torstai 24. marraskuuta 2016

Kuusi kuvaa kesästä

Sain jo perinteeksi tulleen haasteen Pirkolta, oliskohan kolmas kerta...kuka näitä laskee.
Perinteisesti siis kuusi kuvaa menneeltä kesältä -mikäs sen mukavampaa tähän kohtaan kun taivaalta sataa räntää! Arvatkaas olenko edes kurkannut kesäkuviin vielä. No en, eli nyt lähden summamutikassa etsimään tuolta hirrrrmuisesta määrästä hirmuisen epämääräisiä kuvia.
Antaas katsoo mitä siellä on tallessa, mulla on paha tapa poistaa kuvia vähän turhankin herkästi nykyisin, sen verran paljon tulee kuvattu kaikenlaista laidasta laitaan, että ei niitä erkkikään kaikkia tallessa pidä. (edit. tottamooses mukana täytyy olla myös se perinteinen bonuskuvakin)

Saas nähdä mitä tulee vastaan ☺
Nyt sukellus kuviin....hoplaa!
 Ihan pakko laittaa yksi Lilla-kuvakin, joku muuten kysyy, että eikö ollenkaa ole ikävä tms.
No, ikävä ei ole! olen nauttinut ihan satalasissa kaikesta muusta touhuamisesta!! Mökkeröinen meni niin hyviin käsiin, että mieli on hyvä edelleenkin, ja miksei olisi. Aikansa kutakin. Viisi vuotta tuota paratiisia oli kakin puolin niin aktiivista mökkeilyä, että oikeasti kiva jo tehdä muutakin.
Kuva on otettu noin viikko ennen kuin poistuin sille pyykinpesureissulle kotiin mille sitten kokonaan jäin.

 Sen jälkeen elämä olikin sitten autoilua ja junailua, kyläilyjä, kävelyjä, aurinkoa ja ei niin aurinkoa.
 Autus olo, Cheri...ja olo oli kevyt ja autua pitkän aikaa. Hurmaava vierailu ♥

Kotkassa merta, puistoja, ystäviä



Kotinurkkilla, kilometrejä auringossa ja sateessa, uusia polkuja, uusia maisemia, tutustumista omaan kaupunkiin uudella tavalla. Tutustuminen jatkuu yhä.

Voi pojat, olipa mulla vähän viime kesää koneella! Olen todellakin postanut kuvia oiken 'konmarittamalla', sanoisin. No, on siellä edelleen poistettavaa -jos olis kirjoihin ja kansiin laitettavaakin, mutta jotenkin ei vaan siihen hommaan ole puhti riittänyt.
Valokuvakirjoja on tekemättä on niin Lillan viisi vuotta kuin jonkun vuoden takaiset Istanbulitkin.
Ja taitaa jäädä samaan läjään tuleva viikonloppukin....ai että suunta minne? No, selviää aikanaan!
Tai sitten voi "vakoilla Instassa" ☺

Viikonloppuja teillekin!

'Perinteisesti' en nimeä ketään jatkamaan haastetta, mutta napatkaa ihmeessä matkaan ja vinkatkaa minullekin -mikään ei ole niin kiva kuin kurkkia kesää keskellä kaamosta!

lauantai 19. marraskuuta 2016

Kun sukat lähtee lapasesta

Arvatkaapa huviksenne kuka on pistänyt itsensä neulontakieltoon.
Apua, ihan kamala katsella illalla telkkaria, kiemurrella sohvalla peiton alle ettei kaiva kutimia esiin.
Minä kun olen niin tottunut siihen, että telkkari ja kutimet nyt vaan kuuluu yhteen, ei toista ilma toista. Ja Netfliillä olis niin mahdottoman paljon katseltavaa.

Kaverit taitaa olla jo kyllästetty sukilla, omat käyttösukat vie jo kaappitilaa ihan liikaa, pukinkonttiinkin taitaa olla jo menossa niille, jotka nyt villasukkia ylipäätään jalkaansa laittaa.

Itsekin ostin sukkia milloin keneltäkin ennenkuin itse hurahdin neulomiseen, joten onkos mun lukijoissa mahdollisesti sukakuluttajia kulutettavaa vailla? Tai pukinkontti vielä vajaa?

Minä nyt vaan en kertakaikkiaan voi tehdä lisää ennenkuin edes osa entisistä löytää uuteen kotiin.
Tämmöttisiä olis tarjolla, postikulut lupaan hoitaa itse!
Kaikissa on käytetty seitsemänveljestä-lankaa.

Aina ei tartte pitkää sukan vartta, joten sukat ja säärystimet on vallan mahdottoman hyvä yhdistelmä!
(Itse olen ihan hurahtanut näiden käyttämiseen)


SUKAT ON SIIRRETTY TÄSTÄ OMAAN OSASTOONSA YLÄPALKKIIN,
KURKKAAPA SINNE!

torstai 17. marraskuuta 2016

Sorry??

Mennäänpäs välillä ihan toisenmoisiin asioihin, eli ollaan hetki ihan kotosalla.
Täällähän minä yleensä enimmän aikaa olen, niin nytkin, vaikka piti vetää kumisaappaat jalkaan ja lähteä pihalle, mutta kun iski joku hulluskohtaus pistää koti kondikseen ja vaihtaa lakanat, pestä pyykit ja muuta mukavaa. Tehdään nyt tämäkin samaan syssyyn ja katsotaan jos ehtisin ulos vielä ennen pimeän tuloa.

Tässä minä nylkyisin teille bloggailen -ja tykkään paikasta paljon enemmän kuin siitä aiemmasta ikkunanurkkauksesta. En ole selin huoneeseen, en tuijota joutessani seinää enkä verhoja, kuulen eteisen radion ja mitä kaikkee. U name it!


Pientä säätöä ollut ilmassa oikeastaa koko ajan, jokohan tämä huusholli alkais taas hetken olla ns. "valmis" -vaikka valmishan tämä ei varmasti ole koskaan. Jos nyt kuitenkin malttais taas vaan olla ☺



 
Kotvan aikaa olen katsellut josko jossain tulisi vastaan sopivankokoinen. -näköinen ja -hintainen pyöreä keittönpöytä, mutta  ei missään sopivaa. Jos olikin, niin hinta hipoi kipurajan yläpuolella taivaita. Pari päivää sitten iski tajuntaan, että mitä hiivattia nelijalkaista pyöreää kaunotarta sinne halajan kun ne jalat olisi ihan samalla lailla tiellä kuin entisessäkin (missä rassasi enemmän kyllä sen pieni koko ja vastakkain osuvat pöydän ja lipaston kulmat) -pyöreä uksjalkainen sinne sopii parhaiten. Joten eikun kuukkeloimaan! Arvatkaas mistä se sopiva löytyi! Ruåttalaisesta tietennii.


Ylläoleva sivusi postauksen loppua sikäli, että tulipa kuvia vähän joka puolelta.
Olen aina sanonut, että mulla on kiva lukijakunta (joskin nykyisin yhtä surkeaa sakkia kommentoinnissa kuin olen itsekin ☺) ja saan aika ajoin paljonkin postia tuon palkissa olevan linkin kautta. Milloin mitäkin. Viimeisin -joskus viime viikolla tullut- oikeastaan poiki koko postauksen.


Ohitin koko viestin oikeastaan olankohautuksella. Mun koti kun on mun koti, sellainen kuin sen nyt kulloinkin sattuu olemaan -ja taatusti erilainen kuin kaksi vuotta sitten! Onhan tämä nyt herranjestas jo kolmas asuntokin -ja joka kodilla on oma henkensä, minkä yleensä kaivan kyllä esiin- ja mullahan tunnetusti on kovinkin muuttuvainen mieli ainakin mitä sisustamiseen tulee. Enkäpä minäkään iän kaiken jokaista blogia jaksa välttämättä lukea, joku saattaa jäädä ajanpuutten, joku sisällön vuoksi sivuun, mutta en ole ikinä tuntenut tarvetta ilmoittaa sen kummemmin kenellekään, että en nyt kuule enää tykkää, sori vaan.
Minä vaan jätän lukematta. Luen jotain muuta. Piste.
Mutta sekään ei nyt ollut se pointti. Pointti oli tuo "mainostaminen" 

Okei, onhan noita yhteistyöpostauksia aina jossain kohden tullut, milloin minkäkinlaisia.
MUTTA: jos jostain postaan, niin olen itse ollut tyytyväinen iltaan/ tuotteisiin/ firmaan -ja olen nähnyt syyn postata asiasta, jotta joku lukijanikin toivottavasti voisi olla jatkossa yhtä tyytyväinen/löytää uuden kivan jutun/tuotteen/kaupan yms.

Monta kutsua olen jättänyt noteeraamatta/kieltäytynyt, koska en ole tuntenut minkäänlaista mielenkiintoa asiaa tai tuotetta kohtaan. 
Yleensä yhteistyön merkeissä on tuotteista saanut jonkunlaisen alennuksen -mutta hei, haloo!, kuka voi sanoa, ettei ole ikinä, koskaan, mistään alennusta saanut!?? Käsi ylös!

Rahaa en ole saanut mistään!! En mistään!
Tämä kun ei ole minulle työ, tämä on harrastus. Säännöllisen epäsäännöllinen.
Joskus huvittaa, joskus ei sitten pätkääkään. Mutta täällähän roikun kuitenkin.

Vahinko kun ei ole kaikki laskut/kuitit tallessa (esim Rauta-otra) kun taisin siivota kirjahyllyn astetta liian tehokkaasti.

Niin että viihtykää tai olkaa viihtymättä ☺
Minä ainakin viihdyn kotonani, tässä kovin harmaassa tällä erää, ihan kiitettävän hyvin...kuinka kauan, se onkin sitten asia erikseen -ja kun lakkaan viiihtymästä, niin asialle tarttee varmaan taas sitten tehdä jotain. Ihan niinkuin on tehty tähänkin asti....vaikka enhän minä kamalasti mitään  syytä aina ole suinkaan tarvinut ☺

Leppoisaa loppuviikkoa ja viikonloppua kaikille tasapuolisesti!
Poltellaan kynttilöita ja nautitaan hämäränhyssystä (ja vesisäteesta?)
Eikä olla ryppyottasia, eihän.

Tsau ♥







tiistai 15. marraskuuta 2016

Mistä pukki tulee?

Minä mikään pukkiasiantuntija ole, mutta yhden pukin osalta tietoa on enemmän kuin ennen.

Männä viikolle sattui mukava kutsu tulla tutustumaan mitä HAVIn tehtaalla Riihimäellä touhutaan.
Mielellänihän minä sinne nyt kun ei oikein muuta olekaan kuin aikaa.

Keli oli talvisempi kuin täällä Tampereella, mutta vastaanotto kaikin puolin lämmin.

 Melkoinen joukko väkeä oli paikalla, kuvassa vain osa porukasta, paljon oli tuikituntemattomia bloggareita, onneksi jokunen tuttukin.

 Täytyy antaa kaikki mahdolliset pisteet (myös) tarjoilusta, täällä oli todella huomioitu vieraat viimeisen päälle! Seisovasta pöydästä naposteltiin herkkuja ennen mitään virallisempaa osuutta ja seurusteltiin kuka kenenkin kanssa.
 


Showroomissa oli esillä paljon ensi keväälle tulevia uusia tuotteita, paljon uutta Havis´s -perhettä, mutta myös tämän hetken myyntituotteita. Yhteistyötä tehdään monella rintamalla, mukana on niin Moomin-tuoteperhettä kuin myös Samujin kanssa suunniteltuja tuotteita. Finlayson vahvasti mukana. 







Tehdaskierros oli mielenkiintoinen, oli huikea tuikkulinjasto tehokkainta tätä päivää, mutta oli myös vanhoja koneita edelleen käytössä -niiillä valmistettaan edelleen mm. antiikkikynttilät ja juhlakruunukynttilät.
Tuikkua muuten tulee puolitoistamiljoonaa kappaletta vuorokaudessa, tuikkukupitkin valmistetaan itse paikan päällä! Oli siinä kuulkaa tuikku poikineen!



 Jaa, ettäkö se pukki...että miten se liittyy asiaan?
No, täällä on se varsinainen wanhawanha "pukintekomasiina" -juurikin se, millä ne kaikille tutut joulupukkikynttilät tehdään! Kyllä, yhä edelleen samalla koneella kuin aina.
Siinä se odotteli seuraavaa satsia sydänlangat valmiina.

Havihan on Suomen ensimmäinen kynttilänvalmistaja, yrityksen juuret ovat Karjalankannaksella Viipurin Havin-kaupunginosassa, mistä nimikin. Talvisodan puhjetessa tehdas evakuoitiin Riihimäelle, missä tuotanto on jatkunut moninaisin vaihein omistajan välillä vaihtuessa, mutta tuotannon jatkuessa. Nykyisin Havi on Suomen Kerta Oyn omistuksessa, kotimaisissa käsissä jälleen
.

Huikean kiva reissu!
Täytyy sanoa, että entistäkin enemmän arvostan tämän reissun jälkeen kotimaista laatua, vaikka Havin kynttilät on aina osin olleet matkassa tähänkin asti. Osin rinnalla toki muitakin.
Kotona kun illalla syttyttelin ostamiani pöytäkynttilöitä yhden ennestään jo poltellun rinnalla ei voinut kuin todeta, että on sillä Havilla vaan piru vie sa mainoslauseestakin tuttu "hyvä sydän" -kyllä se vaan niin paljon kauniimmin palaa kuin halpis-siskonsa.
Olis pitänyt vaan ostella enemmänkin kuin se yksi kassillinen kun kilohinnalla pääsi ostamaan suoraan paikanpäältä. Tehtaanmyymälässä onkin sitten niin kynttilää, servettiä ja kertakäyttöastiaa kuin myös laaja valikoima Finlaysionia. Sinne kuulkaa jouluostoksille!

Kiitos erittäin mukavasta illasta kaikille asianosaisille!

keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Takaisin ruotuun!

Blogi! En minä ☺
Minuahan ei kai ruotuun saa mikään eikä kukaan.

Mutta vanha blogipohja pelittää taas -mikä lie sitä viirasi silloin taannoin kun oli pakko "muuttaa pois kotoaan" kun osa kuvista meni vikakokoon ja laatu ihan suteroksi. Nyt ne taas on ruodussa nekin.

Että toiveita olis taas saada joku huvitus tänne postausrintamallekin kaiken takkuamisen jälkeen.
Vähän meinasi tämä rakas harrastus mennä pakkopullan puolelle kun ei itse (eikä kuuulemma oikein lukijatkaan) ollut toimintaan eikä ulkoasuun tyytyväinen. Nyt toimii taas. Ulkoasusta en sano mitään.
Kai se taas ainakin vähän sinne päin.

Asiaan siis.
Kamalan kauan aikaa on junnannut makuuhuoneen päivitys, milloin omasta syystä, milloin itsestä riippumattomista. Keväällähän jo tilasin uusia mattoja -mitkä sitten osoittautui niin suosituiksi, että menivät käsistä ja jäinkin ilman. No, sehän on jo olohuoneen mattojen kanssa todettukin, että se toinen vaihtoehto ei ole ollenkaan välttämäti huono(mpi) ollenkaan.
(varsinkaan kun mattojen mitatkin ehti uuden sängyn myötä kertaalleen muuttua siinä matkalla)

Toinenkin vaihtoehto ehti loppua väliaikaisesti, joten toimitus viivästyi vähän tässäkin, mutta onneksi oli sentään joku matto lattialla, eikä vielä kamalan kylmät laminaatit jalan alla.
Matot kotiutuivat samaan aikaan kuin olohuoneen farkkumatotkin, eli on jo ehditty hyväksi havaita moneen kertaan. Ja rinsessat on torkkupeitonkin testanneet pariin otteeseen, minä enemmänkin vain ihastellut sitä. Samaa sarjaa kaikki.




Matot on kevyet,  sopivan ohuet, ihanat jalan alla. Paljon mieleisemmät kuin ikinä kuvien perusteella olisin alunperin uskonutkaan.  Että nappiin meni!
Kulmissa hurmaavat hapsusolmut...onneksi ei ole kissaa talossa, luulen, että noiden kanssa matot saisi kyyytiä...



Makkari on mahdottoman pieni, mutta nukkumiseenhan se on tarkoitettukin, en sinne kamalasti lääniä kaipailekaan, mutta se on kiva kun sekin vähä mitä on, on silmää miellyttävää. Nyt alkaapi taas olla.

Toimittajana tietenkin jälleen Svanefors (<klik), josta näyttää tulleen meikäläisen hovitoimittaja mitä mattoihin tulee...tai verhoihin. Voi kuinka odotankaan, että pääsen näkemään mitä ihanaa ensi kevään mallisto pitää sisällään, sen mallisto on kuulemma juuri saapunut.

Linkin kautta löytyy Suomen jälleenmyyjät, kurkkikaapa sinne ☺

Palaillaan pikapuoliin...kunhan toivun tästä järkytyksestä, että talvi taisi tulla kamalan aikaisin, ilmeisesti jäädäkseen. Tulee kuulkaa pitkä talvi. Joku tykkää, joku ei.

-ja off topic, kurkatkaapa pikapuoliin tuonne yläpalkin myytävät-osioon, sinne on tulossa vaikka mitä, jakkarasta laukkuihin ja lampaankarvoihin...kunhan vaan ehdin kuvia napsimaan!

lauantai 5. marraskuuta 2016

Viimeinen aamu ja yhteenveto

Nyt tiesin aamulla päässeeni kunnolla jenkkilän rytmiin, heräsin puoli kahdeksalta ja tajusin nähneeni unta. Ei siis mitään puolijauhoista kello viiden herätystä, vaan ihan kunnolla nukuttu yö.
Ja oli kotiinlähdön päivä. Voi jee.

Aamiaisella meinasin tehdä poikkeuksen ja tilata joko vohvelia tai pannukakkua sen joka aamuisen muffinin (toki erilainen joka aamu) tilalle viimeisen kahvikupillisen kanssa.
Muuten pysyttelin hyvin vakiokamassa: munakokkelia, pekonia, paistettuja perunoita, paahtoleipä ja tuoreista hedelmistä tehty hedelmäsalaatti. Pari isoa kuppia kahvia. Tuoremehu.
Mutta missä lienee kokki lusmuillut nurkan takana, ei näkynyt levyjensä ja ja pannujensa takana, joten niinpä sitten päädyin taas muffiniin. Ei vaan malttanut jäädä odottelmaan.
Ulos, puistoihin teki matkalaisen mieli.

Eteläkärkeen. Kohti Battery Parkia.









 


 Vielä takaisin hotellin naapurikorttelin kautta, siinä on paloaseman seinässä muistomerkki WTC:n iskussa kuolleitten palomiesten muistoksi. Pari kertaa kävelin ohikin, ennenkuin tajusin, että sehän on tässä se asema -joskus aiemmin on nimittäin käynyt mielessä mihin se sijoittuu.

  Toisessa lähikortttelissa on Trinity Church, Broadwayn varrella, se selvisi myös WTCn iskusta käytännössä vahingoittumattomana, vaikka aivan kupeessa sijaitseekin. 
Alkaa olla kierros täysi.
Vielä muutama kuva hotellista?
 Kattoterassille on käynti oikeassa reunassa näkyvästä lasiovesta, sieltä siin näkymä suoraan WTC:lle - samassa kerroksessa toisella puolella on toinen terassi, josta näkymät kaukana siintävälle Verrazano Bridgelle 
 Alakerrassa oli hotellivieraiden käytössä lounge,
 jossa ilmaisia naposteltavia ja juomia, valikoima vähän vaihteli.
 Ja vielä kuva hotellihuoneesta sängyltä kuvattuna. Kyllä tuolla mainiosti pitkän viikonlopun asusteli.

 Jotakuta kuitenkin kiinnostaa tietyt faktat, eikäpä ne mitään salaisuuksia ole.
Kyllä, tämä oli kuudes kerta New Yorkissa, siinä vaan on se jokin mikä minua miellyttää.
Siellä on kaikkea, ihan kaikkea, siellä voit olla vapaasti juuri niin ekstrovertti tai introvertti kuin olet. Sinne mahtuu hiivatisti ihmisiä pieneen tilaan, mutta siellä on myös tilaa hengittää!

Kaikilla aiemmilla reissuilla on hotelli ollut mahdollisimman lähellä Times Square´a, ihan jo siitäkin syystä, että sen liepeille sijoittuu suurin osa Broadway-musikaaleista. Ja niitä on tullut käytyä katsomassa ihan kiitettävän monta kertaa, parhaimmillaan useampia yhden reissun aikaan.
Liikkuminen sieltä on myös ääretömän helppoa ja niin nopeaa kuin nyt miljoonakaupungissa voi olla, koska suurimmat metroasemat ovat pienen alueen lähti sitten mihin suuntaan tahansa.
Valtaisa osa must-see-nähtävyyksistä on myös kohtuullisen säteen sisällä. Lähellä on myös ääretön määrä hyviä shoppailupaikkoja tavarataloista pikkuputiikkeihin.
Ja koskapa hotelliaamiainen ei koskaan kuulu huoneen hintaan, on Middtownin alueella myös kattava valikoima kippolaa ja kuppilaa ja kovin suosittuja Deli-liikkeitä. Niitä on tullut suosittua itsekin aiemmin.

Nyt halusin pois hulinasta ja vilinästä. Halusin hotellilta muutakin kuin nukkumapaikan, koska tiesin, että kävelykilometreja tulee paljon, ja tiesin, että määräänsä enempää ei enää illalla tule liikuttua koskapa ei ollut ohjelmassa ainuttakaan musikaalia tai muuta vastaavaa.
Halusin aamiaisen. En halunnut rynnätä etsimään auki olevia paikkoja -oletin aivan oikein, että Financial Distric, jossa hotelli nyt sijaitsi, ei ole se osa Manhattania, jossa vain astelet hotellin ovesta ulos ja ensimmäinen kahvila on naapurissa. 
Ah autuutta, käy rauhassa suihkussa, istahda rauhassa aamiaiselle satoi tai paistoi, mieti rauhassa päivän ohjelma...juo vaikka viides kahvikupponen ja hae lisää mitä ikinä mielitkin...

Tykkäsin valinnastani. Tykkäsin maisemista. Sijainnista. Aamiaisesta. Isosta sängystä. TV-kanavavalikoimasta (sekään ei ole itsestäänselvyys, monessa hotellissa pyörii vain muutama mainoskanava) 
Tykkäsin niistä pienistä plussista, pikkusuolaisista loungessa -vaikka käytinkin vain pari kertaa koko aikana- ja varsinkin tykkäsin hotellikäytävällä olleesta vesipullosysteemistä. Eipä tarvinut kulkiessaan miettiä vesipullon ostamista,sitä menee aina yllättävänkin paljon.
Joku muukin ilmeisesti arvostaa samoja asioita, Finnairin lentomiehistä majailee nimittäin samaisessa hotellissa. Ensimmäinen tervehtijä ja vastaantulija ovella ensimmäisenä iltana oli lentoemo, jonka kanssa juttelin koneessa tatuoinneista ☺

Ja kyllä, taaloja ja euroja palaa aina. Ei siis ole niitä halvimpia matkakohteita.
Suorat lennot saa parhaimmillaan +- 400€ vähän ajankohdasta riippuen, sekä siitä kuinka ajoissa varaa matkan. Nyt en saanut ihan noin edulliseen hintaan, koska päätin matkasta vasta pari viikkoa aiemmin. Hotelliyö maksaa normisti paristasadasta eurosta ylöspäin, täysin riippuen sijainnista ja vuodenajasta. Keskimäärin sopuhintaiseksi voi sanoa kaiketi 250/yö. Paljon kalliimpiakin on helppo löytää, hyvin helppo. Halvempia saakin sitten jo metsästää.
Ja kaksin on aina edullisempaa täälläkin kuten poikkeuksetta muuallakin.
Hotellin hintaan lisätään aina vasta paikan päällä osavaltion ja kaupungin verot, ne ei siis ole ikinä hotellivarauksessa mukana, varsinkaan jollet tilaa huonetta suoraan hotellin sivuilta vaan käytät jotain kolmatta osapuolta. Minulla verot teki nyt noin 150$ lisää hintaa yhteenlaskettuna.
Hotelliaamiaisen hinta on aika yleisesti n 25$/kerta, siihen tietty tipit päälle! Kuten myös aina kaikkiin ravintolaskuihin, joihin verot lasketaan valmiiksi -tipit vain harvoin, joskus toki nekin (ilmeisesti ilmiselville turisteille joissakin ravintoloissa)
Sama verotus koskee käytännössä kaikkea. Helikopterilennon hinta oli netin kautta tilattuna 180€. Plus paikan päällä maksettava vero 35$. Kaupassa lisätään ostoksiin vero vasta kassalla maksun yhteydessä, poikkeuksena oikeastaan vain alle sadan taalan hintaiset vaatteet. 

Että kyllä tuolle reissulle aina hintansa tulee.
Onko se sitten sen väärti?
On, joka helvatan taalan ja euron. Ehdottomasti. Aina.

Oli nytkin. Kävin heittämässä NEw Yorkille hyvästit!
Ehkä, toivottavasti, vielä kuitenkin joskus, jonain kauniina päivänä voin käydä katsastamassa mitä tuolle rakkalle, ihanalle kaupungille kuuluu ♥
Tällä erää tämä oli kuitenkin nyt tässä.

(Sikäli myös erilainen reissu kuin edelliset, että en siis nyt käynyt yhdessäkään musikaalissa, en myöskään ajanut metrolla kertaakaan -enkä syönyt ensimmäistäkään hodaria!)