Näkösuojaa

Vuosikausiin ei ole enää postiluukusta kopsahdellut mainoksia eikä ilmaisjakeluita, sen valinnan tein aikoinaan kun tuntui, että kannan avaamattomia ja lukemattomia lehtiä ja lipukkeita eteisestä roskakaapin kautta paperinkeräykseen.

Turhaa touhua. 

Hyvin on meikäläinen osannut kuitenkin shoppailla ilman mainoksiakin, vai väitätkö, etten muka olis 😉

En enää edes muista mitä taannoin rautakaupan valikoimista tsekkasin, mutta niin faceen kuin instaankin alkoi tupsahdella K-Raudan mainoksia. Hyvä niin.

Tuli nimittäin vastaan jotain, mitä olen alitajuisesti jo useamman kesän haeskellut...tai en oikeastaan edes haeskellut, ennemminkin miettinyt, että tarttis tehdä jotakin... 

Kyseessä yksi pieni, mutta tarpeellinen osanen mun parveketta ja viihtymistäni.

Esteetikon silmään on aina vähän tökkinyt systeemi, jonka tein aikoinaan niistä tarvikkeista mitä silloin saatavilla olla - ja niin se sitten jäi. Tämä tässä:

 Meillä on naapurin parvekkeet osin niin lähellä toisiaan, että on ihan hyvä saada vähän "hajurakoa". Viihdyn parvekkeella oikein hyvin (täällä nytkin), mutta en tykkää itse katsella jonkun toisen parvekkeelle, vielä vähemmän tykkään jos joku hengittää niskaan omalta parvekkeeltaan. 

Silloin aikoinaan ei siihen hätään löytynyt kuin haitariristikkoa, Ikeasta sitten löysin tuota ikivihreää seinämää ja sitä kiinnittelin paremman puutteessa. 

Eilen sitten alkoi purkuoperaatio. 

 Väistämättä käy mielessä, että eikö nyt olis voinut tehdä vähän seinämääkin näihin silloin kymmenisen vuotta sitten kun parvekkeet näihin asuntoihin täysremontin yhteydessä lisättiin. 

No, hyvä kun sentään lisättiin! 

Kusti polkas eilen tämänmoisen näkösuojansuoraan kotiin. 

Siinä se nyt nököttää, kiinni muutamalla nippusiteellä, ettei tuulella kolise eikä pauku! 

Ensin meinasin, että kiinnitän vain nyt kaiteiden sisäpuolella olevat sähkövalot tuohon sermiin, mutta kun kokeilin noilla aurinkokennovaloilla, niin näytti vähän aneemiselta... 🤔

Joten ikivihreät suihkun kautta takaisin seinälle, nyt vaan toiseen reunaan pystyyn ja aurinkokennovalot toiselle reunalle. 

Saavat jäädä siihen. Vähän on valo himmentynyt ajan saatossa, mutta palavat niin kauan kuin palavat. 

Sähkövaloissa on sen verran kirkkaat polttimot , että saavat jatkossakin valaista alhaalla parveketta, eivät loistaa naapurien silmiin. 

Toisessa päässä ristikko on ihan paikallaan, naapuri on vähän kauempana (ja käy vain tupakalla) ja nytkin ristikossa kiipeilee kelloköynnös. 

Ja todellisuus on se, että kun olen parvekkeella on ovi auki, sälekaihtimet kiinni ja yleensä varjokin alhaalla. Tänne mitään mistään näe. 

Mikäs täällä pesässä on ollessa 👌😁

Nyt kuitenkin pesä saa jäädä odottelemaan emäntäänsä vasta iltakaffeelle, minä nimittäin lähden hakemaan maailman parhaita omppuja siirtolapuutarhalta entisiltä omilta tiluksiltani, kahville entiselle melkein-naapurille ja noukkimaan karhunvatukoita toiselta.

Kivaa kesäpäivää sinullekin!