viimeiset tuokiokuvat

Kotiinpaluusta on jo hyvinkin pari viikkoa, taitaa olla jo kolmekin, mutta viimeiset kuvat on maanneet puhelimessa ja koneella luvattoman kauan.

Kaikenlaista pientä säätämistä ja pikkuvisiittejä ollut männäviikkoina sotkemassa muutenkin jo täysin sekaista kalenteria - se päviärytmi kun puuttuu, niin kokonaisuus on näköjään vallan helppo pistää ranttaliksi. 

Koitanpa nyt pikkuhiljaa palata jonkinlaiseen ruotuun, joten tässä nyt sitten Barcelonan vihoviimeiset kuvat. Aloitetaan Katedraalista. Joku kiertää kirkot kaukaa, mutta minä poikkean jos vaan sopivasti kohdalle sattuu. Vaikken mihinkään kirkkokuntaan kuulukaan.

(off topic: Barcelonassa on muuten ihan mieletön määrä skoottereita, niin liikenteessä kuin ryppäinä parkissakin. Olis kiva tietää kokonaismäärä!)

  Katedraali on massiivinen kooltaan, tummanpuhuva sisältä, kultaa ja krumeluuria on paljon, alttareita joka pyhimykselle mitä mieleen tulee.

Oli kiva poiketa, mutta jotenkin tämä ei kuitenkaan sytyttänyt. Ei taida päästä edes top kymppiin.

Ulkopuolella oli hääpari kuvattavana ja jos jonkinlaista ihmispatsasta ja ties mitä viihdykettä -ja kerjäläisiä. Väkeä ihan kiitettävästi kaikenkaikkiaan.

Goottilainen kaupunginosa katedraalin ympärillä on mukavaa tienoota, kapeita kujia ja katuja.

Mukavan viileitäkin kuumana päivänä kuljeskella.

Näiltä nurkilta oli  hyvä ottaa suunta rantaa kohti.

Aikamme satama-altaan ympäristöä kierreltyämme osuimme ihan sattumalta  samanlaisen "risteilijän" kohdalle joita olimme jo aiemmin hiekkarannalta katselleet.

Lähtö puolentoista tunnin risteilylle oli piakkoin alkamassa, joten eikun liput käteen ja yläkannelle.

Mukavan väljästi siellä saatiin istuskella, olisko meitä ollut siellä hyvä jos kymmentäkään.

 Oli oikein rentouttavaa vain istuskella ja katsella maisemia mereltä käsin, tuollahan sitä vasta tallusteltiin rannalla.

Satamaan takaisin tullessa ei voinut kuin äimistellä joitakin paatteja. Liian hienoja meikäläisen makuun -vaan saattaispa olla ihan kiva joskus vaikka kurkata moiseen sisällekin.

 Näitä tavallisempia kokoja onkin sitten silmän kantamattomiin.

Purjevene poikineen.

 Sillan yli ja sitten jonnekin mihin mieli vetää.

Kurkattiin Columbuksen muistomerkki leijonineen lähempää kun oli jo bussista nähty ja satuttiin nyt lähellä olemaan.

 Rantakatua åitkin kohti kotikortteeria.

 Lopuksi vielä muutama fiilistelykuva sieltä sun täältä.

 Virpille kiitos matkaseurasta, viikko meni paljon mukavammin kun ei yksin tarvinut äimistellä kaikkea uutta! Ja kiitos teille, jotka jaksoitte täällä kuvat katsella.

Yhteenvetona voisi todeta, että kuten sanottu, lokakuu ON hyvä ajankohta matkustaa. Turisteja ei ole järjettömiä määriä, keli on mukavan kesäinen, mutta ei polttavan kuuma (ilmankosteus kyllä oli siellä 80 huitteilla, joten pikkuhiki oli päällä koko ajan)

Nähtävää jäi vielä paljon, vaikka tosi paljon  nähtiinkin.

Täytynee visiin poiketa toistekin....

Kiitos ja kivaa pyhäinpäiväviikonloppua!