Oli alunperin tarkoitus tänään jatkaa toisen kompostin tyhjennystä, että pääsis kasaamaan toisenkin kompostorin ensimmäisen rinnalle.
Sitä ennen piti kuitenkin syödä ja paklata pari ruuvin jälkeä sisäkatosta.
Eli siistiä sisähommeleita.
Pakkelituubi oli kädessä kun jäin kuuntelemaan, että radio-ohjelman ohi kuului jotain...ihan selvä kutsuhuuto!
Menin kuistille ja kuulostelin, joo-o, mua kutsuttiin!
Ja kello taisi olla vasta kuuden-seitsemän kieppeillä! Eli se niistä yhdentoista treffeistä...
Vastasin ja huhuilin ja kohta vastattiin, keskusteltiin siinä hetken aikaa ja kohta mustavalkoinen pää ilmestyi mökin alta. NÄLKÄ! Sanoi katse ja ääni.
Ja sähinä perään...että älä sä kuule mulle ala...mutta sitä sapuskaa jos sais...mouuuurrrr...
Saihan sitä. Puolitoista annospussia sujahti salamannopeasti ääntä kohti, toki välillä muistettiin sähähtää jos otin liian lähelle tulevan askeleen. Sen jälkeen kun huutava nälkä oli parannettu, olikin kiitosten aika - jutellen tultiin taas arasti kohti, ja kun juttelin takaisin rauhallisesti ja istuin paikallani rappusella, niin pianhan me taas kavereita oltiin :D
Kumma kuinka nopaesti se luottamus joskus syntyy. Sähinän jälkeen.
Ja siinäpä se meikäläisen ilta sitten on mennytkin, seurustellessa.
Ohjelmatoimisto päätti niin! Huonot kuvat on sitten ihan omaa vikaa...
Tänään uskaltauduttiin jo hieman epäröiden kuistillekin, huomasi kai ettei tämä pöllömpi paikka olekaan - aurinko paistaa ja sai rauhassa pestä nassunsa ja tassunsa sen jälkeen kun oli saanut (laktoositonta) jäätelöäkin nuolaista jälkkäriksi...
Erittäin runsaan ja pitkään jatkuneen puskemisen ja rapsuteltavana olon jälkeen hän hyppäsi toiselle tuolille, tuli kohta pöydälle, siitä kuistin kaiteelle, niskan taa (pieni pusku!) ja sieltä viimein epäröiden syliin. Tässä vaiheessa aloin olla vakuuttunut, että ei tämä voi olla mikään villinä syntynyt, ei ne ole näin pian näin luottavaisia!
Tämä on joko karannut tai pois potkittu, selvästi kaltoin kohdeltu, mutta ihmiseen tottunut.
Tai sitten tämä on joku villi joka on hullu, luottavainen villi :)
Pikällisen mietinnän jälkeen hän päätti astua sisään.
Ihmetteli vissiin, että mitä tuo tyyppi tuossa ravaa edestakaisin...pitää vissiin mennä katsomaan!
Sitä ennen kyllä sähähdettiin ja/tai muristiin joka kerta kun tulin ja enin.
Alakerta tutkittiin joka tuuma.
Sohvakin piti käydä tutkimassa....miks muuten kissaa on vaikea kuvata?
No siksi tietysti kun on vain ja ainoastaan kännykkä käytössä! Ja liikkuvainen katti!
Luottavaisin mielin :)
Nyt on soitettu eläinsuojeluyhdistykselle ja laitettu heille "ikkunaprinsessan" kuva.
Jos vaikka joku kaipailee...minä en löytänyt yhtään tämän näköistä vaikka kuinka etsin.
Alkuviikosta ilmeisesti tullaan hakemaan, sanoin että uskoisin saavani kissan esiin ruualla :)
Toivottavasti uusi koti löytyy - jos joku olisi tarvittaessa halukas kissan Orivedeltä hakemaan,
niin mulle voi laittaa meiliin yhteystiedot, annan ne sitten eteenpäin.
Joku saa tästä ihanan kissan!
Pitäisin Ikkunaprinsessan itse, mutta kun se on ihan mahdotonta :(
Tuolla se muuten Lillan alla majailee nytkin, kävin ulkona ja juttelin "itsekseni"
- ja sieltä mulle vastattiin :D