jos heittäytyis selälleen

...ottais kirjan käteen ja sitten seuraavan.

Kesähelteiden jälkeen en ole kirjan kirjaa lukenut, nyt on niin monta suosikkia odottamassa,

että hyvä syy hiljentyä joulun viettoon ja ottaa iisisti.

Villasukkarumba hiljenee hetkeksi, kaikki kiireisimmät on pulkassa.

Viime sunnuntaina oli meidän poppoon perinteinen puurojuhla ja rinsessat saivat availla taas ensimmäiet lahjansa -ja yhtä perinteiseti lähtevät viettämään varsinaisen joulun Joensuun mummulaan.

Perinteistä poiketen mulle ei nyt tulekaan joulukoiraa, poika otti sen hoteisiinsa ja tuo tänne vain jos itselleen tulee jotain menoa.

Eli minä otan nyt tavallistakin iisimmin, aatoksi systerille jouluaterialle, kuten ennenkin.

Siinäpä se sitten onkin. Muuten vaan naatiskelen ja fiilistelen ihan täällä kotosalla, mikäs täällä ollessa.

 Eikä oltais mun huushollissa, jollei jotain pientä muutosta tapahtuisi...

Tykästyin niin paljon noihin Svaneforsin olohuoneen mattoihin, että tilasin samanlaisen keittiöönkin.

Kokeilin ensin kyllä toista nahkajuuttimattoa sinne, se olisi sopinut vallan mainiosti, mutta ne on niin julmetun isoja ja painavia käsitellä, että sekin vaikutti ostopäätökseen.

Siinä ne vierekkäin, vanha ja uusi. Tykkään kovasti tästä vähän särmämmästä ilmeestä.

Tänään sitten tein vielä pikareissun ruåttalaiseen kun ruokapöydät oli vielä tarjouksessa.

Olin jo suunnitellut pöydän sutimista, mutta on niin pal siistimpi valmiiksi maalattu.

Vähän niinkuin joululahjaksi ittelleni kun en mä muuten lahjoja saa 😉

Selitys se on sekin, mutta aika hyvä selitys, eikös vaan!

Nyt ei muuta kuin oikein ihanaa, kaunista, rauhallista ja lumista joulua teille kaikille!!

♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

Sukkaapukkaa-aika

Taas on se aika vuodesta kun elämä pysähtyy sohvan nurkkaan Netflixin äärelle. 

Jos tuppaa tikuttimet olemaan mielessä ja käsissä toki muulloinkin, niin nyt tuntuu kaikki muu jäävän. 

Lehdet vanhenee, kirjat pölyttyy - mutta hyvä näin, tykkään tästä joulunaluskiireestä!

Jos jonkinmoista tekelettä on tullut valmiiksi ja lähtenyt osin mikä minnekin, osa majailee omassa kaapissa..

Entuudestaan tiedän, että joku herää just ennen joulua: "onko sulla valmiina..."

On, valmiina on nytkin, mutta isolta osalta nilkkamittaista "kotisukkaa", omaa suosikimittaa. Joten jos yhtään suunnittelet tämän sortin pehmeitä paketteja, niin vielä ehtii toiveen mukaan tehdä pidempiäkin 😉

Joulumielipuolisin terveisin 

Hullu Neulootikko 

sävyeroja

Taas mennään sarjassa "kun mikään ei muutu" -eli käytännössähän se tarkoittaa sitä, että kaikki muuttuu. Mustan nahkasohvan kanssa oli niin helppoa, kaikki kävi. Senkun vaihteli vaan milloin mitäkin. Tuo harmaa kankainen on vallan passeli kaikin puolin, mutta eipäs menenkään yhtä noileesti mikä tahansa sen kaveriksi. Valokin vaikuttaa osaltaan paljon -tai sen puute.

Svaneforsin isot nahkajuuttimatot on olleet juurikin niin ihanat kuin alunperin ajettelinkin, mutta valon vähetessä alkoi taas harhaileva katse lähteä omille seikkailuilleen.

Lopulta soittelin Svaneforsille ja tsekkailin Riinan kanssa valikoimia...se mikä oli ollut mielessä oli loppuunmyyty, mutta kun Riina tietää ja tuntee aika hyvin makuni (ja sen, että ne kaksi isoa 2x3m mattoa yksinään ei riitä, vaan tarvitsen myös kahdenistuttavan sohvan taa kapean maton, tai kaksi) niin ehdotti näitä mitkä sitten kotiutuikin.

Postipoika kun soitteli summeria ja antoi paketit en ollut uskoa silmiäni enkä käsiäni: voiko näin pieniin ja kevyisiin paketteihin todellakin mennä neljä mattoa!!

Meni niihin! Vallan ihanan notkeat, kevyet ja ohuet matot (ja kyllä, alla on näissäkin Ikean huikean hyvä mattohuopa, pysyy hyvin paikoillaan näin)

Tässä ennen/jälkeen kuvia.

Eli nahkajuutit versus uudet.

Ja samat vähän kauempaa kuvattuna.

On noissa kuvaissa tietty pari muutakin muuttujaa, mutta sen nyt on ihan normaalia.

Täällä, ei välttämättä muualla...

Nahkajuuttimatot tuskin enää palaavat olohuoneeseen, toinen iso on kellariin paketoituna, toinen meni keittiöön...pituutta oli vähän reilusti, mutta sinne se upposi tiukalle rullalle patterin alle ja verhojen taa piiloon. Sopii hyvin tuohon omituiseen keittön värimaailmaan (vaikka talon remontissa kunnioitettiinkin hienosti rekennusajan tyyliä mm. jättämällä peiliovet, niin olisi nuo keittiönkaapit kuitenkin voinut maalata valkoisiksi). Sohvan takana olleille kapeille matoille löytyi paikka pojan kodin kylppäriin ja kodinhoitohuoneeseen.

Täytyy noin yleisesti ottaenkin sanoa, että olen tosi tyytyväinen näihin Svaneforsin mattoihin, niin nykyisiin, kuin niihin mitä oli mökillä ja jäi sinne, kuin Voikukkapellon Netalta ostamiini eteisessä oleviin -kuin myös niihin, mitkä ovat jatkaneet matkaa uusiin koteihin.

Harmittaa vaan vallan vietävästi kellarikomeron pienuus, olis niin kiva kun voisi pitää useampia vaihtareita jemmassa. Mun vaihtotalousluonteeni kun tuskin ihan heti tulee muuttumaan mihinkään.

Laitetaanpa vielä yksi kuva uusista 

- ja sitten taas heippatirallaa _☺/

sattumien summa

Joskus ne parhaat asiat tulee vastaan sattumalta.

Menee suunnitelmat ja jo toteutetut jutut uusiksi -kerrankos nyt niin käy muuttenkaan, täällä varsinkaan.

Yksi onnistunut sattuma oli systerin puodin takahuoneessa majaillut työpöytä, joka näyttikin työpöydältä. Oli kulumaa ja maalia ja mitä kaikkea lie vanhan pöydän pinta imaissutkaan.

Puodin syyskuisen muuton jälkeen se kulkeutui mulle, sai ensin pienen pintakäsittelyn kaupan tyhjissä tiloissa kalkkispraymaalilla. Vielä spraylakka päälle ja eikun auton kyytiin.

Kotona vielä uudelleenmaalasin jo ennestään mustat jalat ja vot, siinä se oli valmiina valloittamaan makkarin nurkan.

Pikkutytötkin -kotoisammin pikkikset- on viihtyneet pöydän ääressä hyvin, siinä kun on syvyyttä niin hyvin, että leffaa läppäriltä katsellessa voi rönöttää pöydän päällä...eikä ne levottomat pikkutytön jalat potki irrallaan olevia pukkijalkoja, mikä jo aiemminkin oli huonoksi hommaksi todettu, mutta mihin taas sorruin kun piti vaan säätää...

Fengshuit ei ole ihan kohdillaan kun nyt on (satunnaisen) istujan selkä kohti oviaukkoa, mutta tässä oma mukavuus voitti: mulla on paha tapa katsella leffaa iPadilta sängyssä pimeässä makkarissa ennen nukahtamista, nyt yllän sokkona laskemaan masiinan ja lukimet pöydälle. Pöydän ollessa seinää vasten oli pakko kauvautua untuvista erikseen sitä varten, eikä mikään ole yhtä ikävää silloin kun peiton alla on lämmin ja makkari kylmä!

 Tässä alati muuttuvassa huushollissa muuten makkarin matto ansaitsisi jo kakkua; se on ollut jo yli vuoden paikallaaan ja yhä vaan tykkään ihan mahdottomasti!

Toinenkin sattuma liittyy pöytään ja se olikin sitten jo sattumien summa!

Siitä asti kun vaihdoin sohvat kangaskuosisiin yksilöihin on uusi sohvapöytä ollut enemmän tai vähemmän aktiivisessa haussa, alkoi nimittäin nyppimään se rako kahden rinnakkaisen pöydän välissä.

Ajatus "oikeasa" pöydästä oli olemassa: puupinta ja pinnijalat, iso, simppeli.

Ei tullut vastaan missään. Menin ja ostin Hemnes-pöydän Ikeasta, koko sama kuin edellisillä kahdella yhteensä, taso niin sopivalla korkeudella, että mahtuu imuroimaan alta. Kaikki hyvin? Not.

Olin miettinyt mustan ja valkoisen välillä, ostin valkoisen. Virhe. Liikaa valkoista. Tai jotain.

Kaikki suht hyvin kuitenkin siihen asti kun ostin rottinkituolin raheineen. Jotenkin koko huone meni tukkoon vaikka kulkemaan toki mahtuikin. Tyhjensin alatason pöydästä, otin levyn pois ja tutkailin - joo, koko on hyvä, mutta muuten mättää.

Siinä vaiheessa pistin ison haun päälle ja löysinkin pinnijalat Saksasta.

Just sopiva pöytätaso löytyi oikeastaa ihan vahingossa Torista. Tai siis ei pelkkä taso vaan koko pöytä. Sain sille kotiinkuljetuksen ja ajattelin siis vakaasti hyödyntäväni vain tason, koska pinnijalat oli jo postissa tulossa.

Olin niiiiiiiin väärässä!!

Pöytä oli niin hyvä, niin passeli, niin silmää miellyttävä, että se ei tarvinut kuin vahauksen pintaan ja se oli siinä! Joku oli jo aiemmin ystävällisesti maalannut jalatkin (joita ei edes saisi irti pöytälevystä kuin sahaamalla, niin hyvin paikallaan) mustaksi.

Että sinne meni taas mun suunnitelma suoraan mappi-ööhön.

Mutta oikein hyvä näin.

Pinnijalat lähti alkuperäispaketissaan postin matkassa uuteen kotiin, valkoinen Hemnes on vielä täällä. Että jos satut asumaan sopivan lähellä ja kaipailet uutta pöytää, niin täältä saisi 60€:lla kuukauden käytössä olleen yksilön ...normisti 119€.

Päytä on sopivasti purettuna, helposti kuljetettavissa ja uudelleen kasattavissa.

Eilen on lähtenyt lahden takaa uudet olohuoneen matot kohti Tamperetta, että eiköhän tässä kohta olla taas linjoilla uusien kuvien kera.

Siihen asti _☺/

tuumaustauko

...lienee hyvä lopettaa tähän kohtaan.

Elo on ollut kovin, kovin rauhallista jo jonniin aikaa.

Välillä on hyvä vetää henkeä ja olla vaan. Somehiljaisuus on toki ollut vain osittaista, Insta pelittänyt koko ajan, face ollut hiljaisemmin, sekin.

Mutta pannaas kurkaten Messukeskuksen menoa!

Tampereella alkoi tänään Kädentaitomessut, ihan en siihen alkurykäisyyn edes suunnitellut meneväni, mutta laskeskelin, että ensimmäinen päivä (näin arkipäivänä) olisi vähän hiljaisempi...

Nooh, todellista ruuhkaa odotettavissa viikonlopulle, mikäli vanhat merkit paikkansa pitää. Jos tämä oli se hiljaisin päivä, niin mitä ne onkaan ne lauantai ja sunnuntai!! Väkeä riitti nimittäin ruuhkaksi asti jo tänään. Odotettavissa ennätysmäärä kävijöitä, veikkaan.

Hiipparoin siellä tungoksessa lähinnä yleissilmäillen mitä kaikkea löytyy mistäkin päin, ostotarvetta ei varsinaisesti ollut sen kummemmin mihinkään suuntaan, ainoastaan lisää sukkalankoja -vaikka kaapit täynnä jo entuudesaankin. Onneksi on neuloosi...

Jos olis pohjaton pussi, niin Heebenin valikoimissa olisi helppo pistää haisemaan.

Täältähän vuosi sitten löysin sen talvitakkini, ja kevyesti olisi nytkin lähtenyt matkaan mukaan vaikka mitä, jos  tuo paikallinen valuutta olisi sallinut.

 Perinteitä!

 Jos leipoisin muutakin kuin tyttöjen kanssa ne pakolliset tortut (mitkä on jo tehty) ja piparit (edessä), niin olispa löytynyt muotteja joka lähtöön. Ja vielä vähän päälle.

Mun "luottokoruttaja" Little Bit Design oli nyt näissä maisemissa ensimmäistä kertaa.

Toivottavasti tulette jatkossakin Anni ja Ulf.

LetherGo:n Ulla oli jo ainakin toistamiseen, viime kerralla jo nähtiinkin. 

Ullan ihan heijastin roikkuikin jo laukussa mukana.

Lempisukkaohjeiden tekijä Niina Laitinen oli myöskin ensimmäistä kertaa mukana.

Ihanaa kun joku saa harrastuksesta ammatin ja puoli valtakuntaa kutoo sukkia hänen ohjeillaan - ja seuraavaa projektia odotellaan alkavaksi joulukuun alussa...joulukalenterisukat, siis ♥

Toinenkin nimi sai nyt  "kasvot" , Instan kautta jo tavallaan tututuksi tullut hyväntuulinen Annu Santaniemi, joka sisarensa kanssa on Kässäkerho Pom Pomin takana.

 

Ja olihan siellä jos jotakin.

Jukka Rintala kuuluu vakiovierailijoihin monen muun ohella.

 Nyt kun katselee näitä kuvia, tulee tunne, että mitäs mä siellä oikein tein kun näitä on näin vähän...

Jäin suustani kiinni vissiin siellä sun täällä.

Näkemättä jäi niin hirmuisen paljon, että kai tuo täytyy vielä ottaa uusiksi.

Tässä nyt oli kuitenkin vähän maistiaisia messuilta, joilla tuntuu löytyvän jokaiselle jotakin.

Itse ostin niitä lankoja, Annulta yhden uunituoreen kankaan, muutaman kirjan.

Ja yhden joululahjan...hys hys...

Ai juu, maistiaisista puheen ollen -käy ihmeessä jonottamassa itsellesi uunutuoreita karjalaniirakoita D-hallista! Maistui taivaalliselta pimeässä illassa bussipysäkillä, muutama jäi vielä iltapalaksikin.

 Ei muuta kuin mukavia messuiluja kaikille, jotka tuonne suuntaavat.

Palaillaan!

Vaihtelunhaluisen mielensämuuttajan mielenmuutos

Enhän minä olis minä, jollen vielä viimetipassa mieltäni muuttais.

Meni meinaan estetiikka perstuntuman edelle.

Vaikkei tämä huushollli mikään huonekalujen loppusijoituspaikka olekaan, niin oli pakko kuitenkin itseni tuntien vetää varman päälle - enemmän minä kuitenkin tuota korituolia ajallisesti katselen kuin vietän siinä aikaa, joten maksimoidaan edes se aika parhaalla mahdollisella tavalla. Ainakin tänään olen kuitenkin kyllä istunut kaemmin kuin katsellut. Ja katsellutkin olen kovin hartaasti.

Perstuntuma nimittäin sanoi: Luminkenkä!

Se on ihan huippumukava istua. Sen minä tilasin. Ja rahin.

Ja koko viikonlopun sitten katselin niitä edellisen postauksen kuvia ja ajattelin, että ei helvetti!

Se on mun korvienvälissä aina ja ikuisesti terassituoli. Sellaisia oli Heinolan mökin terassilla neljä kappaletta niin kauan kuin muistan (ja siellä ne on edelleen nykyiselläkin omistajalla) ja sisällä takan vieressä oli Vintage. Luultavasti sekin siellä edelleen, vaikka mökki itsessään onkin laajentunut ja uudistunut aika lailla.

Joten maanantaina minä rimpautin heti aamusta Anittalle Parolan Rottinkiin ja kysyin saanko/ehdinkö muuttaa vielä mieleni kun tavarat oli vasta ko. päivänä lähdössä. Että jos sen Vintagen kuitenkin ottaisin.... Onnisti.

Ja tänään se mun Vintageni sitten tuli ja tuolla se nyt on.

(Ja kerrankin kuvat blogissa aiemmin kuin Instassa!)

Ja kyllä, on se ihan kiva istua sekin. Vaikka Lumikenkä onkin parempi ☺

Tai ainakin se on erilainen.

Mikä parasta, nyt kun se ihana Papasan (jossa ei enää edes pikkulikat istuneet kun ovat yleensä isomman aikaa majoittautuneet makkariin koneidensa äärelle) on pois, niin pääsen tuonne takimmaisille kaapeillekin kiroilematta. Siellä on kaikki kynttilät takimmaisessa - ja niitähän kuluu- ja  toisessa kaapissa mm. tulostin, mitä sitäkin tulee käytettyä aika ahkeraan.  Sukkaohjeita tulostellaan, näet.

Tilasin pari lyhtyäkin samaan matkaa -ja hyvä etten tilannut sitä upeaa seinävaatetta/koristettakin kun täällä tapahtui pieni pyöritys olohuoneessa (yllättäin, hyvin yllättäin) ja meinasi mennä pasmat vähän niinkuin kokonaan sekaisin...mutta siitä toiste.

Ja se lupaamani mattopiiska! 

Se lähtee Tuijalle, toivottavasti on tarvetta vaikka siellä pikkuisella mökillä ♥

 

(Lupaan/uhkaan kuitenkin, etten postita, tehdään treffit, jookos!!)

Heikääpä taas hetkeksi!!

Voihan rottinki! ja kuinkas kävikään...

Eilen illalla oli bloggari/mediailta Parolan Rottingissa.

Pitkän historian ensimmäinen, mutta uskoisin, että ei viimeinen.

Parolan Rottingin historiahan juontaa jo puolen vuosisadan taa, viime vuonna juhlittiin pyöreitä kun tuli 50 vuotta täyteen. Alunperin tuotteet tehtiin käsityönä täällä koti-Suomessa, mutta vuonna -86 Indonesia kielsi rottingin maastaviennin, minkä vaikutukset voi vain kuvitella yritystoiminnalle.

Siitäkin selvittiin, nyt huonekalut on tuontitavaraa, mutta edelleen matkassa kulkee monta ikisuosikkia: Riippu, Lumikenkä, Vintagetuoli ja monta muuta. Uudistumista toki tapahtuuu ja ensi vuodelle onkin tulossa erittäin mielenkiintoisia design-uutuuksia, joista me saimme jo vähän esimakua - toki lupauksella, että kuvia ei tihku maailmalle.

Ei tihku ei, mutta muutama muu kuva kyllä tulee.

 Pöytä oli pistetty koreaksi, ja puheensorina täytti pian koko myymälän.

Huomasin, etten edes ottanut uudistuneesta myymälästä yleiskuvia, ihastelin vain lähinnä uutuuksia.

 ja klassikoita, tottakai!

  Katsokaa tuota ihanaa pöydänpintaa!!

Ja alla olevaa isoa seinävaatetta/koristetta.

Näytti kaukaa ihan nahkapunokselta, mutta olikin jotain kevyttä ruokokasvia.

Takaosassa olimeille visiteeraajille työpaja, jokainen sai tehdä itselleen kranssin kotiin.

Omani vielä hakee paikkaansa, en ole muuta ehtinyt kuin ripustaa sen keittiön ikkunan hantaakiin...

 Ostoskori oli junamatkailijalle kevyt, vain kuvan lyhty sekä toisen kuvan uskomattoman kevyt puuvati/tarjotin. Mulla on selvästi joku heikko kohta tarjottimien kohdalla, mitään tarvetta ei todellakaan ole, mutta kun oli niin nätti (eikä hinnallakaan pilattu) niin matkaanhan se lähti.

Saa nyt toimia tuossa köökin pöydällä tuollaisten keräilyerien alustana.

 Mutta voi pojat! Kotona sitten alkoikin tapahtua.

Tässä mun kuolauksen kohteet. Ikisuosikit. Tutut jo Heinolan mökiltä.

Plus tuo keinutuoli uutena tulokkaana.

Tsekkailin kaikkien kolmen perstuntumaa useampaankin otteeseen ja meinasin jo tänään hypätä paikallisjunaan ja lähteä uudelle testauskierrokselle -yksi kun on varsinainen herkku, toinen miellyttää muuten vaan silmää  ja kolmannen istuinmukavuus oli -noh, kovinkin tuttu...mutta tyydyin sitten loppujen lopuksi eilisiin tuntumiin...

Arvatkaas mitä tänään pistin tilaten...

Oikein arvanneiden kesken arpasen rottinkisen mattopiiskan ☺

Tai no, kaikkien arvauksen tehneiden kesken, kohtuullista niin!

Palaillaan pian "paljastuksen" merkeissä 😉