perjantai 5. kesäkuuta 2020

Mitä sillä lopultakaan tekee?

Keittiön ruokapöydällä nimittäin. Se on ollut jo hyvän aikaa varsinainen turhake.
kääntynyt milloin mitenkin päin, yleensä ollut vain "koristeena" enemmän tai vähemmän tyhjänä.

Lähinnä pöytä on ollut pikkutyttöjen käytössä satunnaisesti, varsinaiset ruokailut on hoidettu olohuoneen pöydän ääressä siitä asti kun se taloon tuli, tämä pöytä ollut joskus oikeastaan vain aamupalapöytänä. Muuten kerännyt pölyä...
Työtasoksi se on aivan liian matala - ja se on asia mille olisi jatkuva tarve.

Siispä tässä eräänä kauniina päivänä roudasin jakkarat kellariin, pöytä löysi uuden kodin erään opiskelijan hoivista ja poika kävi noukkkimassa mun nettiostokset ruåttalaisen noutopisteestä.
(Sitä tiukinta koronakaranteeniaikaa, minähän mihinkään busseihin mennyt istuksimaan)
Saareke on se mitä täällä on kaivattu jo hyvän aikaa muutenkin, mutta kun päätin taannoin pistää omat ruokailut parempaan jamaan oli sen tarve jo huutava. Kokkikolmonen innostui ruuanlaitosta vuosien kunhannytjotainsyö-kauden jälkeen. Meni hermo huonoon kuntoon kun ei laskutilaa ollut yhtään sen enempää kuin työskentelytilaakaan.
Asia parani nyt kertalaakista. Samaan aikaan sattui vielä torissa tulemaan vastaan pari baarijakkaraa edulliseen hintaan, joten nappasin nekin matkaan. Jos vaikka joku joskus istuu seurana sitten koronakaranteenien jälkeen -ajatuksella.

 

Saareke on osoittautunut erinomaiseksi ratkaisuksi kaikin puolin.
Jaskan tultua taloon oli helppo asettaa ruokapaikka alatasolle, sieltä on paljon mukavampi siivoilla vähän ronskiotteisen ruokailijan sotkut pois kuin olisi lattialta, matosta puhumattakaan.

Baarituolitkin tosin lähti uusille teille siinä vaiheessa kun systeri pisti kiertoon huikean ihanan vanhan retrojakkaransa -minähän sen korvamerkkasin itselleni jo heti alkuunsa ja nyt lunastin itselleni omakustannushintaan. Se on seikkaillut tuosta kuvan paikalta välillä ikkunan puolellekin "seurustelujakkaraksi", Jaska kun viihtyy hyvin stalkkaamassa ikkunalla ja minä viihdyn melkein yhtä hyvin Jaskaa rapsuttelemassa...


No, minut tuntien....eihän se edestakaisin roudaaminen tule kuuloonkaan pitkän päälle.
Tavaroilla pitää olla paikkansa!

Viikko sitten pitkällisen etsinnän jälkeen löysin Saksan Amazonin kautta jakkaralle vallan mainion kaverin ja tänään se tuli aamusta melkein kukonlaulun aikaan kotiinkuljetuksella.


Siinä ne nyt on, veljekset kuin ilvekset, eri pesueesta tosin.

Uusi jakkara on nyt ikkunan puolella seurustelujakkarana, jalatkin saa halutessaan tuohon ämmänjatkolle -millä silläkin on paikkansa; Jaska käyttää sitä välietappina ikkunalle ja ikkunalta pois kulkiessaan. Koska rampa tassu.


Siellä se Jaska-rampatassu vakiopaikallaan kurkkimassa josko kulkijoita tai tsirpuja näkyisi sateisena päivänä....


Ja ihan asiaan mitenkään liittymättä: just kun alan päästä (tai toivon pääseväni) sinuiksi tämän uuden läppärini ja uuden käyttöjärjestelmän kanssa menee Blogger sitten uusimaan systeeminsä. Voi prkle sanon minä. Muutenkin välillä hukassa esimerkiksi kuvien kanssa....Tekis aina aika ajoin mieli heittää kirves kaivoon ja rukkaset naulaan, mutta koitan sinnitellä...

Nyt taidan kuitenkin ottaa lehden ja oikasta tuohon sohvalle Jaskan viereen -toinen sohva kun on "hukassa" parastaikaa, pitää mahtua samalle....

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

♥kiitos kiitos kiitos ♥