maanantai 30. maaliskuuta 2015

lunta langoilla??

- vai mikä tässä tökkii?

On meinaan linjat pikkuisen hitaalla.
On mullakin, ei sen puoleen. Piuhat hitaalla, siis. 
Kummasti vetää laiskaks ja hitaaks ja happamaks nämä kelit.
Naamakirjassa kattelin, että Hesaan on tullut ihan luntakin ja huokasin, 
että onneks ei tänne meille. Sulanut pois samantien kun maahan osunut.
Eikö mitä - hetki sitten sain kammettua itseni soffalta ylös (meni viimeisin tuotantokausi Downton Abbeyta melkein yhteen putkeen -putkia riittää siis) ja raahaustin jääkaapille.
Lunta, lumajauta, maassa! Ei o totta!

Parina viime päivänä on tullut sen sortin räpäskää, että meikäläinenkin on pistänyt pipoa päähän 
mikä on t o d e l l a  h a r v i n a i s t a.
Ja kulkenut pikaisesti fillarilla sinne minne on pitänyt.
Eilen Lillaankin.
Vaikka onkin kivenheiton päässä.
Mutta tiesin, että kylmä tulee kuitenkin.
 Pienimuotoista sähkäröintiä sielläkin.
Alunperin tuolla ollut kaksi jotain ihan simppeliä kattovaloa, nehän lähti sieltä kaatopaikalle tai jonnekinminnelie heti ensi metreillä ja sen jälkeen on vähän säädetty. "Keittiön" puolella ei ole kattovaloa ollutkaan (pelkkä loisteputki kaapin alla, yäääk), piuhaa jatkettiin tuohon "olohuoneen" puolelle pöydän päälle.
Nyt kävin ottamassa jatkopiuhan pois ja laitoin muuton jälkeen ylimääräiseksi jääneen kristallin (tai mikä lie härpäke) kattoon ja hain Clasulta töpselillä varustetun johdon tuohon pöydän päällä olevaan varjostimeen. Pelkkää onnia ja offia siis nyt, töpseli seinään ja seinästä irti. Simppeliä.
Kunhan vaan sitten joskus tarvittaessa muistaa mistä siihen valo tulee kun ei tulekaan enää hellan vierestä seinästä.

Muisti voi pätkiä vielä ennen pimeitä moneenkin kertaan.
Ei tuonne nimittäin vielä näillä keleillä mitään asiaa ole, nytkin sai olla taas  vaihteeksi kahdet villasukat jalassa, että tarkeni.
 Sormet oli kohmeessa kyllä kun ei oikein hanskat kädessä kaikki hommat onnistu.

Maahan kurkin sen verran, että niistä jo kasvunsa aloittaneista ainakin ne talven yli selvinneet purkkihortensiat näyttäis kuolleet pystyyn, perennat selvinnee.
Mikään ei siis just nyt kasva, toivottavasti ei enää kuolekaan.
Pieniä tiittejä on siellä täällä. Tosi pieniä.
Tsirputkin on tainneet lähteä lämpösempään.

Masentavaa.


(UPSista, Huusholli löytyy nyt FACEstakin)

perjantai 27. maaliskuuta 2015

katkaisuhoitoa

Putki poikki.
Eli  sutasin.
 Ei mikään piece of cake maalata musta piiloon, meinas mennä hermo huonoon kuntoon,
mutta yllättävän hyvä lopputulos kuitenkin loppujen lopuksi.
Country Frenchin Lumi tällä erää, ei aina Helmiä.

****
Jaa että minäkö pilkunviilaaja....pikkuisen on ärsyttänyt köökin puollella valmiina ollut tanko.
 Ensinnäkin ruma kuin prkle kun väärinpäin pidikkeet, tarpeetonkin kaikenlisäksi...
...mutta kun en ruuvinreikiääkään viitsi katsella, niin pakko oli vähän säveltää.
Verhotangolla. Olkoon nyt sitten pyyhkeenpidikkeenä siinä.
 Eipä muuta kuin viikonloppuja!
 CU!

keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

sähkärin lyhyt oppimäärä

Joskus sitä vaan hämmästyy.
Eikös ruåttalaiset ole muka kuulleet kattopistokkeesta?
 - ettäkö miten nuo yrttyset liittyy asiaan?
No, eipä juuri mitenkään :)

Mutta tämä liittyy.
Vähän minä ihmettelin,että oikeestiko?!
Noin hankalasti??
Että muka kaks reikää kattoon? Ehei!
Että piuhat sokeripalaan? No, ei taatusti kun on pistokeliitäntä katossa.
 Joten piti sitten ihan vähän säveltää.
 Vahvaa rautalankaahan löytyy jokanaisen työkalupakista, eikös juu.
Ja pikkuisen huonekaluhuopaa ettei raavita kattoa pilalle.
 Sinne vaan tiukasti koukkuun kiinni!
Ja sitten tutkaillaan mitä meillä täällä oikein löytyy....kattopistoke omasta jemmasta ja mitäs muuta...
 Ihan turhaa tavaraa....tosta poikki, sano tohtori. Eikun sähkäri.
 Sitten kuoritaan johtoa, sitä päällimmäistä osaa vaan.
Siihen on omakin työkalu, mutta se on Lillassa kun siellä näitä sähkärin hommia oli tarkoitus vaan tehdä....
Sitten kuoritaan molemmat ohuemmat johdot. Varovasti. Ettei mee piuhat poikki.
 Kieputetaan niitä tuollei somasti, pysyy nipussa...
 ...sitten kansi pois nistokkeesta...
 ...ja piuhat paikalleen ja kaikki ruuvit tiukasti kiinni, että pysyykin paikallaan.
 Ja sitten ruuvataankin vaan kansi takaisin paikalleen.
 Eikäs sitten muuta kuin pistoke kattoon ja ruuvataan kupu kiinni siihen rautaan mikä sinne koukkuun tuli köytettyä....no, tuo pikkukoukkukin kattoon tietty tässä tapauksessa...
Sitten vaan seinästä "naps" ja kas, sulla on köökissä valo :)
 Hitsipilli, kukaan ei o niin viksu kuin nainen!
 Paitsi silloin kun se ei luota siihen ensimmäiseen intuitioonsa, joka ihan selvästi näki, 
että tähän köökkiin kuuluu tulla just tuo yks ja tietty valaisin.
Eikä mitään kälyistä palloa. Nih.

 Eiks niin, että mitä sitä selitellä.
Minä nyt vaan olen tällainen.
Eikä mun koti taida ikinä olla valmis....

Lillatusta

Ei tullut niitä luvattuja/uhattuja lumisateita,
pari hassua tuntia vettä ja vähän räpäskää, sopi kyllä vallan mainiosti.
Vaan on ollut kuitenkin sen verran kylmä, että Lillaan ei ole paljon  huvittanut mennä -ja pikkuisen on ollut vipinää muutenkin, ei oikeastaan ole kyllä ehtinyt edes käymäseltään.
Ei ennenkuin maanantaiaamuna.
Tuli aamusta viestiä, että nähdäänkö Lillassa...no tottamooses!
Tehtiin se suunnitelmissa jo jonniin aikaa ollut pöytien vaihto.
Ekassa kuvassa siis se mikä Lillassa oli, se meni uuteen kotiin ja vaihdossa tuli tuo 50-lukulainen.
Jesh, mulla on paikka lehdille ja läppärille!

Ja kun auto tuli pihaan, niin kerjäsin vähän apuja kuljetukseen.
Olin nimittäin hyödyntänyt Jyskin viikonlopputarjouksen ja varannut uudet tuolit pihalle.
Saatiin nekin sujuvasti kuljetettua...ei tosin ollut pienintäkään kiinnostusta kylmässä ilmassa yhtään sen kummemmin alkaa töihin, siellä ne tönöttää puoliksi paketoituna. Ja Lillasta lähti yksi tuoli sitten jatkamaan elämäänsä pöydän mukana Mirstaakkelille -siellä se on nyt  rinsessalla <klik.
 Nyt voiskin se kevät sitten tulla takaisin.
Vai onko joku eri mieltä...?

maanantai 23. maaliskuuta 2015

sutasenko, vol 2

- eli suoraa jatkoa edelliseen.

En sutassut!
 Ei ollut hyvä, ei.
Mun kranttu silmäni ei vaan tykännyt. Se oli liian putki.
Eikä sohvalle tullut kunnon lukuvaloa siitä tason päällä olleesta pöytälampusta, 
siinä täytyy ehdottomasti olla jalkalamppu, joten eikun mööbleeraamaan vaan.
Ei mennyt ihan puolille öille tällä kertaa - ja nyt sentään tyhjensin kaikki lokerot, laatikot ja kaapit ja kannoin kaiken paikalleen.

Enkä meinaa kantaa takaisin!
Nyt on vaan se ikuisuusongelma, että sutasenko vaiko enkö?
Ongelma ei siis muuttunut miksikään, kohde vain vaihtui.
Musta kaappi. Johan se on musta ehtinyt melkein vuoden ollakin.
Sitä ennen se oli valkoinen.
Oliskohan kohta taas...vai antaisko nyt olla ihan noin.
Ja ottais vaikka kirjan käteensä...

*huokaus*

Sutasenko...

vaiko enkö sutase?
 Johan myrkyn lykkäs.
Mitä varten muuten aina puolen yön aikaan saa kaikki "parhaat ideat"?
Katse harhailee kun ei jaksa lukea ja ykskaks on pakko nousta ja hakea mittanaua...mahtuistko...
en siis sentään ihan suoraan lähtenyt tuuppaamaan paikasta a paikkaan b.
Onneksi alakerrassa asuu kaveri, se ei varmaan ihmettele ollenkaan josko kuuluu jotain sellaista ääntä, että "siirtääkö se muka ihan oikeesti siellä tähän aikaan jotain huonekalua..."
Siirsi se. Ihan millin kerrallaan. Ihan just niin hiljaa kuin vaan suinkin pystyi.

Oli ihan pakko!
Jotenkin tuo expeditviritelmä ei vaan ollut kiva/hyvä/mieleinen ikkunan edessä -no, oli se kaikkea sitä, oikeesti, mutta....nojatuoli on jo nyt vakiintunut aamulehden lukupaikaksi ja kun se muutenkin on mieleinen istuskelupaikka, niin päätin sijoittaa sen niin, että siitä näkee telkkarinkin.
Ja tulee päivänvalokin hyödynnettyä kunnolla lueskellessa.
Kaks kärpästä, u know!

Eikä paha sekään, että huoneeseen tuli puoli metriä lisätilaa.
Se vaan on paha, että nyt tuo taso sohvan kanssa -lisättynä vielä tummaalla verholla sinne joukon jatkoksi- muodostaa melkoisen tumman putken.
Jos mä vaikka sutisisisin noi laudat valkeella maalilla...

Putket on niin hyvä saada poikki.

Taidan jättää harkintaan ja ulkoistaa itseni hetkeksi.
Antaas kattoo kuin ämmän käy...

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

pikkupikkuapulainen

...oli vallan onnellinen kun sai eilen avustaa mummia arvonnan kanssa.
Isommat rinsessat saivat tällä erää kunnian toimia ainoastaan virallisina valvojina.
Ensin hötkötettiin ja sötkötettiin niin, ettei kamerakaan meinannut pysyä mukana...
 ...sitten nostettiin yksi lipuke...
 ..."mummu, mitä tässä lukee?"...
"kuule, pupunen, siinä lukee MARRU, ja Marru saa kirjan palkinnoksi"
"ai, mitä varten se saa sen?"
"no kun mummulla oli arvonta missä se kirja oli palkintona"
"aha, mitä varten?"
"no kun...mummu sai semmoisen ihanan kirjan itselleen ja toisen sitten arvottavaksi ja nyt sinä sitten nostit tuon Marrun voittajaksi, joka sitten saa sen kirjan"
"jaa...onks se Marru täti? Onks siinä kirjassa kuvia?"
...jne jne....!

On noi kolmeveet vaan hauskoja tyyppejä ☺

Kiitos kaikille osallistujille, onnittelut Marrulle -laitapa osotteesi tulemaan, kirja on jo lähtökuopissa!
Ja hirrrrmuisen iso kiitos Lindalle theKirjasta!!
♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥

perjantai 20. maaliskuuta 2015

nurkat. loputkin.

eiköhän se ole sitten siinä.
koti on valmis ja hyvä asua.
 pientä vipinää ja vähän isompaakin.
iloa ja surua,  rakkautta ja särkyneitä sydämiä.
arvonnan voittajan ilmoitan jossain kohden ensi viikolla kun ehdin koneelle.

Viikonlopppuja.