tiistai 19. syyskuuta 2017

Koukussa?

Juu!
Ja pahasti.
Vähän käy vissiin niinkuin tatuointien kanssa, hommaat yhden ja huomaat haluavasi lisää.

Nyt ei kuitenkaan ole kyseessä nahkaan hakattavista kuvista, ehei.
Koruista!
Asenteesta.


Törmäsin joskus -en edes muista missä ja milloin- tähän "queen of fucking everything"-rannerenkaaseen ja jotenkin tunnistin itseni..? Pakkohan se oli heti mennä nettikaupasta tilaamaan.
Sitten siinä kävikin vanhanaikasiesti. Lähti lapasesta. Hooked!


Lopuista en edes muista mikä tuli missä välissä, mutta  nämä kaksi muuta tekstikorua ostin vuosi sitten Habitare-messuilta suoraan Annilta ja Ulfilta. Mahtava pari, muuten!



Korviksista tilasin ensin vähän "muistutusta" itselleni...

 - sitten mustat kaikkien kanssa sopivat pidemmät palikat

Sitten oli vuorossa pari mulle customoitua nahkaranneketta  (jotka Littlebitdesign teki  yhteistyössä  LETHERgo:n kanssa)

Nyt kun oli taas Habitare ajankohtainen kävin taas tilaamassa sormuksen, kerrankin tyyliin "ei mitään kiirettä, kunhan huomiseksi saan"

 - ja kuinka ollakaan, tarttui taas matkaan korviksetkin! olin näitä Instan kuvissa ihaillut moneen otteeseen ja kun vielä Annilla näin mustat samanlaiset livenä, niin ei kahtaa sanaa! Nämä oli mun!

Korvikset vaihtuu mielialan mukaan, mutta nämä on ihan lempparit!!

Ai niin, onhan mulle vielä heijastin tulossa kunhan tässä ehdin vähän Annia "potkia", tulee nimittäin ihan pientä säätöä siihen myynnissä olevaan nähden. Kranttu asiakas 😄
Perkele.

♥Kiitos Anni ja Ulf ♥
♥Teette työtä mistä ilmiselvästi tykkäätte -ja teette huikeita tuotteita, joista me tykätään ♥


lauantai 16. syyskuuta 2017

Mitä jäi käteen

..kahdesta Habitare-päivästä?

Paljonkin!
Kokonaisuus oli värikäs, tunnelmallinen ja rento.
Paljon vihreää, luumua, vaaleanpunaista, pehmeitä hiekansävyjä.
Paljon rottinkia, vaaleaa puuta ja punosta jos jonkinlaista.
ANNOn uusi tuleminen houkutteli porukkaa, samoin MUJI.

Se teknisempi puoli jäi käytännössä väliin, eli kaikki kodinkoneet, kodin tekniikka ja myös isot sisustustavaratalot. Tänä vuonna ainakaan omiin silmiin ei osunut sitä varsinaista tingentangelia, mitä viime vuonna oli jonkun verran.
Pieniä yrittäjiä oli kiitettävästi, yhden oma suosikin Littlebitdesignin luona tuntui käyvän ainainen kuhina -minä siinä kuhinassa tottamooses mukana, mutta sitäpä en vielä paljasta mitä tuli ostettua, palataan niihin erikseen -mun mielestäni ansaitsevat sen.

Mutta tässäpä teille aika reilu satsi kuvia, sekä heille jotka eivät päässeet käymään, että heille, jotka vielä ovat menossa. Sen kummemmin selittelemättä...

 






















 Sen verran tiukka flunssa takana -ja rippeet vielä päällä- että en ihan täysillä jaksanut panostaa kuvaamiseen, kuvat on mitä on, puhelimella napsittuja kaikki. Laatu vähän kärsi siirrossa, mutta eiköhän tuossa oleellinen kuitenkin mukana. Kamera pysyi laukussa, toisena päivänä en edes roudannut matkassa. Mukana kulkijoille kiitos seurasta, toivottavasti ei enää pöpöt tarttuneet...

Näissä merkeissä taas vuoden kuluttua.

maanantai 11. syyskuuta 2017

Olohuoneen syksy

Periksi oli annettava.
Vaikka mustat pitsiverhot ei järin kesäisiltä tunnukaan, niin sitä mukaa kun illat pimeni alkoi olohuone kutsua syysvärejä luokseen. Toteltavahan sitä oli. 
Ennenkuin roudasin isot matot ja verhot kellarista kaivoin kuitenkin mappi ööstö viime keväisen kuvan olohuoneen talviasusta ja yritin kuvitella menisikö mustien sohvien kanssa liiankin tummaksi.


Niin hyvin on silmä -ja kroppa- tottunut nahkasohviin, että näytti ihan oudolta nuo nojatuolit.
Piti katsoa ympärilleen kahteen kertaan...juu-u...tykkään kovasti paljon. Ja sitten roudata ne matot. Ja verhot. Nipsutella siniharmaat paikalleen ja siirrellä huonekaluja hikipäässä, että saa kaksi isoa mattoa pois ja toiset yhtä isot tilalle. Roudata sitten ne hiivatin painavat nahka-juuttimatot vuorostaan kellariin. Kyllä nainen on sitten hullu otus!

Lopputulos kuitenkin kiitti!


Ja uskokaa tai älkää, nämä sohvat pelittää jopa ahkeralle sukkien tikuttajalle niin hyvin, että en ole päivääkään kaivannut noita erinomaisen hyviä nojatuoleja.

Toiseenkin suuntaan talviasu näyttää omaan silmään hyvältä.


Ja sehän riittää, eikös riitäkin.
Vaihteen vuoksi muutos, joka ei maksanut latiakaan -vain vähän hikoilemista.
Tervettä touhua...ainakin osittain 🙈

Palaillaan taas!

lauantai 9. syyskuuta 2017

Milloin se tapahtui?

Että tahti hidastui?
Lakkasi tapahtumasta?
Iski laiskuus. Oli liikaa aikaa, mutta liian vähän  tekemistä.
Sitäkään vähää ei sitten enää saanut "kirjoihin ja kansiin".

Katselin henkisesti peiliin, mutta sitten armo kävi oikeudesta.
No, okei, tulin tylsäksi ja laiskaksi -mutta niin taisi käydä vähän sielllä sun täällä.

Vuosisadan flunssa nimittäin iski päälle ja tänään kun viimein särkylääke tehosi niin paljon, että pystyin taas pitämään lukimia nenän päällä otin suunnan omaan blogiini -  ihan vain etsiäkseni muutamaa tiettyä valokuvaa, mutta joku vatipää on vaan niin nerokkaasti otsikoinut epämääräiset runoelmansa, että sinnehän joutui uppoutumaan pidemmäksi aikaa! Lueskelin vanhoja juttuja (enkä yhtään ihmettele, että hullun maine on seurannut kannoilla kaikki nämä vuodet) ja kommentteja ja tajusin samalla, että ei se kaikki vika taida ollakaan allekirjoittaneessa. Koko vuorovaikutus on hiipunut isossa osassa blogistaniaa melkein olemattomiin -toki niitä poikkeuksia on- joten ihmekös tuo jos bloggaaminenkin tuppaa välillä tökkimään. Itekseni täällä jotain raapustelen? No, ei toki, sillä kun liikehdintää katsoon, niin onhan niitä kävijöitä. Usein sitä itsekin vaan katsastaa onko kommentteja, ja jos, vastailee. Ja tunnustaa samalla, että on sitä itselleenkin käynyt samallla lailla kuin monelle muullekin: puhelimella ei vaan tule kommentoitua samalla lailla kuin koneella istuessa. Ne näpyttimet, ne olemattomat näpyttimet!

Hittaasti, hittaasti, mutta toistaiseksi varmasti täällä kuitenkin roikutaan.
Ja touhutaan omia juttuja. Vauhti on vähän(?) ehkä hidastunut, mutta kaukana taidan olla vielä pysähtymisestä. Mikäs siinä, harrastusta tämä säätäminen mulle on, paljon mulle sopivampaa kuin esim. golfaaminen - halvempaa ja mun ruodolle terveellisempääkin -sitäkin on tullut nimittäin kokeiltua, sitä golfaamista, suoritettua green gard ja kaikki. Ensin meni selkä. Sitten niska. (Huomioitavaa kaiketi se, että mulla on välilevynpullistumat molemmissä päissä ruotoa) Sitten meni jalka. Se tosin Jenkeissä. 
Sen jälkeen menikin hermo huonoon kuntoon...sitten lähtikin mailat ja muut tykötarpeet. Kuka sitä nyt terveyttänsä uhraa sille, että saa ulkoilla mukavassa seurassa monta tuntia hyvällä kelillä.
Kun voi sisälläkin säätää omia juttujaan. Satoi tai paistoi.

Säätämiseksihän se nimittäin taaskin meni.
Yks kaunis päivä kun taas tilsasin varpaani tuolin jalkaan heti sen jälkeen kun olin imurin kanssa kiroillut keittiön pöydän ympärillä tajusin, että ei helvetti! Miks mulla on pöytä KESKELLÄ keittiötä? No tietenkin siksi kun se on pyöreä. Ja miksi se on pyöreä? No tietenkin siksi kun ei sinne ole mahtunut muuta järkevän kokoista pöytää kun siellä on ollut hyllykköä ja lipastoa...niin, on OLLUT. Ei ole enää!
Juhuu, sinne mahtuu ihan "oikea" pöytä. Suorakaide. (jonka päällä voi vaikka rinsessojen kanssa leipoa!) Taisi olla tuosta huomiosta seuraava päivä kun pöytä oli jo valmiiksi katsottuna, mutta ei toki vielä noudettu -se tapahtui vasta aiemmassa postauksessa mainittuna lauantaina. Samalla viikolla kuitenkin.


 Ettäkö missä ne tuolit?
Ne vanhat puutuolit, joista olen sanonut, että näistä en luovu?
Ne, joita katselin keittiössä kun pöytä oli jo siirtynyt kohti ulko-ovea ja tuumailin itteksen, että eeeiiii, ei ne nyt kyllä mun systeemiini oikein enää passaa, viisi erilaista, eri korkuista....no, ne on nyt kellarissa vinossa pinossa...

Sain nimittäin aamuviideltä (oli täysikuu tulossa ja nukuin huonosti) ahaa-elämyksen: penkit! Haluan penkit! Ja samalla silmänräpäyksellä luurista katsomaan, että minkäslaisia penkkejä siellä Ikeassa oikein onkaan. Olihan siellä just eikä melkein passelit. Ja eikun takaisen vällyjen väliin uudestaan unta palloon.

Viikko sitten lauantaina sitten kotiutin koko satsin. Tilataksilla tietty, kuten monesti ennenkin.
(Uskokaa tai älkää, menin ensimmäisenä löytöpisteeseen ja tuo valitsemani pöytä odotti alennettuun hintaan siellä!! Eikä ollut ensimmäinen kerta kun näin käy.)


Voi että. Arvatkaapa kuka jopa istuu keittiössä aamukaffeella ja jopa ruokailemassa eikä aina roudaa eväitään olohuoneen pöydän ääreen. Ja tuijottelee "ennennäkemättömiä" maisemia.


 Ristus sentään, jalkojen määrä väheni huimasti, tilaa tuli yhtä huimasti ja joku totesi itselleen, että pieni "konmaritus" tässä tilanteessa oli paikallaan. Kuka hitto tarvitsi kaikkea sitä sälää mitä se yksi tilasyöppö Malm-lipasto oli ahminut. Ihan melkein on kuulkaa kuin olis uusi keittiö!

Että monesko pöytä. Nooooh.....😏 kuka niitä laskee...

Flunssatylsistyminen sai vielä aikaiseksi tänään verhojen vaihdon. Pitsit lähti talveksi huilimaan ja pari luottoverhoa tuli tilalle. Sopii köökinkaappeihin. Joita en edellenkään kuvaa.



Niin, ne tuolit. Ne on kyllä kellarissa, mutta niillä on jo uusi koti.
Hakevat kun ehtivät, viimeistään parin viikon kuluttua muuttoautolla.

Eli ei täällä oikeastaan mikään niin kamalasti ole muuttunut.
Mikään ei edelleenkää ole pyhää eikä ikuista.

CU!

edit. edelliseen postaukseen on tullut  tarjouskoodi julkaisun jälkeen -mikäli ehdit lukaista ennen sitä ja on kerääjälle tarvetta, niin käypä postauksessa uudelleen 😉