torstai 3. syyskuuta 2015

niinhän siinä kävi

...että valkoinenhan siitä rahista tuli.
Passaa paremmin.
Eikä näytä tunkkaiselta, harmaana vähän näytti.
(onneksi sänky ei näytä!)
Vaan kyllä mun täytyy PellePelottoman höylät kaivaa esiin, vähän silmää rassaa...

Huomaa, että huushollerska on siirtynyt kotiin, kaaos Lillan EdithBunkerin vierestä on siirtynyt huushollin EdithBunkerin viereen ja pöydälle. On kutimet ja lehdet ja kaket ja rillit ja rasvat käden ulottuvilla. Ei vaan vanhingossakaan tarvi nousta EB:stä ylös :D
 Miksi joku homma on mukavampaa kuin joku toinen?
Niinkuin nyt vaikka maalaaminen tai kutominen versus päätteleminen.
Jos ei niitä sukkia heti, tarkoitan ihan heti!, päättele, niin sitten niitä pääteltäviä tuppaa jopa pinoutumaan. Sukka valmiiksi ja uutta puikoille..."kyl nää kerkee"...juu-u.
 Olsi sukkaa...tarvetta? Jos, niin kilautapa kaverille, laita meiliä, viestiä, mitä tahansa!
Sekalaista mallia ja kokoa ja väriä.
Nyt mä menen taas.
Jo tässä on puoli päivää lorvittukin.
Tsau!

tiistai 1. syyskuuta 2015

en kyllä tunnusta jos joku kysyy!

Saaneeni mitään ylimääräistä, meinaan.
Tässä kun on kesän mittaan kulkenut pakettia jos jonniinmoista, niin aina joskus tulee jotain näköjään jotain yllätyksiäkin. Ja sen jälkeen kun se yksi taannoinen firma tuumasi ensimmäisenä, että "ei noin voi palauttaa, olis pitänyt ensin olla meihin yhteydessä" kun palautin heti suoraan postista tuoleja  noutaessani ne neljä ylimääräisenä tullutta (klik). En siis tuonut kotiin ja ottanut yhteyttä ja vienyt uudestaan postiin jne jne.

No, nyt tuli yks iso nahkatyyny. Josta päätin tuunata rahin.
En siis ajatellut palauttaa lähettäjälle. Laatikon sisällä oli lista, jossa oli mainittu sisältö:
1 tuolin kehikko, 1 selkätyyny, 1 istuintyyny, 1 rahin kehikko, 1 rahin tyyny.
Sitä rahin kehikkoa ei tullut, ei pitänytkään - ei tosin pitänyt sitä rahin tyynyäkään, mutta kun nyt kerran tuli, niin päätin ihan itse, että se on mun!
 Nurjalla puolella nahkalenkit, joilla tyynyn saa siihen ihan oikeaan rahiin kiinni - se siis lähtökohdaksi ja eikun nikertämään!
 Onneks on tuota puutavaraa. Ja jemmassa päästävedettävän sängyn jalantyngät.
 Siinä meni iltapäivä mukavasti Lillan kuistilla, joku kävi välillä katselemassa, että mitä ihmettä sä oikein teet. Noh, tämmöinen siitä kehikosta tuli.
 Harmittaa vaan kun ei mulla ole kunnollista jiirisahaa, olis saanut kulmat paaaaljon siistimmiksi,
vaan katsellaan sitten jos ja kun sen uusintamaalaan...jos sais vaikka edes raot paklattua.
Nyt ei ollut varastossa edes sitä pakkelia. Enkä muistanut ostaa kun hain kulmarautoja.
Kesäpää? vanha kesäpää?
Väri oli vähän harkinnassa, samoin kuin paikkakin kotona. Vaihtoehtoväreistä valkoinen oli vahvin, mutta päätin nyt harmaaksi sutaista, jos vaikka tuonne harmaan sängyn alle tuuppais...
 Vaan kappas, eihän se sinne sängyn alle mahtunut.
 Joten suraavaan paikkaan! Tämä oli alunperin se vahvin vaihtoehto -ja rahi valkoiseksi maalattuna.
Tuohon menis läppärikin rahin päälle jemmaan ja olis mukavasti käden ulottuvilla.
 Ja viimeisenä sitten tuolin alle. Juu ei. Värikin pitäis melkein olla musta.
 - se on kyllä ihan maanmainio tuossa istuskellessa, jalat on oikein mukavalla korkeudella, oikein lokoisasti, sanoisin.
 Vaan taidanpa tykätä tuosta tuolista tuollaisenaan, ihan omana itsenään, rahi saattaa saada sen paklauksen, hionnan ja valkoisen maalin ja jäädä tuonne pöydän alle (piilottelemaan jatkojohdotkin taakseen) heti tässä pikapuoliin. Saa sen sieltä sitten tarvittaessa niin jalkojen alle kuin rinsessojen leikkeihinkin tai pikkupeppujen alle.
 Hmm....miksi helvatassa nämä kuvat on niin rakeisia ja sumeita?? Tiedän kyllä, että ilmankosteuskin on noin ziljooona, mutta näin jopa sen vaivan, että kaivoin jalustankin esiin, että sais edes himpun vakaampia kuvia. Vai alkaakos mun Samsungini sanoa poks kun takuutkin on mennyt???

Joka tapaiksessa, tältä nyt sitten näyttää huushollissa kun kesän aikana on aina silloin tällöin ohimennen vasemmalla kädellä jotain pikkumuutosta tullut tehtyä. Enkä kyllä yhtään kaipaa ektorpeja -olikos täällä muka sellaiset joskus?
 Sängystä tykkään kuin hullu puurosta ♥
 Eteisestäkin hävisi ne tänne vääränväriset räsymatot tosi liukkaasti -onneksi yksi blogikaveri pelasti!
 Olin jo hukkaamassa tuota Lillasta yliääräiseksi jäänyttä virkattua mattoa kun sain kerrankin älynväläyksen: eteiseen! Katkaisee sopivasti pituutta ja passaa mainiosti, ei hypi silmille.
Kaveriksi hain ruåttalaisesta reilun parin metrin mittaisen kaisla(?)maton, passeli eteiseen sekin.
 Tällaista välillä tänne päähän.
Ja on kuulkaa ihan kiva asustella taas kotonakin, meni aamut niin kosteankylmiksi Lillassa, että otin ja muutin takaisin lämpimään. Kaksi yötä takana ja aikataulut (mitä ne on?) viiraa siihen malliin, että taidan lähteä keittelemään kovin, kovin myöhäiset aamukahvit ja suunnata sitten Lillaan nyppimään vaikka kukkia. 
Tai mitä siellä nyt sitten keksiikään tehdä.

Oikein kivaa syyskuuta kaikille!


perjantai 28. elokuuta 2015

vain vastaamalla voi voittaa!

Mihin kesä meni?
Mihin meni kulunut vuosi?
Mihin on mennyt kolme vuotta (tai viisi ja puoli)?

No, kesä nyt oli mitä oli, tuntuu taas lopahtaneen kesken, vai mitä olette mielipuolta.
Kulunut vuosi taas on pitänyt niin paljon kaikenlaista sisällään, että sen pituudesta voi olla montaakin mieltä -välillä tuntuu menneen hujauksessa, välillä junnanneen paikallaan.

Vaan ne kolme ja viisi ja puoli...ne on menneet blogistaniassa!
Kolme vuotta tätä nykyistä blogia nykertäessä, viis ja risat yhteensä.
Ja vastahan minä tämän aloitin.
Jokunen on roikkunut matkassa alusta asti, mikä on enemmän kuin ilahduttavaa,
joku tullut ja mennyt ja sitten on niitä jotka lueskelee "salaa" -siis kirjautumatta mihinkään- 
ja sitten on meitä, jotka luetaan kun ehditään, välillä asutaan blogistaniassa ja välillä vain käväistään.
Intoa riittää suuntaan jos toiseenkin vaihtelevasti, mutta tilanteethan elää aina.
Niin meillä bloggaajilla kuin lukijoillakin.
 
Joten....mitäs sinä luet, kuinka usein, uskollisestiko vaiko "vieraissa käyden"?
Mitä luet, mitä tykkäät lukea?
Vai viekö insta ja pinterest jo puoli kättä vai vaiko vasta  pikkurilliä?

Minä heittäydyn nyt uteliaaksi kun on tullut kesän mittaan haisteltua tuulia,
seurattua niin oman blogin kävijöitä; ketä, mistä, mitä kautta...ja juteltua muidenkin bloggaajien kanssa. Hiljaista on ollut. Onko se kesähiljaisuutta, kyllästymistä, onko se odotusta -jos, niin minkä.
Pitäsikö omaa hiljaisuutta täyttää jollakin, olla faceaktiivisempi, vai mitä.

Sana on vapaa. Jopa anonyymeille taas hetken :)

Ja kaikkien vastanneiden kesken pistetään arvonta pystyyn!
(ei siis taaskaan riitä pelkkä "osallistun" tai "mukana arvonnassa" yms. ehei! 
 -minä haluan vastauksia ja mielipiteitä)

Vastauksesta arpa.
Toinen arpa siitä jos olet kirjautunut lukijaksi.
Kolmas arpa linkityksestä omaan blogiin.
Ja muistathan kertoa kuinka monta arpaa -muuten se on yksi ☺
Ja facen kautta lukijat voivat osallistua kommentoimalla facepostaukseen!

Palkinnot?
Tässä:
1. Country Frencin maali, väri usva
2. Kaarnalaivan lahjoittama painava valurautainen kynttilänjalka
3. Dekoron lahjoittama Rentodesignin Aku-Ankkakuvioinen meikki(tms)pussi 

Kaikki tuotteet on yhteistyön merkeissä saatuja ja kaikki lähtevät maailmalle!
Voittaja saa valita, toiseksi tullut seuraavana ja kolmas saa sen mikä jää.
 
Voittajat arvotaan noin kolmen viikon kuluttua, 20.09. illalla johonkin aikaan.
Voittajan on paras ilmoittautua siitä kolmen päivän sisällä tai vuoro menee seuraavalle jne jne.
Jollei voittajat ole seuraavan viikon aikana kasassa, niin arpasen uudestaan. Tiedän, ikävä ihminen :)
 
Lykkyä pyttyyn kaikille tasapuolisesti!
Kaarnalaivasta ja Dekorosta tulee juttua myöhemmin syksyllä ☺ 
...käykäähän kuitenkin kurkkimassa nettisivuille....

 

torstai 27. elokuuta 2015

kuulumisia ♥

Tänä kesänä ei ole näkynyt kisuja, ei juoksemassa tonttien välisillä kujilla eikä muutenkaan.
Toivottavasti se tietää sitä, että kaikki kissat ovat onnellisesti kodeissaan ja pihoillaan.
Kissanruokaa on kyllä ollut koko ajan kaapissa varmuuuden vuoksi kuin vanhalla piialla tissit -vaan se näyttää toimivan yhtä hyvin kuin lumilapio talvella kuistin nurkassa.
Ei ole paljon kissoja (jos ei talvella luntakaan) näkynyt.
Kahtena kesänähän täällä on visiteerannut karkulaisia (klik ja klik), ensin Ikkunaprinsessa ja sitten Kinuski. Molemmat löytyvät tuolta klikkausten takaa.
Kumpikin kissahan pääsi lopulta onnellisesti omaan kotiinsa, toisen seikkailtua kuukauden päivät ja toisen parisen viikkoa omilla teillään.

Pari päivää sitten sain blogin sähköpostiin kivan meilin, kuulumisia.
Kukas muistaa tämän hauskan tapauksen, Ikkunaprinsessan? Toukokuulta 2013.
 Ikkunaprinsessa, virallisesti Pylleriini ja epävirallisemmin Pyltsi, voi erinomaisen hyvin,
on saanut karkumatkalla kadottamansa kilot takaisin ja painaa mukavat viitisen kiloa.
On nuo posketkin pikkuisen pyöreämmät kuin pari vuotta sitten :)

 Voi että ♥ Kyllä Pyltsi olikin laihassa kunnossa silloin kun mun ikkunani taakse pölähti kurkkimaan.
Ei ole karkumatkat enää kuulemmma houkutelleet sen jälkeen, nyt ollaan pysytty kotona kiltisti.
Kavereina Pyltsillä on pari vuotta nuorempi ragdollpoika Ransu sekä pikkusisko Niksu.

 Samalla tässä kuulumisia vaihdellessa selvisi sekin, että maailma on pieni.
T. jolta ostin sen parin postauksen takaisen päästävedettävän sängyn on näiden kisujen omistajan  A:n miehen sisko. Kun ympäri käydään niin yhteen tullaan, eikös sitä niin sanota :) 

Iso kiitos kuvista ja kuulumisista ♥
On iso onni kun kaikki päättyi hyvin!

tiistai 25. elokuuta 2015

entäpä jos...

...maailmasta häviäisi värit?
 Onneksi ei sentään!
Niin maallista kuin tämä onkin, niin onhan tämä aika taivaallista.
 Paljain varpain hipsin edelleen ja nautin joka minuutista täällä omassa kuplassani.
Radiokanava on musiikkivoittoinen, uutiset menee nopeasti ohi, telkkarin uutisia en ole katsonut kaiketi toukokuun jälkeen. Eli todellakin elän tässä pinessä kesäkuplassa, kaukana paha maailma.
Toki joskus kurvaan johonkin kun on pakko, mutta kamalan vaikeaa ajatella, että kohta tämä ihanuus alkaa olla taas ohi. Hiipii se vaan pikkuhiljaa se syksynalusfiilis...aamukaste viipyy yhä pidempään, pimeä tulee yhä aikaisemmin, pihasuihku on just ja just siedettävän rajoilla aamuisin -illalla sitä ei voi edes ajatella. 
Kukinta on kääntynyt selkeästi syyskukkiin, nyt ovat hortensiat ja leimut liljojen ja kultapallon kanssa täydessä kukassa.

Tehdäänpä siis taas pihakierros, aamukasteesta öttiäisiin -ja siihen kesän ensimmäiseen perhoseen!
 Taitaa olla niin, että omppuja joko on tai sitten niitä ei ole.
Tänä vuonna on, viime vuonna ei, ensi vuonna ilmeisesti ei.
Passaa mulle. On tai off-ihmiselle.

 Viidakko kiittää ja kuittaa.
Pysykääs linjoilla, mä kohta tsekkaan onko siellä linjan toisessa päässä enää ketään.
Pistetään arpasu pystyyn...soon...very soon...