Mihinkähän sitä huomenna ei mennä....

On se vaan kuulkaa ihmeellinen juttu,

 että joskus ihminen osaa olla ihan niinkuin ei ikinä eläissään missään olisi matkustanut.

Varsinkaan missään, missä sattuu olemaan muutama muukin turisti.

Naatiskeltiin aamiainen hotellin terassilla ihan kaikessa rauhassa, kymmenen aikaan aamulla otettiin sitten suunta kohti Sinistä moskeijaa, joka oli se päivän ekä kohde.

Kuvailtiin ulkona, ihasteltiin ilmoja, kuvailtiin lisää...

Hipsittiin alueelle, sisäpihalle ja ulos "uskottomille" eli vierailijoille tarkotetusta portista....

Ei helevata mikä jono!! Ei me tuonne ainakaan mennä!

 Hehe heh, paljon on vuosien mittaan opittu :)

No, otetaan sitten suunta kohti Yerebatania - kunhan nyt ensin löydetään se siäänkäynti, uloskäynti oli matkanvarrella, mutta nyt pitäisi löytyä se toinen pää!

Siinä katsellessa löytyi paikka josta sai postimerkkejä -sekä voi jättää postikortit, joten jos ne luvatut kortit ei tule, niin se on sitten jonkun muun kuin mun vika!

Ja löytyi se sisäänkäyntikin.

Ja voi kiisus....se jono! Mä hilpasin sen perille, ja kun selkäni käänsin ja katsoin mihin systeri ja kummituslaps jäi, niin sinne hännille oli rullut nelisenkymmentä ihmistä lisää.

Ja tuli koko ajan.

Todettiin, että ei me tuonne ainakaan mennä!

Ajateltiin ettei me mihinkään ehditä ennen kuin Mine taas tavataan.

Lähdettiin sitten katsomaan tuttuja(?) paikkoja päivänvalossa kameran kanssa.

....tulipa Sininen moskeija kuitenkin taas ulkoapäin kuvattua...

Suunnattin kohti Süleimanin moskeijaa 

 ...josta nämä pari kuvaa.

Sen jälkeen otettiin suunta basaareille...voi jestas sitä kauppojen määrää!!

Joku on joskus laskenut kuinka paljon aikaa menisi, jos ostisi yhden ostoksen kustakin kaupasta tinkaamatta....laske itse, noin 5000 eri kauppiasta!

Suht pienillä ostoksilla selvittiin, pari pyyhettä, pari vanhaa tarjotinta, pöytäliina...

Yks nuori mies naama sanonko miten päin, ei voi olla varmaan juurikaan tylsempää kuin kulkea kolme naisen perässä moskeijoissa ja "ostoksilla" - vaikkei paljoa osteltaiskaan :)

No, basaareilta selvittiin kunnialla ulos, suunnattiin pienelle breikille ja jatkettiin matkaa maustebasaarien kautta vielä yhdelle moskeijalle - sori Mine, nyt en kuolemaksenikaan muista mikä se oli, mutta pieni ja nätti oli. Ja sininen.

Ja meistä tuli siellä koraanin omistajat.

Siinä sitä onkin urakkaa....lukaista koraani englanniksi :)

Ei ne meidän retket siihen loppuneet....

Mine otti suunnan Aasian puolelle, me hypättiin laivaan joka lähti reilun tunnin risteilylle Bosporin salmeen. Tai siis....piti lähteä!

Tuuli yltyi jossain vaiheessa melkoisesti, Istanbulin taivas ripautti pikkuisen vettäkin taivaalta

- ja laivan porukka vain huuteli asiakkaita Bosporille....

Naapurilaiva otti ja lähti, toinenkin....me vaan keikuteltiin laiturissa!

Alkoi jo tulla vähän nälkä, alkoi jo tuntua että kohta tulee huono olo, kohta loppuu happi kun sateesta kosteaa jengiä vaan valuu pikkuhiljaa sisään..

Kolme varttia kun oli keikuteltu, me päätettiin että mehän ei tuonne mennä!!

Kas, kuon me nyt just tänään noin päätettiin??

Hilpastiin pihalle, eikä edes pyydetty rahoja takaisin, ajateltiin rehvakkaasti että pitäkää kuulkaa liiranne! Ja sinne ne vähän äimistyneet miehet jäi huutelemaan lisää matkustajia.

Vielä kolme lisää muiden puuttuvien tilalle.

Ja taas lähti pari muuta laivaa vierestä :)

Me sitten notkuttiin aikamme ylikulkusillalla ihmettelemässä Istanbulin liikennettä, todettiin kuten yks blogikaveri, että ei menis läpi Suomessa :D - siinä vieressä rappusilla nökötti yksi vanha turkkilaismamma myymässä pieniä paperinenäliinapakkauksia, systeri pisti pari liiraa mamman kouraan ja sai palkaksi paljon allahin siunauksia. Minä sitten hetken päästä vein mammalle toiset pari liiraa käteen, eikä mamma meinannut saada enää sanaa suustaan, meni allahin siunaukset jo soperteluksi ja meinas nousta jo kyynelkin silmään. Että tänään on meitä siunattu niin koraanilla kuin allahin siunauksilla. Tuskin meistä kunnon muslimeita vielä kuitenkaan...(eikä muuten otettu niitä nenäliinoja...)

Systeri on muuten kumma tapaus, noinkin paljon maailmaa nähneekai naisihmiseksi se ei vieläkään tajua, että kengät pitää sisäänajaa.vanhatkin. Tai jalat. (Vanhatkin ;)) Mielellään molemmat....

Kenkäostoksille...ja laastari..

Ilta sitten istuskeltiin hotellin terassilla - ja taas tuli sadekuuro- syötiin hyvin ja otettiin olut ruuan kanssa. Jutut alkoi olla niin hervottomia, että kummituslaps tuumas haluavansa olla omissa oloissan hetken, joten otettiin sitten toinenkin olunen.

Ja kolmas, mutta ei kerrota kenellekään!