huonoon kuntoon,
mutta yllättävän hyvä lopputulos kuitenkin loppujen lopuksi.
Country Frenchin Lumi tällä erää, ei aina Helmiä.

****
Jaa että minäkö pilkunviilaaja....pikkuisen on ärsyttänyt köökin puollella valmiina ollut tanko.
 Ensinnäkin ruma kuin prkle kun väärinpäin pidikkeet, tarpeetonkin kaikenlisäksi...
...mutta kun en ruuvinreikiääkään viitsi katsella, niin pakko oli vähän säveltää.
Verhotangolla. Olkoon nyt sitten pyyhkeenpidikkeenä siinä.
 Eipä muuta kuin viikonloppuja!
 CU!

keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

sähkärin lyhyt oppimäärä

Joskus sitä vaan hämmästyy.
Eikös ruåttalaiset ole muka kuulleet kattopistokkeesta?
 - ettäkö miten nuo yrttyset liittyy asiaan?
No, eipä juuri mitenkään :)

Mutta tämä liittyy.
Vähän minä ihmettelin,että oikeestiko?!
Noin hankalasti??
Että muka kaks reikää kattoon? Ehei!
Että piuhat sokeripalaan? No, ei taatusti kun on pistokeliitäntä katossa.
 Joten piti sitten ihan vähän säveltää.
 Vahvaa rautalankaahan löytyy jokanaisen työkalupakista, eikös juu.
Ja pikkuisen huonekaluhuopaa ettei raavita kattoa pilalle.
 Sinne vaan tiukasti koukkuun kiinni!
Ja sitten tutkaillaan mitä meillä täällä oikein löytyy....kattopistoke omasta jemmasta ja mitäs muuta...
 Ihan turhaa tavaraa....tosta poikki, sano tohtori. Eikun sähkäri.
 Sitten kuoritaan johtoa, sitä päällimmäistä osaa vaan.
Siihen on omakin työkalu, mutta se on Lillassa kun siellä näitä sähkärin hommia oli tarkoitus vaan tehdä....
Sitten kuoritaan molemmat ohuemmat johdot. Varovasti. Ettei mee piuhat poikki.
 Kieputetaan niitä tuollei somasti, pysyy nipussa...
 ...sitten kansi pois nistokkeesta...
 ...ja piuhat paikalleen ja kaikki ruuvit tiukasti kiinni, että pysyykin paikallaan.
 Ja sitten ruuvataankin vaan kansi takaisin paikalleen.
 Eikäs sitten muuta kuin pistoke kattoon ja ruuvataan kupu kiinni siihen rautaan mikä sinne koukkuun tuli köytettyä....no, tuo pikkukoukkukin kattoon tietty tässä tapauksessa...
Sitten vaan seinästä "naps" ja kas, sulla on köökissä valo :)
 Hitsipilli, kukaan ei o niin viksu kuin nainen!
 Paitsi silloin kun se ei luota siihen ensimmäiseen intuitioonsa, joka ihan selvästi näki, 
että tähän köökkiin kuuluu tulla just tuo yks ja tietty valaisin.
Eikä mitään kälyistä palloa. Nih.

 Eiks niin, että mitä sitä selitellä.
Minä nyt vaan olen tällainen.
Eikä mun koti taida ikinä olla valmis....

Lillatusta

Ei tullut niitä luvattuja/uhattuja lumisateita,
pari hassua tuntia vettä ja vähän räpäskää, sopi kyllä vallan mainiosti.
Vaan on ollut kuitenkin sen verran kylmä, että Lillaan ei ole paljon  huvittanut mennä -ja pikkuisen on ollut vipinää muutenkin, ei oikeastaan ole kyllä ehtinyt edes käymäseltään.
Ei ennenkuin maanantaiaamuna.
Tuli aamusta viestiä, että nähdäänkö Lillassa...no tottamooses!
Tehtiin se suunnitelmissa jo jonniin aikaa ollut pöytien vaihto.
Ekassa kuvassa siis se mikä Lillassa oli, se meni uuteen kotiin ja vaihdossa tuli tuo 50-lukulainen.
Jesh, mulla on paikka lehdille ja läppärille!

Ja kun auto tuli pihaan, niin kerjäsin vähän apuja kuljetukseen.
Olin nimittäin hyödyntänyt Jyskin viikonlopputarjouksen ja varannut uudet tuolit pihalle.
Saatiin nekin sujuvasti kuljetettua...ei tosin ollut pienintäkään kiinnostusta kylmässä ilmassa yhtään sen kummemmin alkaa töihin, siellä ne tönöttää puoliksi paketoituna. Ja Lillasta lähti yksi tuoli sitten jatkamaan elämäänsä pöydän mukana Mirstaakkelille -siellä se on nyt  rinsessalla <klik.
 Nyt voiskin se kevät sitten tulla takaisin.
Vai onko joku eri mieltä...?

maanantai 23. maaliskuuta 2015

sutasenko, vol 2

- eli suoraa jatkoa edelliseen.

En sutassut!
 Ei ollut hyvä, ei.
Mun kranttu silmäni ei vaan tykännyt. Se oli liian putki.
Eikä sohvalle tullut kunnon lukuvaloa siitä tason päällä olleesta pöytälampusta, 
siinä täytyy ehdottomasti olla jalkalamppu, joten eikun mööbleeraamaan vaan.
Ei mennyt ihan puolille öille tällä kertaa - ja nyt sentään tyhjensin kaikki lokerot, laatikot ja kaapit ja kannoin kaiken paikalleen.

Enkä meinaa kantaa takaisin!
Nyt on vaan se ikuisuusongelma, että sutasenko vaiko enkö?
Ongelma ei siis muuttunut miksikään, kohde vain vaihtui.
Musta kaappi. Johan se on musta ehtinyt melkein vuoden ollakin.
Sitä ennen se oli valkoinen.
Oliskohan kohta taas...vai antaisko nyt olla ihan noin.
Ja ottais vaikka kirjan käteensä...

*huokaus*

Sutasenko...

vaiko enkö sutase?
 Johan myrkyn lykkäs.
Mitä varten muuten aina puolen yön aikaan saa kaikki "parhaat ideat"?
Katse harhailee kun ei jaksa lukea ja ykskaks on pakko nousta ja hakea mittanaua...mahtuistko...
en siis sentään ihan suoraan lähtenyt tuuppaamaan paikasta a paikkaan b.
Onneksi alakerrassa asuu kaveri, se ei varmaan ihmettele ollenkaan josko kuuluu jotain sellaista ääntä, että "siirtääkö se muka ihan oikeesti siellä tähän aikaan jotain huonekalua..."
Siirsi se. Ihan millin kerrallaan. Ihan just niin hiljaa kuin vaan suinkin pystyi.

Oli ihan pakko!
Jotenkin tuo expeditviritelmä ei vaan ollut kiva/hyvä/mieleinen ikkunan edessä -no, oli se kaikkea sitä, oikeesti, mutta....nojatuoli on jo nyt vakiintunut aamulehden lukupaikaksi ja kun se muutenkin on mieleinen istuskelupaikka, niin päätin sijoittaa sen niin, että siitä näkee telkkarinkin.
Ja tulee päivänvalokin hyödynnettyä kunnolla lueskellessa.
Kaks kärpästä, u know!

Eikä paha sekään, että huoneeseen tuli puoli metriä lisätilaa.
Se vaan on paha, että nyt tuo taso sohvan kanssa -lisättynä vielä tummaalla verholla sinne joukon jatkoksi- muodostaa melkoisen tumman putken.
Jos mä vaikka sutisisisin noi laudat valkeella maalilla...

Putket on niin hyvä saada poikki.

Taidan jättää harkintaan ja ulkoistaa itseni hetkeksi.
Antaas kattoo kuin ämmän käy...