Ei yhtään kukkaa loista...

...tien varrella tulista, huumaavaa.

Minä muistan syksyä toista, hymysi kruunaamaa....

... mistä lie tulikaan mieleen tuo runonpätkä tänään - ehkäpä sateisenharmaasta kelistä.

Kukkat on kyllä loistaneet! Eilen olin hurmaavan suloinen kesäpäivä, aavistus syksyn tuoksua ilmassa kyllä, vaan se lienee kuuluu jo asiaan tähän aikaan vuodesta.

Piti heti Lillaan mentyä alkaa ahertamaan, oli kaivuuta ja sorausta ja moottorisahausta ohjelmassa,

 vaan ei millään kaikkea ehtinyt vaikka kuinka oli ahkera olevinaan.

Välillä kun piti vähän haaveilla, haistella ja nuuskutella, syödä omppuja -ja napsia muutama kuva.

Eletään hetki eilistä päivää, olkaatten hyvät ☺

 Kummasti sitä silmäniloa vielä löytyy.

Rinsessojen hiekkalaatikko löysi uuden kodin (se on tänä kesänä ollut käytössä ehkä vartin verran yhteensä, hyvin on tekemistä löytynyt muutenkin) äidin entiseltä mökiltä. Mökki sai pari päivää sitten uuden oikein mukavan omistajan, jolla on nelivuotiaat kaksoset ja sinne se  meni heidän leikittäväkseen. Rinsessatkin saavat kurvata tuttuun osoitteeseen edelleen, leikkikavereita on kiva olla puolin ja tosin.

Ja Lillaan jäi mitäs-tuolle-nyt-sitten-tekis-läntti!

 Pitkään on jo ollut suuunnitelmavaihtoehtoja: istustuslaatikko tai perennapenkki vahvimpina. Nyt kun hiekkalaatikko oli sitten ihan fyysissesti jo muualla aloinkin katsella paikkaa vallan uusin silmin.

Naapuritontin ja mun välinen sorakäytävä on muuten melkoisen hyvässä hapessa, mutta kulkee allekirjoittaneen puolella edelleen vähän "mutkan kautta" ihan sen mukaan miten on jokunen vuosi sitten silloiset pöpeliköt myöten antaneet -ja kun se on se ainoa reitti muutenkin maitokärryjen kanssa kulkea, niin päätinpä viimeinkin ottaa työn alle sen oikaisemisen niiltä osin kuin se sujuvasti onnistui.

 Siitähän tuli melkein tie ja siisti kuin sika pienenä ☺

- ja varovasti pois lapioitu "nurmikko" sai uuden paikan:

Siinä oli päivän palapeli! Erikokoisia ja -paksuisia pieniä lämpäreitä yhteensovitettuna.

Pikkuisen jäi vajaaksi, vaan kun vähän tuuppaan mustamultaa ja kompostimultaa kerroksena sekä päälle, että väleihin, niin veikkaanpa, että ensi kesänä siinä kasvaa jo kummasti uutta tasasehkoa nurmikkoa. 

Tai ainakin jotain sinnepäin.

Mietitään niitä kukkapenkkejä sitten joskus toiste paremmalla ajalla.

Ilta ja aavistus tulevista vesisateista pääsi yllättämään kesken hyvän työpäivän,

nälkäkin jo oli, joten sinne jäi loput hommat tekijäänsä odottamaan.

On se hyvä kun tietää, että ei ne työt tekevältä lopu ☺

Vielä on jokunen päivä aikaa arvontaankin osallistua...

CU ♥