Lukijat

perjantai 31. lokakuuta 2014

Kunnon kusetus

On lehtiä.
Ja sitten on "lehtiä"
(ja joku lopussa varmaan sitä mieltä, että "ja sitten on vitun katkeria ämmiä" -saapi olla ihan rauhassa sitä mielipuolta jos haluaa! eli ei tartte erikseen mainita.)
Tapahtui tässä taannoin.
Olisko kuukausi sitten, silloin kuitenkin kun kaikki oli kaatunut samaan aikaan niskaan;
tieto töiden loppumisesta ja sen seuraamuksista ja faijan vakava sairastuminen, mahdollinen Lillasta luopuminen ja muutama muu pienempi huoli samaan rahaan.
Tuli meili, jonka ensin meinasin skipata yli laidan - ajattelin, että on tässä nyt elämässä muutakin...
 ( oheiset katkelmat on käydyistä sähköpostiviesteistä -pari mun mielestäni olennaista kohtaa, nimillä yms ei ole tällä kohden mitään merkitystä, sininen teksti on minun, muut lehden edustajan)
 Funtsin sitten kuitenkin, että noooh, olishan siinä sitten jotain muuta ajateltavaa kaiken paskan lomassa. Lavastaa jonniinmoista joulufiilistä ja kertoilla omaa joulunalusajan tarinaa...
Mä kun olen semmoinen perusrehellinen luonne, niin en halunnut mitään viime joulua laittaa, 
koska kaikki mun lukijatkin (no, melkein kaikki!) tietää, että minä en tässä huushollissa ole vielä joulua viettänyt. Olishan se kornia laittaa kuvia jostain, minkä kaikki tietää olevan todellakin menneen talven lumia!
Joten sanoin suoraan, että mä tartten kyllä sitten vähän apuja joiltakin kaupoilta...
Vallan suotavaa? No minähän tiedän heti pari paikkaa, jossa ollaan mukana juonessa,
ainahan se näkyvyys lehdessä on hyväksi! Mainosta, mainosta!
Ja näkyvyyttä vastaan saan lainaksi yhdestä paikasta vähän jouluisia tavaroita ja toisesta paikasta 
saan itselleni jouluisat kukat (edelleen sitä mainosta, näkyvyyttä vastaan!) - ei meinaan tulis mielen viereenkään mennä kukkia kaupasta ostamaan niin kauan kun Lillan pihalta tulee joka vaasi täyteen ja vielä vähän päälle!!!
Olis aika noloa pyytää jotain vastikkeetta, ei minusta siihen sentään ole, joten varmistin siis vielä!

" Varaan sinulle...plaaplaa..." - minusta se on lupaus!
Joten eikun kauppoihin "kerjuulle"!
Lupasin viedä vielä em. tahoille viedä lehdenkin kun se ilmestyy,
 että itsekin sitten näkevät mihin lupasivat apuja!
 
Lähetin kuvat kuten oli sovittu.
Kirjoitin teksin. Kuten oli sovittu.
Jotain vielä kysyttiin ja vastasin.
Ja kuvittelin, että se on sitten siinä, nyt vaan odotellaan lehden ilmestymistä.
Iloittiin Pikkutalon Sannan kanssa, että ollaan samassa numerossa.

Eilen sitten Sannalta tuli viesti, että "WTF? eksää olekaan lehdessä? peruiks sää sen? "
"ai...en ole vai...?"
 No näköjään en!!
 Sanoisinko, että lievää pikkuisen isompi vitutus.
Meilailin sitten kauppaan, että sori nyt, kamalan kiva kun olitte juonessa mukana, lehti ilmestyi mutta juttu ei...että sori nyt vaan kamalasti!
Ja sitten kukkakauppaan sama henkilökohtaisesti! Minä sain kukat, mutta hän ei mitään vastinetta, 
joten lasku kukista lähtee nyt lehteen! Sori nyt vaan kamalasti Kotiblogit-lehti tai välikäsi, tai kuka nyt sitten lieneekin! Mulle luvattiin juttu! Ja kuten yllä mainitsin, niin minä kannan kyllä rahaa kukkakauppaan, mutta en silloin kun johonkin joulujuttuun tarvitaan rekvisiittaa ja omasta pihasta tuppaa kesäkukkaa! 
Tapelkaa ihan kuulkaa keskenänne kuka maksaa!
 Tänään tämä "välikäsi" on jo pahoitellut ja pessyt kätensä koko asiasta.
Se onkin kuulkaa päätoimittaja ja AD jotka valkkaa jutut!
Kuinkas moni muu kuin minä teki turhaa ja aikaa vievää työtä??
En minä ainoa skipattu ollut!!
Jos ei ole resursseja luvata, niin ei silloin pidä "varata kuutta sivua" -vai kuinka, arvon välipässi? 

On se kuulkaa lehdenteko helppoa tänä päivänä!
Pyydetään bloggaajilta kuvia ja tekstiä ja "tehdään" lehti!
Pyydetään niitä juttuja niiiiiiin monelta bloggarilta, että on sitten varmasti varaa valita
- kun eihän sitä voi tietää, jos vaikka se juuri kehumasi bloggari tekiskin koko paskan ihan noin vaan vasemmalla kädellä - vähän niinkuin se tekee kai blogiaankin...
 Minkä helvetin takia ei luoteta siihen, että jos kerran pyydetään juttu, niin se varmasti tehdään juuri sillä intohimolla ja hartaudella kuin voi kuvitella sen tehtävän!
  Alalla olleena tosin tiedän, että parempiakin lehtiä (näinä aikoina varsinkin) kupsahtelee, saas nähdä kuinka kauan tämä jaksaa tällä menolla -näillä toimintatavoilla- hengissä pysyä. 
Minä en ainakaan aio tekohengitystä antaa.
Ja onpa tässä jo parin päivän aikana löytynyt koko joukko sisustuslehtien suurkuluttajia,
joilla tämä lehti jää kaupanhyllyyn. Jäisi ehkä muutenkin, nyt kuulemma vielä varmemmin.
Että kiitosta vaan arvon Kotiblogi-lehti!
Olisin voinut aikani hyödyllisemminkin käyttää.
H e l v e t i n  paljon hyödyllisemmin.

Kaikki kuvat on niitä, jotka otin juttua varten. Pienen pieni osa niistä.
Ja joita toivottavasti ei ikinä missään tilanteessa tule näkymään enää em. lehden missään julkaisussa tai nettisivuilla. Menetitte juuri niihin oikeuden!

Lycka till vaan kaikille, joilta jatkossa pyydetään materiaalia!
nimim. "olinhan siellä minäkin"
 Sommoro!

tiistai 28. lokakuuta 2014

Ja se syy.

Minä niin uskon ja toivon ja luotan.
Siihen siis, että se uusi asunto löytyy.
Ja sitten kun se löytyy, on tästä kämpästä otettava makkarin tapetti pois
- jos tarve vaatii, niin hiottava ja maalattavakin seinä.
Siltä toivottavasti säästyn, vaikka pahaa pelkäänkin -oli meinaan joku ei-ihan-perus-tapettiliisteri
millä tuo tapetti seinään huitastiin...
Sänky olisi siis siinä vaiheessa siirrettävä pois takaseinältä.
 Ja se oli iso! Se sänky, ei seinä.

Ja toinenkin syy.
Se sänky oli niiiiin iso, että molemmille puolille jäi vain kaponen käytävä,
kiva siinä sitten pilkkopimeässä kömpiä sänkyyn tai pois,
kolhia kinttujaan kulmiin...
Eikäpähän se imurointikaan kamalan kivaa ollut, 
villakoirat jotka lymyili nurkissa tulikin jo mainittua.
Joten, purkuhommat jo etukäteen -rinsessojen yövierailu oli se mikä pisti vauhtia.
Nyt sivustavedettävä sai patjankin ja kun sen pullistuminen vakuumipakkauksesta kestää pari-kolme vuorokautta, niin jätinpä sohvan auki. Onpahan valmiina.
 Fiksu jos olisin ollut, niin olisin aluslakanankin laittanut valmiiksi, tuplapeite siellä jo onkin.
Vaan minkäs sitä itselleen mahtaa :/

Kaukaa viisas kyllä yritin muuten olla, postiivisen toiveikas...
Uusi sänky on valmiiksi toisella seinällä, ei tarvitse siirrellä jos ja kun milloin tapettia irrottelee...
 Tommotinen se on, halvin mahdollinen ruåttalaisesta, oli ihan ehtaa mäntyä 
joten mä sen valkoiseks sutasin, tottakai.
 Ja on kuulkaa kiva keikahtaa suurinpiirtein suotaan ovelta sänkyyn, 
ei tarvi ujuttautua mitään seinänvierustaa jalkojaan varoen.
Toiselle puolelle ei tarvi päästäkään kuin pedatessa (joku hullu juu peittää pellavalakanansa, niin ihanat ja nätit ja mitä lie kuin ne onkin ☺)
Ja tuonne vasempaan reunaan saa tarvittaessa mahdutettua oikein hyvin päätypenkin ja vaikka tyynyjä pehmusteeksi - jos vaikka tulee rinsessatunkua mummun sänkyyn ja pelko, 
että joku tippuu yli laidan...
 On sitä ihmisen laps vaan taas vähään tyytyväinen.
Varsinkin kun kaksi pikkurinsessaa oli tänään koko päivän mummun hoteissa ja olivat aivan ihastuksissaan: "onks tää ihan meille tää prinsessasänky?"
Juu, on se ♥
 Sama parivaljakko tulee taas huomiseksi.
Ja kaikki kolme sitten viikonloppuna yökylään!

Ai juu, se alkuperäinen sänkyversio oli tällainen.
 ...siis sen jälkeen kun sen joskus milloin lie edelliseen huusholliin olin rakennellut.
Huomattavasti isompaan makuuhuoneeseen.
Mutta eikös se niin mene, että aikans kutakin.

Niinkuin nyt vaikka....
...että mikä punatukka...oliks se muka joskus pitkäkin...?
Palaillaan taas ♥

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Paluu vanhaan

Tämä on seuraus. 
Vaikka joku asia toimiikin suht hyvin,
niin ei se iso asia tarvitse olla mikä alkaa mättää isostikin kun aikansa jatkuu.
Mennään yksityiskohtiin (syihin) myöhemmässä postauksessa, mutta lopputulema oli se,
että tässä vaiheessa  katsoin parhaaksi asialle tehdä jotain kun rinsessatkin on ensi viikonloppuna tulossa tänne yökylään - eikä sillä (tällä) jengillä kyllä yhteen normaalikokoiseen parisänkyyn mahduta, ehei!

Joten sänky purkuun ja sivustavedettävä alkuperäiseen käyttöön.
Eli sivustavedettäväksi.
 Sinne se -ei tosin ihan itsestään- humpsahti ikkunan alle olohuoneeseen.
Oli siinä kuulkaa aika homma kun nosteli ensin patjat pitkin seinustoja ja purki kaikki ylimääräiset jalat ja rakennellut pohjakehikot noin ziljooonine ruuveineen ja roudas sohvan ihan yksin paikalleen.
Ja sitten siivos hirmuisen pesueen villakoiria, jotka oli majoittautuneet imurin ulottumattomiin pitkin seinänvierustoja. Meinas ihan hiki tulla vaikka kämppä on edelleen kuin jääkaappi.
No, nyt se kumminkin on siellä niin kuin olis aina ollut.
Ja syvyydeltään just passeli tuollaisena, ettei haittaa edes sälekaihtimien säätämistä.
Eli ei menty ojasta allikkoon kun sohvan tilalle tuli toinen.
Ja tilaa kulkea on ihan riittävästi joka puolella.
  Nyt siinä on patjaa vailla valmis levitettävä peti kahdelle pienelle rinsessalle.
Kolmas joutuu nukkumaan mummun kainalossa.
 ♥
Ja juu, tämä on kissatalous nykyisin.
 Tuo tahtoi pientä korvausta vastaan muuttaa mummulan kissaksi.
Takan eteen lämmittelemään.

Nyt pihalle palelemaan, että voi tulla sitten sisälle palelemaan.
Tsau!

perjantai 24. lokakuuta 2014

Koukussa!

Vaikka jo kerran kehuinkin, niin kehunpa lisää.
Jos vaikka joku on miettinyt...suosittelen lämpimästi.
Mitäkö?
No tätä "kasvattamoa"! - Fiskars HerbGardenia!
 On meinaan varsinainen salaattibaari!
Pidän siinä nyt jatkuvasti paria erilaista ruukkusalaattia, basilikaa ja ruohosipulia.
Ne on ne, joita kuluu -ja nyt entistä enemmän kun ovat niin helposti saatavilla ja pysyvät hyvässä hapessa. Eivät enää huomaamatta homehdu jääkaapin vihanneslokeroon...
 Ja tyhjäksi syöty ruukku alkaa tuupata uutta salaattia, ei huono homma sekään!
Basilika on upeampi kuin ostettaessa vaikka napsin siitä jatkuvasti lautaselle.
 Ja juu, tuo etummainen salaatti kasvaa vinoon! Ei siis ole nuupahtanut, vaikka näyttääkin siltä!
 Töissä tuli usein syötyä lounastunnilla Amigasta noudettu salaattiannos,
nyt jatkuu kotona sama meininki.
Tällä hetkellä olen koukussa tonnikalasalaattiin.
♥NAM ♥

Se olis taas viikonloppu alkamassa, luojan kiitos sen myötä tulee edes vähän lämpimämpiä kelejä.
Tämä jääkaappi, jota yritän kodiksi kutsua, on ihan hevon p***eestä!
Nyt on jo patterit lämpiminä, mutta säädöt on näköjään asetettu niin ettei vahingossakaan lämpötila nouse 19-20 astetta korkeammalle. Nytkin sähkötakka töhöttää lämpöä kun sormet on kohmeessa.

Mutta ei se mitään, minä kestän tätäkin aikani nyt kun tiedän,
että Lilla pysyy mulla!!!

Mukavaa viikonloppua murut, minä alan nyt purkaa tuota mun sänkyviritelmää tuolta makkarista.
Jompikumpi sivustavedettävä (joko tuo sängyksi rakennettu tai Lillan Annastina) majoittautuu olohuoneeseen -jos sujuvasti mahtuu- parin rinsessan nukkumapaikaksi...

Katsotaas kuin käy....

CU!

tiistai 21. lokakuuta 2014

Harvinaisen ***** päivä

Nimi irtisanomisilmoitukseen kirjoitettu.
Työvelvoitetta ei ole.
Avaimet luovutettu.
Pöytä siivottu.
 "Kääntäkää päänne pois jollette halua näkyä blogissani"
sanoin kun tulin ottamaan kuvaa.
 Varoitettu siis on. 
Työnanantaja tarjosi evästä enemmän kuin pitkään aikaan, kesti hetkenmatkaa ennenkuin suurinpiirtein neljäkymmentä ihmistä oli käynyt osuutensa läpi.
Viimeiset pääsivät lähtemään vähän ennen neljää, suuri osa porukasta kokoontui sen jälkeen
vielä "duunipaikan hautajaisiin" - ja jotenkin on sellainen olo, että sillä reisulla taitaa olla vielä jokunen. Kun ei tarvitse aamulla herätä aikaisin...
Omalta osaltani tätä rupeamaa jäi taakse 12vuotta 6kk ja viikon verran sen päälle.
Osalla enemmän, joillakin vähemmän, harvalla jäi vain muutamaan vuoteen.
Pitkään palvellutta, ahkeraa, motivoitunutta jengiä.
Sääli kun...tai no, en sano mitään!
Mutta on tietyt tahot, joita en kiitä. Ei kiitä muutkaan.

Mitäs nyt sitten?
Ei ainakaan töitä, tai tuskinpa ainakaan töitä. Eläkeputki raollaan.
Muuten en tiedä, kaikki on levällään kuin jokisen kuuluisat eväät.
En oikein keksi asiaa mistä voisi sanoa, että onpa hyvin.
Mielessä vakavasti vaihtoehto, että lähden kielikurssille, opettelen vielä uuden kielen,
myyn koko paskan, sen vähän mitä on,
ja heti kun lakikiemuroiden mukaan ole vapaa lähtemään, niin suunta kauas pois.

Vaihtoehtojakin on.
Yksi on paska, toinen paskempi.
Ja on se kolmaskin.

Antaas katsoo.

Elämä on mahdollisuuksia täynnä.
Niin on, juuri nyt mikään niistä ei vaan tunnu toista paremmalta.
 Ja ei, en ole masentunut.
Monia muita tunteita kyllä on.
Ja ihan helvetillinen väsymys.

Taidan katsoa leffan.
Kun ei nukuta.