keskiviikko 27. kesäkuuta 2018

siitä se ajatus sitten lähti

Jotainhan sitä pitää kaiketi keksiä niiden "edesmenneitten" mökkijuhannusten tilalle.
Sen suuremmin mitään ohjelmaa kaivannutkaan, ei sen puoleen.
Poika kävi aattona kahden pikkurinsessan kanssa hetken aikaa täällä viipymässä, muu porukka oli kyläilemässä juhannuksen vietossa. Kun lähtivät, niin minä tartuin pensseliin.


Jo pöydät ostaessani sanoin, että tykkään mallista enemmän kuin väristä.
Aikani noita katseltuani päätin tarttua viimein tuumasta toimeen. Ei se ainakaan huonommaksi....


 Olin vähän katsellut viime talvisia ja keväisi kuvia "sillä silmällä" ja tulin siihen tulokseen, että se lievä tunkkaisuus häipyy valkoisen myötä. 
Nyt on taas mukava syksyllä laittaa tummemmat verhot ikkunaan kun muuten on vaaleampaa.
Sen verran massiivinen kokonaisuus kuitenkin tuo kahden mustan sohvan yhdistelmä, että se vähäkin valo mikä tähän itä-länsi-ikkunalliseen huusholliin tulee vaatimattoman kokoisista ikkunoista tuppaa hyvinnii helposti häipyvän olemattomiin heti kun tulee muutakin tummempaa kaveriksi ja valon määrä vähenee. Kyllä se hämärän hyssy sitten aikaanaan taas löytyy kun sen aika on, vaikka valkoinen vähän lisääntyikin.

Ja kuinkas sitten kävikään!
Ei ollut tarkoitus sutia päytää enempää, mutta kun oli aamupäivän katsellut hyllyä, niin pakkohan se oli, alkoi jotenkin tuntumaan oudolta siellä nurkassa yssikseen tuon värisenä!
Ei se huono ollut, mutta...


Ihanhan tässä tuli ne vanhat hyvät ajat mieleen kun suti heilui paljon tiiviimpään tahtiin kuin nykyisin.

Tuossa vielä ennen ja jälkeen -kuvat.
En tiedä mitä muut tykkää, mutta minä tykkään ja sehän on pääasia.

Muuten piti olla ihan kotijuhannus, mutta tulikin keksen sutimissten juhannuspäivänä kutsu, jos mä "lapsenlikaks" hilpasisin rinsessalandiaan, pääsisivät koko poppoo vielä grillailemaan kaveriperheen luo. Että eikun yövermeet matkaan ja kohti yöjuoksuja....


On nuo yöjuoksukaverit sen verran mieluista seuraa ♥

perjantai 22. kesäkuuta 2018

ihan harvinaisen onnistunut

Joskus joku juttu onnistuu ihan vimpan päälle oikeastaan puolivahingossa.
Niinkuin nyt vaikka tämä mun makuuhuone.
Ihan hitokseen pieni kooltaan, pitkään täynnä pelkkää parisänkyä, yrityksiä löytää sopivaa yöpöytää ja mattoa -pitkälti tuhoon tuomittuja yrityksiä. Ei huonoja mitkään valinnat välttämättä, mutta ei mulle sopivia. Kranttu kun olen, kuten ei varmaan ole monelta jäänyt huomaamatta.
Mattohan löytyi viimein puolivahingossa sekin, ja hyvä on ollutkin.

Olohuoneeseen tullut Papasan-korituolihan tämän muutoksen käynnisti.
Ensinhän piti hävitä kirjoituspöydän kokonaan, mutta hävisikin lopulta se parisänky, ja kirjoituspöytä muutti tänne. Sitten tänne tuli yksi tosi edullinen tuolilöytö pöydän äärelle Ikeasta, mutta kas kun se ei mahtunutkaan pöydän alle...ja taas lähti pyörä pyörimään. Tottakai.


Se kyseinen tuolilöytö jatkoi matkaansa  uuteen kotiin aika sukkelaan, mutta sen se aiheutti täällä käydessään, että pöytä vaihtui isompaan ja ilman mitään tilaa vieviä laatikoita. Kohta sen jälkeen vielä raikastui ilme kun vaihdoin tummat verhot (ja toisessa kiskossa vehojen takana piilossa olleen  olleen yhden mustan pimennysverhon) vaaleampiin pimennysverhoihin. 
Se musta pimennysverhokin oli jo menossa torin annetaan-osastoon kun älysin, että sehän on passeli päiväpeitto aina siihen asti kun tulee taas syssymmällä iso untuvapeitto käyttöön -sitten sen mitta ei enää riitä, mutta nyt toistaiseksi palvelee paljon paremmin kuin tuo aiempi torkkupeitto. 
Joskus se on niin pienestä kiinni!


 Ompelukone on makkarin kaapissa, ja uskotteko jos sanon, että se on ollut nyt pienen ajan sisällä käytössä useammin kuin viimeisen kuluneen vuoden aikana aikana. 
Jotenkin se ryhtymiskynnys on alentunut huimasti kun ei tarvitse säätää koneen kanssa ruokapöydän äärellä piuhat pitkin ja poikin. 

Pikkulikat viihtyy makkarissa loistavasti, toinen pelaa läppärillä tai katselee leffaa Netflixiltä, toinen yleensä lojuu sängyllä iPadin kanssa. Kolmas, vanhin, on nyt ollut paljon omien kavereidensa kanssa, mutta valloittaa mieluusti olkkarin korituolin täällä ollessaan.
Ja onhan se melkoinen muutos itsellekin kun ei kaikki masiinat kilkuta ja vilkuta ihan siinä korvan juuressa samassa huoneessa, kaikkilla on nyt mukavampi olla.
 
 Mikä hämmästyttävintä, olen jopa itseni löytänyt joskus päivällä tuolta tyynyröykkiön keskeltä kirjan kanssa, varsinkin niinä hellepäivinä kun parvekkeella on liian kuuma ja olohuonekin tuntuu tukalalta. Mullehan makuuhuone ei ole koskaan ollut mikään oleskelutila, sinne on menty nukkumaan. Vähän niinkuin hotellihuone reissussa, ei siellä oleilla, siellä käydään kääntymässä.
Nyt on tila käytössä koko rahan edestä ja hyvä niin.

Näin sitä näköjään vanhakin koira...

Mistä tulikin mieleen: 
on se "vanha koirakin" täällä kyläillyt mun personal trainerina hetken aikaa ♥

Näillä höpinöillä ja kuvilla 
oikein mukavaa keskikesän juhlaa kaikille!

perjantai 15. kesäkuuta 2018

"ihmiset lähtee väärässä järjestyksessä"

Kuulin nämä sanat jokunen vuosi sitten kun istuttiin ja turistiin kaikenlaista jonninjoutavaa.
Ja voi kuinka totta ne sanat ovatkaan.

Mutta harpataanpa ajassa edelleen taaksepäin, pari vuotta.
Puhelin soi ja Bikke langanpäässä (ne jotka tietää, tietää ,eikä muiden tarvitse tämän enempää tietääkään) ja esittää hassun kysymyksen: norsu, merihevonen vai kenguru?
Siis mitä? No, en tullut hullua hurskaammaksi, mutta Bikke sai vastauksensa, kiitteli ja toivotteli mukavaa päivänjatkoa. Kuin myös, samoin...

Meni jokunen kuukausi ja postiluukku kolahti siihen malliin, että jotain lehteä painavampaa kopsahti lattialle. Tulikin painavaa tavaraa, paketti Bikkeltä. Se kenguru minkä olin valinnut. Oli itse sidotun kirjan kantena. 


 WAU! Ja wau ja wau! Olin joskus ajatellut, että kehtaisinko kysyä josko Bikke mulle kirjan sitoisi, on ne niin mahtavan upeita ollut, mutta en sitten koskaan kehdannut kun tiesin kuinka kiireinen oli.
Viis virkaa ja kuus nälkää, kuten sanotaan,  ja harrastuksia läjäpäin!

Kaksi vuotta tuo ihana kirja on odotellut millä sen täytän. 
Olen aina välillä hiplaillut ja silitellyt, ihaillut kaunista kätten jälkeä, mutta laittanut takaisin odottelemaan. Näkösällä se on ollut toki kaiken aikaa.


Viime viikonloppuna kävin sunnuntaina myöhään nukkumaan, oltiin reilusti maanantain puolella, eikä uni meinannut kuitenkaan tulla. Jostain syystä kirja tuli taas mieleeni, ja kuin salama kirkkaalta taivaalta oli sen käyttötarkoitus selvä: piirrä nainen! Juuri näillä sanoilla.
Minähän olen aina silloin tälläin jotain piirustellut ja ostanut jopa jos jonkin sortin lehtiöt ja kynät, mutta kovin on jäänyt vähiin kuitenkin. 
Hymyilin pimeässä ja päätin, niin teen. Minähän piirrän.

Aamulla avasin puhelimen olohuoneessa ja ensimmäinen viesti silmissä on, että Bikke on aamulla nukkunut pois 💔 Voi Bikke, kävitkö vielä  antamassa viime hetken ohjeen?

Viime aikoina on  ollut kivaa vipinää, on ollut koiraa hoidossa, tyttöjä yökylässä, synttäriä ja mitä lie kaikkea. Nytkin on kaksi rinsessaa keskiviikosta asti ollut täällä, mutta tänään kun touhuilivat omiaan ja olivat ulkona tartuin viimein piirustuskyniin.

Kauhiaa hapuilua kun en ole mitään piirtänyt herra ties koska...mutta päätin, että ihana, aina iloinen ja aina positiivinen Bikke on se, joka koristaa ensimmäistä sivua.


Siellä se on matkassa mukana paketin mukana tullut ihana kirjekin ♥ 



Niin, se oli Bikke joka eräässä tilanteessa sanoi, että ihmiset lähtee väärässä järjestyksessä.
En voi kuin olla taas kerran vahvasti samaa mieltä.

Kiitos Bikke.
Kiitos kaikesta.
 Kiitos, että sain tuntea sinut.
Hyvää taivasmatkaa.





sunnuntai 10. kesäkuuta 2018

ihan paras kesäjuoma ♥

Miniä tuossa taannoin antoi juomamaistiaisia ja kohta sen jälkeen tajusin, että hei, tämähän on sitä samaa mistä systeri jo puhui jossain vaiheessa aiemmin.
Oli sen verran suun mukaista, että päätin heti pistää tulemaan -oli vaan probleema, että mistäs pulloja juomalle, mulla kun ei ole mitään jemmassa.


Tulin systerille maininneeksi, että täytyy varmaan käydä ruåttalaisessa hakemassa muutama patenttikorkkipullo, eikä aikaakaan kun hän laittaa mulle kuvaa (kirppiskierrokseltaan, oli se kansallinen kirppispäivä), että kelpaiskos tällaiset.


No tottamooses kelpasi ♥

Ei muuta kuin kauppaan hakemaan tarvikkeet, kuvasta puuttuu vain hunaja, joka oli kaapissa.

Tänään lähtee neljäs kerta kun pistän juomaa pulloihin, kolme litraa teen kerrallaan, silloin on aina pari pulloa valmista juomaa kylmässä kun kuusi pulloa on tyhjänä uutta satsia varten.

Ja tässä ohje ihanaan ja ah, niin terveelliseen INKIVÄÄRIJUOMAAN:

Kolme litraa vettä kiehumaan kattilaan,  sekaan pieni mötikkä (ks. kuvassa oleva viipaloitu määrä) inkivääriä vaikka viipaloituna, annetaan kiehua jonkun minuutin verran. Jäähdytellään ja lisätään sitten kahden-kolmen sitruuna mehu (jos luomusitruunaa, niin voi raastaa kuortakin mukaan) ja lorautetaan vielä hunajaa mukaan. En ole sen tarkemmin mittaillut hunajan määrää, mutta veikkailisin ruokalusikallinen/litra. Ainakin sinnepäin.
Jäähtynyt juoma sitten siivilän kautta pulloihin ja kylmänä ääntä kohden!
Nam!!!

On meinaan ihan paras janojuoma, eikä nimenomaan inkiväärin terveysvaikutuksia voi vähätellä, TÄSTÄ löytyy yksi linkki, josta voi lukaista. Yksi kokonainen inkiväärinjuuri riittää siis useampaankin satsiin, säilyy hyvin varsinkin jääkaapissa, omani tosin on ollut koko ajan kipossa sitruunpiden kanssa. Ei ole huonoksi mennyt siinäkään.

Minulla menee tuo kolmen litran satsi kahdessa-kolmessa päivässä, vähän riippuen siitä olenko kuinka kotona vai menokenkä jalassa. Nyt pitäis kokeilla josko saisi tehtyä vähän tujusamman juomauutteen, jonka voisi sitten lantrata kuplavedellä -vielä en ole ehtinyt testaamaan...

Onkos sulle tuttu juoma -ja jollei, niin kokeiletko?