ja seitsemäntenä päivänä

...minäkin lepään.

Ei ole suunnitelmissa lojumista ja kärhönistutusta kummempaa.

Kulunut viikko onkin mennyt enemmän tai vähemmän ihan pihalla ja hyvä niin.

(Eilinen pelikin tuli "katsottua" niin, että telkkari päälle ja ääntä sen verran, että kuului ulos -välillä oli kyllä pakko käydä vähän ruudun äärelläkin)

Lippakioski tyhjeni jos ei nyt ihan kokonaan niin melko hyvin.

Tänne on tulossa uusi ryhmä, mutta palataan siihen sitten kun on sen aika.

Polyrottinkiset muutti kuistille, oli ihan pakko kokeilla mahtuuko vaiko eikö. Just just mehtuu  ja on niin loistavan hyvä ratkaisu, että en olis uskonutkaan. Tästä tuli ihan ykköspaikka. Mennen tullen tulee istuttua itse tuossa -ja niin tulee satunnaisten visiteeraajienkin.

Itse asiassa tässä istun nytkin vaikka ruutu vähän heijasteleekin. Kuka sitä nyt sisällä kun ulkonakin voi! Eli mokkulakin on muuttanut taas Lillaan.

 

Hommat jatkui vain lievästi suunnitelmasta poiketen -tai no, olikos se nyt suunnitelma, että halusin pyöreitä laattoja, mutta kun ei lompakko kestä. Enkä alkanut itsekään tekemään kun kestäisi ikuisuuden meikäläisen valmista-heti-eilen-aikataululla. Mä mittään kuukauden (kunnollista) kuivumisaikaa jaksaisi. Ja missä ne täällä mahtuis kuivumaan?? Nurmikollako? 

Ehei. Onneksi kaverikuljetus toimi niin hyvin, että tuskin ehdin mökille takaisin ja sain nurmikon leikattua kun oli jo pakettiauto pihassa ja laatat porttikaaren alla. Jotta eikun sommittelemaan.

 

- ja töihin - 

Oli muuuten taas Fiskarsit paikallaan! Olen tosi tykästynyt tuohon uuteen, kevyeen  pistolapioon.

Huomattavasti mukavampi käyttää kuin vastaavaa isoa varsinkin kun on tuntitolkulla yhteen soittoon lapion varressa. Näkeekin, että käytetty on -valkoiseksi sitä ei saa enää pesemälläkään, kuten ei tuota pikkukirvestäkään. Erinäinen VanhanJuopon juuri sattui laattojen alle, joten sain hakata niitä poikki urakalla. Vieläkin olis kirveelle töitä, mutta pitäis kääntää neliön verran nurmikkoa pois, että pääsisi yhteen isoon, paksuun juureen käsiksi. Se kun nousee aikamoisena makkarana nurmikon alla. Antaas nyt kuitenkin olla toistaiseksi.

Päivän palapeli. Laattojen alta pois ja siirto muualle. 

Tämän verran oli jo vanhan käytävän sulkua tehtynä...

 

- ja tässä se on nyt:

 Luulisin, että osaapi vieraat astella oikealle sisäänkäynnille ☺

Talvi kovine pakkasineen ilman lumen tuomaa suojaa kostautui siten, että moni perenna ei selvinnyt, useimmat kuitenkin. Kaikki villiviinit on "menneen talven lumia", vain yhdessä on pikkuisen elonmerkkiä.  Eli nyt mahtuu porttikaarestakin taas kulkemaan, vaikka en sitä pientä ahtautta olis kyllä yhtään pahakseni pistänyt. Jälkiviisautta, sano. 

Omppu sen sijaan yllättää. Se kukkii. Ei paljon, mutta kuitenkin! Sehän on tehnyt satoa vain joka toinen vuosi, välivuosina on tullut omppuja joko yksi tai kolmekymmentä. Nyt voisi tulla vaikka vähän enemmänkin ---joten pölyttäjät, huhuu, tänne päin!!

Tulppaaneista katoarvio (syystä tai toisesta) on noin sata.

Näin vähän ei ole noussut vuosikausiin, mutta nautitaan niistä mitä nousee!

Norjanangervo kukkii parastaikaa, tuo takana oleva parhaimmillaan liki kolmessa metrissä.

Köynnoshortensia oli rusakkosuojattu rungon osalta, antaas katsoa kuinka selvisi maaosuus, siellä on pikkuisen kato käynyt, mutta eiköhän siitä selvitä. Ja kullero alkaa avata suloisia kukkiaan ihan näillä näppylöillä ♥

Eli Lilllassa kaikki hyvin.

Tai no, vähän viime yönä yhden aikaan soralla kuulunut rapina aiheutti yliääräisiä sydämentykytyksiä, mutta eiköhän ne kuitenkin olleet niitä tuoreita rusakonpoikasia, mitkä menee täällä välillä sinne tänne niin että sora roiskuu. Eli kaikki hyvin!

Ja on siellä Lippiksessäkin kalustus, ne kuistilla olleet majailee nyt tuolla.

Oikeastaan siellä on aika mukava lojumispaikka varjossa...antaas kattoo kuin ämmän käy kun ne uudet kalusteet saapuu. Ja ei, en ole tuhlannut vähiä rahojani. Voitin ne kalusteet. 

Että ei elämä ole pelkkiä takaiskuja ☺

 

 Ihania auronkoisia kesäpäiviä kaikille, nautitaan ♥