elämä on joskus tarua ihmeellisempää ❤️

Viime keväänä istuttiin kaverin luona ja katseltiin ipadilta hänen juuri ostamaansa uutta kotia.

Kelasin kuvia vähän edestakaisin ja kysyin, että missäs tämä uusi koti oikein on, sain kadun ja kysyin onko asunto se ja se, siinä ja siinä paikassa ja kerroksessa...tuli vähän hämmentynyt  hetki...

"joo...kuinka niin...?"

"no, ei mitään muuten, mutta tuossa sun uuden kodin keittiön seinällä on mun faijan tekemä lokerikko"

Siis mitä?

Kaverini oli ostanut asunnon, josta vanhempani muuttivat pois liki viisitoista vuotta sitten.

Ja yhä edelleen muutossa sinne keittiön seinälle jätetty hylly oli paikallaan, parien eri omistajien jälkeenkin.

Sanoin, että jollet välttämättä halua sitä pitää (mitä kyllä epäilin) niin älä vaan hukkaa, minä otan sen enemmän kuin mielelläni. Faija nimittäin teki samanlaisen minullekin

 - ja mikäli systeri oikein muistaa, niin hänelle inasen pienemmän silloiseen hiukan pienempään keittiöön.

Samalla lailla kuin kyseinen lokerikko jäi tuohon asuntoon jätin minäkin omani toistakymmentä vuotta sitten muutossa silloiseen asuntoon. Ja samoin muistaa systerikin tehneensä.

Ilmeisesti tuli se "aikansa kutakin"-vaihe?

Pari päivää sitten lokerikko sitten kotiutui.

Tänne kotiin sillä kerta kaikkiaan ei ole paikkaa, enkä halunnut hillota sitä kellarissa, joten nappasin kainalooni ja suuntasin Lillaan. Mielessäni ajatus...

No juu, ei! 

Muistin, että isohan se  on, mutta tuohon sitä alunperin ajattelin. Tosin kyseisellä seinällä ollut pikkuhylly on palvellut erinomaisen hyvin, siinä kun on pannulaput, sakset ja rikkakihveli harjoineen käden ulottuvilla. 

Muun muassa ne.

Tuossa se "seisoo" hellan takana olevan metalliritilän päällä, mutta jo tuo riitti näyttämään, että ei tuohon missään nimessä. Tykkään tuosta tapetistakin liikaa peittääkseni sitä noin paljon.

Mihinkäs sitten?

Hmmm....tuohon...?

Verstas pystyyn Lippakioskiin sateelta suojaan ja töihin!

 Jätetäänkö loput seuraavaan kertaan, vähän on vielä vaiheessa, jotain vailla...

Mutta siinä kuitenkin vähän hollausmallauskuvaa.

Kuvista on pääteltävissä kuitenkin se, että kun muut kaataa seiniä, niin meikäläinen rakentaa niitä!

Facen puolella jo kavereille valehtelin, että lokerikko on noin (vai ainakin?) neljännesvuosisadan takaa, on se vähän vanhempi kuin sen neljänneksen. Tuo ihan ensimmäinen kuva on otettu juurikin kyseisessä  vanhempien keittiössä silloin kun odotin poikaa -ja peeveli, sekin ryökäles täyttää jo kohta muka kolkytkuus (ja vasta ripille pääs, ihan melkein eilen!) - toinen kuva onkin sitten siitä kodista jonne omani jäi, juurikin tuohon samaan paikkaan. Tuostakin kuvasta on kai jo parikymmentä vuotta...hohhoijakkaa :) 

On se hyvä, että edes hyllyt säilyy entisellään ☺

Ja uskokaa tai älkää, niin olen ihan satavarma, että faijaa nauraa harmaaseen partaansa jossain pilven lonkalla, sellaisella jolla on se hopeareunus ♥