perjantai 29. elokuuta 2014

eilinen päivä

...meni aika haipakkaa, järjestelin yhtä blogitaapamista ja siihen liittyviä asioita, 
juoksin postissa ja ties missä, kähisin omia juttujani (nyt taas tajuan olla hiljaa ☺)
Ja poikkesin Lillassa!
Piti vaan käydä tankkaamassa kaapeista ruokatarvikkeita kotiin, mutta olipa niin mahtava keli, että siellähän minä pöllöilin tontilla. Totesin, että kivityöt menee uusiksi (taas kerran, miksei ne ikinä onnistu ensimmäisellä kerralla) ja ajattelin, että kun sateet vaan nyt taas suvaitsis loppua, niin kyllähän täällä vielä asustelis. No, se on ensi viikon asia se, jos kelit paranee - huomenna on taas rinsessapäivä ja on mukava aamulla lähteä lämpimän suihkun kautta.

Tein minä löydönkin ☺
Lillassa kun kaikki tavarat on vähän mikä missäkin, niin tuli vastaan joskus kesällä ostetut lakulaatikon rippeet - voi jee, ne vasta maistui hyvälle!! -äsken pistelin viimeiset.
Muutama viikko on mennyt ilman kaikenlasia jauhotuotteita ja sokeria - paitsi jäätelössä, mikä oli ainoa "ruoka" jota viime viikolla pystyi nielemään, ja jota sen jälkeen on mennyt ihan noin niinkuin muuten vaan...
*läps* hyi minua...heikkoluonteinen nahjus....

Se olikin ainoa herkku mitä löytyi jos ei rinsessojen muutamaa tikkaria lasketa.
Kaikki muu herkku olikin sitten tätä:
Välillä auringossa, välillä varjossa. Mutta ihan kesää kuitenkin.
 Siellä se Lilla odottelee emäntäänsä.
Joka on nyt juuttunut kotiin sohvan pohjalle...

On muuten mielenkiintoista, että mulla ei kultatyräkit kukkineet keväällä juuri lainkaan,
mutta nyt tekee kukkia...
 ja niin tekee muutama muukin.
 Jaahas, pitäiskö ottaa ohjelmaan kolmas tuotantokausi...ulkona sataa vettä, joten Lilla ja nurmikonleikkuu jää väliin!
Huomenna menen rinsessalandiaan, ja maanantaina taas sitten töihin.
Jos ottais loppurutistuksen ennenkuin ovet sulkeutuu.

Viikonloppuja, kamut!
Ja tuonne myytäviin on nyt tullut muutama lisäys.

CU _ ☺/ 

♥♥♥Ai juu, kiitos ihan kamalasti edellisen postauksen kommenteista ♥♥♥♥

keskiviikko 27. elokuuta 2014

Hiljaiseloa

Tässä on mennyt toista viikkoa mukavasti(?) flunssan parissa.
Ei jäänyt ihan pelkkään kaktustarhailuun, onneksi alkaa olla viimein voiton puolella
- kuumetta ei ole enää, mutta kurkku on sen verran käheä,
että kotosalla olen sohvaperunan mallina. Jos joku tarttee, mallia siis.
Ajattelin jo meneväni tänään töihin, mutta...
 ...eilen soi puhelin..."oleks kuullut uutiset?"  En ollut, ei ollut kukaan muukaan, mutta kuten muutkin, näin sitten nettiuutisissa. Julkistettiin duunissakin pienellä viiveellä.
Ja pomokin illalla kyllä soitteli. Alkaa sitten yyteet. Meilläkin.
 Fakta on se, että toimipisteen lähtölaskenta alkoi.
Lokakuun jälkeen ei ole edes vuokrasopimusta. Toiminnot keskitetään, Tampere jää ulkopuolelle.
 Sanoinpa sitten pomollekin, että olin kyllä tulossa, mutta taidankin nyt parannella itseni ihan rauhassa. Mitä mä ääntäni rääkkäämään tällaisen vuoksi. Ehtii sinne vielä.
Sanoi vaan, että paras vaan huolehtia omasta hyvinvoinnistaan ja jaksamisestaan, kaikin tavoin.
 Vanhaks pitää elää, että kaiken kokee.
Tätäkö se  tarkoitti kun joskus sanottiin, että ei sitä pienenä tiedä kuin kivaa on isona?
 Noh, ei täällä hätää mitään.
On vaan vähän outo olo.
 Päivällä poikkesin duunissa ja juttelin lähimmän esimieheni kanssa.
Minä kuulemma pääsisin suoraan eläkeputkeen (k a m a l a  sana!), ja kun olen kerran ollut talossa yli kaksitoista vuotta, niin talo maksaa puolen vuoden palkan ja siitä eteenpäin sitten olis eloa putkessa.
 Tässä iässä ne muut vaihtoehdot taitaa olla aika vähissä.
Vaikka hallitus kuinka on nostamassa eläkeikärajaa, niin totuushan on se, että kyllä työmarkkinoilla jyllää sen sortin ikärasismi, että hävettää!
 Ja mää, tämmöi tatuoitu mummu....vois tulla joku muukin syrjintä jo vastaan :D
 Pitääks tässä nyt alkaa ajatella, että työt lusittu.
Että lokakuussa alkaa piiiiiiitkä kesäloma. Ja enemmän tai vähemmän persaukinen sellainen.
Että vois Lillassa ens kesänä vaan venytellä ja keitellä kaffeet, lukaista lehden ja miettiä, että mitäs sitä sitten tekis vai olisko ihan vallan tekemättä. Ruuvata kellot irti...
Mun faija, PellePeloton siis, oli muuten tämän ikäinen kun minä nyt kun jäi ennenaikaselle eläkkeelle..liki kolmekymmentä vuotta sitten!
No mutta, mitäpä näitä murehtimaan, ei täällä suinkaan olla tuhkaa päälle ripottelemassa!
Kunhan nyt ääneen funtsailin.

Sori kamalasti, ne viimeiset mukiloiset on edelleen Lillassa!
Jostain syystä mä olen juuttunut telkkarin ääreen.
Sopivasti tuli postista maanantaina 3 tuotantokautta Games of Thronesia, miniä suositteli.
Ja minähän oon ihan koukussa. 
Siellä ne pojjaat odottelee pysäytyskuvana ruudulla, joten se on tsau!

Ai juu, kuvat ei liity mitenkään tapaukseen, mutta eteisen pyöritys tuli ja meni.
Kukat kuolee ja uudet tulee tilalle.
Ja on paikka kasvattaa lehtipinoakin.

sunnuntai 24. elokuuta 2014

Toinen voittaja ja tilpehööriä ja....

...ja ties vaikka mitä!

Ettei nyt mene yllätys pilalle ja voittajan naama lävähdä taas blogilistalle, 
niin kaikenlaista muuta ensin :)
(oon ikävä ihminen, you know)
 
Tein varsinaisen pikavierailun ruåttalaiseen päivällä, hypäsin bussiin ja olin perillä heti kun puoti aukesi, suoraan varastoon, laatikko kainaloon ja sitten kassan kautta bussilla kotiin.
Inasen yli tunti meni aikaa.
Tämmöisen palapelin ostin:
 ja tällainen siitä tuli.
 No, eihän se tänne kelpaa, ehei!
Maalia pintaan ja vot! Son siinä!
 
 Nyt ketuttaa!
Nuo kuvathan on ihan hanurista :(
Eli nyt on kyllä kameran asetukset jossain ihan ties missä, täytyykin katsastaa mitä siellä oikein on tapahtunut, samaa shaissee automaatilla ja manuaalilla!!
Kuvaajassahan ei tietenkään mitäään vikaa puutu...

Mutta kuulkaas....lievän ketutuksen lisäksi mua myös ahistaa!
Tavarat! Liiat tavarat! Kohta tulee tuonne yläpalkin myytäviin....olkaas kuulolla.
Nopeet syö hitaat ja noutajat menee kaiken edelle!
Isoja en edes ala postittamaan ☺
 ******************************************************************
Ja sitten se arpasu, joka meni jo vähän poskelleen kun jollain hatarapäällä meni viikonloput ihan pikkuisen sekaisin!
Koskapa en ole päässyt sattuneista syistä kaupoille etsimään mitään korvaavaa tuotetta,
niin päätinpä sitten arpaista kuitenkin kaksi mukia lisää!
Eli annan omistani ne kaksi, käyttämättömiä ovat vaikka pillit onkin  pois kelmuista!
 
ja se uusin voittaja....on....tässä:
Noin hienoista kelpais hörppiä! 2 arvalla mukana :)
 
Onneks olkoon vaan! mukava kun uudet bloggaajat saavat (ensimmäisen?)voittonsa!
Pistäkääpäs osoitetta tulemaan ☺ 
 
Viikon päästä sitten arpastaan taas!
Löytyy tuosta sivupalkista ylhäältä.
Ja tervetuloa kaikki uudetkin lukijat tänne pöpelikköön, missä ei tiedä mitä eteen tulee.
CU!  

lauantai 23. elokuuta 2014

Iso sen olla pitää!

Kaikenlaisia rimpuloita ja roikottimia ont tullut kokeiltua,
yksi odotteli tuolla kaapissa paikkaansa.
Emäntä vaan on ollut niin tiiviisti muissa maisemissa, että kaikenlaiset hommat on olleet jäissä.
Mielessä kylläkin.
Nyt kun alkoi makoilemiset ottaa totaalisesti päähän, niin oli pakko ottaa itseään niskasta kiinni
Yks perhanan valaisin! Ja siitäkin vain varjostimen vaihto.
(Tosin sen yhden vaihto teki sen, että kahdessa muussakin vaihtui)
 Ihan tuttua ruåttalaista lompakolle sopivaa laatua. Ja näyttäis näin äkkihätäisesti olevan kaipikinpuolin passeli, valo on mukavan kodikaskin, ei käy silmiin.
Aiemmin siinä oli nimittäin samaa sarjaa astetta pienempi ja valkoinen, se oli vähän turhankin valkoinen. Tuolla takan päällä sekin nyt menettelee...eli siirtyi sinne, siitä siirtyi varjostin eteiseen, mutta siitä joskus lisää.
 Ja kun yhden homman sai kondikseen, niin ongelmahan siitä seurasi.
Pöytä. Se ON liian pieni. On se ollut koko ajan, mutta nyt se näyttääkin siltä.
 Oli jo ajatuksissa, että taidanpa ensi viikolla hilpasta sinne luottokirpparille - mutta sitä ei taida olla enää :/  - en tiedä onko lopettanut vaiko muuttanut. Hmmm...nythän myrkyn lykkäs!
Vaan kyllä mä siihen vielä löydän jonniinmoisen.

Ja jos joku siellä miettii, että mitäs siinä nyt oli aiemmin, niin....
tuo, tuo ja tuo!

Joo. Vähän on latteeta.
Mutta uskokaa tai älkää kun vetää kolme päivää pelkkää jäätelöä, ja hyvä että saa edes sitä nieltyä,
niin alkaa olla nuppi siinä kunnossa, että....en edes osaa sanoa mitä!
Onneksi alkaa helpottaa. Huomiseksi on broileria odottamassa, mutta ei auta ajatella sitä vielä.

Mutta rennosti otetaan.
 Ottakaa tekin!

perjantai 22. elokuuta 2014

Saiskos vaihdettua

...ihan itsensä?
Vähän päivitetyympään versioon, kiitos.
Alkaa lievää enemmän hatuttaa kun yhden paikan saa jotakuinkin kondikseen, niin toinen prakaa.
Ei mitään vakavaa, mulla vaan on sen sortin kaktustarha kurkussa, ettei edes nielaisemaan pysty ilman burnaa. Edes jäätelöä. Korvat särkee (ei tulehdusta) lääkkeistä huolimatta.
Onneksi kuumeilu -toivottavasti- loppui eiliseen iltaan.
 
Että täällä ollaan kotona pitkästä aikaa sitten vähän tiiviimmin, venähti vähän se parin päivän visiitti, joka oli pyykkivuoron vuoksi. Arvatkaas onko täällä kukaan siivonnut ...sitten toukokuun.
Astiat sain sentään altaasta koneeseen ja pestyä, muutenkin kaipasi koko huusholli äidillistä kättä.
Saa kyllä ihan vapaasti kaivata edelleenkin. Jos huomenna...tai sunnuntaiaamuna...

Jokos mä rutisin tarpeeksi?
 
Toissailtana (kun alkoi tämä kaktustarhan kasvatus) poikkesin kylässä yhdellä blogikaverilla
katsastamassa pihaa ja puutarhaa -ja ennenkaikkea kissoja!
Sattui olemaan sateinen päivä, joten eipä tullut puutarhasta kuvan kuvaa, mutta käykääpä täällä, niin pääsette ihan itse kurkkimaan :D
Ja voi peeveli!
Mustia (ja tummaruskeita) kissoja todellakin on vaikea kuvata.
Varsinkin jos he päättävät olla lämminvesivaraajan päällä.
 Nipsu ja Belahan ne siellä!
Kauniit kisut, jotka ei nyt niin kamalasti vieraasta välittäneet...mitäs sitä kaikista :)
Mutta yksi oli ylitse muiden! Gebsua sai luvan kuvata vaikka koko ajan, hän suorastaan tuuppas itsensä kameran linssiin kiinni, ihana pikkujellona.
 Tällä kohtaa vaan kuvaaja itse sössi koko homman, en tiedä mitkä asetukset oli kamerassa, mutta iso osa kuvista oli ihan omituisia. Tietysti joskus auttais jo se kun silmät olis päässä...
Jos sitten sattui valo ja mut kohilleen, niin kuvattava päättikin juuri jehdä jotain muuta :D
Vai pistetäänkö sen piikkiin, että aloin olla tosi kipeä jo silloin, pelkällä buranalla ja tahdonvoimalla menin koko päivän jo töissä...

 Että silleen.
Kiitosta vaan kun viimeinkin sain tulla, oli kiva taas höpöttää nenätysten.
 Mitäs tuumaatte, olikohan kesän mittaan pitänyt edes välillä pitää ns. silmät auki kotona käydessään?
Anopinkielikin (sen pitäis kyllä olla anopinhammas, mutta se vähän kasvaa rojahti) tuli jo melkein ovella vastaan mullat niin kuivana, että sormet meni ruukun ja mullan väliin.
On se jo vähän toipunut.
 Toisin kuin tämä ananas.
Onneksi on edes tämän verran piristystä - ja suurinpiirtein ainoa kohta huushollista, joka ei ole ihan kaaoksessa. Suppea on kuvakulma.

Tästä kaktuspläjäyksestä johtuen hommat nyt vähän pissii.
Eipä ole tullut tsekattua mitä kivaa keksisin sen äkkihätäisesti suoritetun arvonnan toiseksi,
korvaavaksi palkinnoksi. Eli siirtyy ensi viikolle. Ja samoin siirtyy mukienkin lähetys, siellä ne on Lillassa odottelemassa nekin. (saanen anteeksi...?)
Täällä vaan maataa ja tylsistytään sohvan pohjalle (mikä tekee selälle ihan hemmetin hyvää) ja nukutaan ja roikutaan ipadilla, en kyllä lukemassa, ei vaan jaksa.
Kunhan piirtelen sen mitä kykenen....en muista kuka, mutta joku joskus kysäisi, että miten mä oikein aloitan, miten kuvasta tulee se mitä tulee. Jaa-a, miten milloinkin.
Vaikka näin:


Joskus niistä tulee jotain, yleensä ei mitään ihmeempiä. MOT.
Välillä voi vaan todeta, että olisit lopettanut ajoissa. Kuten vaikka edellä.


Jaahas.
Buranaa naamariin, jätskiä hetken kuluttua perään, pää tyynyyn ja sitä rataa.

Parempaa oloa teille!
Palaillaan ♥