käykö joku muukin hitaalla?

Niin hyvää kuin tuo taannoinen aurinkoviikko tekikin, niin ei se kyllä ainakaan saanut mitään henkistä henkaria mun ruotooni.

Tahti eikun laiskistuu vaan sitä mukaa mitä pimeämpään ajankohtaan mennään. 

Nyt olis kyllä jonkunlaiselle ryhtiliikkeelle tilausta...kun vaan viitsis...

Noh, jotain pientä kumminkin, muutakin kuin sukkien tikutusta.

Vielä tuossa reilu kuukausi sitten kun päiväkin oli himpun verran pidempi tuli yhden jos toisenkin kanssa puheeksi tämä kotiin käpertymisen aika, tarve muuttaa väritys kotona tummemmaksi, pehmeämmäksi ja himmeänhämyisäksi.

Ja samaan hengenvetoon todeta, että on se kummallista! Kun valo katoaa, niin luulis sitä vetävän kaiken vaaleaksi, verhot keveiksi ja yrittäisi tuoda valoa kotiin keinolla millä hyvänsä.

No juu, se tuntuu silloin ajatuksen tasolla niin hyvältä idealta, mutta annas olla kun ilta pimenee ikkunan takana, lämmitys ei oikein vielä pelaa ja vedät vilttiä syliin ja villasukkaa jalkaan, niin johan alkaa yhdellä jos toisellakin mieli muuttua siinä vaiheessa. Tunnustatko?

Taannoin alkusyksystä kun visiteerattiin Svaneforsin showroomilla iskin silmäni verhoihin, joiden ennakoin olevan oikein passelit keittiöön syksyn tullen. Mustat pitsit kun oli jo kesän olleen olohuoneessa en kelpuuttanut niitä talvikeittiöön edes ajatuksen tasolla.

Kun Barcelonan kone oli laskeutunut ja pistin taas puhelimen asertukset normitilaan kilahti viestiä UPSilta samantien: "olemme tuomassa postipakettia..." ihan melkein hetikohta, näköjään. Pirautin sinne ja toivoin, että älkääs nyt kumminkaan ihan heti vielä, minä kun olen täällä helsinkivantaalla.

Odottelin toimitusta seuraavaksi päiväksi, mutta UPSin pojat ylätti puoli kahdeksalta illalla, tekivät pitkää päivää.

Vilaksitaanpa miltä näytti köökissä vielä kun ruska oli ikkunan takana parhaimmillaan ja aurinkokin jaksoi näyttäytyä silloin tällöin.

 ja sama sitten uusien verhojen kanssa.

Verhot oli muuten huikean pitkät, peräti 270cm, joten pääsin heti ompeluhommiin. 

(Moni vanhoissa taloissa asuva haikailee pidempiä verhoja jos huonekorkeus on nykyistä korkeampi, joten vink vink, ainakin Svaneforsin valikoimissa on.)

 Pöydälle löytyi sopiva kaitaliinakin Ideahuoneelta

Passaa niin mattoon kuin verhoihinkin.

Kummasti se vaan tuo väritys vaihtaa toiseen maailmaan kelien myötä, helmikuussa päivän  pidentyessä alkaa sitten yleensä kääntyä taas toiseen suuntaan.

Nyt mennään kuitenkin tässä hämärän hyssyssä hyvillä mielin, vaaleat verhot ei houkuttelisi juuri nyt yhtään, päinvastoin. 

Onnistuin saamaan pari viikkoa sitten vielä yhden samanlaisen verhon, showroomilla mallina olleen, sillekin on suunnitelma olemassa, mutta en ole vielä ehtinyt pistää tikkua ristiin asian edistymisen eteen, lupaan kuitenkin palata siihen heti kun edistyn!

 Sanoisin tunnelman olevan kohdallaan keittiössä ja nyt pisteenä iin päällä ikkunalautaa koristaa Paluumuttajattaren miehensä kanssa Lillaan aikoinaan Istanbulista tuoma kynttilälyhty.

Systeri oli keksinyt paristoilla toimivan ja ajastimella varustetun valosarjan, joka sopii tuonne sisälle kuin nenä päähän. Siinä se nyt palaa automaattisesti illanhämystä puolille öin. Näkyy olkkarin sohvallekin oikein somasti.

Muiden huoneiden ilta/syys/talvitunnelmia tulee perässä -kunhan tässä kerkeen ☺

Mihin ihmeeseen nämä päivät menee????

(Voiko tämmöinen ei-niin-kamalasti-jouluihminen käyttää edes joulun tuloa tekosyynä kun kaappiin on jo pesiytynyt yhtä sun toista rinsessakaartille...?)

Kiitos Svaneforsille yhteistyöstä!