lauantai 9. syyskuuta 2017

Milloin se tapahtui?

Että tahti hidastui?
Lakkasi tapahtumasta?
Iski laiskuus. Oli liikaa aikaa, mutta liian vähän  tekemistä.
Sitäkään vähää ei sitten enää saanut "kirjoihin ja kansiin".

Katselin henkisesti peiliin, mutta sitten armo kävi oikeudesta.
No, okei, tulin tylsäksi ja laiskaksi -mutta niin taisi käydä vähän sielllä sun täällä.

Vuosisadan flunssa nimittäin iski päälle ja tänään kun viimein särkylääke tehosi niin paljon, että pystyin taas pitämään lukimia nenän päällä otin suunnan omaan blogiini -  ihan vain etsiäkseni muutamaa tiettyä valokuvaa, mutta joku vatipää on vaan niin nerokkaasti otsikoinut epämääräiset runoelmansa, että sinnehän joutui uppoutumaan pidemmäksi aikaa! Lueskelin vanhoja juttuja (enkä yhtään ihmettele, että hullun maine on seurannut kannoilla kaikki nämä vuodet) ja kommentteja ja tajusin samalla, että ei se kaikki vika taida ollakaan allekirjoittaneessa. Koko vuorovaikutus on hiipunut isossa osassa blogistaniaa melkein olemattomiin -toki niitä poikkeuksia on- joten ihmekös tuo jos bloggaaminenkin tuppaa välillä tökkimään. Itekseni täällä jotain raapustelen? No, ei toki, sillä kun liikehdintää katsoon, niin onhan niitä kävijöitä. Usein sitä itsekin vaan katsastaa onko kommentteja, ja jos, vastailee. Ja tunnustaa samalla, että on sitä itselleenkin käynyt samallla lailla kuin monelle muullekin: puhelimella ei vaan tule kommentoitua samalla lailla kuin koneella istuessa. Ne näpyttimet, ne olemattomat näpyttimet!

Hittaasti, hittaasti, mutta toistaiseksi varmasti täällä kuitenkin roikutaan.
Ja touhutaan omia juttuja. Vauhti on vähän(?) ehkä hidastunut, mutta kaukana taidan olla vielä pysähtymisestä. Mikäs siinä, harrastusta tämä säätäminen mulle on, paljon mulle sopivampaa kuin esim. golfaaminen - halvempaa ja mun ruodolle terveellisempääkin -sitäkin on tullut nimittäin kokeiltua, sitä golfaamista, suoritettua green gard ja kaikki. Ensin meni selkä. Sitten niska. (Huomioitavaa kaiketi se, että mulla on välilevynpullistumat molemmissä päissä ruotoa) Sitten meni jalka. Se tosin Jenkeissä. 
Sen jälkeen menikin hermo huonoon kuntoon...sitten lähtikin mailat ja muut tykötarpeet. Kuka sitä nyt terveyttänsä uhraa sille, että saa ulkoilla mukavassa seurassa monta tuntia hyvällä kelillä.
Kun voi sisälläkin säätää omia juttujaan. Satoi tai paistoi.

Säätämiseksihän se nimittäin taaskin meni.
Yks kaunis päivä kun taas tilsasin varpaani tuolin jalkaan heti sen jälkeen kun olin imurin kanssa kiroillut keittiön pöydän ympärillä tajusin, että ei helvetti! Miks mulla on pöytä KESKELLÄ keittiötä? No tietenkin siksi kun se on pyöreä. Ja miksi se on pyöreä? No tietenkin siksi kun ei sinne ole mahtunut muuta järkevän kokoista pöytää kun siellä on ollut hyllykköä ja lipastoa...niin, on OLLUT. Ei ole enää!
Juhuu, sinne mahtuu ihan "oikea" pöytä. Suorakaide. (jonka päällä voi vaikka rinsessojen kanssa leipoa!) Taisi olla tuosta huomiosta seuraava päivä kun pöytä oli jo valmiiksi katsottuna, mutta ei toki vielä noudettu -se tapahtui vasta aiemmassa postauksessa mainittuna lauantaina. Samalla viikolla kuitenkin.


 Ettäkö missä ne tuolit?
Ne vanhat puutuolit, joista olen sanonut, että näistä en luovu?
Ne, joita katselin keittiössä kun pöytä oli jo siirtynyt kohti ulko-ovea ja tuumailin itteksen, että eeeiiii, ei ne nyt kyllä mun systeemiini oikein enää passaa, viisi erilaista, eri korkuista....no, ne on nyt kellarissa vinossa pinossa...

Sain nimittäin aamuviideltä (oli täysikuu tulossa ja nukuin huonosti) ahaa-elämyksen: penkit! Haluan penkit! Ja samalla silmänräpäyksellä luurista katsomaan, että minkäslaisia penkkejä siellä Ikeassa oikein onkaan. Olihan siellä just eikä melkein passelit. Ja eikun takaisen vällyjen väliin uudestaan unta palloon.

Viikko sitten lauantaina sitten kotiutin koko satsin. Tilataksilla tietty, kuten monesti ennenkin.
(Uskokaa tai älkää, menin ensimmäisenä löytöpisteeseen ja tuo valitsemani pöytä odotti alennettuun hintaan siellä!! Eikä ollut ensimmäinen kerta kun näin käy.)


Voi että. Arvatkaapa kuka jopa istuu keittiössä aamukaffeella ja jopa ruokailemassa eikä aina roudaa eväitään olohuoneen pöydän ääreen. Ja tuijottelee "ennennäkemättömiä" maisemia.


 Ristus sentään, jalkojen määrä väheni huimasti, tilaa tuli yhtä huimasti ja joku totesi itselleen, että pieni "konmaritus" tässä tilanteessa oli paikallaan. Kuka hitto tarvitsi kaikkea sitä sälää mitä se yksi tilasyöppö Malm-lipasto oli ahminut. Ihan melkein on kuulkaa kuin olis uusi keittiö!

Että monesko pöytä. Nooooh.....😏 kuka niitä laskee...

Flunssatylsistyminen sai vielä aikaiseksi tänään verhojen vaihdon. Pitsit lähti talveksi huilimaan ja pari luottoverhoa tuli tilalle. Sopii köökinkaappeihin. Joita en edellenkään kuvaa.



Niin, ne tuolit. Ne on kyllä kellarissa, mutta niillä on jo uusi koti.
Hakevat kun ehtivät, viimeistään parin viikon kuluttua muuttoautolla.

Eli ei täällä oikeastaan mikään niin kamalasti ole muuttunut.
Mikään ei edelleenkää ole pyhää eikä ikuista.

CU!

edit. edelliseen postaukseen on tullut  tarjouskoodi julkaisun jälkeen -mikäli ehdit lukaista ennen sitä ja on kerääjälle tarvetta, niin käypä postauksessa uudelleen 😉


10 kommenttia:

  1. Minustakin blogistaniassa on hiljentynyt, myös itse olen siellä vähemmän kuin ennen. Johtunee siitä, että kolmen kissan palvelijana toimiminen vie aikaa, niin ja sitten myös työ ja se, että yleensä en kotikonetta iltaisin jaksa avata ja kun puhelimella tihrustaa juttuja, niin ei huvita kommentoida.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moni siirtynyt instaan kun sinne niin helppo ladata, niitä sitten vauhdilla skrollaillaan...
      Vaan harvoinpa minäkään konetta aukaisen nykyisin, aikoinaan se lli valmiudessa koko ajan. Ipad nykyisin melkein rinsessojen pelivälineenä 😉
      Tällä mä puhelimella minäkin nyt naputtelen....tää on niin tätä nykyisin 😳(Onneks sentään iso luuri niin ei ihan "tihrustaa" kuitenkaan tarvitse)

      Poista
  2. Kyllä tuo on nätti nyt ja helpompi imuroitava. En yhtään ihmettele, että viihdyt. Yritäppä nyt tropata ittes, että flunssa lähtee hitsin nevadaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kovasti rauhoittui keittiö, imuroimista en o vielä päässyt kokeilemaan kun ensin niin menossa ja nyt flunssassa.
      Troppaamisista en tiedä, mutta iisisti otan, ens viikolla kaks Hesa-päivää ja sitten tuleekin taas rinsessat pitkäksi viikonlopuksi -että paree olis saada ittensä kuntoon 😄

      Poista
  3. Täällä on meneillään mulle ihan tyystin epätyypillinen sunnuntai-aamu, kun en (vielä) ole vesisateessa kentällä, vaan istuskelen tässä pöydän ääressä edelleen flanellipökät jalassa. En muista, milloin olis viimeksi tämmöstä tapahtunut, kun en vaan kertakaikkiaan pysty olemaan, jos en heti aamusta pääse ulos raittiiseen ilmaan. (Ja ilman niitä mailoja ei millään keksi mielekästä tekemistä niin pitkäksi aikaa, kun musta ei ikinä tullut sitä puutarhaihmistä...).

    Mutta siis asiasta keittiönpöytään. Olen sen tuhannen kertaa jo sanonut, mutta se on kyllä oikeesti niin kiva ja kevyt ja luonnonvaalea ja kaikkea, että ihan täys kymppi tulee täältä edelleen <3.

    Ja mua kyllä surettaa, että blogistania hiipuu, koska tykkään tästä, kun voi lukea ja kirjottaa sillai verkkaiseen tahtiin. Instassa kuvien kelaaminen on ihan kivaa välillä sekin, mutta jättää kumminkin jotenkin enemmän "tyhjäksi". Ehkä siksikin, että siellä ei tule niin paljon puolin ja toisin kommentoitua, joten jää ihmiset vieraammaksi kuin täällä. Blogistania on vähän niinkuin kotiin tulis.

    Toivottavasti olo on jo pareen. Terkkuja täältä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy tunnustaa, että golfaaminen oli yks mun kalleimpia mutta hauskimpia "epäonnistumisia" 😄 -nautin oikeasti koko rahan edestä! Siinä vaan tuli vastoinkäymisiä niin paljon, että oli paree pistää pillit pussiin.
      Sense toki sai aikaan, että sen jälkeen en ole enää lajia seurannut edes telkkarista kuten tein jo ennen kuin itse tartuin mailaan. (Golfia tylsempää puheenaihetta/lajia ei muuten olekaan jollet itse ole kiinnostunut 😉)

      Juu, pöytä on niin napakymppi, että pääsee samaan sarjaan sohvien kanssa! Mä olen ihan hämmentynyt 😳😳

      Insta on valitettavasti syönyt blogistaniasra ison palan -tai sitten on aikans-kutakin-kyllästyminen iskenyt tosi laajasti. Tiedä sitten mitä lopulta tapahtunut, mutta olen ollut huomaavinani, että h y v i n yleinen selitys tuntuu onevan, että "kun ei puhelimella tuu kommentoitua"!
      Itekin sorrun tähän. Ja kuitenkin luuri suurinpiirtein kasvanut käteen kiinni. Sukkapuikkojen oheen 😄

      Kivaa sadepäivää kentälle -mä koitan saada äänen pysymään, muuten Tuijalla on tosi hiljasta seuraa torstaina 😶 (Pahin tukkoisuus on ohi, mutta flunssa päällä edelleen siis)

      Poista
  4. No mä täällä notkun ainakin ja sit siell Ig.ssä myös mut vähän erinimell mut kyll uskon et tiedät "samatyyppi" . Kiva käydä katselemassa kuvia tääll isommassa muodossa kuin puhelimessa ovat niin pirun pieniä :) mut oon kanss sitä mieltä et on tääll paljon hiljentynyt blogistaniassa. Näiden vuosien aikana ku oon lueskellut ja katsellut blogeja. Itse en siis oo bloggari. Ig:ssä se on niin helppoo se kommentoiminen ja paljon sielt löytyy tuttui blogi kirjoittajia.
    Kaunista siellä on Sinullakin aina vaikka niin kuin oon aina sanonut muuttuipa siellä olosuhteet ,tavarat ja tilat. Nytkin keittiö ihanan vaalea kaikkine juttuineen. Itse oon sellainen jämähtänyt persoona näiss sisustelu jutuiss.
    Sunnuntain jatkoi sinne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meitä taitaa olla sellainen vakinotkujien rinki 😁 -ja kyllä mä sinut tunnistan instassakin!
      Katselin just tuossa omaakin lukulistaa ja huomasin monen blogin hiljentyneen koko aan, valitettavasti. Monet ns. pienet blogit on olleet usein paljon antoisampia kuin ne, joilla lukijakunta kattaa puoli maata -ei ole sitä kaikkien miellyttämisen tarvetta, minkä vaaraa piilee kun homma leviää...

      Se on kumma kuinja tuo köökki miellyttää omaa(kin) silmää nyt, ei uskois suunnitelman alunperin olleen hyvin toisenlainen. Yks osa-alue kun petti, niin lapasestahan se taas lähti 😉

      Sunnuntaita sinnekin 😘

      Poista
  5. Omalla kohdalla samaa havaittavissa.. blogi elelee hyvin verkkaiseen tahtiin omaa elämäänsä, muiden kuulumisia käyn kurkkimassa vaan komemntoinnin kanssa on valitettavsti vähän niin ja näin.
    Mutta kiva että olet täällä ja jaksat postailla, ihan siihen tahtiin kuin itsestä tuntuu kivalta! :)
    Tuo pöytä ja tuolit on tosi kivat! Tykkään!
    Oikein leppoisaa sunnuntain jatkoa sinne! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oltais kuule varmaan änkeemällä mahduttu tuohon pizzojemme kanssa taannoin (ja saatu lämmin/lämpimämpi tunnelma aikaiseksi) 😂

      Sun postaustahti ruuhkavuosien keskellä on ihan ymmärrettävää, mulla se on suuresti sitä, että kun ei tarvi tehdä mitään (aikatauluton elämä) niin ei oikeasti tule tehtyä. Vähän on poukkoilevaa, mutta mitä siitä, näillä mennään!

      Poista

♥kiitos kiitos kiitos ♥