sunnuntai 28. helmikuuta 2016

tykkään

kuin se monesti mainittu hullu siitä kuuluisasta puurostaan.
Paitsi että tämä on paljon kovempi juttu.
Silkkaa rautaa vaikka onkin puuta!

Pikkutalon Sanna väsäsi tuossa hetki sitten huikean ihanan osaston Turussa olleille messuille
ja laittoi siitä kuvaa vähän etukäteen....ja POKS...minä rakastuin HETI♥


Oli me jo puhelimessakin  juteltu aikaisemmin pinnatuoleista ja niiden maalamisesta sun muusta.
Mutta kun pinnatuoli on pinnatuoli, niitä on niin joka lähtöön, niin ei se nyt sen enempää ajatuksia herättänyt. Kuva sitten herättikin.
Sen lisäksi, että tuolit on ihan just eikä melkein mun makuuni muotokieleltään, ne näyttivät jo kuvassa siltä, että ovat himpun verran matalampia kuin tuolit  tänä päivänä. 

Minullahan ruokapöytä on alkujaan baarikorkeutta, maalattu ja mataloitettu Lillaan sopivaksi, siirretty sieltä maalipurkin kautta lippakioskiin ja mataloitettu uudemman kerran pihatuoleihin sopivaksi...ja sen jälkeen se onkin ollut vähän murheenkryyni kun kaikki tuolit tuppaa olemaan liian korkeita. 


Ne jo uuteen kotiin päätyneet edelliset oli presiis saman korkuiset kuin nämä (yksi jäi eteiseen ja mallasin heti vierekkäin ja perstuntumalla myös), mutta ei ollut edes kova paikka valita kummat tuolit on mieleisemmät. Kovin paikka taisi olla se, että mahtaako Sanna suostua ehdottamaani vaihtokauppaan. Mitä sitä aina rahaa vekslata kun maailma on tavaraa täynnä...
Keittiön "lentävä matto" lähti matkahuollolla kohti Turkkusta, eli tehtiin vaihto! Kiitos Sanna ♥


 
 

Tuolit on mielettömän mukavat istua ja miellyttävät mun kranttua silmääni kovasti paljon.
 Ne on tukevat olematta jykevät, linjat on leveät, mutta sirot.

Jotenkin on tunne, että tuolirumba on tältä osin ohi, eli keittiö saa olla rauhassa.
Enkä ole ikinä ennen näin sanonut, en! olen sanonut, että olen tyytyväinen :) Nih.
Tyytyväinen voi olla usein, mutta ei sitä auta alvariinsa rakastua.
(ja yksi lisätuoli on jopa Sannalla korvamerkittynä mulle jos tarve tulee!)

Mielenkiintoisia tuoleja, näistä ei nimittäin kuukkeloimalla löydy mistään minkäänlaista tietoa.
Ei kuvaa, ei tekstiä, ei mitään. Ei suomeksi, ruotisksi eikä englanniksi, kaikkea on kokeiltu.
Muotokieli puhuis vähän johonkin Tapiovaaran suuntaan -sitä kuitenkaan olematta.
Olisko joku oppipoika?

Jos joku sattuisi tietämään jotain tuoleista, niin otan tietoa vastaan enemmän kuin mielelläni.
Ja tiedän, että niin ottaa Sannakin.

Mutta se tästä tuolirumbasta!
Aurinko paistaa ja mammutit odottaa, joten sen suuremmitta puheitta poistun pihalle tämän tänään kovasti kiukuttelevan masiinan ääreltä.

Nähdään pian!

(näkemisestä puheen ollen: Olgalle tulijat, me  näemme siellä puodissa lauantaina klo 15
-jos jotain asiaa, niin ollaan yhteyksissä)

perjantai 26. helmikuuta 2016

odottavan aika

menee joskus tosi nopeasti -vaikka pitkä oliskin.

Täällä odotellaan vähän sitä sun tätä, sinne sun tänne.
Sillä aikaa mennään "keräilyerillä".
Siellä sun täällä.




Jotain on hävinnyt ja ja joku vaan pönöttää ei-omalla-paikallaan.
Odotellessa tehdään mitä milloinkin.
Just nyt piirustellaan -ja tätä se on se arkirealismi. Kaikki levällään.


Kiva projekti työn alla, mutta nyt taidan kurvata pihalle niin kauan kun aurinko vielä näyttäytyy.
Jos pikaiset lumityöt Lillassa ja sitten miniän kanssa kaffeelle, pullat pitää kuulemma ottaa mukaan.
Suunnittelupalaveri, tai jotain :)

Kivaa viikonloppua kaikille, palaillaan linjoille kunhan ne "sitä sun tätä" saapuu...

tiistai 23. helmikuuta 2016

oikein hyvin kun suunnittelee


- niin saattaa jo vuodessa saada jotain aikaiseksikin :)
Sen verran taitaa olla jo kulunut siitä kun päätettiin pitää jossain sopivassa kohden piirakkatalkoot.
Karjalanpiirakkasellaiset. Tavataan tuolla "puolimatkankrouvissa", Voikukkapellossa.
Kaikenlaista pientä säätöa on tapahtunut kuluneen vuoden aikana, syntymiä ja kuolemia ja mitä lie kaikkea muuta, kuka niitä muistaa.

Ennen kevätkiireitä ja puutarhahommia ym sellaisia alkoi olla sitten jo takaraja.
Ja saatiinhan me kolmen naisen aikataulut synkattua siihen malliin, että tänään viimein pistettiin viherpeukalot jauhopeukalovaihteelle.
Mulle, hämäläistyneelle karjalaislikalle, jäi vissiin vähän niinkuin open rooli, että täst näin nyt tällei ja sitten tollei - mä olisin kuulkaa huippuope! Tyyliin: älä ny sussiunaa tee niinkuin mä sanon kun voin puhua mitä sattuu vaan koita nyt vähän kattoo mitä mä teen...tai jotain...

Mutta hyvät oppilaat mulla oli.
(osasivat tehdä piirakat ihan oman mallinkin mukaan...)

Ja sehän kuuluu tietty asiaan kun aletaan kaulimaan pohjia, että jauhoja on sitten rinnuksia myöten!
Sanna fiksuna oli ottanut oman essunkin mukaan, ei mulla vaan semmoisia ole...pitäsiköhän?


 Riisipuuro pyöriteltiin sopivan notkeaksi ja uunit pistettiin päälle.

 
Piirakanrypyttäjät ensimmäistensä parissa...


...ja sittenhän ne oli pakko kuvata ja laittaa eteenpäin.
Ista on tainnut olla tänään pelkkää piirakkaa?


 Ensimmäinen piirakka menossa pellille.


Siinä niitä nyt sitten on, vesikielellä odoteltiin, että kaikki on tehty, kukaan ei sorkkinut lautaselle vaikka mieli varmaan tekikin - tai ainakaan minä en huomannut.


Netta oli tehnyt ihanan suussasulavan jälkkärinkin kaffeen kanssa, sissus, mutta se vei kielen mennessään!!


Riittääköhän tästä kaikille? Lurps.
Riitti siitä. Just ja just.


Kiitos ihanat naiset mukavasta päivästä. Nämä on sitä elämänsuolaa, rennot tapaamiset mukavien kavereiden kanssa. On tämä blogistania vaaan huikea paikka, ei voi muuta sanoa!

Piirakat oli hyviä, eikä niitä todellakaan ollut riittävästi!!
Ensi vuonna tehdään paljon enemmän, eiks jep.
Jos ei jo sitä ennen...

perjantai 19. helmikuuta 2016

kun poika äitiään hakkas


 Ei mitään iltapäivälehtilööppiainesta sentään kuitenkaan.
Vaikka meillä irtoskin aika hyvää läppää pojan kanssa - aina tuppaa lähtemään lapasesta, olisiko jotenkin sukuvika kun suksi luistaa ja lipsuu yhtaikaa.

Mutsi on tunnetusti aina se viimeinen jonossa koska ei tuo taloon rahaa latin latia.
Tatskat kun on maksettu niin sanotusti menneen kesän mansikoilla, eli lastenhoidolla.
Kävin jokunen viikko sitten jälkikasvuani onnittelemassa kun on meikäläisen hoitotaidoista ja matkaan annetusta geeniperimästä huolimatta hyvinnii aikuiseen ikään selvinnyt, sopivan täyspäisenäkin jopa ja taas saanut vuoden lisää vuosirenkaisiinsa. Siinä samalla sitten olemattomalla äitiauktoriteetilla sanoin, jotta otapas se kalenteris esiin, josko saatais viimein synkattua ne niin, että pääsisin minäkin tuoliin istahtamaan.

Pirulauta, se onnistui! 

Pari päivää sitten pistettiin mummunahkaa uuteen mummu-uskottavuuteen.
Oli vanhat tekeleet vähän niinkuin harjoituskappalemallilla...jostainhan se harjoitusnahka oli aikoinaan saatava, ei kai sitä nyt appelsiineja ja siannahkaakaan määräänsä enempää.
Kun on mutsikin. Nih.


Tuosta me lähdettiin.
Jotta eikun töihin.


Ja tähän me päädyttiin.


Ei tullut kuin alaosa valmiiksi (aina pientä viilausta silti on) joten täytynee ottaa tässä jokunen päivä pullapitko mukaan ja mennä uudestaan kaffittelemaan. Jos vaikka sais sen jatkoajankin, on tuo käden yläosa vielä ihan alkutekijöissään.

Jos sais edes näiltä osin mummun jonkinlaiseen kuosiin ennen kesän ympäripyöreitä (hittosoikoon, taas! vastahan mä semmoisia vietin) kun toi kuosiinlaitto on muuten vähän heikoissa kantimissa.

Ja ihan turha sitten tulla urputtamaan mitään, että voi kamala sentään.
Tiedän kyllä muutenkin, että kaikkihan ei tykkää, eikä tarttekaan tykätä!
Minä nyt vaan satun olemaan pikkuisen herkkänaihkaisella tuulella, ihan kirjaimellisesti.
Ei sitä joka päivä oma poika hakkaa -neulallakaan :)

Nih.

torstai 18. helmikuuta 2016

Maailman nopein mielensämuutto

Nyt onnistuin jo hämmästyttämään jopa itsenikin.
Annukkaa (Kotonasi-blogista) ilmeisesti en, koskapa hän jo Instassa ehti kuvaan kommentoida, että pitäiskö pistää vedonlyönti pystyyn siitä kuinka nopeasti mun mieli muuttuu.
Peeveli.
Kaverit tuntee mut paremmin kuin minä itse.
Tai sitten on vaan niin kiva muuttaa mieltään?

No siis...kaikki lähti siitä kun olen kuolannut About a Chairin perään jo silloin kun aloin suunnittelemaan tätä työskentelynurkkausta.


 Hinnan perään en sitten kuolannutkaan.
Melkein kaksi ja puolisataa Finnish Design Shopissa. Auts. Ei kykene.

Piti keksiä edullisempi ja kuitenkin mukava tuoli.
Torista bongasin ihan melkein kotinurkilta tämän:


 Vitosella!
Ajattelin, että eipä mene rahat hukkaan jos en vaikka saakaan tästä mieleistä.
Eilen poikkesin Eurokankaassa ja löysin mielestäni kivan pirtsakan kankaan (kun on niin maan perusteellisen synkkä nurkka olevinaan - ja jos vähän matolle kaveriksi) ja eikun tuumasta toimeen.
Siitä vaan purkamaan tuoli ja verhoilemaan uusiksi.
 

 Lampaaankarvankin roudasin Lillasta kotiin kun ajattelin sillä peittää tuolin sinisen kankaan siksi aikaa kunnes löydään verhoilukankaan. Eipähän sitä sitten tarvittukaan.
Roiskasin sen lattialla, eipä varpaat palele laminaateilla jos vaikka paljain varpain....jaamäävai?
Villasukkafani?

No juu.
On se kiva istua. Ihan kiva.
Ja tuota...noi kukkaset, tai siis koko kangas...noh...ihan kiva...??


Tässä välissä piti lopettaa ihmettely ja äimistely ja hypätä bussiin ja lähteä hakattavaksi 
(joo-o, siitä lisää myöhemmin)

Ja tässä välissä se Ansku oli jo linjoilla sen kuvakommettinsa kanssa -ja taisin jo toiseen kuvaan kahdesta jollekin muulle kommentoidakin, että jotenkin mulla on tunne, ettei tuo tuolla kauan vanhene!


Puolen yön jälkeen kun tulin kotiin, katsoin olohuoneeseen, ja tuumasin, että ei saatana!
Nyt sää lähdet sieltä!
 Lähti kanssa. Nyt se nököttää tilapäisesti(!!) eteisessä kun täällä nuo tuolit on kummallisessa liikkeessä muutenkin. Keittiön tuoleista yksi on takaisin taas kirjoituspöydän ääressä.


Juu, ei ole karvakaan lattialla enää. Sille oli parempaakin käyttöä.

Katsotaan nyt mikä on tuolin jatkosijoituspaikka -vai vienkö sen keväällä Lillaan ja lippakioskiin pöydän päähän, kyllä se sieltä sitten johonkin hukkuu. Viimeistäään.

Pikkuisen tuota tuolirumbaa ja sen jatkoa helpotti tulossa oleva lahjakortti juurikin tuonne samaiseen Finnish Design Shopiin! Voitin nimittäin Instassa Avotakka-lehden järjestämän kisan
ja eilen tuli ilmoitus voitosta. JEE!

Nyt mulla on sitten kauhea taisto itseni kanssa, että raaskinko mukavalla halvennuksella ostaa tuon tuolin, ja jos, niin minkä värisen. 
Kokomusta olis mieleen, mutta olisko se liikaa kun on tummat verhot takana?
Nuo vaaleat jalat kun ei oikein nappaa....mutta....on ne vaihtoehtoja kumminkin!


 Pähkäileviin tunnelmiin, hyvin kiitollisena elämälle yleensä ja hyvästä onnesta iloiten!
Katsotaas kuinka tässä nyt sitten käy.

maanantai 15. helmikuuta 2016

paikka kaikelle!

Vihdoinkin.
Läppärin kiertolaisuus päättyi.

Kierrätys on kyllä muuten kunniassa -enemmän tai vähemmän- muuta kyllä yksi paikka pitää olla mihin voi istahtaa niin, että ei tarvitse miettiä, että missäs se masiina nyt sitten oikein onkaan ja missäs on kaikki tykötarpeet.


Tässä asunnossa sen enempäää kuin edellisessäkään ei ole ollut varsinaista kirjoituspöytää lainkaan ihan sen vuoksi kun ei ole mahtunut. 
Ihan siitä syystä ei ole mahtunut kun ei ole ollut mitään eteenpäin kierrätettävää, mukamas.
 Joku asia pitää kaiketi sanoa ääneen (tai kirjoittaa meseen kavereille) - kuten nyt vaikka taannoin se, että haluan taas sohvan -heti alkoi tapahtumaan. Joku potku pitää vissiin aina saada. Nyt tuumasin, että haluan taas kirjoituspöydän. Tuumasta toimeen, siis.
Tosin olin jo mielessäni pyöritellyt huonekaluja tehdäkseni pöydälle tilaa...haluamatta kuitenkaan luopua matalasta valkoisesta pöydästä. Vaan ei sille paikkaa löytynyt Lillastakaan vaikka kuinka mittanauhan kanssa siellä pyörin. Meni takaisin systerille.

Eilen sitten Naukulan mamman ystävällisellä avustuksella sain pöydän kotiin, treffattiinkin vähän alkuperäisestä poiketen Ikeassa, oltiin muutenkin jo treffit sovittu Tampesteriin.


Sinne se punkes samaan nurkkaan missä matala pöytä oli ollut.
Ja nimenomaan näin päin, minust on aina ollut kamalan omituista istua niin, että seinä on suoraan edessä, olkoonkin sitten vaikka verhot. Ikkuna vielä meniskin.



 Yllättävästi kaikenlaista pikkutilpehööriä vielä seikkailee vähän siellä sun täällä, täytyy vähän kirjahyllyn alimmille hyllyille tehdä tilaa, mutta sen teen sitten kun huvittaa.
Jalkalamppu meni kellariin huilaamaan, pöytävalaisin riittää vallan mainiosti nojatuolillekin.

Ja hetken kun pyörii vielä yhden valaisimen kanssa ympyrää, niin syttyy se valo siihenkin.
Valkoisella pöydällä oli kovasti paljon mieleinen pöytävalaisin, enkä millään halunnut sitä tuupata kellariin pölyttymään.  Toinen samanmoinenhan on jo olohuoneen toisessa nurkassa.

Keittiöön!
Pöydällä on ollut paljon hennomman oloinen valkoinen, aina jotenkin vähän "vahinko",
Nyt parani ilme kertalaakista.


 Tuon valon kun ei ole tarkoituskaan sen kummemmin valaista, kunhan nyt näkee mihin suuntaan lusikkaansaa tuuppaa jollei muuten meinaa suuhun osua...
Enemmän se on se tunnelmanluoja, minä kun tykkään, että joka huoneessa pitää olla edes joku valonlähde iltapimeellä.


Ja juu, köökistä on nyt häipynyt kaksi tuolia, ensin yksi eteiseen kun pöytä muutti ikkunan viereen ja nyt sitten toinen työpöydän äärelle. 
Sopii se noinkin, että  metallijakkara on kolmantena, mutta ettei tylsäksi kävisi, niin on sitä muutoksia vähän vielä tulossa keittiöönkin....kierrätystä, kierrätystä...

Mutta siihen sitten kun on sen aika!

 
Näihin tunnelmiin _☺/

perjantai 12. helmikuuta 2016

Minä kun niin luulin

..että nyt se kevät alkaa.

Iski ihan kevätfiilis kun vettä satoi pari-kolme päivää solkenaan ja vei jäät ja lumet mennessään.
Olihan se taas iltaisin vähän pimeää, mutta mitä sitten, päivä pitenee lujaa vauhtia koko ajan.

Aina keittiöön mennessä vilkuilin itämaista mattoa sillä silmällä, että joko nyt...

Pari päivää sitten se viimein lähti (ihan melkein kesken meseviestittelyn) 
Simsalabim.
Tuli kevät keittiöön! Paitsi että tulppaanit vielä puuttuu kuvasta.


Uskotteko, mitä enemmän nyt katselen näitä kahta huonetta vierekkäin, niin sitä enemmän tykkään noista matoista yhdessä. Svaneforseja kummassakin.
Makuuhuoneeseen ei ole edes tarkoitus hommata käsinsolmittuja mattoja (vaikka niitä katselinkin, tunnustan), joku vaan minussa pistää hanttiin.
Ne on ihanat eteisessä ja olkkarissa, mutta jotenkin -vaikka olenkin triplamummu- olen sitä mieltä, että ei liikaa mummolafiilistä mulle, kiitos.  Vähän särmää ja hötkönkötkönsekalaista sisustusta mieluummmin.


 Nyt kun katselen tätä yhdistelmää, niin alan olla sitä mieltä, ettei se käsinsolmittu palaakaan enää keittöön! Ai, että minäkö mielensämuuttaja? No, olen olen. Elämä kävis pian tylsäksi muuten :)

Vai mitäs sinä tuumaat?


Mulla on ihan pikkuisen ajatuksenpoikasta josko vaikka saisin yhden vaihtokaupan aikaiseksi, 
katsotaas kuin ämmän käy...
(ja haaveissa on ollut jo jonniin aikaa kirjoituspöytä olkkariin, sekin vaatis vähän pientä säätöä)

Mutta juu,  talvi siis tulla pölähti kesken kaiken kevätfiilisten.
Josko en antais sen häiritä. Onhan se kaunista taas, jos ei muuta.


 Ylempi kuva on parvekkeelta napattu kun katsastin mitä se keli ihan oikeasti on,
alakuva on sitä mitä keittiön ikkunasta näkyi:


Todellisuushan on sitten tätä:


Onneksi on kunnon kumisaappaat, ei täällä muuten pärjää.
Taivas muuten putoaa niskaan märkinä jalkarätteinä juuri nyt.

Pitäsikös sukeltaa sekaan ja mennä ostamaan puuttuva humppakuutio...
Pönttö nimittäin olis jo! Varasin intohimoisena(??) viininjuojana(??) heti kun GIDE (Tampesterin Tullintorilla) mainosti moista! Ihan pakko Lillaan saada kesäksi!
Ihan oikeasti en kyllä tiedä kuka ne viinit kaikki juo....vai saiskohan jostain tilattua olutpönikkää....


Ilosta tulevaa ystävänpäivää kuitenkin kaikki ihanat lukijani, viinin kanssa tai ilman ♥
(en taida minäkään mihinkään viinin ostoon lähteä, jos vaan keittäis kaffeet ja nauttis jätskin sen kanssa. Vaikka sen karkuun lähteneen kevään muistoksi

CU♥

tiistai 9. helmikuuta 2016

Olgan Puotiin lähtijöitä?

Olen jo tuossa jokunen aika sitten sopinut Olgan kanssa, että pidetäänpäs taas uusi tapaaminen kun kaikki ei edellisellä kerrallaan mukaan syystä tais toisesta päässeet.
Halukkaita tuntuisi kuitenkin aina löytyvän.

Päivä on lauantai kuten aiemminkin, maaliskuun 5. päivä.
Kellonaika klo 15.00 eteenpäin heti kun puoti on sulkenut ovensa muilta asiakkailta.

Näillä huudeilla on silloin hiihtolomaviikko, toivottavasti ei aiheuta ylitsepääsemättömiä esteitä
- enhän minä tuollaista asiaa osannut ottaa huomioon ollenkaan!

Tarjolla on siis taas kerran rentoa menoa, hauskaa höpinää, pientä naposteltavaa jumineen
ja mukavia alennuksia.
Ja ehdottomasti kirsikkana kakussa ihana ja asiansa osaava Olga, joka kyllä on nainan paikallaan!
Ei tuputa eikä tyrkytä, mutta sanoo kyllä mielipiteensä -ihan niinkuin pitääkin ♥
 
Yhtään ei haittaa oletko kenties aiemmin käynyt vaiko et, jos vaan mielenkiintoa riittää, 
niin hopi hopi nimeä listaan tuonne kommentilootaan -ja mielellään meiliä perässä, että minä pysyn suurinpiirtein ajantasalla :)
 
Kevät on nurkan takana ja Olgalla on taas paaaaaaljon uutta ja ihanaa!!
 
(kuvassa tosin vähän vanhempaa mallia, niin malli kuin vaatekin)
 
Iloisiin tapaamisiin!

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

lapasestahan se...

Onneksi sitä osaa olla uskollinen itselleen.
Vaikka kuinka kuvittelee, että tässä tämä nyt on, niin eihän se niin mene.
Harhaileva katsekin on vissiin oppinut jo niin omatoimiseksi, että minen itse edes huomaa sen harhailevan. Vai onkos tämä nyt jotain muka-vanhaksi-tulemista. No ei o!

Mutta kumminkin...tämän kanssa ei minkäänmoisella harhailulla ole mitään tekemistä, 
tämä oli ihan silkkaa matkimista nimimerkillä "mulle kanssa".
Onneksi on blogistania ja blogikaverit, elämä olis tylsää ilman.
 

Vuoden kun on ollut ilman päiväpeittoa ja laistanut kaikki kaupassa käynnit -mikään ei ihan oikeasti ole niin tylsää kuin etsiä päiväpeittoa sen jälkeen kun olet niitä ostanut läjäpäin vuosien mittaan milloin mihinkin tarpeeseen ja huushollin värinvaihtoon- niin sitä osaa heti tarttua oikeaan hetkeen kun se kohdalle tulee.
Onneksi Tää oi tän koti-blogin Kirsi taannoin heitti viestinä kuvan alennusmyyntiostoksestaan, minä heti pää kolmantena jalkana tuolinmutkassa tilaamaan samanalaista. 
 (Taisi silloin taannoin olla tiistain ensimmäisiä tunteja kun tein tilauksen, keskiviikkona iltäpäivällä kilahti viesti, että olis postissa noudettavissa! Kirsikin nauroi, että ne taitaa Kodin1:ssä tietää, että olet mieluummin-heti-eilen-tyyppi kun noin nopeasti tuli)

Kiitti vaan, ystäväiseni, tämä on nyt hyväksi havaittu :)
Jotenkin tuntuu nyt tylsältä edes ajatella, että roikotin vähän niinkuin näön vuoksi milloin minkäkinlaista torkkupeittoa muka-päiväpeittona.


Mutta se lapasesta...
Arvatkaas tuliko mulle uusi matto. Tai siis vanha matto. Taaaaas.
No, tietennii!

Kuten jo edellisessä postauksessa vihjaisin tuli eteiseen pieni muutos.




 Kylppärin pikkumatto muutti kaveriksi tuonne ulko-oven eteen ja olen minä näihin kaveruksiin yhdessä kyllä enemmän kuin tyytyväinen.
Hauskaa tuo nettihuutokauppailu kun ikinä et tiedä ihan tarkalleen mitä saat. Koko on tottamooses selvillä ja on siellä tarkkojakin yksityiskohtakuvia, mutta loppuviimeksi se on vähän niin, että tiedät, että on siellä "sika säkissä" mutta onko possu vaiko ihan sika....menee vähän sellai "herran haltuun".

Sekä olohuoneen matto että tämä oli laatuluokiteltu "worn all over" eli kauttaaltaan kulunut.
Ja olohuoneen matto onkin sitä (mikä ei sitten ollenkaan tahtia haittaa) mutta jos tämä eteisen matto sitä on, niin en kyllä pysty edes kuvittelemaan kuinka möyheä tämä oikein on ollutkaan!
Jos olis yhtään paksumpi nukka, niin ei ovet mahtuis aukeamaan.

Uskooks joku jos sanon (taas), että nyt täytyy pysyä ebaysta erossa??
No, en minäkään.

 Ja juu, kaikki "vanhat" matot on löytäneet uuden kodin :)
-ja nämäkin matot on jo kaikki korvamerkitty, kun jotkut luulee mun mieleni alvariinsa muuttuvan....
 
_☺/