lauantai 28. toukokuuta 2016

Lauantaita Lillasta!

Terve vaan taas.
Näin pian, jopa ☺

Ollaan voitonpuolella, vaikka aukkopaikkoja onkin -muuallakin kuin mun hatarassa päässäni...










Kaikki on kasvanut ihan ällistyttävää vauhtia -paitsi ne, mitkä kituuu edelleenkin.
Jopa tuo alla olevan kuvan omppupuu, jonka aina vedän kaljuksi, on alkanut tehdä uutta oksastoa.
Antaas katsoo koska se on taas pulleroinen pöhäys.



Pottuloisetkin on jo vauhdissa ☺
 




Ei mulla muuta.

Viikonloppuja vaan toivottelen ♥
Ja aurinkoa!

torstai 26. toukokuuta 2016

katoamisia ja kärsimisiä

On tullut aiemminkin todettua, että ei ole vuodet veljiä keskenään.
Ei ole, ei.
Toinen kevät menossa, että saan seurata läheltä kuinka luonto herää talven jälkeen ja kasvu alkaa.
Nyt ei oikein ole alkanut kaikilta osin kun kävi se kato.
Toiveikkuus oli vielä korkealla viikko sitten, nyt alkaa joiltakin osin olla menetetty, joidenkin kohdalla on vielä pikkiriikkisen jäljellä.
Väriminttu on yhdessä penkissä selvinnyt, toisella kasvaa mitenkuten, kolmannessa mataa pienilla aluilla parin sentin korkeudella maasta. Oikein syrämmestä ottaa kuin muistelee kuinka lippakioskin takana kävi kova pöhinä ja pörinä, nyt ei näytä kasvu lähtevän käyntiin millään. Minttu kun on mitä parhain pörriäisten houkuttelija sen lisäksi, että se ilahduttaa niin tuoksulla kuin ulkonäölläkin. Helkokista tuntuu kadonneen kaksi kolmasosaa, sen verran harvassa on alkuja. 
Ja tulppaanit ne vasta oli huijareita: iso osa nosti pelkät lehdet, kukasta ei tietoakaan.
Tietää syksyllä isoa sipulinistutusrupeamaa.
Toki kaunottaria kaikki nousseet ja joidenkin koko sitten kyllä korvasi pientä määrää.
Kyllä, tämä on tulppaani.






Etupihan perennapenkistä on hävinnyt tulppaanien lisäksi myös puolet perennoista.
Aika lohduton näky tuo toinen pää.

En tiedä pitäiskö lohduttaa, että en ole ainoa. No, rehellisesti sanottuna olen hyvin onnellinen, että selvisin näinkin vähäisellä kadolla kuin selvisin, monella kävi paljon ohrasemmin.
Hesarin jutusta nappasin tähän tiivistyksen, niinhän sitä sanotaan, että joskus kun lähtee pieleen menemää, menee sitten kunnolla. Nyt tuntuu menneen.

Onneksi sentään jotain kukkii!
 Narsissit lopettelevat, kullero aloitti, samoin särkynyt sydän ja syreeni ja vuorenkilpi jatkaa.
Ja omppupuun amppeli jatkaa edellisten vuosien perinnettä.






Moni Lillassa viimepäivinä käynyt on sanonut, että sisäänkäynnin vaíhto oli erittäin onnistunut muutos, muutenkin kuin vain kuistin  osalta. Nyt kuulemma saapuu Lillaan, ennen vain tultiin.
Ja samalla saavutaan myös pihaan.



 Mistäpä tulikin mieleen....blogin kautta on tullut äärettömän moni ihana bloggaava kaveri tutuksi tavalla tai toisella, osa vain virtuaalisesti viestien, kommettien ja meilien kautta, osa jo livenäkin.
Olis ihan mahdottoman hauska tavata teitä uudestaan/ensimmäistä kertaa!!
Tulisitko sinäkin Tampesteriin ja Lillaan kesäkuun 11pv, lauantaina?
Johonkin aikaan iltapäivästä...tai vaikka aikaisemminkin! Täällähän minä olen ☺
Jokunen bloggarikollega on jo lupautunutkin tulemaan, joten laitapa sinäkin vaikka meiliä minulle ♥
(Naukulan mamma, Cheri, Satu, Johanna ??...teitä on niiiiiiin monta, joita olisi kiva nähdä, muitakin siis kuin edellä mainitut!!)
(Eikös mun pyöreet ole ihan hyvä syy pistää tapaaminen pystyyn? Ilman mitään pönötyksiä ym.)




 Sateisen päivän keltaiset terveiset tasapuolisesti kaikille!
Ai kuinka niin keltaiset? No, joka paikka on keltaisenaan siitepölystä!!!
Ei sada tarpeeksi putsatakseen pois...

sunnuntai 22. toukokuuta 2016

ja seitsemäntenä päivänä

...minäkin lepään.
Ei ole suunnitelmissa lojumista ja kärhönistutusta kummempaa.

Kulunut viikko onkin mennyt enemmän tai vähemmän ihan pihalla ja hyvä niin.
(Eilinen pelikin tuli "katsottua" niin, että telkkari päälle ja ääntä sen verran, että kuului ulos -välillä oli kyllä pakko käydä vähän ruudun äärelläkin)

Lippakioski tyhjeni jos ei nyt ihan kokonaan niin melko hyvin.
Tänne on tulossa uusi ryhmä, mutta palataan siihen sitten kun on sen aika.


Polyrottinkiset muutti kuistille, oli ihan pakko kokeilla mahtuuko vaiko eikö. Just just mehtuu  ja on niin loistavan hyvä ratkaisu, että en olis uskonutkaan. Tästä tuli ihan ykköspaikka. Mennen tullen tulee istuttua itse tuossa -ja niin tulee satunnaisten visiteeraajienkin.
Itse asiassa tässä istun nytkin vaikka ruutu vähän heijasteleekin. Kuka sitä nyt sisällä kun ulkonakin voi! Eli mokkulakin on muuttanut taas Lillaan.
 

Hommat jatkui vain lievästi suunnitelmasta poiketen -tai no, olikos se nyt suunnitelma, että halusin pyöreitä laattoja, mutta kun ei lompakko kestä. Enkä alkanut itsekään tekemään kun kestäisi ikuisuuden meikäläisen valmista-heti-eilen-aikataululla. Mä mittään kuukauden (kunnollista) kuivumisaikaa jaksaisi. Ja missä ne täällä mahtuis kuivumaan?? Nurmikollako? 
Ehei. Onneksi kaverikuljetus toimi niin hyvin, että tuskin ehdin mökille takaisin ja sain nurmikon leikattua kun oli jo pakettiauto pihassa ja laatat porttikaaren alla. Jotta eikun sommittelemaan.

 
- ja töihin - 



Oli muuuten taas Fiskarsit paikallaan! Olen tosi tykästynyt tuohon uuteen, kevyeen  pistolapioon.
Huomattavasti mukavampi käyttää kuin vastaavaa isoa varsinkin kun on tuntitolkulla yhteen soittoon lapion varressa. Näkeekin, että käytetty on -valkoiseksi sitä ei saa enää pesemälläkään, kuten ei tuota pikkukirvestäkään. Erinäinen VanhanJuopon juuri sattui laattojen alle, joten sain hakata niitä poikki urakalla. Vieläkin olis kirveelle töitä, mutta pitäis kääntää neliön verran nurmikkoa pois, että pääsisi yhteen isoon, paksuun juureen käsiksi. Se kun nousee aikamoisena makkarana nurmikon alla. Antaas nyt kuitenkin olla toistaiseksi.


Päivän palapeli. Laattojen alta pois ja siirto muualle. 


Tämän verran oli jo vanhan käytävän sulkua tehtynä...
 

- ja tässä se on nyt:


 Luulisin, että osaapi vieraat astella oikealle sisäänkäynnille ☺

Talvi kovine pakkasineen ilman lumen tuomaa suojaa kostautui siten, että moni perenna ei selvinnyt, useimmat kuitenkin. Kaikki villiviinit on "menneen talven lumia", vain yhdessä on pikkuisen elonmerkkiä.  Eli nyt mahtuu porttikaarestakin taas kulkemaan, vaikka en sitä pientä ahtautta olis kyllä yhtään pahakseni pistänyt. Jälkiviisautta, sano. 
Omppu sen sijaan yllättää. Se kukkii. Ei paljon, mutta kuitenkin! Sehän on tehnyt satoa vain joka toinen vuosi, välivuosina on tullut omppuja joko yksi tai kolmekymmentä. Nyt voisi tulla vaikka vähän enemmänkin ---joten pölyttäjät, huhuu, tänne päin!!


Tulppaaneista katoarvio (syystä tai toisesta) on noin sata.
Näin vähän ei ole noussut vuosikausiin, mutta nautitaan niistä mitä nousee!




Norjanangervo kukkii parastaikaa, tuo takana oleva parhaimmillaan liki kolmessa metrissä.
Köynnoshortensia oli rusakkosuojattu rungon osalta, antaas katsoa kuinka selvisi maaosuus, siellä on pikkuisen kato käynyt, mutta eiköhän siitä selvitä. Ja kullero alkaa avata suloisia kukkiaan ihan näillä näppylöillä ♥



Eli Lilllassa kaikki hyvin.
Tai no, vähän viime yönä yhden aikaan soralla kuulunut rapina aiheutti yliääräisiä sydämentykytyksiä, mutta eiköhän ne kuitenkin olleet niitä tuoreita rusakonpoikasia, mitkä menee täällä välillä sinne tänne niin että sora roiskuu. Eli kaikki hyvin!

Ja on siellä Lippiksessäkin kalustus, ne kuistilla olleet majailee nyt tuolla.
Oikeastaan siellä on aika mukava lojumispaikka varjossa...antaas kattoo kuin ämmän käy kun ne uudet kalusteet saapuu. Ja ei, en ole tuhlannut vähiä rahojani. Voitin ne kalusteet. 
Että ei elämä ole pelkkiä takaiskuja ☺
 

 Ihania auronkoisia kesäpäiviä kaikille, nautitaan ♥

torstai 19. toukokuuta 2016

vasara ja nauloja, vol - mikä liekään!

Hyvin kun suunnittelee, niin sehän on jo puoliksi tehty.
Nyt on suunnitelma ollut jossain takaraivossa ainakin vuoden verran, mutta mitään ei vaan ole tapahtunut edes ajatustasolla.
Taisi olla tuo taannoinen murto se mikä pisti hitaat herneet viimein liikkelle.

Kaikkihan muistaa, että Lillan kuisti on kaksi kertaa neljä-metrinen pötkylä, läpikulkupaikka.
Kulku molemmista päistä, pitkällä sivulla kaide ja päissä vain pätkät.
Siis näin:


Eilen naapurin kanssa kannettiin tuoleihin kuuluva sohva kuistille tukkimaan toinen pää, oli pakko kokeilla kuinka se sinne istuis -ja istuisko mikään muu ja jos, niin kuinka.

Ja jos/kun istuisi, niin uusi kulku tulisi suoraan tästä, missä nyt on kaide.
Ja ihan muutama särkynyt sydän.

Jotta eikun mittanauhaa ja sahaa ja vähän kakskakkosta tukilaudaksi ja...
Ensimmäinen pätkä paikallaan!
  
Toisessa päässä kuistia näytti vähän hataralta.
Tässä vaiheessa särkyneet sydämet taisi särkyä vähän lisäää kun saivat laudasta päähänsä.
Reppanat, just talvesta selvinneet hengissä!


Jotta eikun sahaamaan ja koloomaan ja kasaamaan.

A vot! 


Ja kas, jokunen tuokio myöhemmin.
On jo maalitkin sutastu.
Naapurikin fillaroi paikalle katsomaan, että missäs vaiheessa suunnitelmat on.
Että meinaanko toteutta ennen synttäreitäni vaiko niiden jälkeen...mitääääh...eikun tänään!
 Nyt! Heti! Eilen!





Olen mä aika happy!
Nyt täytyy vähän siirrellä perennoja ja sorapolkua ja ...

Taidan kerätä masiinan ja piuhat ja mokkulat viimeinkin mukaani, joten voipi olla, että jatkokuvat seuraa jo viikonloppuna. Haiskahtaa ihan siltä, että kelit suosii ja joku muuttaa Lillaan ♥

♥ CU ♥