Par laakia pakkia

Palataanpa nyt sinne Lillan alkuaikoihin.

Tai siis sinne kun pienestä punaisesta vähän huonolle hoidolle jääneestä mökistä ja sen miltei jättipalsamia umpeen kasvaneesta tontista tuli se,

mikä nyt tunnetaan nimellä Villa Lilla.

Lilla vaan näin kavereiden kesken ☺

 

Se oli heinäkuun 18 pv kaksi vuotta sitten kun tehtiin kaupat.

Tuolla yläpalkissa on muuten alkuajat, tässä osin samoja kuvia.

Miksi sitä on niin innoissaan joskus jostain asioista, ettei vaan kertakaikkiaan älyä ottaa terpeeksi kuvia!! Saattaa kulkea kamera kourassa, mutta vaan äimistelee!

 

Mennään nyt suurinpiirtein nurkka kerrallaan, huoneista kun ei oikein voi puhua, kun niitä on se kaikki yksi ☺ - plus sitten tuo pikkirikkiriikkinen yläkerta.

 

Aloitetaan pihalta.

Ensivaikutelma mökistä oli tämä:

Heti kauppojen jälkeen alkoi raivaus niin sisällä kuin ulkonakin.

Tilasin pihaan ison kuormalavan päiväksi ...eikä se kovin vajaana lähtenyt...

 Jossain vaiheessa loppukesää näytti jo näin siistiltä.

Älkääkä nyt herrantähden kysykö koska se oli - voi kun te tietäisitte nämä mun kuvat missä sekamelskassa nämä on ja kuinka älytön homma hakea!

Mutta kun nyt tulin luvanneeksi!

Varsinainen piha näytti tältä ensimmäisellä visiitillä.

 Systeri alkoi raivauksen, kerran se kysyi jostain, että säästetäänkö, mä tuumasin, että sä tiedät jo helvatan paljon enenmmän kuin minä, että anna mennä vaan jos siltä tuntuu.

Ja sehän antoi!

 Viikon päästä mulla oli siinä samaisessa paikassa jo tiskipöytä (sen alkupään pirttikaluston)

ja laatoitus! Laatat oli muuten kaikki tontilla, muistaakseni noin 160 kpl yhteensä, kolmea erilaista ja erikokoista, vain osa on siirretty useammin kuin kerran ☺

Mutta kaikki on siis siirretty ainakin sen kerran.

 Eikä se ollut kuin hetki kun oli jo tämä näky takapihallakin.

Mökkikin kerettiin maalata mun kolmen jäljellä olevan lomaviikon aikana ☺

 



Kipastaanpa sisälle.

Tämmöisestä mökistä tein kaupat.

Siinä oli oikein keittiö ja vesihanat ja kaikki.

Ensimmäisenä puolet kaapeista purkuun, mä en voinut kuvitellakaan, että olisin yksin tai kaksin tai porukalla huseerannut jonkun kaapiston takana - joka kaiken lisäksi oli suurinpiirtein napaan alhaalta ja tisseihin ylhäältä, vallan oiva mitoitus. Pois vaan!

Ja lopputuloksen pienen purkamisen ja muutaman vartin mittaisen maalisutin kanssa heilumisen jälkeen:

Valoisaa, selkeää - ja ah, niiiiiiin tylsää!!!

 Vai mitä? Tylsäähän tämä on. Mutta parempaa kuin alussa.

 

Tässä taitaa olla sama päivä menossa kun kauppa tehtiin, Pelle Peloton irrottelee verhotankoja.

 Kaaoksen keskellä on touhuttu!

Ja pakko oli saada jääkaappikin sinne "mulle-heti-nyt" - siis mieluummin heti eilen!

- mutta ei se kaaos kauan kestänyt!

Tuo mikrokin lattialla on tuossa jo naapuriin menossa, mä mitään toisten vanhoja ihmeellisiä opettele käyttämään...tai putsaamaan...

 Kaksi viikkoa kaupasta??

 Ja edelleen tosi tylsää kokonaiskuvaa koko mökkeröisestä.

Ja mä olin niiiiiiin onnellinen!!

Mulla on oma pikkuinen torppa josta mä saan tehdä ihan just sellaisen kuin haluan! 

 Eikä mulla oikein ollut hajuakaan mitä mä siitä haluan!

Matot halvimmat mitä mistään löysi, tuolit tuli kotoa varastosta, pöytä piti ostaa ja lamputkin oli edullisimmasta päästä...

Ihan helvatasti kun on ostettavaa ykskaks, niin sitä taisi olla aika armollinen itselleen ja valinnoilleen - raha (tai sen vähyys) ratkaisi aika monta asiaa.

 

Yläkerta oli se minkä maalasin ihan ensimmäisenä, piti olla pois alakerrasta Pelottoman jaloista, joten mä otin pensselin ja maalipurkin ja täältä se valaistuminen alkoi.

 Ja aika pian se olikin asuttavassa kunnossa.

Kauheesti tarpeetonta hukkatilaa sivuilla, eihän siellä kolhi kuin päätään...

 

Viime kesänä Lilla alkoikin jo olla kaikin puolin mallissaan.

Niin ulkona kuin sisälläkin. Silloisessa mallissaan...

 Annastina (vanha sivustavedettävä siis- takana lukee nimi ja vuosiluku, joten se jäi Annastinaksi)muutti Lillaan ja pallollinen muutti pojan firmaan.

 Kotiin ostin parimetrisen pöydän, joten entinen muutti tänne myös.

Tällä hollilla oli varmaan suurimman osan kesää, en nyt ihan varma ole kuitenkaan....

 Sen verran tuota muutostahtia on ollut...

 

Se, mitä oli näiden ja seuraavien kuvien välillä, se selviää tiistaina ilmestyvästä Maalla-lehdestä....

tai luultavasti selviää, en minä tiedä mitä siellä oikein on ☺

Sen näkee sitten!

 

Mutta tässä taas ne kaikkein tuoreimmat kuvat Lillasta.

 

Ziisus, tän postauksen tekeminen on ollut  silkkaa tuskaa, blogger on heitellyt kuvia ja tekstejä ihan miten sattuu, ja kun en itsekään ihan täydessä terässä ole -en edes puolittaisessa- niin huokaisen syvään ja hartaasti..vaikka välistä jäi iso nivaska kuvia, jotka oli vielä mukaan tarkoitettu, niin en hermojani kyllä enää enempää viitsi rassata!

Nyt menee molemmat läppärit kiinni ja mummu kurkkii olisko kaapissa jotain syötäväksi kelpaavaa.

Pieni (?) dieetti ei olis pahitteeks, mutta mitä sitä niin kivaa ihmistä kuin itseensä kiusais ☺

 

CU!

_☺/