Se säätiedotuksista!

Lauantain piti olla silkkaa aurinkoa!

Ei ihan ollutkaan.

Hirrrrveä tuuli, puuskittainen, luvassa jonniinlaista sadetta.

Apua. Sotkeutuutko suunnitelmat?

Ei auta kuin kiristää takkia tiukemmin ja ottaa suunta vastatuuleen, sontsa kainalossa.

Tihuuttaa koko ajan, mutta just sitä miljoonasadetta mikä ei "tunnu missään" -mutta kastelee ennemmin tai myöhemmin.

Matka käy eteläkärkeen. Aioin poiketa matkalla vähän sivuun reitiltä, mutta keli on suoraan sanoen hyytävä (noin viisi astetta, tuntuu hiivatin paljon kylmemmältä), joten tihennän askeleita ja vauhtia...toiveikkaana, ettei sää ainakaan ainakaan paskemmaksi muuttuisi!
Tämä suunnitelma kun oli tehty silloin kun säätiedotukset jatkuvasti lupasivat lauantaille silkkaa aurinkoa ja pariakymmentä astetta lämmintä.

Olen nimittäin menossa helikopterilennolle! Perjantaina ei pörrännyt taivaalla kopterin kopteria, vähän alkoi olla pelko persuksissa, että jos keli huononee, niin ei pörrää pian tänäänkään.

Se on jo kuitenkin varmaa, että maisemat ei ole ihan sitä mitä on toivonut, sadesää syö taatusti puolet.

Koskapa en tehnytkään mitään suunniteltuja mutkia matkassa, savuin helikopterikentälle reilun tunnin etuajassa -no, mikäs, voi sitä täälläkin odotella. Ainakin lämmintä.

Loppujen lopuksi -yksin kun olin- pääsinkin lentoon jo tuntia ennen varattua aikaani!

Sieltä se pörrää se meidän punainen kentälle.

 Siinä meni yksi perhe ensin (valokuvattavaksi), minä odottelin sen aikaa tarkoin määrätylla paikallani.

Ja sitten lähdetään!

 Vartin päästä sitten oltiinkin taas takaisin maan kamaralla.

Ihan ei ollut käsi vakaa joka kohdassa...tai no, käsi oli kaiketi vakaa, mutta kyyti ei.

Keikautti meinaan aika perkuleesti aina välillä kun sattui sopiva tuulenpuuska.

Alimmat kaksi ilmakuvaa on napsaistu videon pysäytyskuvasta, tuumasin, että turha tässä yrittää kuvia kuvina ottaa kun kyyti on epätasaista, kohdennus epävarmaa, ikkunassa piskoja, ja paikkakin on aikas ahdas.

Instan puolella siellä jossain kuvien keskellä löytyy yksi videopätkäkin jos ketä sattuu kiinnostamaan (@pepi_nelli)

Tästä seikkailusta kiitos kavereille, ne synttärilahjaksi tulleet taalat (ja eurot) oli osin korvamerkitty juurikin tähän ♥ Piti joskus aikoinaan systerin kanssa tuo tehdä, mutta kun päätettiiin se aika extempore, niin eihän meillä sitten ollut niitä vaadittavia passeja silloin tietenkään matkassa, joten jäi vain haaveeksi sillä erää.

Siinä vaiheessa kun puoliltapäivin olin takaisin hotellilla olikin jo sateisempaa, eli näkyvyys olisi ollut vielä huonompi jos olisin joutunut odottelmaan omaa alkuperäistä lentoaikaani. 

Kävi siis ihan säkä tässä kohden.

Loppupäivä olikin sitten sitä hyytävää tuulta ja ajoittaista sadetta, joten parkkeerasin itseni ihan suosiolla ostoksille. Kunhan kulutin aikaani ilman sen kummempia "tarttee ostaa"-suunnitelmia tavaratalon useissa kerroksissa ja ihmettelin mitä kaikkea ne designerit taas oikein onkaan kehitelleet.

Rinsessoille lähinnä jotain pientä ostelin. Ja laukun. Tai pari.

Kun lähtiessä onnistuin pääsemään kadun yli ilman että maijapoppanen-sateenvarjo nosti ilmaan (hehheh, ilmassa on tungosta ennenkuin meikäläinen lentää) päätinkin pyyhkäistä ensimmäisestä vastaantulevasta ovesta sisään. Näin jonkun italiaan viittaavan kyltin...

Italy is eataly!

 Ihan melkein houkutteli jäämään viinilasilliselle, mutta en nyt sitten kuitenkaan.

Hilpaisin takaisin alakerroksiin ja löysin vielä katutasosta alaspäin vievät liukuportaat. Sinne siis.

Liikkeitä, liikkeitä, mutkia, käytäviä...ja hups, yks kaks olinkin muutaman muun kanssa siinä julmetun isossa ostoskeskuksessa (joka vilahti aiemmassa postauksessa -ja jonka nimeä en edes muista) Näkyi, että on viikonloppu.

 Arkipäivänä siellä oli paljon tyhjempää...

 Tuota sitten jatkuukin sinne sun tänne, metroasemat löytyy molemmissa päissä, toisesta mennään Manhattanin ulkopuolelle, toisesta pohjoisosiin ja etiäpäinkin.

Lähdin seurailemaan käytäviä, jostain pääsi One Wold Centeriin ja sen Observatorioon.

Lopulta löysin itseni rannan tuntumasta, olin tullut Winter Gardeniin.

Eli alitin rannan tuntumassa Memorialin vieressä kulkevan valtatien (ja koko WTCn alueen siinä samalla.)

 Hyvin selvisi sadekelistä maan alla ☺ No, eikun takasin samaa reittiä tuonne ostoskeskukseen asti, sieltä Memorialin kautta taas hotellille.

Kävelyä ei tälle päivälle tullut kuin kymmenisen kilometriä, kamalan laiskaa touhua...mutta vastatuuli on vastatuuli. Seli seli.