..kahdesta Habitare-päivästä?
Paljonkin!
Kokonaisuus oli värikäs, tunnelmallinen ja rento.
Paljon vihreää, luumua, vaaleanpunaista, pehmeitä hiekansävyjä.
Paljon rottinkia, vaaleaa puuta ja punosta jos jonkinlaista.
ANNOn uusi tuleminen houkutteli porukkaa, samoin MUJI.
Se teknisempi puoli jäi käytännössä väliin, eli kaikki kodinkoneet, kodin tekniikka ja myös isot sisustustavaratalot. Tänä vuonna ainakaan omiin silmiin ei osunut sitä varsinaista tingentangelia, mitä viime vuonna oli jonkun verran.
Pieniä yrittäjiä oli kiitettävästi, yhden oma suosikin Littlebitdesignin luona tuntui käyvän ainainen kuhina -minä siinä kuhinassa tottamooses mukana, mutta sitäpä en vielä paljasta mitä tuli ostettua, palataan niihin erikseen -mun mielestäni ansaitsevat sen.
Mutta tässäpä teille aika reilu satsi kuvia, sekä heille jotka eivät päässeet käymään, että heille, jotka vielä ovat menossa. Sen kummemmin selittelemättä...
Sen verran tiukka flunssa takana -ja rippeet vielä päällä- että en ihan täysillä jaksanut panostaa kuvaamiseen, kuvat on mitä on, puhelimella napsittuja kaikki. Laatu vähän kärsi siirrossa, mutta eiköhän tuossa oleellinen kuitenkin mukana. Kamera pysyi laukussa, toisena päivänä en edes roudannut matkassa. Mukana kulkijoille kiitos seurasta, toivottavasti ei enää pöpöt tarttuneet...
Näissä merkeissä taas vuoden kuluttua.
Kiitos kuvista, pääsin minäkin kurkistamaan Habitareen. Mukavia pehmeitä materiaaleja ja värejä.
VastaaPoistaOllos hyvä vaan! Värit on tosiaan esillä nyt -ja nimenomaan pehmeinä, lämpiminä, syliin sulkevina. Voittopuolisesti muutenkin, niin tekstiileissä kuin kynttilöissäkin.
PoistaVau, ihania herkkupaloja Habitaresta! Oi kun olisikin päässyt!
VastaaPoistaMulla on ens vuodenkin habitaret jo kalenteriin merkattuna, kyllä sinne vaan on pakko päästä fiilistelemään 😄
PoistaPerässähiihtäjä kiittää <3. Eikä tullu flunssaa tälläkään kertaa. Kopkop.
VastaaPoistaNo hyvä! Toivottavasti ei tullut Tuijallekaan 😄
PoistaNyt mulla selkä huutaa apua, monta päivää kun on "maleksinut", niin tuntuu ruodossa. Tänään oli viimeinen "keikka", onneksi sinne kävelin reippaasti reilun puoli tuntia, vähän edes jeesi tilannetta 😉