tänään

Keli on mitä mainioin, aurinko paistaa ja sulattaa lumia, vaikka pakkasella ollaankin.

Järjettömän kokoisia lumivuoria vaan on vähän nurkalla jos toisellakin, tietää mitä siitä seuraa kun ne alkaa sulaa kulkuväylille ja on yöpakkasia...hiekoitussorat jää tosi liukkaan jääkerroksen alle.

Lähdin päviällä poikkeamaan Ideahuoneella ja napsin kulkeissani muutaman kuvan, ratikkatyömaa kun sivuaa kotikontuja parin korttelin päässä -ja toisessa päässä Ideahuoneen ikkunan takana.

Maisemat on siis silkkaa työmaata ja jo kaadettuja puustoja. Lähiteonoon valtaväylät on kaikki olleet näitä suurten puiden reunustamia vilkkaita puistokatuja, nyt ne on muisto vain.

Ei kovinkaan monta autoa liikenteessä kaupungin busseja lukuunottamatta, jalankulkijoita senkään vertaa. Liikenne on niin hiljaista, että voisi melkein ylittää kadut sokkona sivuilleen vilkuilematta.

  Tätä "iloa" meillä riittää kaupungin laidalta toiselle, koko ratikkareitin mitalta.

Valmista pitäisi olla ...öööö....muutaman vuoden kuluttua??

Jos ei kaupunki millään lailla saa kiitosta jalkakäytävien hoidosta tänä päivänä (lue: viime vuosiin) muutenkaan, niin ei kyllä ole saanut kuluvana talvenakaan. 

Loskapaskaa, lumipolkuja, kuraa, jäätä, perunapeltoa...vähän mitä milloinkin.

  

No, on niitä ilon aiheitakin, tottakai!

Trio oli taas viikonlopunvietossa mun luonani, poikettiin katsastamassa kaupunkimaisemat korkeuksista heidänkin kanssaan ja tytöthän tykkäsi kovasti!

Ja marakatti oli onnellinen uudesta piposta ja kaulaliinasta ♥ 

Eipä tässä muuta kuin aurinkoisia päiviä!!

aitoja ja porsaita

Mistä on Tampere tehty?

Ennenvanhaan olis voinut sanoa, että nupukivistä ja punatiilestä, ensimmäisistä sähkövaloista ja niitä seuraavasta teollisesta historiasta.

Toista on tänä päivänä.  Autoilijan painajainen, yhtälailla toki jalankulkijoiden.

Remppa-aitaa riittää kilometritolkulla, kaivantoa kaivannon vieressä, työkoneita rivissä ja heijastinliivijengiä siellä täällä. Kiitos ratikkatyömaan koko kaupunki on revitty rikki.

Nyt on Hämeensilta remontissa, pian aloitetaan Kansiareenan rakennustyömaa, kaiketi Tammelan vanhan pallokentänkin uudisrakentaminenkin pian edessä. Remonttiaidat siis eivät ainakaan vähenemään pääse.

Vanhat puut on kaadettu pääväylillä pois ratikan alta - toki uudet, joskin pienemmät, puut tulevat aikanaan, samoin tulee se ratikkakin. Sitten joskus.

Siihen asti kaunis kesäkaupunki tuskin on kaunis edes kesällä. 

Luojankiitos itse asun puiston kupeesssa ja muutenkin voin vähän valita reittejä, joita kuljen, sen verran lohduton on kaupunkikuva tänä päivänä. Haluatteko muuten, että otan kuvia miltä täällä näyttää??

No, on Tampere kaunis kaupunki kuitenkin kun oikeasta vinkkelistä katsoo.

Yksi mieleisiä paikkoja on Torni-hotellin näköalaravintola. Ei nyt viikottain, mutta kerran kuussa kuitenkin tulee poikettua tuolla kahvilla, ihan vain maisemien vuoksi.

Kuvat on noin kuukuden takaa, oli yksi niistä kuulaista pakkaspäivistä jolloin puutkin pukeutuivat kuuraan, oli ihan pakko päästä katsomaan valkoisella pehmustettua kotikaupunkia.

Jos olis mahdollista, niin katselisin kaupunki tuolta korkeudelta joka päivä.

Mutta ei oo lottovoittoa näkynyt 😉

Elämä on hyvin, hyvin rauhallista, sukkien tikuttamista ja kotoilua, mitä sitä ihminen muuta.

Kevättä odotellessa...

pienen pieni vinkki

Vaikka olenkin nykyisin kovin satunnainen kirjojen lukija, niin lukija kuitenkin.

Varsinkin matkoilla, niin matkustaessa kuin illalla hotellihuoneessakin.

Ja voi, erinäinen on se määrä kirjoja mitä on jäänyt maailmalle seuraavien luettavaksi ihan vain siitä syystä, että en ole viitsinyt ottaa enää jo luettua lisäpainoa paluumatkalle. Ilmeisesti on tullut aina shoppailtua...

Pitkään valitsin pokkareita matkaan niiden keveyden vuoksi -enkä suoraan sanoen pitänyt niitä suuremmin edes "kirjoina", joten suurta luopumisen tuskaakaan ei välttämättä tullut. Joku huonosti liimattu yksilö saattoi lähteä sivu kerrallaan lentoonkin, eli niin sanotusti levitä kuin ne kuuluisat eväät. Olipa noloa juosta rannnalla niiden irtolehtien perässä! No, rantamatkailut on jääneet historiaan, mutta niin on jäänyt se intohimoinen kirjojen keräilykin.

Oi, olispa jo silloin ollut näitä:

Vallan mainiot MINIKIRJAT!

Siinä missä tuttu kirja vie tilansa, minikirjoja menee samaan  p a l j o n !

Systeri nämä joskus joltain messuilta bongasi ja osti nivaskan. Minä olen lainaillut aina jonkun matkalukemisiksi ja nyt männä syksynä löysin itsekin näitä. Monta tulevaa matkaa pelastettu!

Ero on melkoinen kun vertaa normikokoiseen kirjaan -ja se ero tuntuu varsinkin painossa.

Eikä muuten vie käsipakaasissakaan tilaa lentomatkoilla, siitä painosta nyt puhumattakaan.

Lukukokemus on hauska, minikirja on äärettömän kevyt ja teksti on kirjassa poikittain, joten sitä on kiva lueskella sängyssäkin vaikka kyljellään maaten. Voi jos kaikki kirjat saisi tällaisina, minäkin voisin ottaa uudestaan tavaksi lueskella sängyssä nukkumaankäydessä. Nykyisin makkari on rauhoitettu nukkumiselle, joskus harvoin otan jonkun lehden hetkeksi mukaan. Kirjat luen vaikka sohvalla maaten, se kun on turhankin tuttua, että otan kirjan ja luen sängyssä aamukuuteen...minä, joka olen ikäni ollut huono nukkuja, mutta hyvä myöhään valvoja. Parempi siis tällä nykysysteemillä.

 

Monelle nämä minikirjat tuntuu olevan täysin tuntemattomia kapistuksia, sen verra niitä on sivusilmällä vilkuiltu, mutta niin ne oli minullekin vielä vuosi-puolitoista sitten. Nyt yritän pitää silmäni auki, mutta en minäkään näihin muualla ole törmännyt kuin messuilla. Valitettavasti -nyt pysyy vain ja ainoastaan matkalukemisina nämäkin kirjat.

 Kovin menee pieneen tilaan n 850 sivua, vai mitä.

 Eikä paina edes yhden normikirjan vertaa tämäkään nivaska.

Onko nämä muille kuinka tuttuja? Ja jos joku tietää mistä näitä saa ostaa, niin vinkki vastaanotetaan.

Näillähän voisi vaikka perustaa uuden kirjaston sen jo hävitetyn tilalle, ei menisi enää tilaa seinäntäydeltä.

Ja juu, kirjoista puheen ollen, en ole äänikirjoja kokeillut kun en tykkää minkäänlaisista luureista (niitä kun tuli pidettyä liki kaksikymmentä vuotta työn puolesta kaiket päivät), ja kotona on aina radio päällä.

e-kirjoja olen ladannut tasan kaksi: Koneen ruhtinaan, joka on edelleen kesken jossain puolivälin huitteilla, lueskelin sitä yleensä bussissa silloin kun reissasin kodin ja rinsessalandian väliä, ja Steve Jobsin elämänkerran, jonka kuvittelin olevan mukavampi lukea iPadilta kuin paksuna kirjajärkäleenä. No, lukematta on. Minusta ja e-kirjoista ei vaan tullut kavereita - systerikin taisi hukata oman järkäleJobsinsa omassa hyllynraakkauksessaan, joten kai se vaan joskus on pakko näytöltä yrittää...

Että paperikirjoissa pysytään. Harvoin, mutta hartaasti.

Ja hyvin, hyvin mielellään minikirjoissa.

home sweet home

Pistetääs taas ajantasalle koko huusholli.

Tuppaa nämä kuvat muuten aina hukkuvan jonnekin bittiavaruuteen.

(Sori vaan Pirkko, niitä 'kuusi kuvaa kesästä'-haasteen kuvia ei tule. Ei ole! Joku näppärä on poistanut kaikki.)

Romantiikan(?) viimeisetkin rippeet alkaa olla poissa sen myötä kun taannoin makkarin pikkupöytä vaihtui vähän toimivampaan -valaisin ja pöytä puhui vähän eri kieltä, nyt ei enää.

Se kaivattu laskutilakin lisääntyi vaihdon myötä.

Onneksi on hyvät kaverisuhteet!! Yksi varasi eteisen harlekiinmatot "sitten kun kyllästyt ja vaihdat" ja toiselta ostin Svaneforsin männätalven (tai toissatalven) mallistoa olevat samankokoiset.

Harlekiinithan oli aikoinaan vähän pakon sanelema ostos, tuo koko on sellainen, jota ei ihan hevillä löydy. Oli otettava se mitä oli, eli turhan vaaleat, mutta palvelivat aikansa. Pesu jäi seuraavalle...

Nytkin on yhdet vaihtarit tilauksessa Svaneforsilta, toivotaan että ei tule vastaan ei-oota!

Tykkään nykyisistä kuin hullu puurosta, mutta itseni tuntien tiedän jossain kohden kaipaavani vähän rauhallisempaa ilmettä.

 Tuolia ja penkkiähän tuossa eteisessä on ehtinyt käydä jos jonninmoista, nyt kun koulutuoli on tässä työpisteellä muutti penkki taas eteiseen. Ja passaa kyllä tummien mattojen kanssa enemmän kuin hyvin.

 Mitäs täällä muuta? Ei muuta kuin yksi hylly mikä vauhdissa vaihtui kun löysin pöytien kanssa samaa sarjaa. Harmaa sai väistyä - ihan väärä se olikin nykyiseen paikkaan...

Muuten pysyy nyt toivottavasti hetken näin miten on. Minä kun tykkään kovasti. Taas....

Kaikki tyynytkin on jo vaihtuneet keväisempiin, miltei kaikki samettia, ja isoin osa Svaneforsilta.

Jokunen päivä sitten sain noihin kulmissa oleviin 60x60-kokoisiin tumman lilan väriset päälliset, mätsää samettiverhoihin ja rauhoitti ilmeen kun aiemmat mandalakuvioiset väistyi. 

On muuten vallan mahtavat nuo isot tyynyt, saa hyvin aseteltua itsensä rennosti lojumaan ja/tai nojaamaan niiden avulla. Alkujaan vähän mietin niitä, mutta onneksi otin!

Tiedän, että olen ihan hullun sisustajan maineessa (haitanneeko), mutta nyt voin sanoa, että mikään yhdistelmä tai järjestys ei ole ikinä toiminut näin hyvin. En ole enää se yhden-tuolin-nainen, vaan huomaan istuvani tai makoilevani ihan tasapuolisesti molemmilla sohvilla ja miten päin milloinkin. Hayn tuolikin on ihan istuttava, vaikka vähän veikkasin sen jäävän enemmänkin koristeeksi nyt kun ei ole työpäydän parina.

Ja pikkutytöt tykkää leikkitilasta tuolla pikkusohvan takana, leikit ei jää kenenkään jalkoihin.

Ilmeisesti viimeinkin olen huomannut olevani 'kotona', se yli kaksi vuotta voimassa ollut ullakkoasunnon hakukin on jo saanut vanhentua. Mutta jos lottovoiton saisin....osoite olis ihan selvä! Eikä se olis Barcelonassa.

Siinä nyt kuvapläjäys vähän joka suunnasta.

Ja jos nyt jotain (hetkeen) vaihtuu, niin korkeintaan verhot jossain kohden kesäisempiin...

Ilon kautta ikävää ♥

On elämä muutakin kuin sisustamista, vaikka se lempiharrastus onkin sukkien tikuttamisen ohella.

Rinsessat on olleet täällä suurinpiirtein parin viikon välein, yleensä pitkiä viikonloppuja ja täytyy sanoa, että otan kyllä nuo vierailijat mielelläni -vaikka se itselleni tarkoittaakin paria yötä aina sohvalla nukkumista. Onneks on passeli sohva.

Viimeksi kävin hakemassa tytöt tänne, sai yksi samalla harjoitella (todella harvinaista) bussikyytiä ja mitä pitää tehdä kun yksin tulee -meillä on nimittäin treffit ensi kuulle kun mennään Tampere-taloon, ei tarvitse varata ketään kuskaamaan ainakaan tänne päin,  äidilläänkin kun on laskettu aika hyvin samoilla päiväyksillä. 

Rinsessalandian nurkilla on ysi mun lempimaisemista, monesti tulee napattua kuva, niin nytkin.

Perisuomalainen maisema koivuine, veneine ja vesistöineen.

 

Pienimmäinen varaa yleensä jo ulko-ovella iPadin itselleen, siinä kun on läjäpäin just sopivia pelejä.

Ja tyttöjen käytössä se tänä päivänä onkin, yleensä lataankin vain silloin kun murut on tulossa.

Pakkasia kun on pidellyt ihan kiitettävästi, niin välillä on kulutettu aikaa kuka mitenkin iltapäivän tunteja odotellessa, silloin on yleensä päässyt ulos itseään palelluttamatta. Välillä on leikit levällään, välillä piirustusvälineet ja mitä nyt milloinkin.

Tässä yksi tuokio kun tajusin, että on niin hiljaista kuin voi olla. Jokainen oli hakeutunut jonkun masiinan äärelle viihdyttämään itseään mieleisellään tavalla.

 

Heti kun pakkanen laski viidentoista asteen pintaan vedettiin kamppeet niskaan ja mäkeen!

Tämä talvi on nyt suosinutkin ja rinteeseen on muodostunut kunnon jäämäki.

Olisko kuukausi takaperin kun eräs lähitienoon omakotitalossa asuva isä haki  kunnon pistolapiot ja pistettiin mäen alaosa kuntoon, siihen kun oli muodostunut puolen metrin korkuinen kinos ja näinollen äkkipysäys suoraan mäen alle. Minä olin jo hakenut parvekkeelta pienen Fiskarsin autoilijan lapion, metallisen, ja aloittanut yksikseni homman -mäessä kun meinas jo jalkansa katkoa kun lasku loppui ykskaks ja varsinainen vaaranpaikka tuli, jos joku laski heti perässä ja tuli päälle.

Kolme-neljä metriä lapioitiin mäkeä pidemmäksi, onneksi ei umpihaki ollut jäätynyt kivikovaksi.

Hiki siinä tuli kuitenkin, mutta onpa mäkikin ollut sen jälkeen kunnossa!

Mikäs sen parempaa kivan päivän päätteeksi kuin pistää lettukekkerit pystyyn.

Tytöt tilasivat, tuumasivat etten ole pitkään aikaan tehnyt -ja niinhän se on, edelliset on tainnut tulla paistettua Lillassa. Oli jo siis aikakin. Lupasin kunnostautua ja tehdä useammin. 

Lurps!

Mietin tässä just kuvia katsellessa, että pitäisköhän soittaa miniälle ja kysäistä saisinko likat taas viikonlopulla tänne -vois vaikka paistella taas pinon! Meillä toimii tosi hyvin tämä "yhteishuoltajuus", tytöt tulevat mielellään, minä pidän mielelläni, miniä pääsee vähän hengähtämään välillä ja vaikka syömään miehensä kanssa. Ja tyttöjen isäkin, mun poikani siis, tulee mielellään tänne milloin aamiaiselle, milloin syömään muuten vaan. Antaas katsoo malttaako likat kuinka keväämmällä tulla kun hartaasti odotettu pikkuveli syntyy, sen verran innokkaita hoitajanalkuja tuntuu porukka olevan ☺

Äitinsä varmaan edelleenkin mielellään ottaa hengäshdystaukoja...

Ikävä on kiva tunne ♥ se on rakkautta, se!

Tuttua touhua!

Jos joinakin päivinä onkin tunne, että sitä vaan jurnuttaa paikallaan tyhjäkäynnillä, niin joku päivä sitten taisin taas käynnistyä kunnolla.

Ja mistäkö kaikki lähti? No, nurkasta. Siitä nurkasta mikä ei edes kunnolla näy!! -mutta tietoisuus on kumma juttu, tiedät mitä siellä on ja kun olet jo jonniin aikaa puolihuomaamatta miettinyt, että pitäisikös asialle tehdä jotain, niin ....

Lopputuloksen voi varmaan arvata.

  

Se "the Nurkka" on tuo alemman kuvan vasemmassa reunassa oleva, eli käytännössä ikkunan oikeanpuoleinen kulmaus. Malm-laatikostot päättyy "mukavasti" reilu metri ennen ikkunaseinää alkujaankin siksi, että tuolla vapaaksi jäävällä osuudella on juutaksenmoinen rivi pistorasiaa, joten ihan mitä tahansa kalustetta ei saa eteen. Siellä on antennipistokkeet, netit, tavallisiakin rivi -ja vielä lisäksi jatkojohtokin. Kaikki jotenkuten piilossa pienen pöydän, lankasäkin ja torkkupeittokorin takana. Täällähän ei johdot näkösällä pyöri.  Mutta kun tiedän, että ne on siellä. Pölyä keräämässä...

 Viime viikonloppuna sitten ajattelin kokeilla vähän niinkuin niiden "maailman parhaiden tuolienkin" kanssa, että kuinkahan on, menisköhän nuo molemmat Malmit kaupaksi. Ettei jäis vain toinen käsiin.

Menihän ne. Tuli jonoakin, vaikkei hinta ihan ilmainen ollutkaan. Ostaja haki maanantai-iltana ja tuumasi, että kiva ostaa näin kun ei itse tarvitse kasata. Minä kasailen ihan mielelläni, olen jo varmaan aika maestro siinä hommassa.

Olin jo aamulla käynyt vähän shoppailemassa Ruåttalaisessa, sattui ainoa hetki viikosta kun poika ehti kuskaamaan ostoksia ennen kuin lähti rinsessojen kanssa viettämään päivää.

Viime viikolla poikkesin kaverin kanssa Ikeassa ja hiplailin silloin Bestå-kaappeja sillä silmällä, että sitten joskus kun saan tarmonpuuskan vaihdan näihin.  No, se Tarmohan tulee näköjään Innon kanssa ihan kutsusta, ihan kuin joskus ennenvanhaan.

Maanantaina oli jo homma hyvällä mallilla, Malmitkin oli pois tieltä eteisessä odottamassa noutajaa mukavasti pinossa. Laatikot makkarissa omissa pinoissaan.

Illalla oli jo ovetkin paikallaan, hyllyt ja ponnahdussalvat jäi odottelemaan tiistaille, ei viitsinyt enää illalla naapureita kiusata kolinalla ja ruuvivääntimen pörinällä.

Tästä nurkasta se ajatus siis lähti. Hyvä kun lähti 😉

Kukaan ei voi kuvitella sitä villakoirakenneliä mikä oli Malmien alla. Osa yritti jo kiivetä karkuun tapettia pitkin, osa oli tehnyt kavereineen pesän sinne, toisen tänne. Juutas sentään.

Imurillahan ei ollut mitään asiaa niiden laatikostojen alle eikä taakse, nyt pääsee joka nurkan putsaamaan.

Ja ensimmäisen kerran  i k i n ä  nämä Svaneforsin 2x3m matot on suorana! Aiemmin olivat tuolta sohvan takaa kaksinkerroin semmoisen parikymmentä senttiä, toisen pään hapsut kiinni Malmeissa.

 Se kirottu (ja pistorasiamäärältään kiitetty) kammotuskin on nyt kauniisti viimeisen kaapin takana kaikkine jatkojohtoineen (jäävät ihan lattiatasoon) -ja reititinkin pääsi somasti kukan taa puoliksi piilon, sekin roikkunut vähän missä sattuu -kun silmiin sattuu jos se on ihan siinä just näkösällä. Estetiikka ensin, u know!

 

Kurkataan nyt vielä toinenkin pää.

Pöytä on tässä vielä vanhaan malliin, vaikka olikin jo kääntynyt seinää vasten (ja tuolikin väärä, mutta haitenneeko). Nyt on tulostinkin kaapissa piilossa ja kaikki "romut" mun mielestä paremmin saatavilla kaapin hyllyillä kuin laatikon sekalaisista pinoista sekalaisen tavaroiden alta/takaa.

 

Makuasioita tietty, mutta nyt tätä rumbaa pyörittäessä kävi mielessä, että miksi yleensä alunperin valitsin Malmit enkä Beståta -no, siksi kun kuvitttelin, että kaikki ne säästettävät kirjat on parempi siellä laatikoissa selkämys ylöpäin. Saattoipa olla noinnii, mutta nyt kun niistä kirjahyllyn raakkauksesta jääneistä kirjoista on raakattu vielä pois iso osa niistäkin, on tämä ratkaisu kaikin puolin toimivampi. Eikäpä noissa kaapeissa enää kirjoja ole kuin matkakirjat (ja Asterixit/Lucky Luket odottamassa uusia lukijoita) joten toimii oikein hyvin. 

Kevyempää ilmettä ja kapeampaa profiilia tuskin kannattaa mainitakaan -tai mattojen suoristumista 😊

Jokos sitä rauhoittuisi?

Jos vanhat merkit paikkansa pitää, niin hetken voi olla vähän tyventä....

♥ Kivaa viikonloppua teille, jotka vielä täällä visiteeraatte ♥

edit.

Ai juu, jos laittais tännekin -jos vaikka joku lähitienoolla on kiinnostunut;

kuvan hylly on kaupan hintaan 60€ (norm 99€) ja lehtihylly 10€ (14,99)

Kumpikaan ei ole iällä pilattu, kuten tiedätte...