sunnuntai 23. syyskuuta 2018

Seinille hyppimistä ja lattialla konttaamista

Sitä tässä tuntuu olleen elämä viimeiset kolme viikkoa.
Pienenä katkoksena päivä Habitaressa ja pari viikonloppua, jolloin rinsessat olleet täällä kyläilemässä. Ei ole paljon ehtinyt blogimaailma mielessä vilahtamaan, ei lukijana sen enempää kuin postaajanakaan.

Syynä tähän sienillä hyppimiseen ja konttailuun on ollut systerin puodin, Ideahuoneen, muutto Sammonkadulta Itsenäisyydenkadulle isompaan liiketilaan.
Kyseinen tila on rempattu katosta lattiaan tässä kuluneiden viikkojen aikana, apuna muutamana päivänä yleismiesjantunen, joka mm. maalasi kahvilan  (kyllä, tähän tulee kahvilakin!!) katon, ja rakenteli ikkunapöydän alle patterinsuojan. Sekä parina päivänä sähkäri pistämässä valaistusta osin uuteen uskoon ja poistamassa hitonmoisen määrän laittomia ja aika vaarallisiakin kotitekoisia virityksiä.

Nyt ollaan niin pitkällä, että Ideahuone on saanut jo ikkunateippaukset ja valomainoksenkin paikoilleen.

Eilen muutettiinkin sitten koko puoti pienesti etuajassa, osasyynä (ja aika isona sellaisena) se, että jokunen päivä sitten vanhassa osoitteessa vieraili yöaikaan pitkäkyntisiä, jotka saivat aika messevän saaliin.  Pistettiin sitten iso vaihde päälle ja hommathan meiltä kyllä hoituu. Tänään taas hilpasen avuksi laittamaan tavaroita paikoilleen, puoti olisi tarkoitus saada vielä tällä viikolla auki.
Jotta systerin puolesta uskallan jo toivotella lämpimästi tervetulleeksi!

Katsotaanpa muutama kuva siitä mistä lähdettiin liki siihen mihin on päästy.
Ihan just tuoretta kuvaa en laita, mutta palaan kyllä asiaan.

Katto on korkealla, mutta värimaailma masentavan maalarinteipinvärinen.
Huuva on lähtenyt seinältä, samoin kaikki ylimääräiset levyt seiniltä ja maalipensseli tehnyt taikojaa.
Tästä ei ole tuoretta kuvaa, koska...no, näette aikanaan!

Takimmainen huone oli...no, masentava sekin. Pimeä.
Vaan eipä ole enää. Kellonaika ja keli on melkein sama kuvissa.
" Pystybaari" vaiheessa...
 Ja kahvilan puoli vaiheessa...

 Tästä tulee kuulkaa kiva. Oikein kiva!

Tule vaikka itse katsomaan ☺
Mutta älä ihan vielä tänään, odottele muutama päivä!

Terveisin yks, joka on ostellut remppahommien välissä kuormasta vähän sitä sun tätä...siitäkin sitten vähän myöhemmin...

Iloista sunnuntaita!

torstai 13. syyskuuta 2018

se aika vuodesta

...kun joka paikasta suorastaan pursuaa Habitare-messuilta kuvia.
Hyvä niin, koska kaikkihan sinne eivät suinkaan suuntaa, kuka pitkän matkan, kuka muun syyn vuoksi. (Mikäli olet menossa, mutta lippu hommaamatta, niin minulla on vielä yksi sähköpostiin toimitettava lippu, nyt nopea syö hitaat -heitä kommenttiin jos tarvitset, ensimmäinen saa!)

Siispä minäkin pistän lusikkani samaan Habitarekuvasoppaan.
Tässä kuvakooste, nyt on aika niin kortilla, että en sen kummemmin ehdi jaaritella mikä/kuka/missä/tms, nauttikaa väreistä, tunnelmista, ottakaa vinkkiä tai mtiä nyt kukakin kaipaa.
Tämä lähtee tästä jeesimaan systeriä uuden Ideahuoneen rempassa!

 









 







 





lauantai 1. syyskuuta 2018

Pitihän se arvata!

Viikko sitten lauantaina pyörähdin Ikeassa uutuustuotekierroksella, pyrin osallistumaan niille aina jos vaan olen kotosalla. Illalla kierron jälkeen mietin kotona, että oliskohan tällä kertaa pitänyt jättää väliin...mutta ei, näin se oli tarkoitettu!

Tämän vuoden kuvasto itsessään ei aiheuttanut mitään sen kummempia ahaa-elämyksiä, asiat huushollissa ilmeisesti aika passelisti kohillaan. Monta hauskaa ja kiinnostavaa tuotetta tuli kierrolla vastaan kuitenkin.


 Tykkäsin kovasti tuosta valaisinryhmästä, itselleni vaan ei kävisi mihinkään.
Samoin nuo säilytysrasiat -niitä huolisin koska vaan, mutta sekin asia on jo järjestyksessä.



 Tämä nostalgianurkkaus täytyy kyllä aina käydä kurkistamassa -jos ei muuta asiaa sattuisi Ikeaan olemaan, niin voihan sitä vaikka poiketa ihan vaikka aamiasella tai kahvilla- sinne kun tulee tuotteet aina tiettihin vuosikymmeniin sidottuina kattauksina.
(Kyseisessä nurkkauksessa tuli vastaan samat juomalasit, jotka exän kanssa ostettiin joskus dinojen aikaan kun perustettiin ensimmäistä yhteistä kotia, meinasin jo pistää ostoskoriin, mutta ehkäpä sukunimi siitä suhteesta riittää muistoksi kuitenkin)

 Huonekaluista oli hauska myös tämä korkkipintainen kaappi, jonka sisäpuoli on vuorattu peileillä.
Tosi näyttävä, mutta en nyt viitsi kuvaa laittaa, siitä kun heijastui sen verran monta tuntematonta mukana ollutta. Ektorp on saanut vallan huikean kukkakuosin, tuo kangas tuo kyllä niin nostalgisen olon, että ei paremmasta väliä. Hyvin samantyyppinen oli aikoinaan lapsuudenkodissakin.
Ja huolisin tuon itsekin, jos olis yhtään kukallinen fiilis, mutta se on jäänyt jonnekin vuosien taa. Taisi tulla kukkakiintiö täyteen vähäksi aikaa silloisesta iloittelusta...


 Mutta sitten...en meinannut uskoa silmiäni!
MUN SOHVA!
Uutena tullut tuo ruskea nahka sekä kankaisina harmaa ja vaalea minttu.
APUA! Palasin kierroksen jälkeen vielä kuolaamaan ja istumaan ja manaamaan, että miksei näitä ollut reilu vuosi sitten. Silloin kun tykästyin nimenomaan sohvan malliin ja perstuntumaan. En siihen mustaan nahkaan.
Muistan systerillekin soitelleeni, että onko se nahka nyt sitten niin kamalan kiva materiaali...ihan väärä osoite kysyä kylläkin, systeri kun on ehdottomasti nahkasohvafani...itselläni on jo vuosien takaa nahkaan viharakkaussuhde!


Illalla sitten kotona katselin sohviani...ja niitä torkkupeittoja, joilla aina piti vuorata sohva jos vaikka yöpuvunkilttanassa (tai hellemekossa tai hihattomassa tai...) halusit oikaista sohvalle. Muutenhan nahka ja nahka muodostaa hyvin lämpimän liiton. (Niistä aika ajoin edelleen ilmestyvistä kuumista aalloista en sa mittään)


Voisin tietysti kysyä, että arvaatteks kuinka siinä sitten kävi, mutta mitä turhia, kaikkihan tietää kysymättäkin.

Maanataina lähdin kaverin kanssa vielä Ikeaan, oli pakko mennä hipelöimään ja miettimään sohvien kohtaloa. Juuri kun päästiin perille tuli yksi ratkaisua kovasti auttava viesti: molemmille nahkasohville oli uusi koti! Eipä siinä sitten kauan mennytkään kun asiat rullas omalla painollaan loppuun asti. Nahkasohvat haettiin maanantai-iltana, keskiviikkona tuli kangassohvat tilalle.



 Tuskin tarvitsee edes mainita sen kummemmin, että olen enemmän kuin tyytyväinen!
Näihin olisin päätynyt jo alunperinkin mikäli nahalle olisi ollut vaihtoehto.
Mutta hyvä näinkin -nahkasohvaan tuskin enää sorrun vaikka kuinka olisi ihana malli, ne nyt vaan ei ole se mun juttu. Uskottava se on viimeinkin.

Taidanpa mennä tässä hihattomassa mekkosessani tuonne soffalle pötkölleen lukemaan viikolla ilmestyneet lehdet, nautin kun ei ole torkkupeitto alla tuhannessa rutussa ja tyynytkin pysyy siinä mihin ne laittaa ☺
Eikä nahka jää nahkaan kiinni.

tiistai 28. elokuuta 2018

HABITARE-lippuarvonta!



ARVONTA SUORITETTU!
VOITTAJAT KOMMENTTIKENTÄSSÄ!
°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°

Tässä kodinmylläyksen keskellä on oikein hyvä aika laittaa taas perinteiset
KAKSI LIPPUA HABITAREEN seuraajilleni arvontaan!

Mennään vanhalla tyylillä (toivottavasti ilman omia meilisotkuja) eli kommentoi tarvitsetko yhden vai kaksi lippua ja ehdottomasti sähköpostiosoite mukaan (tai minulle blogin sähköpostiin niin, että tiedän kenen se on). Liput siis tulevat taas digitaalisessa muodossa.
Jos arpa suosii kahden lipun tarvitsijaa, niin se on sitten siinä -jos yhden lipun tarvitsijaa, niin sitten arvon toisenkin jollekin yhden lipun tarvitsijalle.
Simppeliä, eikö vaan.

Ensi snnuntaina arvon johonkin aikaan illlasta!
Lykkyä pyttyyn!


lauantai 25. elokuuta 2018

Woihan Windsor!!

Lauantaiaamu valkeni juuri sopivan puolipilvisenä, suuntana Paddingtonin asema ja juna Windsoriin.
Kyllä, juurikin sinne "vihkikirkkoon" ja kuningattaren varsinaiseen kotilinnaan oli tarkoitus lähteä kierrokselle.

Junamatka kestää kaikenkaikkiaan puolisen tuntia, Sloughissa on vaihto paikallisjunaan, joka kulkee vain Sloughin ja Eton/Windsorin väliä. Tuli siis kuulu opinahjokin nähtyä ohimenneen, joskin matkan päästä.

Windsor on pieni ja viehättävä paikka, linnanmuuri heti asemalta tullessa suoraan edessä.


Ja jono, hirviä jono, satoja ja satoja ihmisiä. Tosin kaikki jonot näytti seisoskelevan paikallaan, joten me tyhmät turistit ängettiin sekaan ja ohiteltiin kylmästi seisoskelijoita -olihan meillä jo liput ostettuina! Jäätiin sitten kuitenkin seisoskelemaan hetkeksi, ihasteltiin kukkapaljoutta kadunkulmissa ja ihmeteltiin kun katua suljettiin - ja sehän kannatti.


Linnan vahdinvaihto tulossa, tämä porukka matkalla vartioon! Itse vaihtoa ei nähty kun oltiin vielä linnamuurien ulkopuolella.





Vieläkään en tiedä oliko koko tuo ihmispaljous linnankierrokselle tulossa, likipitäen samanlaiset jonot oli vielä kun poistuttiin takaisin junalle muutama tunti myöhemmin.
Mutta mennäänpä muurien sisälle!
Ensin käytiin jonottamassa suht sukkelaan liikkuvassa jonossa sisäänpääsyä alueelle lentokenttätasoa olevien turvatarkastusten läpi (aivan samoin kuin Buckinghamissakin).




Linna muureineen on vaikuttava, niin ulkonäöltään kuin kooltaankin. Ja siellä me prinssiveljesten jalanjäljissä asteltiin kirkolle -jossa sielläkään ei saa kuvata. Mutta se on juurikin niin kaunis kuin vihkimistä seuranneet televisionkin välityksellä näkivät. Ei ole yhtään ihme jos Oprahin ja muidenkin jenkkilästä tulleiden häävieraiden päät siellä pyörivät. Pyöri meilläkin.
Historian havina on aistittavissa joka hengenvedolla!

Tuossa heti kirkonportaiden edessä on viehättävä vanha asuinrakennus, jotenkin kuin aivan eri maailmasta, mutta kuitenkin "näihän sen on oltava".
Leikkivistä lapsista varoiteltiin portin kyljessäkin, ja olihan sielllä niitä lapsukaisia.


Kirkonkierroksen jälkeen lähdettiin linnankierrokselle, laitan tuonne loppuun muutaman kuvan taas virallisesta esitteestä. 

Linnan alueella on myös pieni puutarha pyöreän tornin kupeessa, sekin käytiin kurkkaamassa pientä nimellistä maksua vastaan.



  
En rassaa teitä historiallisilla tai muillakaan yksityiskohdilla Windsorista, ne on niin helposti netistä löydettävissä jos joku on kiinnostunut enemmän.

Palataanpa takasin Lontoon suuntaan, ensin kuitenkin vielä pari kuvaa rautatieasemalta Windsorin linnan suuntaan, on se vaan niin upea!



Ja tässä ne viralliset kuvat virallisesta opuksesta.




Kaunis, kaunis, kaunis linna -alimman kuvan sali (tosin oli ilma pöytiä kattauksineen) oli ehdottomasti yksi suosikkihuoneistani!

 *

 Lauantai-iltana käytiin tsekkaamassa -eli nauttimassa- Lion King-musikaali.
Edellisestä kerrasta onkin kulunut jo tovi, kävin sen katsomassa systerin kanssa NYkissä
 vuonna 2007! Oli jo siis aikakin päivittää, se on niiiiin upea, hauskakin (kuka nyt ei Timonista ja Pumbasta tykkäis, muita roolituksia mitenkään väheksymättä)

Sunnuntaina pakattiin tavarat, jätettiin laukut hotellin säilytykseen ja käveltiin Trafalgar Squaren kulmille National Potrait Galleryyn. Sinne avautui juuri Michael Jakcson on the Wall- näyttely, joka esittelee eri taiteilijoiden ja kuvaajien näkemyksiä MJ:sta.
Samainen näyttely muuten tulee ensi vuoden elokuussa Espoon EMMA-museoon WG-taloon!
(näin pienenä etukäteismainoksena mainittakoon)

Vain yksi kuvalollaasi sieltä, ei paljasteta enempää!


 Ja sitten niitä hyväksi havaittuja vinkkejä.

VARAA LIPUT VALMIIKSI! Ehdottoman paljon helpompaa kun ei tarvitse jonotella ostamassa.
Musikaaleihin täytyy yleensä puolisen tuntia aiemmin käydä vaihtamassa varaus(voutcher) varsinaisiksi lipuiksi -nyt vain Leijonakuninkaaseen sai suoraan tulostettavat liput. Vaihto onnistuu aiemminkin jos on päivänäytös, silloin on väki paikalla.

Moneen paikkaan on valittava kellonaika, jolloin haluaa sisäänpääsyn (esim. Buckingham/ London Eye, Green Garden) mutta ei tarvitse kuitenkaan juosta henki kurkussa, ei myöskään haittaa jos on etuajassa. Väkeä kun on liikkeellä paljon ja koko ajan, ne ajat on ohjeistuksia. Me on välillä päästy johonkin tuntiakin aiemmin, jossain on oltu "oikeaan" aikaan ja jonotettu sitten puoli tuntia.

Junaliput Windsoriin otin myös etukäteen, ne piti vaihtaa (millä tahansa) asemalla varsinaisiin lippuun automaatilla samaa pankkikorttia käyttäen millä on maksettukin. Tässä kohden menikin sitten säätämiseksi, kortti ei ollut "sama" koska olin saanut uuden kortin. Mentiin sitten lippukassojen kautta ja jo toinen virkailija osasi homman ☺
 Junalippuihin päti sama aikahaitari. Vaikka tilatessa piti valita lähtö- ja paluuaika, oli lippu kuitenkin voimassa koko kyseisen päivän, poislukien aamun ja illan ruuhka-ajat. No problems.

Junalippuja muuten kannattaa sitten tsekata useammallakin masiinalla!!
iPhone, läppäri, iPad antoi kaikki eri hinnan. Samoin systerin masiinat -niissä se kallein.
Eroa oli parikymppiä/nuppi, joten se jo tuntuikin. Tilasin ne halvimmat ja naurettiin, että kattellaas kuin akkojen käy...ei käynyt kuinkaan, siellä me junalla mentiin ja tultiin ihan noileesti!

Metrossa ja busseissa käy kuulemma tänä päivänä ihan meikäläinenkin pankkikortti suoraan sellaisenaan. Me ei sitä kokeiltu, koskapa systeri on poikansa kanssa reissatessa hommannut Oyster Cardit, niihin vaan ladattiin rahaa lisää. Ostaa saa ainakin kaikilta asemilta missä latauskin onnistuu. Minä en noihin ole sen kummemmin perehtynyt, olen vaan korttia sujuvasti vilautellut lukijassa.
Metro on pikkuisen kalliimpi kuin bussit, ja päivässä saa ajella käytännössä rajattomasti kun tietty taksa tulee täyteen (olikohan +-5£ tai sinnepäin)

Me käytetään busseja huomattaavasti enemmän, on kiva katsella maisemia samalla, verkosto on hyvä ja busseja kulkee tiheästi. Jos joskus juuttuu ruuhkaan, niin mitäpä siitä, lomallahan sitä ollaan!
Jos on kiire, eikä matka ole kamalan pitkä, niin töppöstä toisen eteen vaan! Matka taittuu joutuisammin monesti näin, kilometrejä tuleekin sitten päviän mittaan ihan kiitettävästi.
Sekin kannattaa kyllä muistaa, että välimatkat voi olla aika pitkiäkin, ettei nyt itseään väsytä turhaan.
Sopivan väljä ohjelma on paras, saa hengittää rauhassa ja nauttia olosta ilman, että on hiki niskassa.

Nyt on nuppi niin tyhjä, että en enää muista oliko jotain muutakin -varmaan oli, mutta ajatus on karannut! 
Kysy ihmeessä, jos tulee mieleen jotain! Vastaan jos osaan, tottakai.

Ja pysy linjoilla jos Habitare kiinnostaa, pistän pikapuoliin taas pari lippua arvontan!!

Lokoisaa viikonloppua!