keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

En kyllä ikinä enää

...sano että "en ikinä" :)

Tuppaa menemään just toisin kun sunnittelee...ja minut tuntien se nyt on melkoisen varmaa muutenkin.
Taas pääsi näin käymään, että vähän muutin mieltäni.
Sen jälkeen kun kämppä alkoi pikkuhiljaa lämmetä (ei tämä lämmin ole vieläkään, tuloilmaa nimittäin huikuu siihen malliin, että tuntuu kuin vetäis koko ajan) ja olen alkanut ihan oikeasti kotiutua tänne,
olen katsellut ympärilleni aika kriittisellä silmällä.
Kirjahyllyn ja takan paikkojen vaihto keskenään teki jo terää, mutta edelleen jotain, mikä vaan rassaa!
Ja eilen mä sen keksin!
Päätin nukkua kuitenkin yön yli -ja sehän on jo paljon se.
Ruokapöytä! Minust on niin kiva ajatella, että siihen mahtuu kauheesti porukkaa samaan aikaan syömään, mutta tosiasia on se, että näin tapahtuu pari-kolme kertaa vuodessa.
Itse syön sen äärellä näköjään joskus ja jouluna.
 Ei muuta kuin tuolit pois ympäriltä ja kuvaamaan joka kulmalta ja kulman alta.
Ilmoitusta toriin ja facen kirpikselle ja ja...
Sitten välähti....soitto miniälle...ja sinne menee uuteen kotiin.
Toivottavasti menee a.s.a.p eli tällä viikolla, tahtoo maalia sutimaan!
Ei tarvitse ilmoitella missään, onneksi.

Kävin minä Lillassakin äkkihätäsesti.
Eilen tuli paketti, tilasin nimittäin tuossa taannoin maton Lillaan.
 Vähän se on pieni :/
Oma mittavirhe, ei voi mitään, mä vaan katsastin, että samankokoinen, kiitos, kuin omatekemä juhannusruusu, mutta malli on sen verran erilainen, että näyttää vähän kilttamalta. 
Koko on melkein sentilleen sama kuitenkin.
Katsotaan nyt josko silmä tottuu -onneksi tuo lattia nyt ei ole hassumpi (kun siihen ensin tottui),
joten sitä nyt ei tarvitse välttämättä sen kummemmin peitellä.
Mattorumba pyörähtikin mukavasti ympäri: tämä tuli paikalleen ja juhannusruusu palasi vintille,
siellä väliaikaisesti ollut vaaleanpunainen jäi nyt sitten kyllä ihan ylimääräiseksi
 (menee tuonne myytäviin, luulen, kun noi säilytystilat on vähän kortilla...) 
kun sen alkuperäisellä paikalla on musta samanlainen....jaa minä vähän vaihtelen, vai?
Ihan pikainen kierros pihalla osoitti, että kyllä jotain kasvua tapahtuu, vaikka kelit viilenikin.
 Kasvusta puheen ollen...mä taidan ihan vähän kasvattaa kans jotain...
Että hauskaa pippaloimista vaan keikille teille, 
jotka ette ole yhtä laiskoja ja vanhoja ☺

maanantai 28. huhtikuuta 2014

ZocoHome ja kevään toivelista

Sain jo jokunen viikko sitten postiini ZocoHomelta 
 pyynnön lähteä tekemään oman toivelistani heidän tuotteistaan.
Unohdin koko asian, mutta kun olen siellä täällä törmännyt Pouffeihin ja isoihin tarjottimiin,
niin nyt olen sitten erinäisen kerran käynyt sivuilla ihastelemassa.
Hullunkiilto silmissä ☺-kuinkas muutenkaan, meikäläinen.
 Ja päätin tarttua toimeen!

Nyt kuolasin näitä:
 Handira tyynyt! Hyvänen aika, aivan hurmaavia - raaskiskohan syksyn tullen investoida kotiin 
sohvan mutkaan. Nämä olis niin ihanat....ja alla muuten Handira-huopa, ei paha sekään.
Ei ollenkaan paha.

 Hamam-kulhot, joku kulhohulluus taitaa vaivata, mutta ainahan näille käyttöä löytyy.
Ajattelepas näissä irtokarkkeja, pähkinöitä, viinirypäleitä -ja joulun aikaan pähkinä-rusinasekoitusta.
Maistuis varmaan sullekin...

Ja viimeisenä, muttei suinkaan vähäisinpänä, ihanat isot tarjottimet!
Vaikka ilman niitä jalkojakin -tämä olis hurmaava kiertolainen; talvet kotona hyllyn päällä seinää vasten -kuittais enemmän kuin hyvin ne taulut, joita ei voi seinille ripustaa- ja kesät Lillassa.
Pihapiknikillä onnenomiaan, mutta kuvitelkaapas tällainen tuolla:
Olishan siellä aika kiva yli kolme metriä leveällä sängyllä pitää kunnon telkkari-ilta sadepäivänä.
Kunnon eväät kunnon tarjottimella!
Itseään paremmassa seurassa.

*huoh*
 

sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Viimeisiä viheltelee

Lomapäiviä nimittäin.
Huominen vielä, ja sitten on talviloma lusittu.
Täytyy kyllä sanoa, että harvoin sitä näillä leveysasteilla saa talvilomansa kulkea hihattomissa vaatteissa ja sandaalit jalassa. Mutta näinpä pääsi käymään.
Joutaa taas vaikka vähän viiletäkin....ei työinto kärsi...kesälomaa odotellessa.
Joka alkaa neljän viikon päästä.
Mutta sekalainen seurakunta kuvia.
Maalin kanssa tuli eilen läträttyä lisää, ikkunanpielet sai vähän rautaharjaa ja uutta maalia päälle.
Sitten pitikin rientää rinsessalandiaan päästämään isot Hotrodmessuille,
pienet oli sopivasti ulkona, joten minähän tartuin haravaan ja siivosin taloyhtiön pihan talven tiputtamista koivun oksista ja kuusen kävyistä. Ei ihan enää jaksa hiekkiksen reunalla jouten istuskella...
Tänään mie paljon muuta tehnytkään kun istuin keinussa kirjan kanssa ja kuuntelin kun sekalaisella seurakunnalla tsirpuja on kevättä rinnassa. Äänistä päätellen paljon.
 
Pari naulaakin naputtelin.
Kotona kun ei voi naputella, niin pistin noi rakkaat riviin Lillassa.
Just on sopivan kokoinen perhe.
 Ihan pikkiriikkisen siinä joutenolon keskellä maalia sutasin...
 ...kun jotenkin alkoi aamupäivästä arsyttää...
 Tuo tuoli nyt vaan oli niin tylsä. On ollut koko ajan, mutta nyt oli ihan pakko tehdä sille jotain.
Johtuneisko siitä, että sattuu sitä maalia olemaan...?

Jaa, että mikä pitsi siellä vilahti??
No, toinen mikä männä viikolla otti kupoliin, tiskipöytä.
Ikuisuusprojekti näköjään sekin, mutta nyt mennään näin.
Onkos tää jo lähtenyt lapasesta ☺
Noooh, sattuuhan sitä. Aina voi palata ruotuun. Jos huvittaa.

Ja pari kukkaa. Kyl ne siitä.

Ja lopuksi kamalan paljon kiitoksia kaikille onnettarille!
Tuli tässä meinaan pakettia harva se päivä!
Mehtäemännän arvonnasta söpönen kylmäkassi -passaa kuskata jätskiä Lillaan!
Ilonan arpasusta voitin Hurmaava huvila-kirjan 
ja Nauran auringolle-blogista Matkattaren itsensä maalaamaat maalimasta ihanimmat IrisCoffee kupit! Ja vannon ja vakuutan, että ne on livenä vielä kauniimmat kuin kuvassa ♥

Sanoisinko, että elämä on aika mallillaan!
Toivottavasti teilläkin ♥

btw. pari askelta alempana on arpasu Ilonan KokoNainen-kirjasta!

perjantai 25. huhtikuuta 2014

Valoa!

Valoa, sitä on riittänyt.
Sanoisinko ihan kiitettävissä määrin.
Ja onneksi on ollut kuivaa, pääsin maalaushommiin eilen.

Lippakioski on viime vuonna maalattu kertaalleen, joten oli korkea aika.
Verhot vaan ylös ja ulkopuoli käsittelyyn!
 Häikäsee!!
 Ja jos en vielä ole sanonut, että olen tyytyväinen verhoratkaisuun sisällä(kin?), niin nyt sanon:
olen enemmän kuin tyytyväinen!
 Yritin ottaa kuvaa miltä näyttää kun aurinko paistaa suoraan sisään, 
mutta eihän siitä mitään tullut. Juurikin siitä syystä, että se arska paistoi suoraan sisään.
Mutta tästä ehkä näkee kuinka ikkunatkin on naarmuiset -ja nyt ne on jo sentään puhtaat, arvatkaas kuka ahkeroi tänään.
 Antaa paistaa vaan ihan rauhassa, sisällä on just eikä melkein sopivaa.
 Enkä vaan kyllästy tähän näkyyn ollenkaan ☺
 ♥
Nyt on sitten kelit kohillaan, oli kiva lasketella puutarhaletkulla vettä pitkin tonttia ja pestä kuisti ja lippakioski, samalla sai vettä maasta kurkkiva kasvustokin, tässä särkynyt sydän tällä hetkellä.
Ihan selvästi on kasvua havaittavissa :)
 Heposen kakkaa piti tuupata joillekin kasveille, mutta eihän sitä yhden päivän aikana kaikkeen veny.
Piti huomisellekin jättää hommia...ihan niinkuin ne tuolla tekemällä loppuis...
 Mutta vihreämpää koko ajan, vähä vähältä!
Mutta on tästä aikaa vielä tähän:
Onneksi ☺

Naisia. Kokonaisia.

Viime viikolla sain postia Ilonalta.
Sain luettavakseni uunituoreen, suoraan painosta tulleen kirjan 
KokoNainen.
Kuusitoista koskettavaa tarinaa elävästä elämästä,
omin sanoin, kaunistelematta.
Ihan kaikkea en ole ehtinyt vielä lukea, en halunnutkaan,
sillä tässä on kirja jossa elää mukana,
jota täytyy makustella rauhassa.
Ja nyt jollain teistäkin, armaat lukijani, matkassa kulkijani,
on mahdollisuus saada kirja omakseen.
Ilona lahjoitti toisen kirjan arvottavaksi!

Samoilla säännöillä mennään eli en päästä helpolla nytkäään ☺:
 1 arpaloinen tulee siitä kun kommenttikenntään vastaat johonkin alla olevista, tai jatkat kyseistä kysymystä kysymykseksi minulle....ai että vaikeeta? No niin on, ei elämä helppoo o...
- miksi ihmeessä sinä et..?
- vieläkö ajattelit...vai ajattelitko ollenkaan?
- mitäs jos vaikka välillä...?
2 jos olet myös lukijani (saa liittyä nytkin, mutta älä tee sitä vain arvonnan vuoksi, ethän)
3 jos linkität jommalla kummalla kuvalla blogisi sivupalkkiin arvonnan ajaksi

Ja sori vaan, anonyymina ei voi osallistua!
Niin että nimimerkin tekoon siitä, hopi hopi!
 
Olen lupautunut äitienpäiväviikonloppuna koira- ja lapsenvahdiksi,
joten silloin suoritetaan lapsityövoimaa surutta käyttäen voittajan etsiminen tavalla tai toisella.
 Ja jollei voittaja siitä kolmen päivän kuluttua ole ottanut yhteyttä, tai en itse ole saanut häntä kiinni, astuu varamies peliin...
Lykkyä pyttyyn!

keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Hrrr!

Heti kun lämpötila laskee puoleen on kamalan kylmä!
No, se tiesi sisähommia, se - ja siltikin aina välillä oli vilu.
Mä mitään lämppäriä päälle pistänyt, oli paljon mukavampi olla kun oli ovi auki ulos ja verhot hulmus tuulessa. Eilen yks kevään hullaannuttama pörriäinen tuli kolme kertaa sisälle pörisemään, joten eilen en voinut pitääkään ovea koko ajan selällään, en jaksanut tapella sen tyypin kanssa.
Juu, oli sama, ihan varmasti oli!

Mä jo hetken matkaa katselin tätä.
 Että tars tehdä jotain.
Mutta nyt vasta muistin maalin ottaa mukaan.
Siinä sitten samalla meni leipälaatikko ja jakkara ja ja...en mää muista.
Vähän jotain pintasiistimisiä.
 Tulipa muuten mieleeni, että ei kauheasti muutosta tänä talvena!
Viime vuonna tähän aikaan tein sen koosteen mitä Lillassa on tapahtunut, 
jos jotakuta kiinnostaa, niin se löytyy TÄSTÄ!
 Kovasti rauhallinen talvi siis.
 Telkkari tuli porukoitten talvisäiltyksestä paikalleen, vielä kun saan alakerrasta maton takaisin tänne, niin alkaa olla paikat hollillaan...noin niinkuin suurinpiirtein.
Rappusilta nappasin kuvan alakerrasta.
 Kyltit on irrotettu ja ruuvattu uusiksi, eivät enää roiku kuka mitenkin vinksallaan.
 Etteikö yhtään kukkei?? no, muutama!
Mutta käydään ensiks tuolla katoksessa (mikä se oikein on??? ei se paviljonkikaan o! -mä varastan Sannalta Pikkutalosta sen Lippakioskin, se kuulostaa nin kivalta...jookos, Sanna...) kun se niin sopivasti sattuu näkymään ikkunasta.
 Sekin sai valonsa takaisin!
 Pikaisesti fillaroin RTVn poikia moikkaamaan, jotain muuta kuin Helmiä tällä kertaa,
kaveriakin nauratti kun ostin ihan vaan valkoista ulkomaalia. Ison pönikän.
Huomenna alkaa sutiminen, tämä kun on vasta kertaalleen maalattu - ja nyt on kiire ainakin yksi sivu maalata ennenkuin malvat ja muut kasvaa. Ei sinne sitten enää mennä tilsimään!
Sueraavaksi sitten ikkunanpuitteet ja kattolistat ja mitä liekään.

Mutta siis ne kukat!
Pieni on kaunista, eikös vaan.
 Tulitikkuaskin mittaisin tetejä☺
 Vähän sitä sun tätä punkee maasta hirmuisella innolla ja intohimolla.
Katsastetaan ensi viikolla missä mennää -loppuviikoksihan on taas lämmintä luvassa.
Ja huomenna aukeaa vesihana, pääsee kastelemaankin.
Ja pesemään kuistit ja terassit ja astiat ja ja...


 Mitäs sanotte, vihertääkö? Yhtään?
 Tässä ei tarvitse edes käyttää mielikuvitusta.
Ihan varmasti vihertää ☺