Tänään ei sitten menty....

....Siniseen moskeijaan!

Yllätys yllätys!

Eikä hajuakaan oliko jonoa vai ei - ei nimittäin päästy edes niin pitkälle.

Aamiainen syötiin aiemmin kuin muina aamuina ja ennen yhdeksää aloitettiin päivä tutuksi tulluttta reittiä, kohti Sultanahmetin aukiota ja Yerebatania.

Selvittiin tosi lyhyellä jonotuksella, eli siellä kannattaa olla heti aamusta, meidän perään ehti jo parissa minuutissa tulla kunnon jono. Ja kun ajoissa pääsi sisään, ei tarvinut tungoksessa kiertää.

Ja tuo on paikka, jota ei kannata missata!

Se on ihan huikea!!

Kuvia saatte nyt odotella, mutta tulevat kyllä.

Mine veikkasi että siellä menee puolisen tuntia, mutta tais mennä likemmäs tunti.

Sen jälkeen taas mäkeä alas ja satamaan.

Ostettiin kummituslapselle jetonit laivaan ja toivotettiin tervemenneeksi Aasian puolelle.

Mine oli toisella mantereella vastassa....ja sieltä omilta reissuiltaan poika palasi pari tuntia sitten :)

Ne reissut voi lueskella Minen blogista.

Me otettiin suuntima takaisin Sultanahmetille (joku reitti tulee joskus kumman tutuksi) tarkoituksena nyt sitten mennä sinne Sinisen moskeijan jonoon, mutta kun teki mieli jätskiä, niin päätettiin ostaakin ensin melkein maailman parasta irtojätskiä ja istahtaa hetkeksi katselemaan maailman menoa.

Ja kummasti meillä nuo ajatukset joskus heittää samalle vaihteelle, katsahdettiin siinä viimeisiä pisaroita suuhun lapioidessa toisiimme, tuumattiin melkein yhdestä suusta että eiköhän heittäydytä ihan turistiksi....

No, niinhän me tehtiin! Vieressä oli nimittäin kaksikerroksinen kiertoajelubussi, joten liput siihen ja mars avonaiselle kakkoskerrokselle :)

Suunta sillan yli Beyoglun puolelle, rantaa pitkin Dolmabahcen palatsille, sieltä Taximille ja sitten taas alaspäin kohti Atatürkin siltaa ja yli Kultaisen sarven. Ja täytyy sanoa, että kun Istanbulin korkeuserot on paikka paikoin aika huikeita, niin saatiin kyllä melkoisia maisemia matkan varrella.

Kurjuutta ja loistoa rintarinnan ja melkein päällekäinkin.

Vastarannalla noustiinkin sitten ylös kohti Eyüpia (josta Mine jo eilen meille kertoikin), nähtiin melkoisen upea hautausmaa ja köysirata ja hirrrrmuinen liuta "mustakaapuja", eli naisia hiabeissaan....olisin minä sinne "rantautuessani" varmaan tatskoineni himpun verran huomiota herättänyt, taisi olla ihan hyvä bussin kautta katsella....

Sitten suunnattiin vanhaa kaupunginmuurin reunustaa kohti lentokenttää ja takaisin tultiin rantatietä ja pikkukatuja Sultanahmetille.

Reissuun meni pari tuntia, eikä sitäkään voi kuin suositella!

Istanbul on niin jumalattoman iso, että näin saa vähän - edes vähän - näppituntumaa siihen missä sitä oikein ollaan. Ja edelleenkin ollaan vain hajulla todellisuudesta.

Sitten alkoikon jo nälkä vaivata reissunaisia, ajateltiin että pakkohan tässä on maisemien ihailua jatkaa! Aurinko korkealla taivaalla ja ilma ihan kesäinen.

Vähän aikaa pyörittiin ja katseltiin, otettiin sitten suunta kohti Sinisen moskeijan lähettyvillä olevaa Seven Hills Restaurant&Baria, sinne vaan kattoravintolaan.

Voi veljet mitkä maisemat!!

Toisella puolella merenlahti, Aasia lahden vastakkaisella puolella, meri rahtilaivoineen kupeessa ja toisella puolella Sultanahmet .

Ja kun ruokakin oli hyvää, ei voinut valittaa. Olut tosin vähän lämpeni lasissa...

Masu täynnä päätettiin vielä naatiskella auringossa päivän toiset jätskit, 

Sitten hotellin kautta maustebasaarien suuntaan.

Yritettiin tehdä ostoksia ettei enää tarvitse murkun kanssa juosta kyllästymispisteeseen asti

....ja kyllä me jotain löydettiinkin :)

Herkkujakin ihan liiaksi asti - täällä on ihania herkkupuoteja joissa lykätään eteen maistiaisia, joten sortumukset on turhankin helppoja!

Pieni lepotauko illalla hotellilla, tuos naapurissa seinän takana on yhdet niin raatokuntoiset jalat, että kyllä mä hattua nostan, kun se vaan rehjustaa pitkin katuja, välillä kyllä mennään ihan huumorin voimalla....tuntuu että täs sokea rampaa taluttaa :D

Naurettu on niin paljon, että meistä ei jälkipolvet pääse rauhaan ikinä, ikää tulee enemmän kuin kuluu :)

Tuos illalla tuli hauska tilanne kun sataman liepeillä yks nätti nuori poika hihkas mulle, että muistaks mua? Sieltä ravintolasta?

Mä varmaan himpun verran katsoin vinoon ja tuumasin, että eeeen, en mä ketään mistään muista...ja systeri vielä avitti, että se on niin vanha, ettei se mitään muista muutenkaan! 

(kiitti vaan!)

Äsken sitten alhaalla hotellin ravintolassa sama nätti poika kysäis, että jokos nyt muistat?

Voi, peeveli, naurukshan se meni :D

Minä kyllä tunnustin edelleenkin että mä mitään muista.

Äläkä kysy uudestaan ainakaan hotellin ulkopuolella!

Huomenna me ei taideta edes yrittää sinne Siniseen moskeijaan!

....jos vaikka näin päästäis sinne.....

Tai sitten on pakko tulla Istanbuliin uudestaan....

Ja nyt tää masiina ei sitten anna lisätä kuvia kuin tänne alas...

Poika laivassa menossa ja laiva palaamassa...