Tylsää??

Kolme kertaa kun kastui, niin piti antaa periksi.

Kotona ollaan.

Ilman munkkeja, kaikki loppu kaupoista.

Simaa on!

Ja äsken se meinas tulla nenästä ulos....naapurin vika!

(sorry Anne jos nauru kuuluu sinne asti ☺ -se on sun vika!!)

Jos siis ei ole mitään tekemistä, niin klikkaapa linkki auki

- voit tietysti yrittää vaikka lukea sitä muille ääneen...

> KELLUVAT RUSINAT <

 

...nyt sitten tiedätte mikä huumori täällä puree...

(kerrankin kaksplussalla jotain...järkevää...??...no ei sentään!)

☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺☺



lapsuuteni kukat

Kummasti läikähti viikonloppuna kun Rinsessalandiasta lähtiessä

bussipysäkillä kukki sinivuokot.

Näitä on kakarana kerätty sylintäydeltä ☺

Ja ei, eivät olleet lapsuudessani rauhoitettuja ainakaan siellä missä minä asuin,

mutta valkovuokkoja tuli yleensä yksi tai kaksi,

niihin ei saanut koskea - eikä myöskään koko maassa rauhoitettuun kangasvuokkoon.

Niitä ole onnistunut näkemään tasan kaksi kertaa, mieleen jäi!

Mutta sinivuokkoja riitti.

Bussikuskin kanssa saatiinkin keskustelut aikaiseksi aiheesta ☺

Nuo pikkupaikkakuntien vuorot on mukavia, niissä höpötetään matkan aikana!

Näiden kukkasten myötä toivotan kaikille oikein hauskaa,

toivottavasti aurinkoista ja lapsenmielistä Vappua!

Minä lähden muutamaksi tunniksi töihin ja sitten -jos keli vaan suinkin suo- otan simapulloni ja telkkarin ja suuntaan Lillaan. Sopivat vapputarvikkeet, vai mitä ☺

Jos vaikka tarkenisi jäädä yöksi...

Ihanat blogikaverit Kirsi, Mamma N. ja Liisax muistivat minua tunnustuksella

I ♥ your blog- tunnsutuksen säännöt:

♥Kopioi post-it-lappu ja liitä se blogiisi

♥Kiitä linkityksen kera bloggaaja joka sen sinulle myönsi

♥Anna tunnustus viidelle suosikkibloggaajallesi ja kerro siitä heille kommentilla

♥Ole iloinen saamastasi sunnustuksesta, vaikka se onkin annettu post-it-lapulla,

ja toivo, että omat suosikkibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.

Kiitos!

Kiitos!

Kiitos!

♥♥♥♥♥

Tämä taitaa olla pyörinyt aika taajaan jo pitkin poikin blogistaniaa,

mutta siitä huolimatta haluaisin antaa tämän näille osin uudehkoillekin tuttavuuksille omalla blogilistallani, toki vanhojakin tuttuja on...

Akaasian alta

Jalalla koreasti

Tuhat ja yksi tarinaa

Valkoisen lumoissa

Jovelan talopäiväkirja

_☺/



Par laakia pakkia

Palataanpa nyt sinne Lillan alkuaikoihin.

Tai siis sinne kun pienestä punaisesta vähän huonolle hoidolle jääneestä mökistä ja sen miltei jättipalsamia umpeen kasvaneesta tontista tuli se,

mikä nyt tunnetaan nimellä Villa Lilla.

Lilla vaan näin kavereiden kesken ☺

 

Se oli heinäkuun 18 pv kaksi vuotta sitten kun tehtiin kaupat.

Tuolla yläpalkissa on muuten alkuajat, tässä osin samoja kuvia.

Miksi sitä on niin innoissaan joskus jostain asioista, ettei vaan kertakaikkiaan älyä ottaa terpeeksi kuvia!! Saattaa kulkea kamera kourassa, mutta vaan äimistelee!

 

Mennään nyt suurinpiirtein nurkka kerrallaan, huoneista kun ei oikein voi puhua, kun niitä on se kaikki yksi ☺ - plus sitten tuo pikkirikkiriikkinen yläkerta.

 

Aloitetaan pihalta.

Ensivaikutelma mökistä oli tämä:

Heti kauppojen jälkeen alkoi raivaus niin sisällä kuin ulkonakin.

Tilasin pihaan ison kuormalavan päiväksi ...eikä se kovin vajaana lähtenyt...

 Jossain vaiheessa loppukesää näytti jo näin siistiltä.

Älkääkä nyt herrantähden kysykö koska se oli - voi kun te tietäisitte nämä mun kuvat missä sekamelskassa nämä on ja kuinka älytön homma hakea!

Mutta kun nyt tulin luvanneeksi!

Varsinainen piha näytti tältä ensimmäisellä visiitillä.

 Systeri alkoi raivauksen, kerran se kysyi jostain, että säästetäänkö, mä tuumasin, että sä tiedät jo helvatan paljon enenmmän kuin minä, että anna mennä vaan jos siltä tuntuu.

Ja sehän antoi!

 Viikon päästä mulla oli siinä samaisessa paikassa jo tiskipöytä (sen alkupään pirttikaluston)

ja laatoitus! Laatat oli muuten kaikki tontilla, muistaakseni noin 160 kpl yhteensä, kolmea erilaista ja erikokoista, vain osa on siirretty useammin kuin kerran ☺

Mutta kaikki on siis siirretty ainakin sen kerran.

 Eikä se ollut kuin hetki kun oli jo tämä näky takapihallakin.

Mökkikin kerettiin maalata mun kolmen jäljellä olevan lomaviikon aikana ☺

 



Kipastaanpa sisälle.

Tämmöisestä mökistä tein kaupat.

Siinä oli oikein keittiö ja vesihanat ja kaikki.

Ensimmäisenä puolet kaapeista purkuun, mä en voinut kuvitellakaan, että olisin yksin tai kaksin tai porukalla huseerannut jonkun kaapiston takana - joka kaiken lisäksi oli suurinpiirtein napaan alhaalta ja tisseihin ylhäältä, vallan oiva mitoitus. Pois vaan!

Ja lopputuloksen pienen purkamisen ja muutaman vartin mittaisen maalisutin kanssa heilumisen jälkeen:

Valoisaa, selkeää - ja ah, niiiiiiin tylsää!!!

 Vai mitä? Tylsäähän tämä on. Mutta parempaa kuin alussa.

 

Tässä taitaa olla sama päivä menossa kun kauppa tehtiin, Pelle Peloton irrottelee verhotankoja.

 Kaaoksen keskellä on touhuttu!

Ja pakko oli saada jääkaappikin sinne "mulle-heti-nyt" - siis mieluummin heti eilen!

- mutta ei se kaaos kauan kestänyt!

Tuo mikrokin lattialla on tuossa jo naapuriin menossa, mä mitään toisten vanhoja ihmeellisiä opettele käyttämään...tai putsaamaan...

 Kaksi viikkoa kaupasta??

 Ja edelleen tosi tylsää kokonaiskuvaa koko mökkeröisestä.

Ja mä olin niiiiiiin onnellinen!!

Mulla on oma pikkuinen torppa josta mä saan tehdä ihan just sellaisen kuin haluan! 

 Eikä mulla oikein ollut hajuakaan mitä mä siitä haluan!

Matot halvimmat mitä mistään löysi, tuolit tuli kotoa varastosta, pöytä piti ostaa ja lamputkin oli edullisimmasta päästä...

Ihan helvatasti kun on ostettavaa ykskaks, niin sitä taisi olla aika armollinen itselleen ja valinnoilleen - raha (tai sen vähyys) ratkaisi aika monta asiaa.

 

Yläkerta oli se minkä maalasin ihan ensimmäisenä, piti olla pois alakerrasta Pelottoman jaloista, joten mä otin pensselin ja maalipurkin ja täältä se valaistuminen alkoi.

 Ja aika pian se olikin asuttavassa kunnossa.

Kauheesti tarpeetonta hukkatilaa sivuilla, eihän siellä kolhi kuin päätään...

 

Viime kesänä Lilla alkoikin jo olla kaikin puolin mallissaan.

Niin ulkona kuin sisälläkin. Silloisessa mallissaan...

 Annastina (vanha sivustavedettävä siis- takana lukee nimi ja vuosiluku, joten se jäi Annastinaksi)muutti Lillaan ja pallollinen muutti pojan firmaan.

 Kotiin ostin parimetrisen pöydän, joten entinen muutti tänne myös.

Tällä hollilla oli varmaan suurimman osan kesää, en nyt ihan varma ole kuitenkaan....

 Sen verran tuota muutostahtia on ollut...

 

Se, mitä oli näiden ja seuraavien kuvien välillä, se selviää tiistaina ilmestyvästä Maalla-lehdestä....

tai luultavasti selviää, en minä tiedä mitä siellä oikein on ☺

Sen näkee sitten!

 

Mutta tässä taas ne kaikkein tuoreimmat kuvat Lillasta.

 

Ziisus, tän postauksen tekeminen on ollut  silkkaa tuskaa, blogger on heitellyt kuvia ja tekstejä ihan miten sattuu, ja kun en itsekään ihan täydessä terässä ole -en edes puolittaisessa- niin huokaisen syvään ja hartaasti..vaikka välistä jäi iso nivaska kuvia, jotka oli vielä mukaan tarkoitettu, niin en hermojani kyllä enää enempää viitsi rassata!

Nyt menee molemmat läppärit kiinni ja mummu kurkkii olisko kaapissa jotain syötäväksi kelpaavaa.

Pieni (?) dieetti ei olis pahitteeks, mutta mitä sitä niin kivaa ihmistä kuin itseensä kiusais ☺

 

CU!

_☺/



...tili tili pom...

...sataa sataa ropisee...

Mä sitten mihinkään Lillaan mene.

Paremmat päivät on sitä varten.

Nyt notkutaan ilta kotona!

 

Tuossa muutama päivä sitten tuli meilissä pyyntö, että laittaisin Lillan kuvia sieltä alkuajalta asti,

näkis mitä kaikkea muutosta siellä on tapahtunut. No, onhan siellä sitä... ☺

Ja ne alkupään kuvathan meni poistetun blogin myötä osa bittiavaruuteen,

osa löytyy vielä kyllä toiselta koneelta.

Ne vaan on sellainen suloinen sekamelska, että pitää kaivella esiin päivä päivältä,

mutta jos vaan ehdin viikonlopun aikana tsekata, niin teen postauksen.

Katsotaan nyt kuinka tuo mun aikani menee Rinsessalandiassa.

*****

Nyt annan kuitenkin linkkivinkin (kohta alempana, malttakaa nyt) teille kaikille, jotka tykkäätte uusista maisemista, sujuvasti kerrotuista tarinoista ja kauniista kuvista.

Ja uusistä näkökulmista siihen mitä elämä oiken onkaan pienen matkan päässä,

joskus jopa yllättävän lähelläkin.

Ja mietitte kenties, että minnekäs sitä matkustaisi...(no, jos vaikka Istanbuliin) ☺

 

En muista itse mitä kautta löysin Minen ja bloginsa, mutta olin koukussa välittömästi!

Se tapahtui joskus vuosi sitten, lopulta luin koko blogin alusta loppuun asti

- ja olin koukussa vielä pahemmin!

Oikein mukavassa koukussa ☺

Eikä asiassa ollut mitään tekemistä sillä, että Istanbul on ollut haaveissa jo kauan, niin on ollut myös Barcelona, niin on edelleenkin New York, niin on Pariisi ja Lontookin.

Ja ikuisuushaave Afrikan safari, se tosin taitaa sellaiseksi jäädäkin.

 

No, nyt rönsyilen.....joka tapauksessa Minen hurmaava blogi Tuhat ja yksi tarinaa (<klik) vei mennessään minut ja muutaman muunkin, se oli nimittäin SuperSaverin kisassa Matkablogien ykköseksi rankattuna blogilistauksessa....raati valitsi sen kuitenkin finalistiksi kisaamaan 

 Paras valokuvablogi-kategoriaan!

 (olisko ollut alkuperäisessä kategoriassa liian ylivoimainen voittaja? -tiedä häntä)

Ei huono kategoria tämäkään, Minen kuvat ovat aivan huippuluokkaa!

Erilaisia, kauniita, ajatuksia ja tunteita herättäviä.

Nyt sitten autetaan  naista (autetaanhan!) Istanbulin mäkisessä maastossa voittoon!

TÄSTÄ (<klik) pääset Minen postaukseen, josta on linkki kisaan!

Ja nyt on sitten pari viikkoa aikaa lueskella kaikin puolin kaunista blogia,

havaita se hyväksi, eikun siis parhaaksi, ja antaa ääni!

Ja sitten....Mine saa hurmaavan bloginsa kirjaksi!

Ja minä ainakin haluan ostaa sen kirjan!

Niin varmaan sinäkin ....☺

 

No, mitä sinä vielä siinä??

Hopi hopi antamaan äänesi!!

 

Ja jos sitten maltat tulla takaisin, niin kerronpa sen verran että eilen oli kiva päivä!

Meni saamisen puolelle ☺

Ensin Amigasta sai ruuanhakureissulla ilmaisen leipäpaketin mukaansa, oikein kiva.

Sen jälkeen kävin PellePelottoman luona ja sain pappa-vainaan vanhan vasaran, joka oli ollut Pelottoman siskolla ja nyt minä sain sen Lillaan - kunnon puuvartinen vanha vasara.

Oikein mukavaa!

Tulin sitten illalla kotiin, noukin postit lattialta, säästin tulleen paketin viimeiseksi...

- avasin verottajalta tulleen kirjeen ensin....tuleepi satkun verran takaisin sitten joskus!

Kyllä kannatti maksaa loppuvuosi nelkyt prossaa veroja....ihan OK!

Ja sitten se paketti!

Voi pojat!

♥♥Mä sain tömmöttiset ♥♥

 Kiitos kiitos kiitos, Astan emäntä!!

Ensin tämä mun ihana "anonyymi lukijani" pitää mut puolukoissa ja nyt sukissa ☺

Illalla mä rallattelin "ja sukat on sillä makkaralla..." ja lueskelin lehtiä onnellisena!

 Lillaan nämä menee kunhan minäkin,

mutta nyt vedän ne jalkaan, laitan mukavat vermeet päälle ja menen jatkamaan kirjan lukemista

- ja unohdan että piti siivota, kyllä sitä elämässä ehtii !

Tästä kirjasta vinkki tuli Elämää ja elämyksiä-blogin Pirkolta ♥

(mä myös suosittelen)

Ei teistä blogikavereista ole kuin iloa!!

Ihan parhautta!

☺

Kiitos!

Tervetuloa uusille lukijoille, joita on tupsahdellut tupaan!

Koittakaa roikkua matkassa!



Mun on vilu...

...olinkohan mä liian kauan haravan varressa.

Mutta kun se oli niin kivaa ☺

Vai liian kauan kyykkimässä pitkin tonttia keräämässä lehtokotiloita.

Mikä ei ollut ollenkaan kivaa. Niitä ryökäleitä on taas. Paljon.

Nyt on kuitenkin vilu - vois tietty auttaa kun vaihtais hihattoman mekon johonkin toiseen.

 

Mutta saapahan fiilistellä ☺

 Koskaan ei ole liian "kesä" poltella kynttilöitä!
En mä kyllä muuten, mutta kun toin Lillasta tuon toisen peilin, piti vähän astella juttuja uusiksi
- ja sattui takkasytkäri käteen ☺

Jotkut jo huomasikin, että oli jotain tuttua tänään ilmestyneen lehden kannessa.

Minä huomasin sen aamulla kaupan kassalla kun makselin ostoksia, olisivat kyllä voineet varottaa että kanteen tulee,  olis säästynyt turhilta rytmihäiriöiltä.

Jaa, että juttukuvia?

No en laita - osta kuule ihan oma lehti ☺

Ja ettei ihan tylsäksi käy, niin varoituksen sana:

Ensi viikolla tulee lisää!

Toisista neliöistä tosin ja toisessa lehdessä

 -katsastetaan mitä kuului mm. Lillaan vuosi sitten.

Mä toivottelen jo lämmintä ja toivottavasti aurinkoista loppuviikkoa,

Lillassa on nyt mukavasti hommia kun viimeinkin pääsee pihalle tilsimättä tienoota ihan soossiksi,

joten siellähän minä!

Ja viikonloppu menee kolmenn rinsessan parissa, joten tuskin tänne paljon ehdin.

Mutta kyllä te minuun jo kyllästyttekin kun mä olen joka paikassa luuhaamassa samaan aikaan :/

 

Palaillaan!

Olkaa ihania  toisillenne!

Ja itsellenne myös -tottamooses olette, eikös juu ♥

_☺/

 

ps. kiitos Ilona ja Hanne!



Munalla töihin!

...tai fillarilla...

Tai kuka milläkin ☺

Oikeastaan ajattelin kysäistä että kuinka sulla, miten päivä alkaa?!

Itse olen oikein opettelemalla opetellut syömään aamupalan,

se oli nimittäin tosi pitkään jotain mikä sai melkein kakomaan, ainakin huonon olon jollei muuta.

Ne reissut, kun oli pakko porukalla mennä aikaisin aamusta hotelliaamiaiselle oli todellista tuskaa,

tuntui etten saa palaakaan alas, että mun pitää ensin rauhassa herätä ja kasata itseni.

Hitaasti....vielä hitaammin...en oikein edes muista mistä tuo aamusyömättömyys alkoi, oliko se eka raskaus, jolloin oksensin 24/7 puoli vuotta - mies toi ensimmäiset suupalat lattialle sängyn viereen kun en voinut kuvitellakaaan nousevani sängystä muuta kuin halaamaan posliinia.

Enkä mä kyllä juuri muuta silloin halaillutkaan.

Ja kun oma luontainen rytmi on aina ollut enemmän iltaan päin kallellaan,

 niin ei kai se ihme ole ettei aamurutiinit ihan hanskassa ole aina olleetkaan.

Nyt kun on ollut vähän niinkuin pakko opetella heräämään aikaisin, niin työn kuin rinsessojenkin vuoksi, on ollut ihan pakko opetella uusia rutiinejakin.

Sen lisäksi että nappasee radion aamulla päälle.

Pistin siis männä viikolla kuvaten mun aamupalat ☺

Puuro ei oikein koskaan kuulu mun aamuuni, jos kuuluu, niin se on kauralesepuuro.

Sokerilla. Tai kanelisokerilla. Ihan niinkuin kersat...tarkoittaaks se sitä että tässä lapseksi jälleen...

Tämä ensimmäinen on aika perusaamiainen - paitsi silloin kun leipä joutuu kokonaan pannaan, niitäkin aikoja tulee aika ajoin.

Ja tämä on se mikä maistuu ihan kesälle - vaikka olis metri lunta!

Paitsi että kuuma kaakao maistuu talvelle - joku ei ollut ostanut uutta kahvipakettia, viimeinen kun meni sattumoisin Lillaan.

 Seuraava aamu tuottikin yllätyksen. Lillassa oli mennyt niin pitkään, että tajusin vasta aamulla etten ollut muistanut käydä kaupassa! Onneksi yksi maxi-tupla (kuin semmoinen olikin johonkin jemmautunut!) pelasti tilanteen, ei olis ollut kuin pelkkää näkkäriä muuten.

Nyt skippasin sen näkkärin! Ja kahvin. Kun ei sitä ollut.

Onks tuo muuten joku neuroosi...mulla on tapana taitella suklaiden paperi noin - ja tehdä solmu?

Äsh, jos mun neuroosit on noin pieniä niin olkoon ☺

 Tais olla edellinen lauantai kun tein iiiiison kattilallisen vispipuuroa (mä pieniä annoksia osaa mitään tehdä) ja sitä sitten uppos iltapalaksi, välipalaksi ja yhtenä aamuna aamupalaksikin.

Kahvia en ollut muistanut vieläkään ostaa :(

 Seuraavana aamuna oli mun herkkuaamiaisen vuoro; chilitonnikalamunakas!!

Tätä voisin syödä joka toinen päivä - ne väliin jäävät voisinkin sitten syödä munia ja pekonia...

 Nyt oli puolet eväistä jäänyt Lillan jääkaappiin ja kello oli taas illalla kymmenen kun muistin, että niin helvata, sinne kauppaan piti...eikä kahvia vieläkään!

Puolikuivaa patonkia ja puolikuivaa juustoa. Ja kuumaa kaakaota :/

Onneksi kahvia on joka aamu töissä, iso mukillinen heti aamupalaveriin!

 Rahkaa ja hedelmiä tai marjoja...ja turaus spruuttakermaa...tosin ne marjat on nyt muuttnut köyhän naisen versioksi, eli piltti-mangoa - joku on syönyt mun pakastimen marjoista tyhjäksi.

Tai no, on siellä mustikkaa, mutta rahkan kanssa...ei enää, en uppoa.

 Sitten kun huomaa, että kananmunia on ihan liikaa, eikun muutama pannulle, leivät paahtimen kautta ja ääntä kohden. Ja ah, joku muisti sen kahvipaketinkin.

Viimeinkin, hatarapää! Mutta unohti kaikki kurkut ja tomaatit, torvi!

 Näillä eväillä siis mennään puoli kahdeksan aikoihin, töissä kuppi kahvia vähän vailla yhdeksän,

aamupäivän kahvitunnin skippaan yleensä kokonaan ja puolilta päivin onkin sitten lounastauko.

Ja huutava nälkä. Amigan lounassalaatti auttaa asiaan, sitä iso lautasellinen ja kuppi kahvia ja taas jaksaa siihen kun pääsee kotiin.

Ja jos nenä näyttää kohti Lillaa, niin sitten se seuraava satsi sapuskaa antaakin odottaa itseään ...

Huominen aamu on taas mielenkiintoinen, otin nimittäin torkut iltapäivällä kun tulin kotiin, silitin pyykit ja tuijottelin telkkaria ja huomasin kympin uutisten aikaan, että ai juu, piti kaupassa käydä.

No, on mulla sitä näkkäriä. Ja kahvia. Kai sitä yhden aamun niilläkin...

Ja asiaa sivuten...ens viikolla on Vappu, jos sillä nyt kelle kuinka mitään merkitystä on...☺

Mä meinaan viettää Lillassa, ja teen sinne(kin) juoman johon addiktoiduin heti kertalaakista!

Haen kyllä skumppapullonkin. Ja munkkeja. Jos vaan muistan käydä kaupassa...

Tässä siis on tarvikkeet! ( + sokeria!)
Jääteetä!

 

Huomenna pitäis taas olla Lillakeliä, eli ei pitäis sataa,

joten toivottavasti pääsen -eli ehdin- kauppaankin ☺

Siis, kuinkas sinun aamusi starttaa?

Vai munalla?

Palataan!

_☺/



Hommat seisoo!

Kotona siis ☺

Tuo Lilla houkuttelee jostain kumman syystä nyt paljon enemmän.

Eli samalla lailla mä nuupahtelen illalla edelleenkin, samat läjät pyykkiä roikkuu pitkin ja poikin,

oikeastaan kasvaa vaan. Ja muut hommat, mitä ne nyt olikaan...

 

Enkä mä tänäänkään aio saada mitään aikaseksi, kyllä niitä sadepäiviäkin tulee!

 

Kotona kävin vaan kääntymässä, nappasin kassin sisälle ja toisen mukaan matkaan

ja aamulla maalatun hyllyn kainaloon ja sit mentiin.

Ja ihan rentoillen meni päivä Lillassa, hiukan mua hymyilytti kun lueskelin edellisen postauksen kommentteja, Annukka kysyi että ehdinkö ikinä istua tuolla kauniilla sohvalla....no en!

Mä makoilin siinä ☺ ihan just sillä siunaamalla hetkelläkin!

Katsokaa vaikka, mä nappasin pädillä kuvan samantien.

Ei tuolla sohvalla voi istua, siinä pitää lojua tai käydä suoraan pitkäkseen, se on nimittäin ihan liian mukava pelkkään istumiseen.

Näettekös te tuonne pöydälle asti?? Siellä on nimittäin muutama kaffekuppi ja liköörilasit - ja VanaTallinna-pullo. Se oli meinaan jemmassa talven yli Lillassa, mä hihkasin tapiseeraajat kaffelle,

ja kun viime kesänä samaisen pullon sisällöllä testattiin (kierrätyksestä löytyneet) lasit, nyt testattiin samoista laseista mahtaakos likööri olla vielä juotavaa. Oli se.

 

Ei mulla ihan koko ilta kuitenkaa tuossa makoillessa mennyt, lukaisin vaan mitä ihanaa te olitte mulle kommentoineet - kiitos vaan kovasti kaikille tasapuolisesti ♥ Mulla oli akku niin tyhjä (mitäs pelasin puoli päivää Mahjongia) että en edes yrittänyt vastailla. Ja oli mulla ihan vähän hommiakin.

Kuljeskelin ruuvarin kanssa pitkin ja poikin...

 

Kotoa toin joskus taannoin vellikellon ja nyt ruuvailin sen tervetuloakyltin alle.

Ja jumankekka jos joku vieras uskaltaa sitä tullessaan kilkuttaa, niin mulla lirahtaa kyllä silkasta pelästyksestä pöksyyn! Siinä on meinaan ihan kamala ääni!

Että se ei oo mikään ovikello! Nih!

 En muista kuka, mutta joku kuitenkin muistutti jollain lailla, että postilaatikkokin on hyvä olla olemassa. No mä heti sen kaivelin varastosta ja kurkkasin sisäänkin... ei ollut viimekesäisiä posteja jemmassa. Ruuvit sentään oli, ei tarvinut haeskella.

Nyt sit odotellaan josko joku kiva postipoika eksyis reitiltä...ettei ihan tyhjänpanttina olis...

 Aamulla maalattu hylly (en siis todellakaan illalla saanut mitään aikaseksi!) oli kuivunut päivän aikana, ja nyt se siis pääsi takaisin paikalleen, vihreänä se ei enää kelvannut.

Kummasti tuota romua on niin paljon, että oli ihan pakko reijittää tapettia ihan pikkuisen!

 Ja se mun salainen (niin salainen siis etten muista syksyllä tyhjentääkään) "salapullojemma" on tuolla sähkökaapissa!  Jos olisin teettänyt vain tuon sähkömötikän kokoisen, niin se olis ollut ihan kornin näköinen, joten mä Pelottomalle sanoin että tehdääs kunnon kaappi.

Ihan selkeellä taka-ajatuksella ☺

 Että nyt kaikki tietää missä mun viinakaappi on.... runsaine vuosikertaviinoineen....

Ne on meinaan ostettu vuonna kivi ja kirves ja Lillassakin olleet jo...☺ -hyvän aikaa, sanoisin!
Loput happanee kotona jonkun kaapin perukoilla.

 

En mä sitten muuta tehnytkän kun istuksin ja ihmettelin.

Varmaan vois sanoa, että nautiskelin ☺

Pihalla en edes potkaissut kiveäkään, ei huvittamut, kyllä sinne kerkee!

 

Sen verran huomasin (siinä makoillessa), että perskutarallaa, sitten kun syksy tulee (!!!) niin mulla ei ole sohvalle suunnattua lukulamppua!! Eihän tuohon tapettiseinään voi mitään seinälamppua ruuvata!

Ja kattolamppu on ihan kamala lukuvalo, ehdottomasti pois suljettu!

Mutta ei hätiä mitiä....mulla on tunnetusti harhaileva katse, joten mä huomasin, että ongelma taitaa ratketa kun pyöritellään valaisimia vähän.

Jalkalamppu pois korituolin ja pöydän välistä, pöytälamppu ruokapöydän päästä siihen...vot! Hyvä!

 ....ja jalkalamppu sohvan viereen kokeeksi...

Juu, käy!

 Joten eikun pohjamaalia pintaan ja hetken päästä valkoista perään!

Siellä se nyt kuivuu ja muuttuu oikein somaksi!

Kuinka ollakaan, mulla oli maalipönikät siinä kassissa mukana -se talvella kaakeleihin vedetty maali kun lohkeili nurkkauksesta, piti putsata se, vetää tartuntamaali siihen ja sitten koko kaakelipintaan vielä viimeinen vaaleanpunainen maalikerros telalla.

Ja valkoinen oli mukana kun ne mun eilen laittamien hyllyjen kannakkeet oli kahta eri sävyä

- piti nekin töpötellä suurinpiirtein saman oloisiksi.

 

Vannon, että mitään muuta mä en tehnyt.

En varmana!

En edes pistänyt näitä yrttysiä multaan!!

 En vaan viitsinyt kokeilla onko multapussi vielä jäässä.
Pääsin vähemmällä näin ☺

Että osaan mä laiskotellakin!!
_☺/
Ensi kerralla sitten jotain ihan muuta!