maanantai 21. elokuuta 2017

Härkää sarvista

- ja piste iin päälle!

Se mitä olen jo pitkän aikaa aina aika ajoin kuukkeloinut pitkin ja poikin nettikauppoja ja myyntisivustoja on iso kallo. Lehmän. Härän. Sarvineen, kiitos. Jonkun ison otuksen kuitenkin, liiallisuuksiin menemättä. Ei siis mitään minkä sarvienväli alkaa olla parissa metrissä, niitäkin näkyy.
Hirrrveen hintaisia poikkeuksetta, tai sitten niistä on puuttunut "se jokin".
Ja yleensä mynnissä Jenkeissä, mistä postikulut on ihan kiitettävät ja mistä tulleet tavarat kokemukseni mukaan poikkeuksetta tulevat tullin kautta. Eli lisää kuluja tiedossa.
Jäänyt mappi-ööhön ajatus makoilemaan ja muhimaan.

Päivän harkinta-aikaa tarvitsin kuitenkin vielä senkin jälkeen kun olin törmännyt siellä Nekalan Rauta-Otrassa tähän:

Tykästyin heti, ja kun hintakin oli hyvin kohdillaan -ja sitä vielä vähän kauppiaan kanssa viilattiinkin- jätin kuitenkin sinne missä oli. Oltiin kaffille sinne Lillaniin vielä menossa ja kun niitä ostoksia jo oli matkassa muutenkin...mutta kuten sanottu, kallo juuttui mun kallooni!

Seuraavaan päivänä viestittelin vielä kauppiaalta tarkempia mittoja, tuumasin, että mahtunee siihen mihin sitä niin kauan olen suunnitellut. Ja jollei, niin eiköhän se paikkansa jostain löydä kuitenkin. Että eikun hakemaan! 
Hieman herätti katseita kun en "kello kaulassa" vaan kallo kainalossa painelin nysseen ja toiseenkin.

Kotona sitten tutkailin tarkemmin. Sarviin asetellut narut oli vähän löysällä ja kun kalloa kääntelin huomasin, että taakse on porattu kunnollinen pikkurillin kokoinen reikä! Jee, narut pois kokonaan.



Naputtelin kiviseinänaulan sopivaan kohtaan ja toivoin, että se kestää sen aikaa seinässä mitä kuvaaminen ja vähän kauempaa tarkastelu tarvitsi. Kesti se.
Seuraavana päivänä hihkaisin huoltomiehen visiitille iskuporakoneensa kanssa, että sain kallon kunnolla paikalleen. Sanoinko jo, että tykkään. Isosti!!

 Sen mikään metsästystrofee tarvitse olla ollakseen passeli - itse asiassa sellaista en suurin surminkaan ottaisi seinälleni. Elikot saa mielellään elää elämänsä hamaan vanhuuteen ja kuolla kupsahtaa sitten pöpelikköön tai vaikka saunan taa ihan omaan tahtiinsa, mun puolesta kaikkinainen metsästys saisi jäädä kalastamiseen... 
Eli tässäkään ei ole yhtään sen enempää vahingoitettu mitään luonnonluomaa kuin niissä pienenä itekseen kuolleissa tsirpuissakaan. Kallo on mitä lie massaa, hyvin aidon oloinen, mutta ei aito kuitenkaan. Hullu ei huomaa, eikä viisas virka mitään. Minä nyt virkan kuitenkin suuremman polemiikin välttämiseksi 😉
Joku kumminkin kysyy, että mitäs tuo "hirvitys" sitten maksoi... hinta on 79 € -ja suosittelen kysäisemään onko niitä saatavilla ennenkuin teette joukkoryntäyksen ostoksille ☺

Olin jo kirjoittelemassa tätä kun napsahti viesti kauppiaalta, joten jätin postauksen odottelemaan... viimeksi käydessäni kaipailin sitä paperijemmaa A4-kokoisille papereille ja päädyin siihen edellisen postauksen seinätelineeseen ja nyt oli tullut peltilootaa, joka saattais olla juurikin mitä tarvitsin -tarvitsisinko vielä?
Akuuttia tarvetta ei ollut, mutta pyysin pistämään jemmaan.
Tänään sitten kävin noukkimassa sen kotiin, tulostuspaperit on niin hankalassa paikassa, että suon itselleni sen mielihyvän, että ne on tulostimen päällä "jemmassa". 


Kiitos erittäin hyvästä palvelusta! Tämä on just eikä melkein! (mitä nyt tuo teksti taitaa saada kyytiä kunhan tässä ehdin asiaan syventyä)

Samalla napsin muutaman kuvan, syysuutta kun näyttää jotain jo saapuneen.
Laatikkohassuna iskin silmäni muutamiin passeleihin kannellisiin purkkeihin -eikä tuo kauppakassikaan yhtään hassumpi! (jäi mietintään...ihan niinkuin olis kasseista pulaa...)
Eikä yhtään huono tuo metallilankakorikaan! Ja uskokaa pois; hinnat on ihan kohillaan.

Yksi maitokaakaon värinen purkki lähti mukaan.
Eteisessä kun ei ole enää lipastoa, jonka laatikkoon oli hyvä piilottaa kolikkojemma, oli ihan tarvetta.
Pikkukolikoille. Minä kun jemmaan aina kaikki euroa pienemmät pois pyörimästä.
Nyt se on sopivasti eteisen pöydällä!
Tällaista tällä erää.

Pysykääpä linjoilla mikäli Habitare-liput kiinnostaa...messuthan on taas pian....

Palaillaan -mutta nautitaan sitä ennen näistä kovin mukavista keleistä!!






keskiviikko 16. elokuuta 2017

löytöjä ja tahtomisia

Hupsista!
Tulipa taas pikkuisen pitkä tauko, vaan mikäpä hätä tässä. 
Kun ei ole mihinkään sidottua päiväohjelmaa, niin mitä sitä suotta minkään kanssa alkaa hötkyilemään. Voisi sanoa, että kaikki pitkän(tai pätkän)tähtäimensunnitelmat on edelleen jossain mappi-öössä, yleinen laiskuus ja saamattomuus on iskenyt pahemman kerran.

Ohjelmaa on ollut ihan mukavasti sen kummemmin suunnittelemattakin.
Rinsessapuolella rauhoittunee -eli palannee sinne satunnaiseen viikonloppumummuiluun- koulujen alkamisen myötä. Nyt jo kauhia ikävä tyttöjä, olen niin tottunut siihen, että täällä yökyläillää tasaiseen tahtiin -taitaa olla jo parisen viikkoa viime visiitistä. Viimeksi sainkin juhla-asuista porukkaa tänne, äitinsä -joka siis edelleen puheissa ja teksteissä minänä kulkee- astui uudemman kerran miehelään, tultiin koko poppoo suoraan maistraatista tänne mun luo kakkukahville ja skumpalle.
Ja kyllä, olin toinen todistaja. Eli välit on mitä parhaimmat edelleen. Kuinkas muuten, fiksuja immeisiä kun ollaan kaikki 😉

 
 Kukaan ei edes nyrpistellyt vaikka vihkiskumppana oli "oodi vapaudelle" -noh, se nyt vaan sattui olemaan jääkaapissa valmiina ja minä nyt vaan satuin kysymään, että uppoiskos skumppatilkkanen.


Instan puolella jo totesinkin, että rautakauppa ei petä ikinä!
Pari asiaa ollut hakusassa jo hyvän aikaa, mutta ideat sai lopullisen muotonsa vasta Nekalan Rauta-Otrassa poiketessa. Riippukorviksia -mitä vuosi sitten en omistanut pariakaan- on siunaantunut jo melkein riesaksi asti, tykkään, mutta en ole kehittänyt toimivaa systeemiä niiden säilytykseen.
En ole pätkääkään mikään korutelineihminen, ratkaisun pitää olla ihan muuta.
Roikottimet on tähän asti roikkuneet milloin minkäkin kipon reunalla eteisen pydällä, ja aina se vaan on sattunut esteetikon silmään, on se sitten ollut mikä tahansa.

Ideanpoikanen  ajatuksissa suunta siis rautakaupan listavalikoimiin. Olin funtsinut jotain kaapelilistaa tai vastaavaa, niissä kun on kiinnitysteippi perspuolella -ne toki tarvitsisi sopivat reiät joko nahkapaskalla (se ON työkalu!) tai todennäköisemmin ohuella poranterällä tehtynä. Lista sitten kiinni sähkökaapin oveen.
No, siellä listoja etsiskellessä tuli vastaan alumiinitankoa, haaa -enää kiiinityssysteemi!!
Avuliaan henkilökunnan (naisia, ymmärsivät heti yskän) avustuksella sitten löytyi just passeli muovikoukut, jotka ei loista häiritsevästi edes siihen esteetikon tarkkaan silmään...ja niin sitä syntyi vielä alkuperäsitä ideaa parempi systeemi!! Ja tankoa on vielä jemmassakin, samoin koukkuja, joten kyllä niillekin vielä virka löytyy.


 Siinä ne nyt kekkoset kavereineen riippuu kädenulottuvilla.
Ei huono, vaikka itse sen sanonkin.

Ja se toinen ongelma.
Tärkeät tilapäissäilytystä tarvitsevat paperit.
On junalippua, lentolippua, teatteria ja konserttia.
Suloisessa pinossa tulostimen päällä, joku kippo yleensä vielä painona.
Uskotte, ettei se ihan paras paikka. 


Hakusassa on ollut (ei aktiivisesti, mutta aina sopivassa kaupassa poiketessa) viime talvesta asti joku A4-kokoinen matala laatikko, johon paperit saisi suorana. No, ei ole löytynyt.
Ikeassa oli yksi, mutta laatu (ja väri) oli mitä oli, joten en kelpuuttanut. Etsin siis edelleen.

Kunnes siellä samaisen rautakaupan sisustustarvikeosastolla iski silmään "no mutta toimiskohan/mahtuiskohan tämä"-tyylinen tapaus. Ihan pikkuisen arvelutti mahtuuko siihen mihin ajattelin, mutta päättelin, että jotain käyttöä ja joku paikka löytyy kuitenkin.

  
Sinnehän se uppos kuin vetsi voihin taulujen alle.
Tuo työpöydän nurkkaus muutenkin tuppaa elämään koko ajan tarpeen mukaan, joten suvitsevaisuus on aina paikallaan. Nyt on tärkeät paperit paikallaan, matkat toisessa, viihde toisessa. Tarttee vaan lähteissään muistaa ottaa oikeasta lokerosta -ettei yritä junalipulla päästä katsomaan shaolin munkkeja...

 Kauempaa kun katsoo, niin ei näy ollenkaan, sen verran muutakin lootaa ja purkkia on kasautunut, että sinne jää niiden taakse.


Taas voi huokaista, ei ole (muistaakseni) mitään to-do-listalla.

Varsinkaan kun seuraavana päivänä kävin hakemassa vielä yhden jutun mitä olen katsellut lähinnä ameriikan ihmemaan ebaysta....mutta jätetään se toiseen kertaan...


Että pallaillaan kunhan tässä taas keretään 😎

torstai 27. heinäkuuta 2017

Kesäretkellä

Joskus on kiva tehdä extemporejuttuja.
Niinkuin nyt vaikka istuskella illalla paikallisbussissa matkalla kotiin rinsessalandiasta ja varata siltä istumalta junaliput seuraavalle aamulle.
Pitkästä aikaa systerin kanssa reissussa, kummallakin oli ollut sama ajatuksenpoikanen.

Turussahan oli männä viikonloppuna Tall Ship Racing-tapahtuma, ne Kotkan meripäiviltä lähteneet upeat laivat olivat parkissa Aurajoen rannoilla -ja nehän oli pakko päästä katsastamaan kun kelikin oli poikkeuksellisen hieno.

Väkeä oli kiitettävän paljon liikkeellä, oli kuulemma koko tapahtuman ajan, sinne sekaan vaan.
Siellä istuskeli presidenttiparikin ihan muina miehinä, ei näkynyt turvamiehiä vierellä, on tämä kotimaa vaan linutkoto ainakin vielä toistaiseksi.



 
 


 Kansallisuusksia oli vaikka kuinka, monenmoista merimiestä ja -naista liikkeellä ja laivoilla.

Olis muuten mahdottoman kiva tietää kuinka monta kilometriä köysiä on yhdellä isolla paatilla, niitä nimittäin todella on!! Ja kuinka nopesti oppii tietämään mitä milläkin pitää tehdä...
Minustahan ei siihen hommaan olis, minä vaan roikkuisin vihreänä laidan yli...


Turunlinnakin käytiin katsastamassa ihan vain ulkopuolelta, että ihan turistina!
Ja tuo toisen kuvan tyyppi toivotteli tervetulleeksi jossain siellä joenrannassa.


Turku on kyllä ihana kesäkaupunki!
Parinkin päivän askeleet tuli tallusteltua ihan noileesti, tosin hypättiin me Jokke Jokijunankin kyytiin ja lepuutettiin jalkojamme puolentoista kierroksen verran samalla kun kehiteltiin kunnon nälkä aikaiseksi ja mietittiin mihin istahdettais syömään.

Terassi toisensa jälkeen oli tupaten täynnä, eikä sisällä istuminen houkutellut, joten eikun tois puol jokke (tai kuka nosita puolista tietää?!) ja Svante Rudolfin kannelle. Hirmuisen valtava hampurilaisannos oli se mihin lopulta päädyttiin, syötiin varmaan silmillämme kun naapuripöytään tuotiin moiset ☺
Ihan melkein jaksoin kaikki.

Junamatkalle vielä Gagguin kautta ja mustikkakakkupalat kahvin seuraksi.
Huh. Matkustaminen paitsi avartaa myös tekee ähkyn olon. MOT.

Mitäs sitä seuraavaksi tekis...

keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Ei ihan kotikulmilla

...mutta ei kovin kaukanakaan.
Pienen fillarireissun tai reippaan kävelyn päässä, parisen kilometriä kotoa Viinikassa on vallan hurmaava uusi "kohtauspaikka". Jokunen bloggari on jo ehtinyt osaltaan mainostaakin tätä, ja liityn joukkoon täysin sydämin!

Toivon todella onnea ja menestystä yrittäjäparille, joka hyppäsi pois oravanpyörästä ja päätti perustaa tämän Lillan Hotel-yrityksensä. Enemmänkin kuin hotellin -täällä on nimittäin kerrassaan viehättävä kahvila ja sen ohessa myös sisäpihalle levittäytynyt pienimuotoinen sisustusmyymälä.
Varsinainen hotelli avaa ovensa vielä tänä vuonna, nyt alkuun on keskitytty palvelemaan asiakkaita kahvilan puolella.

Olen nyt pari kertaa poikennut, ja ilolla todennut, että aina käy pieni kuhina, on salaatilla kävijöitä, kahvittelijoita ja suussasulavilla Tampereen Jäätelötehtaan jätskeillä nautiskelijoita. (Tuotti pienoista tuskaa ohittaa viimeksi jätskit, sen verran oli kuitenkin itsehillintää, että kävin vain ruuukkuostoksilla)
Kuvista olen kuitenkin rajannut asiakkaat pois, yksityisyyttä kunnioittaen.

Katsokaapa kuvat ja poiketkaa ihmeessä jos ja kun nurkilla pyöritte, sijainti on aivan Viinikan kirkon vieressä, joten paikallistaminen tuskin tuottaa suurta ongelmaa.






 





♥ Aurinkoisten päivien kesäkeidas tuo piha ♥