Merhaba eski dostlar!

Täällä taas roikutaan linjoilla suihkunraikkaana :o

Aamiaisen jälkeen hilpastiin liikkeelle vallan toiseen suuntaan, kohti Eminönün rantaa, sieltä laivojen  ohi Galata-sillalle ja Kultaisen sarven yli Beyoglun puolelle.

Matkassa oli pari kassia tavaraa, yksi kassillinen kotimaan lukemisia ja toinen "selviytymispaketti" Minelle ja perheelleen että selviävät kotimaan lomaan asti vähän paremmin...Fazerin sinistä ja Turun sinappia ja vähän muutakin yhtä tarpeellista :)

Sillan yli päästyä hypättiin Tüneliin, maanalaiseen joka on yksi maailman vanhimmista, ja pukstuteltiin reilun puolen kilsan matka maan alla, ettei tarvinut kassien kanssa kiivetä ylämäkeen.

Matka jatkui Istiklalia hetken verran, koukkaus pienelle sivukujalle ja Mineä pikaisesti tapaamaan, halaamaan ja jättämään kotimaan tuliaiset...ja takaisin Istiklalille ja kohti Taksim-aukiota.

Kello oli yksitoista ja aurinko porotti täydeltä taivaalta kun me sahattiin kävelykatua vähän sinne tänne ja välillä joillekin sivukaduille. Taksim-aukio käytiin ihmettelemässä ja istuskelemassa puiston kaiteella hetken aikaa - tässä on muuten kaupunki jossa ei ole penkkejä juuri missään!!

Että töppöstä vaan toisen eteen...mistä tulikin mieleen, että onneksi otin sandaalit mukaan :)

Takaisin suurinpiirtein samoja jalanjälkiä suuntana Galata-torni...joka on kuvassa alla.

Piti poiketa tornissa ylhäällä, mutta siellä oli ihan hervoton jono, joten luovutettiin suosiolla.

Istahdettiin sitten yhteen kulmakuppilaan tankkaamaan, että jaksetaan kävellä takaisin Istiklalille,

jossa oli treffit Minen ja perheensä kanssa. Hypättiin autoon ja otettiin suunta Aasian puolelle heidän kotiinsa - ja jos joku Suomessa puhuu jotain ruuhkista, niin ei ole ruuhkia nähnytkään.

Jos Istanbul on melkoinen kaupunki, niin on täällä melkoiset ruuhkatkin.

Loppupäivä menikin aivan mielettömän ihanassa seurassa, syötiin kattoterassilla mahdottoman maistuva päivällinen kahveineen ja tuoreine rahkapiiraineen -iso kiitos Mine sinulle ja perheellesi, 

että saatiin tulla kylään! Nähtiin jo matkalla paljon sellaista, josta perusturisti jää paitsi.

Ja kun Mine vielä illan päätteeksi käytti meidät näköalapaikalla, josta näkee Euroopan puolelle ja kaupungin iltavalaistuksessa...wau! Kirsikka kakussa!

Sitten vielä mutkaista tietä näkymättömiin ja kohti Üsküdarin satamaa ja laivaa, jolla pääsee takaisin Eminönün rantaan.

Aalloilla keinuttiin parikymmentä minuuttia, ihasteltiin vielä Bosporin salmeltakin käsin kaupungin valoja ja sitten olikin jo aika hipsiä kohti hotellia.

Nyt on vuorossa ennen hampaiden pesua vielä pieni iltapala...Minen leipoma rahkapiiras ja tuoreita mansikoita.

Sen lisäksi että täällä siis kukkivat tulppaanit, magnoliat, orvokit ja narsissit, täällä on myös mansikka-aika :D 

Ja lämpötila oli illalla kymmenen aikaan vielä kahdenkymmenen paremmalla puolella!

Olenko jo sanonut, että on tämä aikamoinen metropoli!

Huomenna Sininen moskeija ja basaarit ja ja ja ....

Görüsürüz!

Nähdään!

Ja jos joku ihmettelee, että kuka Mine, niin käykääpä tutustumassa hurmaavaan Tuhat ja yksi tarinaa-blogiin - löytyy tuolta mun blogilistalta :)