tiistai 9. heinäkuuta 2019

Täydellisen epätäydellinen

Paitsi että se on täydellinen.
Perfectly imperfect. 

 Jo edellisen postauksen kuvissa vilahtanut koru, joka vei sydämen heti. Etsyssä on joitakin koruja myynnissä (DesignByGalit) 
Taustalla näkyy ihana Heebenin tunika/mekko, joka tarttui matkaan jokirannan kojusta. 
Toissa talvenahan löysin messuilta Heebenin punasävytteisen talvitakin ja päätin, että jos milloin Turussa käyn poikkean myös myymälässä. No, viimeksi poikettiin sunnuntaina ja nyt oli suunta muualle päin. Olikin positiivinen yllätys löytää Heeben myös markkina-alueelta. 
Tunika on ihana päällä, kangas on pellavaa ja hamppua - ja juuri sen mittainen, että käy monenlaisten housujen kanssa niin kesät kuin talvet. Varmasti jatkossa yksi suosikkivaatteista. 

Ja tässä vielä toinenkin suosikki. 
Tämä löytyi jo matkalla hotelliin. 
Poikettiin tutkimaan Mimi - nimisen liikkeen valikoimia ja vaikka olin kuinka päättänyt, etten tarvitse mitään, niin tämä 
Tarinat-asun pellavatunika vaan päätti jäädä mun päälleni. Huoh...

No, molemmat on jo nyt olleet hyvin käytössä, mutta niin pitääkin, että hintansa haukkuvat - kumpikaan kun ei ollut mikään edullinen hinnaltaan.
Mutta sekin on nähty, että hyvää ei saa halvalla, joten samaan konkurssiin...

Siinäpä ne tämän kesän reissun kuulumiset, nyt nautitaan kotona olosta ja pikkulikkojen seurasta - näin loma-aikana on kiva kun voivat tulla useammin ja viipyä pidempään.

❤️

keskiviikko 3. heinäkuuta 2019

Pikkureissu kuitenkin

Vietettiin aurinkoinen viikonloppu kesäisessä Turussa, ohjelmassa keskiaikaiset markkinat ja muuta mukavaa. 

Hotellihuoneeseen päästiin jo heti puolilta päivin, joten oli helppoa lähteä heti kiertelemään kohti jokirantaa ja markkina-aluetta.

Sen verran paljon on kaikenmaailman kauppiasta levittäytynyt jo Aurajoen rannoille molemmin puolin, että aikaa sai menemään kiitettävästi - varsinkin kun loikattiin pois hulinasta ja ihan melkein vahingossa löydettiin itsemme Vartiovuorelta! Siinä onkin Luostarinmäen museoalue ihan nurkalla, joten sinne siis.

Aivan mahtavan hieno paikka!







Ihan jokaista alueen rakennusta ei tutkittu, mutta likipitäen. Yhdestä talosta löytyi huikean hienoja koruja ja lyhtyjä, sinne jututtiin pitkäksi toviksi ja tokihan kauppojakin tehtiin, mutta niistä myöhemmin...

Päästiin sitten loppujen lopuksi sinne keskiaikaisille markkinoillekin.
Kuvia on jokunen, mutta näköjään vain yksi tähän hätään (läppäri on sanonut työsuhteen irti näköjään kokonaan ja tämä kännykällä postailu asettaa omat rajoitteensa ja kommervenkkinsä) joten tyydytään siis tähän sikamaiseen kuvaan:
Väkeä oli liikkeellä varmaan puolen läänin verran, tuoksuja riitti joka lähtöön - ja ruuhkaa!

Kun päästiin selvemmille vesille käytiin syömässä ja suunnattiin sitten oikeasti vesille.

Puolitoista tuntia hujahti nopesti upeita maisemia katsellessa - ja upeita lukaaleja! Oli meinaan toinen toistaan hienompia rakennuksia, niin uusia lasipalatseja kuin vanhoja huviloitakin. Ja ne veneet...



Illalla kömmittiin pitkän päivän päätteeksi hotellille ja aamulla reilun aamiaisen jälkeen pistettiin töppöstä toisen eteen ja otettiin suunta Turun linnaan. Viimekesäinen reissu ei ajallisesti sallinut sen kummempaa tutkimista, mitä nyt pihassa pyörähdettiin. Nyt menikin sitten useampi tunti. Lämmin suositus, mikäli et ole käynyt. Oli nimittäin todella positiivinen yllätys!
Tässä reiluhko kuvakattaus siltäkin, ollos hyvä.













Olisi ollut mukava jakaa nämä useampaan postaukseen, kertoa enemmänkin ja valkata kuvatkin vähän paremmin, mutta tämä kännykällä postaaminen repii hermot riekaleiksi, joten tällä nyt mennään.

Ne muutamat shoppailut jätän toiseen postaukseen kuitenkin, nyt alkaa mennä kuppi nurin...mutta ei voi kuin todeta, että Turku on kyllä nätti ja kiva kaupunki.

Ei muuta kuin hyvät yöt ja huomenet, mikä ajankohta nyt kenelläkin. 

keskiviikko 19. kesäkuuta 2019

Nyt ei sitten reissata...

Täytyy myöntää, että onneksi ei ollut mitään sen kummempia reissusuunnitelmia ilmassa, olis ollut huomattavasti vaikeampi tehdä päätös, joka tyhjensi matkakassan totaalisesti, jos olis edes suunnitelmanpoikasta ollut. 

Tuossa taannoinhan tsekkailin ruokapöytiä enemmänkin silloin kun törmäsin siihen Artekin pöytään (jonka myyjä muuten otti viimein yhteyttä pikkuisen liian myöhään) mistä sitten lähti suunnitelma vaihtaa pyöreään pöytään. 

Se, mihin ensisilmäyksellä tykästyin, melkein voi sanoa, että rakastuin, ei kuitenkaan ollut se minkä ostin. Hinta oli pienoista isompi ongelma. Sitä nimittäin oli, sitä hintaa, reippaasti yli minkään budjetin. Joten hylkäsin suorilta käsin. En kuitenkaan näköjään unohtanut.



Tämä on se unohtumaton yksilö.
Törmäsin tähän kylläkin vaaleana, käsittelemättömänä, kuten monesti aiemminkin, mutta se oli heti mulle no-no, tummaa puuta kiitos. Muistin joskus aiemmin nähneeni tumman,mutta tummaahan ei nyt löytynyt mistään, joten pöydän "uhontaminen" ja hylkääminen oli sikäli helppoa. Hinnan lisäksi siis.
Tilasin siis sen mustan pöydän minkä jo näittekin aiemmassa postauksessa.

Ja sitten yks kaunis päivä facebookissa lävähti silmille ruotsalaisen RoyalDesignin kesäale, heti sinne kurkkimaan kun oli ensimmäisenä maininta, että House Doctorin tuotteet -20%.
Tuo pöytä kun on kyseisen valmistajan. Ja siellähän se, tummana, parisen sataa kalliimpana kuitenkin kuin vaalea sisarensa!!
 Piti siinä pikkuisen aikaa  funtsia, että mites nyt suu pannaan....vai säkkiä myöden...
Kurkkasin pankin matkatilille (mikä oli jo vähän heikossa hapessa keväällä uusitun telkkarin ja eteisen liukuovien vuoksi, niidenkin rahoitus kun tuli hoidettua matkakassasta) ja huokaisten tyhjensin sen. Ja tilasin pöydän.

Muutama päivä myöhemmin tuli julmetun iso ja painava lähetys kotiin.
Erinomaisen hyvin pakatusta paketista kuoriutui 130cm halkaisijaltaan oleva mangopuinen pöytälevy, johon pulttasin takorautaiset jalat kiinni -ja sitten kävinkin rimputtassa yhden naapurinisännän ovikelloa, jotta tuliskos kääntämään sen mun kanssa oikeinpäin.



Oli pikkuinen yllätys saada melkein musta pöytä kun on odottanut -ja ollut tilaavinaan- ruskean mustilla jaloilla! Nämä värit oli tilaussivullakin, joskin tilausvahvistuksessa oli "mustapetsattu".
En minä nyt varsinaisesti pettynytkään ollut, mutta kesti siinä hetken toipua.

Laitoin myyjälle viestiä, että kuinkas tässä nyt näin kävi, ruskean kun tilasin, mutta mustan sain.
Sanoivat, että voin palauttaa, laitetaan uusi tulemaan -mutta väri voi olla yhtä tumma, yksilöitä kun ovat ja käsipelillä käsiteltyjä. No, palauttaminen olisi mennyt vähän hankalaksi kun kaikki pakkausmateriaali oli jo puukotettu pienemmäksi ja laitettu molokkiin....ja mitäs sitä vaihtamaan, jos lopputulos voi kuitenkin olla sama. Tulivat sitten vastaan vielä vähän hinnassa.
Nyt kun olen liki viikon verran katsellut tätä pöytää en voisi olla tyytyväisempi.
Väri on ihan ok, eikä tässä pinnassa näy mikään -edellisessä oli melkoisen kiiltävä maalipinta, joten siihen kun nojasit oli heti käden jälki - ja petsattu pinta on mukavan elävä. Ja onhan puu aina puuta.


Tilaa on ruhtinaallisesti niin pöydässä kuin pöydän ympärilläkin, vaikka kokoa onkin enemmän.
Täytyy kuitenkin tunnustaa, että ikinä en olisi uskaltanut tätä pöytää ostaa ensimmäiseksi pyöreäksi.
Entä jos pyöreä ei olisikaan kiva, entä jos tämä olisi liian iso... Ihan hyvä, että se pienempi kävi kääntymässä täällä. Näin, että pyöreä sopii paremmin kuin hyvin, näin myös sen, että isompikin mahtuu näinkin pieneen olohuoneeseen tekemättä tilaa tukkoiseksi. Edelliselle pöydälle löytyi uusi koti  vallan sujuvasti. Tämä saa kasvattaa juuret tänne! Tosin minut tuntevat vetävät jo arvauksia kuinka kauan tämä täällä vanhenee -minä tuumasin, että täytyy liimata kuitti pöytälevyn alle, ettei perikunta aikanaan myy liian halvalla....


Keittiöön ruokapöytä ei enää palaa!
Ei tosin tämä sinne mahtuisikaan. Keittiö toimii nykyisellä varustuksella paremmin kuin hyvin, jopa pyykin silittämisestä on tullut homma, jonka hoidan alta pois samantien kun pyykki on kuivaa kun ei enää tarvitse pujotella ahtaissa tiloissa, vaan mahtuu kunnolla touhuamaan.


Näin se mielensämuuttaja taas muutti mielensä.
Tai siis oikeammin hommasi kotiin sen mihin jo alkujaan tykästyi...

♥ Oikein hauskaa Jussia kaikille ♥

PS. jäi sinne matkakassan pohjille 8€, siinä on hyvä pesämuna mistä jatkaa ☺

tiistai 11. kesäkuuta 2019

Tulipa fixattua tämäkin!

Vaikka sanotaankin, että ihminen tottuu melkein mihin vaan, niin ei se vaan totu, jollei ole ihan pakko. 

Sanoin jo muutamaankin otteeseen, että kestän kyllä makkarin kaapinovet kun sain keittiön fixattua, se oli kuitenkin se tärkein juttu. Parin muun jutun rinnalla, tietty - niinkuin nyt se ammoisen eteisen maalarinteipin väristen seinien maalaamisen....

Niinhän siinä kävi, että yks kaunis päivä tilasin lisää dc-fixiä ja uurastin männä viikolla melkein yhden hellepäivän tuuletin niskaan puhaltaen.

Enkä voi kuin ihmetellä miksi tämän kaiken eteen en pistänyt tikkua ristiin neljään vuoteen, niin paljon se vaikuttaa yleisilmeiseen. 
Ja vähän kai mielenterveyteenkin.... 😉





Keittiöstä on suora näkyvyys oviin ja voin vakuuttaa, että sielu lepää. Yllättävästi se maalarinteipinvärinen kokonaisuus iski tajuntaan, vaikka kuinka yritti olla kuin ei oliskaan. 

Toivottavasti teksti tulee edes suurinpiirtein siedettävänä ulos, nakuttelen nimittäin poikkeuksellisesti luurista kun laiskuus iski enkä malta kaivautua täältä parvekkeen korituolin uumenista sisälle 😁

Mukavaa loppuviikoa!
Palailen ensiviikon puolella todennäköisesti seuraavan kerran - kunhan nyt saan yhden vakavaksi osoittautuneen kiintymyksen kohteen kotiin. Minä, joka olen sanonut, etten kiinny tavaraan..... 

tiistai 28. toukokuuta 2019

Pikkuhiljaa paranneltu

Pari kuukautta sitten tuli neljä vuotta täyteen tässä kodissa.
Koti on pienkerrostalossa, puiston laidalla, reilun kilometrin päässä keskustasta, vajaa kilometri rautatieasemalta, saman verran Tampere-talosta, vähän vähemmän lähisukulaisista.
Täällä on leveät ikkunalaudat, jotensakin omituinen värimaailma (mitä on paranneltu mm. eteisen maalaamisella ja taannoisella keittiön fiksauksella ja muutamilla muilla arkea siedettävämmiksi tekevillä pikkujutuilla), mukavia naapureita (ja tottakai niitäkin, joiden ei pitäisi asua kerrostalossa 😉) - kaikenkaikkiaan sellainen paketti, että en ole lähdössä tästä mihinkään. Paitsi jos tulee iso lottovoitto, mikä sinänsä on aika kaukaa haettu ajatus varsinkin meikäläisen lottoamistahdilla...

Joten päätin tehdä vielä yhden vähän isomman parannuksen asumismukavuuteeni.
Se lähti käyntiin reilu kuukausi sitten tilauksella, jonka toimitus ja asennus oli eilen. Sitä ennen piti uusia pari pikkujuttua.

Tässä kuitenkin lähtötilanne.
Eteinen.


Puolipyöreä pöytä muutti vastapäiselle naapurille, koska se ei enää jatkossa mahtuisi tuohon -ja totta puhuen halusin muutenkin siistiä tuota romuläjää, lipasto on ollut hakusassa jo hyvän aikaa, mutta kuvassakin näkyvä pistorasian sijainti on ollut lievää isompi hidaste.
Penkki taaseen on ollut enemmän kuin mieluisa, mutta se on koko ajan pituudellaan estänyt välioven avautumisen kokonaan, joten sekin löysi tiensä uuteen kotiin. Siinä ne pienemmät muutokset.

Tässä vähän vahingossa Ikeasta löytynyt lipasto, jossa jalkojen korkeus riitti siihen, että pistorasiat eivät tulleet tielle ja niitä voi edelleen käyttää. Tärkeä pointti!
Korkeus muutenkin vallan passeli tuon pyöreän peilin kanssa, parempi kuin pöydällä oli.


Ja sitten siihen isompaan muutokseen.
Eteisen naulakkoseinä on ollut aina varsinainen suunnittelun kukkanen.
Naulakkosyvennys, hyllykaappi ja niiden jatkeena vielä iso sähkökaappi. Väri se maalarinteipinväri mikä oli koko eteisen alkuperäisväri. Seinässä itsessäänkin kolme eri syvyyttä, ei edes mennä suoralla seinällä.


Otin naapurista mallia (ja käytin hänen suhteitaan) ja pistin tilaten siistin liukuovisysteemin tuon kokonaisuuden siistimiseksi.
Kaapin oven irroitin pois alta ja kuskasin kellariin säilytykseen, muuten  kaikki on "ennallaan" ovien takana.




Nyt on kuulkaa tunne kuin olisi muuttanut uuteen kotiin -ilman muuttorumbaa!
Eteinen siistiytyi kertalaakista oikein isolla kädellä.

Tässä kodissa asuu nyt aika tyytyväinen tyyppi ☺
*
*
*
Pienen etsinnän jälkeen löytyi kuva siltä ajalta kun muutin tähän.
Hiukan on muuttunut...muutamaankin kertaan, kai....