Lukijat

tiistai 21. lokakuuta 2014

Harvinaisen ***** päivä

Nimi irtisanomisilmoitukseen kirjoitettu.
Työvelvoitetta ei ole.
Avaimet luovutettu.
Pöytä siivottu.
 "Kääntäkää päänne pois jollette halua näkyä blogissani"
sanoin kun tulin ottamaan kuvaa.
 Varoitettu siis on. 
Työnanantaja tarjosi evästä enemmän kuin pitkään aikaan, kesti hetkenmatkaa ennenkuin suurinpiirtein neljäkymmentä ihmistä oli käynyt osuutensa läpi.
Viimeiset pääsivät lähtemään vähän ennen neljää, suuri osa porukasta kokoontui sen jälkeen
vielä "duunipaikan hautajaisiin" - ja jotenkin on sellainen olo, että sillä reisulla taitaa olla vielä jokunen. Kun ei tarvitse aamulla herätä aikaisin...
Omalta osaltani tätä rupeamaa jäi taakse 12vuotta 6kk ja viikon verran sen päälle.
Osalla enemmän, joillakin vähemmän, harvalla jäi vain muutamaan vuoteen.
Pitkään palvellutta, ahkeraa, motivoitunutta jengiä.
Sääli kun...tai no, en sano mitään!
Mutta on tietyt tahot, joita en kiitä. Ei kiitä muutkaan.

Mitäs nyt sitten?
Ei ainakaan töitä, tai tuskinpa ainakaan töitä. Eläkeputki raollaan.
Muuten en tiedä, kaikki on levällään kuin jokisen kuuluisat eväät.
En oikein keksi asiaa mistä voisi sanoa, että onpa hyvin.
Mielessä vakavasti vaihtoehto, että lähden kielikurssille, opettelen vielä uuden kielen,
myyn koko paskan, sen vähän mitä on,
ja heti kun lakikiemuroiden mukaan ole vapaa lähtemään, niin suunta kauas pois.

Vaihtoehtojakin on.
Yksi on paska, toinen paskempi.
Ja on se kolmaskin.

Antaas katsoo.

Elämä on mahdollisuuksia täynnä.
Niin on, juuri nyt mikään niistä ei vaan tunnu toista paremmalta.
 Ja ei, en ole masentunut.
Monia muita tunteita kyllä on.
Ja ihan helvetillinen väsymys.

Taidan katsoa leffan.
Kun ei nukuta.

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

kissakahvilassa kotinurkilla

Kyllä se niin on, että kissa on kissa on kissa.
Eilen lauantaina oli kissabloggareiden tapaaminen Tampereella 1.11. avattavassa 
Kissakahvila Purnauskiksessa - ja että mitäkö minulla on asian kanssa tekemistä kun en ole kissabloggari enkä edes yhdenkään kissan henkilökuntaa?
Noooh....paha tapa tuppautua mukaan sinne, missä voi kissoja nähdä...
(niinkuin nyt Korkeasaaren tapaamiseenkin toukokuussa) joten tuollahan sitä olin minäkin.
 Kahvila on vielä keskeneräinen, kissoja oli paikalla neljä ja meitä kissoihin hurahtaneita toistakymmentä, mutta pääsimme "testaamaan" kuinka homma käytännössä sujuu -ja sujuihan se.
 Yllä oleva kuva on täysin valheellinen, ei siellä pöydissä istuttu kuin sen hetken, että pääsimme maistelemaan erinomaiset voileivät ja suussasulavaa suklaakakkua teen tai kahvin kera.
Muuten meni aika enemmän tai vähemmän kotallaan laittialla -ja taitaa mennä jatkossakin.
Tästä tuli kertalaakista lempikahvila, asiaa jopa auttaa, että ollaan melkein kotinurkilla.
Kissaterapiaa "kulman takana"!
 Viiru suunnittelee tutkimusta kassiin ja laatikoihin, Piki oli jo tutkimusmatkalla niin touhukkaasti, etten onnistunut kuvaamaan kuin mustia viuhahduksia. 
Evo on jättämässä Naukulan mamman kassin kulmaan tervehdystä Sulolle...
 Useampaan otteeseen tuli todettua, että Cheri on varsinainen kissakuiskaaja!
 Tässä Piki viettä pesuhetkeä sylissä.
 Ketä suinkin vaan kissat, itse kissakahvila, paremmat kuvat -ja kuvat herkuistakin- kiinnostaa,
 niin ainakin näistä blogeista löytyy jo postaus:

Kiitos Pirkolle tapaamisen järjestämisestä, kiitos kaikille bloggareille (ja anteeks kamalasti kun en varmasti kaikkia edes älynnyt tervehtiä, mutta siellä oli muutama teitä tärkeämpi tyyppi ☺ )
- ja erityisen iso kiitos Purnauskiksen porukalle, että saatiin kesken remppakiireitten poiketa!
(Jos joku sattuu koluamaan oven takana ennen avajaisia, niin...hmmm...joku varmaan vaan tsekkaa...hmmm....tarvitaanko apua...☺)

 Kaikkea kivaa kestää aikansa...porukka suuntasi kotia kohti kuka minnekin...
minä jäin vielä (ja Anni pitkätassun henkilökunta myös)....ei tästä vaan voinut lähteä.
Piki nautiskelee. Minä varmasti vielä enemmän.

perjantai 17. lokakuuta 2014

Punaisen maton haaste

Ainakin puoli Suomea tuntuu kovasti maanantaisin seuraavan Suomen kaunein koti-ohjelmaa
ja ainakin puolet katsojista omaa kovasti mielipiteitä kuka missäkin foorumissa.
Hmmm....samaan syntiin -kovaan arvosteluun- taidan syyllistyä itsekin,
omalla pienellä porukalla, tosin kyllä meiltä kehujakin satelee!

Asiaa vähän sivuten kiertää blogistaniassa nyt "punaisen maton haaste".
Haasteen idea ja alkuperä: Kuvaa kodistasi se paikka, johon laittaisit punaisen pyöreän maton, jos esittelisit kotisi ohjelmassa Suomen Kaunein Koti. Kuvaa ensin paikka, mihin maton laittaisit. Ota sen jälkeen kuvia eri suuntiin, tai siihen yhteen mieluisaan suuntaan vähän kuin matolla seisten. Voit myös perustella valintasi
 
Nappasin haasteen Voikukkapellosta ihan vain oikeastaan sen vuoksi kun tässä pari päivää sitten meni hermo huonoon kuntoon (huonossa hapessa hermot jo muutenkin) tämän kylmyyden vuoksi, sohva ikkunan edessä alkoi tuntua siltä, että se on se talon kylmin ja vetoisin(? - en edelleenkään tiedä vetääkö vai onko muuten kylmä) paikka, joten hilasin persuksen ylös sieltä viltin alta sohvan uumenista ja tein pienen pyörityksen. 
 *
Sohva voi olla kirjahyllyn edessä, voihan?
No voi. Ainakin täällä, just nyt.
 *
Mutta se maton paikka.
Keskellä olohuonetta.
Ja vähän samalla lailla kuin Voikukkapellossakin,
enemmän yksityiskohtia ympäriltä, on tätäkin huushollia jo sen verran kuvailtu...
 Tästä siis lähdettiin. Sohva on alusta asti ollut ikkunan edessä kun tuntui, ettei täällä mitään muuta vaihtoehtoa olekaan. Kirjahylly kun vie tilansa. Eikä telkkariakaan oikein ikkunan eteen viitsi...
- ja tähän päädyttiin. Mä pääsen ikkunaankin!!
Siinäpä se punaisen maton paikka, enempää en minäkään moiseen lähtis,
tämä virtuaalinen riittäköön.

Oliskohan muuten uudistamisen paikka ohjelmaformaatissa?
Minä ainakin tyykkäisin melkein enemmän, että olis omat jaksonsa "ökytaloille",
olkoon niiden koko ja malli sitten mikä tahansa, erikseen voisi olla jaksot
neljän huoneen kodeille, kolmioille, kaksioille - ja yksiöille!
Ainakin minä olen nähnyt niin loistavia ratkaisuja tosi, tosi pienissä kodeissa, 
että olis ihan kiva nähdä niitäkin.

Ja nyt ulos ennenkuin arska häviää!
Te myös, hus hus!

-ja tarttukaapa haasteeseen-

keskiviikko 15. lokakuuta 2014

arvonnan voittaja

Laiskamato ei nyt jaksa alkaa leikkaa-liimaa-askartele-juttuja harrastamaan,
pistin suoraan Random.orgin arpomaan.
*
Sormet olis tosin voineet alkaa lämmetä jos olis hetken aikaa jotain näpertänyt,
mutta kun ei huvita niin ei huvita.
Tämä kämppä on niin hyytävän kylmä, että alkaa olla krooninen vitutus päällä 
palelemisen lisäksi.
Hetki sitten vaihdoin huonekalujen järjestystäkin, sain sohvan pois erkkeristä, 
luulin vähän helpottavan, mutta paskan marjat.
Lämpötila 20 astetta. Vetää.
 Tai mitä lie, mutta kylmä kuin ryssän helvetissä.
Eikä ole tulossa muutoksia, kiitosta vaan vuokranantajalle.
Taidan vaihtaa kohta lämpimikseni kalut vanhoilla paikoilleen.
*
Toivottavasti löytyy uusi koti pian, tätä kestä erkkikään.
No, sainpas rutistua, ei mulla asiaa olekaan.
*
Se arpasu siis:

 Voittaja:
*
Laitapas mulle meilin kautta osoitteesi, 
niin toimitan etiäpäin :D
*
Mä palailen joskus kun on jotain asiantynkää.
Tai ainakin kun oon paremmalla tuulella!
*
Molo!

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Melkoinen muutos

Viikossa on tullut syksy, pakko myöntää.
Sisällä sitä ei onneksi juuri huomaa...
Lilla on jos ei nyt ihan talviteloilla niin ainakin sinne päin.
Sisällä toki takka töhöttää lämmintä tarpeen vaatiessa, mutta enemmän on ulkona tullut oltua hommissa kuin sisällä istuskeltua. Vähän sielläkin, ainakin kahvien verran.

Lokakuun toinen päivä oli vielä näin kesäistä
 Nyt on ruukut tyhjennetty, perennat leikattu, Lippakioskin verhotkin kuivuvat parastaikaa kuivaushuoneessa. Varasto on tyhjennetty, siivottu ja järjestetty uudestaan, pihasuihku tyhjennetty.
No, laiska töitään luettelee....mutta hommat alkaa olla viimeisiä haravointeja ja kalusteiden talvipaketointia vailla valmiina. Sitten voi vain käydä sisällä fiilistelemässä ja istuskelemassa kaffekupposen kanssa.
Pihalla on niin syksyistä, niin syksyistä...kuulunee asiaan...
 Joku yksittäinen yrttynen jaksaa vielä kukkia, jätin marketoistakin osan maahan, olivat kasvatteet niin mahdottoman paksun varren, että postiivisena ajattelin josko vaikka talvehtisivat maassa -eivät kyllä taida, mutta eipä tuo mitään ota jos ei annakaan. 
Harjaneilikka ei paljon kukkinut, mutta komea pehko laatikossa kasvustoa edelleen.
Ja yksi yksittäinen ruusu jaksaa kukkia vaan.
Maksaruohoa on kotona juurtumassa, en vaan ikinä muista ottaa mukaani sitä, jonnekin sitä vois toisenkin puskan räntätä kasvamaan -en vaan oikein tiedä minne.
 Jotenkin masentavaa aikaa syksy muutenkin, tämä syksy erityisesti,
mutta eikähän se kevät taas sieltä koita aikanaan kuitenkin.
Minä vaan olen niin kevääseen ja kesään päin kallellaan, että joskus tuntuu, että saa repimällä repiä jotain hyvää tästä koko ajan pimenevästä ajasta.
Olkoon nyt vaikka se, että.....äh en minä tiedä!
Onks tässä jotain hyvää???
Valmistautuminen talvihorrokseen??

 Viimeiset dahliat on muuten kestäneet pari viikkoa maljakossa, nyt alkavat olla aika huonossa hapessa, mutta ehdinpä pelastaa ennen niitä ensimmäisiä yöpakkasia!
 Pelastin yhden amppelinkin Lillasta kotiparvekkeelle, eipä se sieltä juurikaan näy mutta en vaan raaskinut heittää roskalavalle, jonne kaikki muut menivät keskiviikkona.
Kurkin aina aika ajoin vieläkö siellä ollaan hengissä, näin hyvin voitiin vielä hetki sitten.
Kuvasta voi hyvin päätellä miksei kaupunkiparveke paljon houkuttele "asumaan"....

Nautitaan tai sinnitellään, kuka mitenkin!